Osa#1

Dion hämmentyi hivene mutta vastasi toisen suukkoon ja hymyili sitten.
-Oikeastikko?, hän sanoi innoissaa ja silmät säihkyen katseli Chionia.
-Joo mennään, hän vielä tajusi lisästä.

--

Miyu vilkaisi nopeasti Daikia muttei kuitenkaan jäänyt tuijottamaan toista. Hän hymyili hivenen ja sai pian kylpyammeen täyteen lämmintä vettä. Hän liukui sitten veteen jo edeltä ja vasta sieltä jäi hymyillen katselemaan Daikai pää hivenen kenollaan ja vapaat hiukset lainehtien vedessä.
-Näytät ihanalta, hän kehui sitten.

Chion hymyili kevyesti.
"Okei, hyvä. Ja nyt sä menet ja annat mun tehdä aamiaisen", hän sanoi voimatta olla pörröttämättä pienesti Dionin pehmoista vaaleaa päätä.

-

Daiki epäröi pari sekuntia ennen kuin vetäisi bokserinsakin pois ja kapusi vikkelään kylpyyn mukaan. Hän naurahti vain pienesti Miyun kommentille.

Dion mutristi hivenen huuliaan mutta nyökkäsi kuitenkin.
-Okei.., hän sitten sanoi ja hävisi makuuhuoneen kautta suihkuun.

--

Miyu hymyillen katseli Daikia mutta jäi kuitenkin kiltisti toiseen päähän ammetta katse miehessä.
-Ei sun tarvi ujostella mun seurassa, hän sitten totesi hymyillen ja sipaisi hiuksiaan hivenen pois tieltä.

Chion käänsi katseensa Dionin jo aloittamaan aamiaiseen. Hän pureskeli mietiskellen alahuultaan ja ryhtyi sitten tuumasta toimeen. Lopulta hän oli keittänyt kannullisen kahvia neljän leivän seuraksi, joista oli kaksi tarkoittanut itselleen ja kaksi Dionille.

-

Daiki katsahti Miyua ja naurahti toistamiseen. Ei hän ujostellut. Pienesti vain miestä ahdisti ajatus kylvystä toisen miehen kanssa.
"Mä jätin muuten Harulle viestin, että käskee mun veljeä soittamaan mulle seuraavana päivänä. Että se saattaa soittaa sitten vaikka keskellä yötä tähän Ranskan aikaan... ettet säikähdä."

Dion ilmestyi hetken kuluttua suihkun raikkaana puhtaissa vaatteissa keittiöön ja istahti sitten alas. Hän vilkaisi Chionin tekemiä leipiä nopeasti ennen kuin otti yhden käteensä ja alkoi mutustelemaan sitä hiljaisena. Hän katseli sitten hetken aikaa toista.
-Lupaan huomenna tehä sulle aamiaisen, hän sanoi sitten hymyillen.

--

Miyu nyökkäsi vain ja liukui lopulta varovasti Daikia kohti ja jäi vähän matkan päähän tuosta.
-Saanko tulla lähemmäs?, hän kysyi ja katseli sinisillä silmillään miestä.

"Selvä", Chion vain vastasi kahvimukinsa takaa ja hymyili pikaisesti Dionille. Hän söi hyvällä ruokahalulla ensimmäistä leipäänsä, hörppien välillä kahvia siihen väliin. Pian olikin jo toinen leipä menossa.

-

Daiki seurasi hivenen ahdistuneena Miyun siirtymistä lähemmäs häntä. Hän piti katseensa tuon kasvoissa. Miyun kasvoja katsellessa hän kuitenkin sysi hieman faktaa, että tuo mies oli, kauemmas ja vastasi myöntävästi tuon kysymykseen, hetken hiljaisuuden jälkeen.

Dion katseli hetken aikaa Chionia mutta jäi sitten mutustamaan leipäänsä hiljaisena. Osaisivatkohan he edes oikein keskustela mistään?

--

Miyu hymyili hivenen ja liukui lähemmsä Daikia painaen päänsä lopulta tuon olalle.
-Ahdistaako suo se kun olen mies?, hän sitten kysyi toiselta ja jäi katselemaan Daikia kysyvästi.

Chion söi toisenkin leivistään parin minuutin sisällä ja nousi hakemaan uuden kupillisen kahvia. Kuullessaan postiluukun äänen hän talsi keittiöstä, olohuoneen poikki, eteiseen, hakemaan postit. Laskuja ja sanomalehti. Joku mainos uudesta ravintolasta. Hän palasi keittiöön posteineen ja istahti takaisin pöydän ääreen tiirailemaan sanomalehden otsikoita.

-

Daikin kädet nousivat vaistomaiseti Miyun ympärille tuon tullessa tarpeeksi lähelle. Hän vilkaisi Miyua tuon kysymyksen jälkeen.
"Osaatko sä lukea ajatuksia?" Hän kysyi naurahtaen, liu'uttaen peukaloaan parin Miyun selkärangan nikaman ylitse.
"Mä en ole oikein tottunut... miehiin ihan näin. Siksi vähän, joo, ahdistaa."

Dion seurasi vain Chionia katseellaan.
-Onko täs mitään järkeä?, hän kysyi.

--

Miyu naurahti ja suukotti Daikia.
-Mikä siinä ahdistaa? Ihan samanlaiset vehkeet multa löytyy kun sultakin, hän sanoi hymyillen ja imi hetken aikaa Daikin leukaa hellästi.

Daiki irvisti pienesti sanan 'vehkeet' kohdalla.
"Siinä se vähän onkin. Kahdet samanlaiset vehkeet ei kuulu yhteen. Niin mulle on opetettu kakarasta pitäen. Ei niinkään vanhemmat vaan kylä. Kaikkia, joissa nähtiin vähänkin sellaisia piirteitä, että ne saattaisi puuhailla toisen miehen kanssa jotain, pilkattiin, syrjittiin ja lapset jopa heitteli joillain pikkukivillä tai kävyillä... Itseasiassa niin mäkin tein...", Daiki tunnusti viimeisen hieman häpeissään. Nyt se tuntui aivan typerältä, mutta pikkupoikana häntä oli niin raivostuttanut ihmiset, jotka eivät tajunneet, että miehet ja naiset kuuluivat yhteen. Ei miehet ja miehet.
"Jostain kuului myös huhua, että jotkut hakattiin jopa verille", hän lisäsi vaisuna ujuttaen huomaamattaan sormensa jälleen Miyun hiuksiin.

-

Chion nosti katseensa Dioniin kysyvänä. Hän oli jo ollut keskittyneenä lehteen, eikä ollut lainkaan perillä, mistä Dion puhui.

Miyu kuunteli toisen sanoja eikä voinut lopulta olla naurahtamatta.
-Ja tässä sä nyt olet...kylvyssä miehen kanssa, hän sanoi ja hymyili toiselle hivenen. Hän sipaisi sitten Daikin huulia sormillaan ja hievahti hivenen parempaan asentoon.
-Kuule...mä jos joku tiedän nekin ihmiset jotka vihaa homoja...ja munlaisia miehiä..., hän sanoi sitten ja sulki silmänsä hetkeksi aikaa.
-On muokin heitelty kivillä ja huudeltu perään törkeyksiä..mut oon ihmeen kaupalla selvinny melko vähällä, hän sanoi sitten ja jäi silittelemään hetkeksi Daikin olkaa ennen kuin nosti päänsä ylös siitä.
-Mut...mitä mieltä sä nyt sitte oot? Homoista?

---

-Meis...onks meis mitää järkee, Dion selvensi ja katseli Chionia. Hän puri sitten huultaan ja sipaisi hiuksiaan jääden tuijottelemaan kuppiinsa.
-Me tullaan ihan eri maailmoista...ei me edes osata puhua mistään yhdessä...., hän jatkoi sitten hiljaisella äänellä ja vilkaisi varovasti Chionia.
-Joten onks täs mitää järkee?

Daiki katsahti Miyua tuon nostaessaan päänsä hänen olaltaan.
"En oikein mitään mieltä", hän totesi vain leikitellen sormillaan Miyun kostuneilla hiuksilla.
"Ihmisiä ne on nekin ja nyt kohtelen niitä sellasena. Vierastin vielä pari vuotta sitten, mutta sitten kun veli löysi ittelleen miehen, piti mun alkaa hyväksymään asia, että ei se sen kummempaa ole, oli kumppanina sitten mies tai nainen", hän jatkoi katsellen hetken aikaa Miyun kapeaa olkaa.
"Silti kyllä hieman oudolta tuntuu... siis kaksi miestä yhdessä. Että voiko niillä nyt muka mennä yhtä hyvin kuin heteropareilla kun kerran kaksi miestä on yhteen pistetty. Näin kun miehet tuntee", Daiki lisäsi kulmat hieman rypistyen, mutta silti naurahtaen. Ja tosiaan, siinä hän silti lillui kylvyssä Miyun kanssa.

-

Chion katseli vain Dionia hetken hiljaisena.
"Eihän sitä kokeilematta tiedä", hän sitten sanoi. Näin tarkemmin ajateltuna he eivät tosiaan kovin yhdessä keskustelleet asioista. Mutta se nyt oli Chionin luonto. Ei hän koskaan paljoa puhunut. Mitä nyt ollut joskus vuonna nakki ja muusi Hirokin kanssa iloinen ja puhunut tuon kanssa enemmän kuin omien vanhempiensa, mutta sitäkään ollut kestänyt paria viikkoa kauempaa, jonka jälkeen oli Hiroki ollutkin sitten kokoajan äänessä ja puhunut hänenkin puolestaan.

Miyu naurahti ja sipaisi hiuksiaan liukuen sitten hivenen lähemmsä Daikia.
-Mä oon taas aina ollut sitä mieltä että akhdella miehellä voi mennä paljon paremmin kuin heteroparilla..koska miehet tajuu miehiä paremmin eiks ni, hän sanoi hymyillen ja suuteli Daikia hellästi.
-Mä haluaisin rakastella sun kanssa...ihan mielettömän paljon...mut...sä et taida olla siihe viel valmis, hän sanoi lempeällä äänellä ja siveli Daikin kaulaa sormillaan.

--

Dion katseli hetken aikaa Chionia ja nyökkäsi sitten purren huultaan.
-Sano...mitä ajattelet ääneen...jooko.., hän pyysi sitten varsin nätisti silmiään räpytellen.
-Mä en muuten pysty kommunikoimaan sun kans...jos puhut yhdellä lauseella ja loput ajatuksistas jätä pääs sisälle.., hän sanoi sitten ja katseli toista hivenen anoen.

Daiki tunsi kylmät väreet selässään Miyun siirtyessä vielä hiukan lähemmäs häntä, tuntiessaan toisen paremmin itseään vasten.
"Ymh.. taidat olla oikeassa", hän mutisi Miyulle. Ahdistus kohosi jälleen pienen asteen toisen läheisyydestä, mutta hän ei mitään maininnut. Pakotti itsensä sopeutumaan. Hän antoi katseensa kiertää kirkkain lampuin valaistua kylpyhuonetta, katseen palaten sitten takaisin Miyuun. Sormet leikittelivät yhä vaaleilla pitkillä suortuvilla.

-

"Mh.. mä yritän muistaa", Chion vastasi Dionin anovaa ilmettä katsellen. Olihan Chionilla hyvä muisti, kyllä hän tämän muistaisi, muttei ollut täysin vakuuttunut siitä, että silti sanoisi kaiken. Hän nyt vain oli tottunut olemaan yksin ajatustensa kanssa.
"En vain paljoa yleensä jakele pääni ajatuksia ihmisille, niin katsotaan miten sujuu", hän lisäsi, tajutessaan jättäneensä jälleen ajatuksia ihan vain oman itsensä tietoon.

Miyu katseli hetken toisen hermostunnutta olemusta ja liuki sitten ammeen toiseen päähän.
-Anteeks...mä taidan hermostuttaa suo, hän sitten sanoi pahoitellen ja sulki silmänsä. Hän nosti toisen jalkansa ammeen reunalle ja lepuutti sitä siinä. Miyun jalan iho oli kalpeaa ja varsin sileän sekä pehmeän näköistä. Miyun huulilta karkasi rentoutunut huokaisi ja tuo raotti silmiään hetkeksi.

--

-Okei.., Dion sanoi nyökäten ja jätti huomauttamatta että tuo taisi taas ajatella asioita itsekseen eikä sanonut kaikkea ääneen. Hän katseli sitten hetken toista ja puri huultaan.
-Muo...muo pelottaa...et mitä jos tästä tuukkan mitään...ja sitten...me ollaan kauheen kiusaantuneita toistemme seurassa kunne ei jakseta enää...ja sitten mä jään tyhjän päälle.., hän sanoi ja katseli toista hivenen varoen.

Daikin olo hieman keveni Miyun siirtyessä ammeen toiseen päähän. Hän jäi sitten katselemaan kylpyhuoneen peiliä, jonka lämmin kylpyvesi sai huuruuntumaan, mutta Miyun asento veti hänen katseensa takaisin itseensä. Hieman huvittuneena, mutta myös hippusen verran halukkaana, hän seurasi hitaasti Miyun hoikkaa jalkaa varpaanpäistä säären kautta reiteen.

-

Chion kohotti kätensä, kyynär pöydän pintaan nojaten, haromaan hiljakseen hiuksiaan.
"Jos tämä ei tule onnistumaan, niin hoidetaan se sitten alta pois kunnolla, ettei tarvitse olla kiusaantunut", hän sanoi katsellen Dionia sinertävillä silmillään kasvoille valuneen hiuksen takaa.
"Ja olethan sä ollut täällä mulle sen verran avuksi, etten mä voisi sua minnekään ulos heittää, jos sulla ei olisi mitään kunnon paikkaa mennä. Ostaisin vaikka jonkin yksiön ja jos se sua haittaisi, voisit koittaa ajan myötä saada rahat kasaan maksaa asunnon hinta mulle takaisin. Mutten mitään vaadi", Chion kertoi sitten ajatuksensa ääneen. Olipa hankala pukea ajatuksensa oikeiksi sanoiksi.

Miyu näytti varsin rentoutuneelta sekä kauniilta siinä maatesaan mukavasti puoliski veden alla. Hänen kasvonsa oliva ilmeettömät joskin huulilla oli pienen pieni hymy. Hänen vapaat vaaleat hiuksensa keinuivat vedessä ja osa oli liimautunut miehen vaaleaan ihoon kiinni. Miyu jalka tuntui hohtavan kylpyhuoneen valossa ja sai miehen näyttmään melkein joltakin satuolennolta.

--

Dion katseli hetken aikaa Chionia ja lopulta hymyili hivenen. Hän nyökkäsi sitten.
-Kai sä olet oikeassa, hän sitten sanoi ja söi leipänsä loppuun nousten hakemaan juotavaa. Hän vilkaisi sitten toista nopeasti ja pysyi hetken aikaa hiljaisena.
-Saisinko mä...nukkua sun kanssa ens yönä?

Daiki pureskeli kevyesti alahuultaan katsellessaan Miyua siinä edessään. Hänellä kävi jo mielessä järjen heittäminen aivan pääkopan taaimpaan nurkkaan, unohtaa kokonaan, että toinen oli mies, ja ryhtyä vain tuumasta toimeen, mutta epäili sitten, ettei se ihan paras vaihtoehto olisi. Hän saattaisi katua älyttömästi tekoaan myöhemmin. Tai sitten ei. Mutta parempi sitä oli odottaa, ihan vain varmuuden vuoksi.

-

Chion siemaili jo kahviaan ja oli pärskäistä kaikki heti takaisin kuppiin Dionin kysymyksen kuullessaan. Hän katsahti Dionia ja kohotti kulmiaan kuin kysyen oliko tuo tosissaan. Hän nielaisi kahvinsa kurkusta alas.
"Mulla saattaa aika venähtää asiakkaan luona. Saatan tulla vasta puoliltaöin takaisin, pahimmassa tapauksessa myöhemminkin", hän muistutti toista huomisesta työtehtävästään. Osaksi hän ei Dionia sänkyynsä halunnut siksi, ettei hän ollut varma, josko Dionin ehkä tahtoma hyvän yön -suukko pysyisi siinä viattomassa tasossaan hänen osaltaan. Olihan hän kyllä baareista aina nopeaa seuraa löytänyt, mutta nyt oli ollut pitkästi töitä tiellä eikä ollut ollut aikaa pyöriä baaritiskien takana.
"Jos vaikka joku toinen kerta, etten sitten herätä sua. Ja nukahdat kuitenkin ennen kuin palaan. Nukkuisit enemmänkin mun petivaatteiden kuin mun kanssa."

Miyu raotti pian silmiään ja jäi katselemaan Daikia hetkeksi aikaa ennen kuin venytteli jalkaansa.
-Mmm.., hän mutisi sitten ja haukotteli. Hän vilkaisi huoneen puolelle kun kuuli oman kännykkänsä soivan. Miyu hymyili hivenen pahoittelevasti Daikille ennen kuin nousi ammeesta ja veti kylpytakin päälleen astellen vastaamaan puhelimeen.

--

Haru kiiruhti Chojiron huonelle ja asteli ovista sisälle.
-Chojiro...Daiki on jättäny sulle viestin, hän sanoi ja ojensi lapun kädestään Chojirolle katsellen miestä hetken aikaa.
-Ja..se on hakenu kaikki tavaransa.., hän vielä lisäsi.

--

Dion katseli Chionia hetken aikaa ja nyökkäsi sitten vain hivenen surkeana.
-Okei.., hän sanoi ja joi vielä lasillisen vettä. Hän sipaisi sitten hiuksiaan ja puri huultaan hetken käyden kastelemassa keittiön ikkunalla olevaa kukkaa.
-Pitäiskö meidän lähtee jos halutaan tänään jonnekki mennä?

Daiki vilkaisi ovea kohti kun kuuli kännykän pirinän. Hän nyökähti vain kevyesti Miyulle kun tuo häntä pahoittelevasti vilkaisi, ennen kuin nousi ammeesta. Daiki suoristi jalkansa ammeen pohjalle ja vajosi hieman alemmas vedenpinnan alle ilmaa suustaan hiljalleen ulos puhallellen.

-

Chojiro kohotti katseensa keittokulhostaan, josta oli juuri nostamassa lusikallista suuhunsa. Mies oli päättänyt syödä mieluummin huoneessaan kuin kahviossa. Erakko mikä erakko.
Chojiro otti paperilapun vastaan. Kulmat kurtistuivat tekstin luettaessa.
"Ei jumalauta..." hän mutisi sulkien hetkeksi silmänsä ja laskien lusikan kulhoonsa. Hän nosti katseensa Haruun.
"Ihan kaikki tavaratko?"

-

Chion oli uppoutunut jälleen sanomalehteen, ajatukset silti hieman poukkoillen niin, ettei luetusta paljoa mitään mieleen jäänyt. Hän laski tyhjän kahvikupin pöydälle ja kohotti katseensa Dioniin tuon puhuessa.
"Ai, joo. Onko sulla mitään toiveita minne haluaisit mennä?" Hän kysäisi ja taitteli samalla lehden kasaan, nousten sitten pöydän äärestä.

Miyu palasi hetken päästä takaisin kylpyhuoneeseen ja istahti ammeen reunalle katsellen hetken aikaa Daikia. Hän sipaisi sitten miehen hiuksia kevyesti sormillaan.
-Mä taidan jo mennä sänkyyn...jotenkin väsähdin ihan täysin, hän sanoi ennen kuin nousi ylös ja hävisi makuuhuoneen puolelle. Hän veti ylleen vaaleanpunaisen läpikuultavan yömekon ja saman väriset hipsterit ennen kuin kömpi sänkyyn ja painoi päänsä tyynyyn.
-Mmm...

--

-No joo...kaiken mitä sil oli meidän luona, Haru sanoi nyökäten ja istahti sängyn laidalle katsellen hetken aikaa Chojiroa.
-Minneköhän se o lähteny? Haluatko sä soittaa sille nytte heti?, mies uteli ja kaivoi oman kännykkänsä jo valmiiksi esille jos toinen haluaisi soittaa.

--

Dion pudisti vain päätään.
-En mä oikeastaan mitään paikkoja tiedä...sä varmaan tiedät paremmin, hän sanoi hymyillen pikkuisen ja nousi itsekkin ylös.

Daiki mumahti vain Miyulle, kun tuo nukkumaan meni, että tulee itsekin pian. Hän liotteli itseään haalenevassa vedessä vielä viitisen minuuttia, kunnes nousi laiskana vedestä kuivailemaan itseään untuvaiseen pyyhkeeseen. Hän vetäisi lattialle jääneen vaatekasan päältä bokserinsa ylleen ja kahmaisi loput vaatteet syliinsä.
Daiki laski vaatteensa huoneen seinän vierellä olevaan nojatuoliin ja jatkoi hieman hiustensa kuivailuja, ettei kastaisi petiin mentäessä tyynyä aivan läpikotaisin. Hän kävi vielä heivaamassa pyyhkeen kuivumaan ja suuntasi sitten nukkumaan, milloin pirahtikin hänen kännykkänsä soimaan.

-

Chojiro ei sanonut mitään, otti vain Harun tarjoaman kännykän vastaan. Hän siirsi ateriansa syrjemmälle valiten pikaisesti veljensä numeron. Kesti ihmeen kauan, kunnes puhelin aloitti hälyyttämisen. Kulmat kurtussa Chojiro odotti parin hälytyksen ajan, jonka jälkeen puhelun toisessa päässä vastattiin.

"Daiki! Mitä ihmettä sä nyt teet? Minne se olet mennyt? Takasin kotiis?"
"Ah, Chojiro." Hetken linjan toisessa päässä oli hiljaista, kuului oven kolahdus kun Daiki oli siirtynyt puhumaan parvekkeelle. "Mä noudatin vain sun neuvoa. Ajattelin olla hiukan Miyun kanssa, katsoa miten tässä kävisi--"
"Miyun." Chojiro vilkaisi pikaisesti Harua huultaan purren. "Mutta sä hait kaikki tavarat, miksi?"
"Umh... Me, tuota, mä olen nyt pikkasen eri mantereella--"
Chojiro keskeytti jälleen Daikin puheen, tällä kertaa ääni hieman enemmän huudoksi kohonneena.
"Miten niin eri mantereella?"
"Käskit mun selvittämään tunteitani ja sitä mä nyt teen. Miyu oli lähdössä Pariisiin ja mä lähdin mukaan. Palailen parin viikon päästä" Daikin ääni kuulosti itsevarmalta ja päättäväiseltä puhelimitse.
Chojiron suupielet kiristyivät ja hän sulki silmänsä kiroten mielessään, ettei huutaisi täyttä kurkkua puhelimeen miten tyhmä hänen veljensä oli.
"Mä en tarkoittanut, että sun pitäisi paeta puolimaapalloa", Chojiro sanoi ääni rauhallisena ja hiljaisena, mutta silti raivokkuuden pystyi siitä kuulemaan. Hänen silmänsä olivat yhä suljettuina.

-

Chion hymähti vain hiljaisesti ja kohotti kätensä rapsuttamaan kevyesti housunrajaansa.
"Huvittaisko sua perustreffi, elokuvaa ja ruokailua, vaiko jotain kiertelyä... käytäisi vastaantulevissa, kiinnostavissa paikoissa?" Hän kysäisi kulmiaan hivenen kohottaen. Treffit eivät oikein olleet hänen juttunsa, mutta pitihän sitä jotain kokeilla. Sanojen kuuluessa ääneen hän tajusi kuinka tyhmältä se oli kuulostanut. Oliko hän tosissaan näin tylsä... Ei minkäänlaista mielikuvitusta.

Miyu raotti silmiään hetkesi mutta sulki ne jälleen. Hän kuunteli vain Daikin ääntä kun tuo siirtyi parvekkeelle puhumaan. Hän haukotteli ja kääntyi kyljelleen jääden hiljaisena tuijottelemaan ikkunasta ulos. Kukakohan miehelle mahtoi soitella?

--

Haru katseli Chojiroa hivenen yllättyneenä kuunnellessaan puhelua. Hän sipaisi hiuksiaan korvansa taakse ja silitteli sitten toisen olkaa sormillaan rauhoittelevasti. Mihin ihmeeseen Daiki oli oikein karannut? Ja Miyun kanssa vai? Hän kallisti hivenen päätään kummissaan ja katseli Chojiroa melko vakavana.

--

Dion katseli Chionia hetken aikaa ja kohautti sitten olkiaan.
-Mulle käy ihan mikä vaan, hän sanoi sitten hymyillen hivenen j sipaisi hiuksiaan.
-Kuhan oon sun kanssa niin ei sillä väliä mitä mä teen.., hän sanoi.

Daikin iho nousi lämpimästä tuulahduksesta kananlihalle kun hän boksereissaan siellä parvekkeella seisoskeli.
"No, sille ei nyt enää mahda mitään", hän puhui puhelimeen ja puri huultaan estääkseen hymyn, joka huulille pyrki. Tuotti niin paljon mielihyvää suututtaa ylitotinen pikkuveli. Vaikka veli rauhallisesti puhui, ääntään korottamatta, hän kyllä tunnisti tuon epäaidon, pakotetun tyyneyden.
"Mä meinaan mennä nukkumaan nyt. Täällä kello on jo melkosesti ja aurinko alkaa pian nousemaan", Daiki sanoi ja katseli horisonttiin kerrostalojen lomitse.
"Et kyllä mene, meillä on asiat kesken vielä--!" Chojiron ääni kohahti puhelun toisesta päästä hieman kohonneena. Daiki naurahti pidätellysti.
"Öitä, veli. Pidä suu supussa", hän sanoi ja sulki puhelun kääntyen takaisin sisälle.

-

Chojiro, hetken suuttumuksen vallassa, kännykän tuuttaillessa, viskaisi sen lattialle huoneen toiselle puolelle ja hautasi päänsä tyynyynsä ärtynyt ilme kasvoilla, leukapielet kireinä. Lopulta hän raotti silmiään ja suuntasi katseensa suoraan Haruun.
"Se on niin helvetin typerä. Aina ollut. Nyt se on karannut Miyun kanssa, koska mä kuulema käskin", hän ärisi katse valkeaan kattoon siirtyen. Hän sulki silmänsä hetkeksi ja hengitti värisevästi. Puri sitten huultaan katsahtaessaan Harua uudellen.
"Anteeks", Chojiro sanoi ääni väkinäisesti tasaantuneena ja vääntäytyi hitaasti ylös sängystä hakemaan Harun kännykän lattialta. Onneksi se ei ollut hajonnut kolahduksessa.

-

Chion katsahti Dionia suupieli nykien hymyyn. Vaikka tuo kuulostikin todella kliseiseltä, ei hän voinut mitään sille, että piti sen kuulemisesta. Hetken hänen teki mieli harppoa Dionin luo ja sulkea tuo syliinsä, mutta jätti sen toiseen kertaan.
"Lähdetäänkö sitten vaikka vain kiertelemään ympäriinsä?" Hän ehdotti vieden kahvimukinsa lavuaariin.

Miyu haukotteli ja nousi sitten istumaan. Hän sipaisi hiuksiaan hivenen ja jäi katselemaan Daikia hymyillen hivenen. Hänen teki kovasti mieli kiehnätä miehessä. Hän nousi ylös ja asteli kylpyhuoneeseen pesemään meikkinsä pois kun oli ne unohtanut pestä. Hän asteli sitten hakemaan juotavaa ennen kuin suuntasi takaisin ja huomasi että Daiki oli puhelunsa lopettanut. Hän hymyili miehelle hivenen kun tuo astui sisälle ja sipaisi läpikuultavaa yömekkoaan nopeasti.
-Ois kiva hetken aikaa vaan makoilla, hän sanoi hymyillen hivenen ja asteli sängyn luokse istahtaen siihen.

--

-Ai Miyun? Sen mallin?, Haru kysyi hämmentyneenä ja katseli Chojiroa. Hän vilkaisi sitten nopeasti puhelintaan ja pudisti vain päätään.
-Ei mitään, hän sanoi ja suukotti sitten hellästi miestä.
-Mitä sä aijot tehä? Eiks...meijän kannattais ilmottaa Daikin vaimolle? Se oli tosi mukava meille...tuntuu kurjalta vaa jättää tää sille salaisuudeks..

--

-Jooh, Dion sanoi hymyillen hivenen ja asteli sitten ovelle sujauttaen kengät jalkaansa.
-Voitaisko me kattoo mulle ehkä uusia housuja..., hän sitten varovasti kysyi ja katseli Chionia hivenen varoen. Hän ei yhtään pitänyt siitä että Chion osti hänelle jotain. Hän tiesi että Chion kyllä varmaan miellellään ostelisi hänelle kaiken näköistä.