Osa#1

Hetken kuluttua Chion tuli ulos vessasta ja rekisteröi samassa keittiössä palavat valot. Hän kohotti hivenen kulmiaan ja talsi pimeän olohuoneen poikki keittiön ovensuulle.
"Miten sä tähän aikaan olet vielä hereillä?" Hän kysyi Dionilta astellen peremmälle keittiöön.

-

Daiki vilkaisi Miyua nopeasti kun hän istahti siihen viereen, mutta laski katseensa takaisin luetteloon. Hän kun yritti epätoivoisesti saada selvää siinä olevasta tekstistä. Tekstit olivat kolmella eri kielellä, mistä kaksi Daiki pystyi päättelemään mitä ne olivat. Englanti ja ranska. Kolmannesta hänellä ei ollut minkäänlaista hajua.
Kun ei mitään tekstejä lapusta tajunnut, Daiki kyllästyi luetteloon pian ja viskaisi sen läheiselle pöydälle. Hän vilkaisi sitten Miyuun, joka oli mennyt makuulleen ulos tuijotellen.

Dion säpsähti toisen ääntä kun oli täysin omiin ajatuksiinsa vajonnut.
-En saanu unta, hän sanoi sitten hymyillen hivenen ja kattoi kiehuvaa vettä kuppiin.
-Joten päätin keittää teetä? Haluatko sä?, hän kysyi ja kääntyi nyt kunnolla ympäri toista kohden.

--

Miyu siveli hiuksiaan vain hiljaisena ja tuijotteli pitkän tovin ulos ennen kuin käänsi katseensa Daikiin ja hymyili miehelle hivenen. Hän sipaisi sitten Daikin käsivartta sormillaan muttei kuitenkaan sanonut mitään. Mies vei sitten kätensä takaisin omiin hiuksiinsa ja jatkoi niiden selvittelyä sormillaan.

"Ei, kiitos", Chion vastasi ja tukahdutti suusta ulos pyrkivän haukotuksen. Hän räpelsi keveästi ponnarin hiuksistaan ja juoksutti sormensa niiden lomitse astellessaan jääkaapille, kurkaten sen sisälle. Hän päätyi ottamaan sieltä yhden lihapullan, joka olikin jo hetkessä syöty.
"Taidan vain mennä nukkumaan", Chion lisäsi. Väsymyksen pystyi näkemään hyvin hänen kasvoiltaan.

-

Daikin suupieli kohosi pienehköön hymyyn. Hän vilkaisi pikaisesti rannekelloaan. Se oli vielä Japanin ajassa. Hän hämmentyi hivenen siitä, että kotimaassa oli vielä vasta aikainen ilta, muttei maininnut asiasta mitään. Hän seurasi Miyun katsetta ulos Eiffel-torniin, joka oli valaistu niin kovin kauniisti.
"Aijotko ruveta nukkumaan vielä?" Hän kysäisi sitten pitäen katseensa yhä ulkona nököttävässä nähtävyydessä.

Dion nyökkäsi hymyillen kevyesti.
-Mene vaan...mä koitan olla metelöimättä niin saat nukutuksi, hän sanoi sitten ja hörppäsi teetä kupistaan astellen sitten istumaan pöydän ääreen.

--

Miyu kohautti olkiaan hetken päästä.
-En mä tiedä...ehkä, hän sanoi sitten ja hievahti hivenen parempaan asentoon jääden taas katselemaan Daikia hetkeksi aikaa. Häntä pelotti että tämä oli vain unta ja kohta hän heräisi takaisin todellisuuteen. Miyu nousi istumaan ja nosti toisen jalkansa sängylle suudellen sitten Daikia hellästi. Hän painoi sitten päänsä miehen olkaa vasten ja sulki silmänsä.

Chion hymähti kevyesti ja asteli jo keittiön ovelle. Hän vilkaisi vielä pikaisesti Dionia ja toivotti tuolle hyvät yöt, ennen kuin suuntasi pimeän olohuoneen poikki makuuhuoneeseensa. Hän vetäisi vain nopeasti paitansa yltään sekä housunsa jalastaan, ujuttautuen sitten peiton alle ja pään syvälle tyynyn uumeniin, silmänsä ummistaen.

-

Daiki hymyili pienesti Miyun suudelmaan ja istuksi sitten siinä vain, antaen toisen nojata päätään hänen olkaansa vasten. Hän ei voinut mitään sille, että miellyttävä, mieto tuoksu Miyun hiuksista kohosi hänen nenäänsä saaden hänet nostamaan toisen kätensä ja ujuttamaan sormensa pehmeästi tuon vaaleiden suortuvien lomaan. Mitähän shampoota toinen mahtoi käyttää.

Dion katseli Chionin perään hetken aikaa ja puri huultaan. Hän oli ihan päästään sekaisin. He olivat pussaileet silloin vähä aika sitten ja sen jälkeen ollut tapahtunut mitään. Ei hän enää edes tiennyt oliko Chion kiinostunut hänestä sillä tavoin vai ei. Hän jäi mietteissään hörppimään teetään eikä tiennyt mitä ajatella.

--

Miyu hymyili itsekseen ja laski varovasti kätensä Daikin jalalle hievahtaen sitten hivenen parempaan asentoon. Hän kun niin mielellään olisi jatkanut jo siitä mihin he silloin suihkussa jäivät. Hän ei kuitenkaan uskaltanut ehdottaa mitään sillä ei halunnut pilata tätä mukavaa tunnelmaa.
-Pitäisköhän sitä kohta mennä nukkumaan, hän sitten vain ehdotti.

Chion oli jo niin väsynyt, ettei häneltä kestänyt pariakaan minuuttia nukahtamiseen. Mies vääntäytyi parempaan asentoon unissaan, hiukset tyynylle leviten, ja hautautui peittoonsa, vaikka huoneessa olikin suht lämmin ilma, kuin pieni poika, joka kylmissään halusi lisää lämpöä.

-

"Mh... mua ei kyllä vielä väsytä", Daiki vain totesi nuuskiskellen yhä Miyun hiuksia, niistä kun niin ihana tuoksu lähti.

[Yhden lauseen roolaus. Eiii D::::]

Dion valvoi yön pikkutunneille miettiessään kaiken näköistä ja lopulta nukahti keittiön pöydän ääreen erittäin epämukavaan asentoon pää pöytää vasten ja valotkin jäivät koko yöksi palamaan.

--

Miyu hymyili hivenen ja liikahti jälleen hivenen.
-Mitä sä sit haluaisit tehä?, hän kysyi ja naurahti hivenen toisen nuuskintaa. Se kun oli niin kummallisen tuntuista. Hän kuitenkaan ei viitsinyt sanoa asiasta mitään vaan jatkoi vain Daikin jalan silittelyä.

Chion heräsi seuraavana päivänä puoli kymmenen aikaan. Hän kun ei ollut verhoja ikkunan eteen siirtänyt illalla, tai oikeastaan yöllä, niin auringon säteet pääsivät paistamaan suoraan ja ikävästi miehen silmiin. Hän urahti hiljaisesti ja käänsi kasvonsa poispäin ikkunasta, avaten silmänsä. Pieni haukotus pakeni hänen suustaan, ennen kuin mies jaksoi hilautua ylös ja suunnistamaan keittiöön vettä hakemaan, jotta hapan maku suusta hälvenisi edes hiukan.

-

Daiki vain kohautti keveästi harteitaan. Hän painoi hiljaisesti Miyun päätä lähemmäs kasvojaan upottaen nenänsä toisen hiuksiin.
"Käytätkö sä mitä shampoota?" Hän lopulta kysyi mumisten, kun Miyun hiuspehko vaimensi hieman hänen ääntään. Miehen olisi tehnyt mieli voihkia muutaman noista hiuksista itselleen, että saisi niitä haistella aina kun mieli teki.

Dion nukkui yhä siellä keittiössä poski pöytää vasten. Hän kaikki paikkansa tulisivat luultavasti olemaan ihan kipeinä heräämisen jälkeen sillä asento oli varsin huono. Se ei kuitenkaan hänen untaan haitannut vaan hn nukkui rauhallisesti hengitellen pöytää vasten täysin tietämättömänä siitä että Chionin joka aamuinen aamupala oli vielä tekemättä. Hän kun tykkäsi tehdä aamuisin kaiken miestä varten valmiiksi että tuo voisi suoraan sängystä astella aamias pöytään.

--

Miyu naurahti ja vilkaisi Daikia.
-En mä muista...mut kyl mä sitä silloin tällöin vaihtelenkin, hän totesi sitten ja laski kätensä silittelemään Daikin sisäreittä.
-Kuinka niin?, hän sitten uteli.

Chion veti siinä matkalla vaatekaapistaan löytämät veryttelyhousunsa jalkaan ja siirtyi sitten olohuoneen poikki keittiöön. Hän yllättyi hieman nähdessään pöydän ääressä istuvan, oikeastaan nukkuvan, Dionin. Hän painoi valot sammuksiin ja asteli hiljaisin askelin jääkaapille, ottaen sieltä lasiin jääkylmää vettä. Hän joi ensin rauhassa lasillisensa ja siirtyi sitten vasta hissukseen Dionin luo. Pujottaen kevyin elein sormensa Dionin niskaan hän kumartui miehen korvanjuurelle.

"Huomenta", Chion toivotti normaalilla äänenpainolla Dionin korvaan ja veti hitaasti sormensa pois Dionin niskahiuksista, siirtyen istumaan pöydän toiselle puolelle.
"Oliko hyvät unet?"

-

"Koska rakastan sun tuoksua", Daiki sanoi ilman sen kummempaa ajattelemista sanojen suhteen. Hän oli sulkenut silmänsä ja nojasi vain kevyesti kasvojaan Miyun pehmeään hiuskuontaloon.

Dion säpsähti hereille ja oli kaatua tuolineen päivineen. Hän räpytteli sitten silmiään ja hymyili unisesti Chionille.
-Huomen...aiaiaia.., hän valitti ja venyttel niskojaan suoristautuessaan.
-Ei kauheen...onko jo aamu?, hän kysyi silmiään räpytellen ja katseli toista hetken aikaa ennen kuin nousi ylö. Joka paikkaan kolotti.

--

-Rakastat?, Miyu toisti hivenen hämmentyneenä eikä hetkeen osannut sanoa yhtään mitään. Hän antoi sitten hymyn kaartua huulilleen.
-Kiitos.., hän sitten sanoi ja sipaisi hiuksiaan jatkaen miehen jalan silittelyä.

"Taitaa olla", Chion vastasi eikä voinut muuta kuin hymyillä pienesti Dionille.
"Miten sä tähän nukahdit?" Hän kysäisi nojaten rennosti puisen tuolin selkänojaan ja seurasi yhä vain katseellaan tiiviisti jokaista Dionin liikettä. Suloinen vasta herättyään.

-

Daiki oli vain siinä paikoillaan jonkin aikaa, kunnes tajusi, ettei Miyu välttämättä pitänyt siitä, että hänen päänsä oli jumissa hänen käsissään. Hän nosti kasvonsa Miyun hiuksista ja huomasi nyt vasta tuon käden, joka hänen sisäreittään silitteli. Hän vilkaisi sitä syrjäsilmäin sormien jatkaessa seikkailuaan Miyun vaaleiden hiusten seassa.

-En saanu unta..ja rupesin miettii kaiken näköst...ni sit nukahdin tähän, Dion selitti ja alkoi sitten väsäämään Chionille aamupalaa vieläkin kyllä ihan unen pöpperössä.
-Mietin meit...., hän sitten lisiäsi hiljaisella äänellä melkeen toivoen ettei Chion kuulisi.

--

Miyu liikahti hivenen ja lopulta nousi ylös istahtaen sitten Daikin syliin haarat levällään naama kohti Daikin naamaa. Hän hymyili miehelle hivenen ja kietoi kätensä tuon kaulaan. Hän suuteli sitten toista hellästi ja katseli tuota muttei kuitenkaan sanonut mitään. Saisi Daiki hänet pois työntää jos ei haluaisi olla näin lähekkäin.

Dionin harmiksi Chionilla oli hyvä kuulo, joten hän kuuli tuon viimeisen lisäyksen. Hänen kulmansa kohosivat hieman, mutta mitään hän ei sanonut. Ei tuon nyt olisi siltikään tarvinnut heitä miettien pitkälle yöhön valvoa. Hän nousi tuolilta ja asteli lähemmäs Dionia.
"Sä olet ihan unessa vielä. Mene vaan pesulle ja vaihtamaan vaatteita, että heräät kunnolla. Kyllä yks aamiainen multa pitäis onnistua", Chion ehdotti käsi laskettuna Dionin olalle.

-

Daiki yllättyi hivenen Miyun siirtyessä hänen syliinsä. Ensin ei edes tajunnut vastata suudelmaan. Miyun siinä sitten istuskellessa häntä katsoen, kädet hänen niskansa ympärillä, Daiki vastasi tuon katseeseen ja veti sitten Miyun uuteen suudelmaan.

Ryu veteli ostoksia mekaanisesti liukuhihnan läpi. Hymy pojan huulilla levisi aina, kun vastaan osui jokin hänen herkuistaan. Toinen oli siis päättänyt tehdä kaikkensa hemmotellakseen hänet ihan piloille.

---

Takai seurasi sivusta, kun häntä paljon lyhyempi ja pienempi poika käsitteli painavia mattoja ihan sujuvasti. Takai itse ei koskaan jaksanut tehdä mitään matoilleen, kun se oli niin raskasta puuhaa.

---

"Hyvä on", Sam nyökäytti kevyesti päätään. Vaati kyllä hieman tahdonlujuutta häneltä muistaa tuollainen asia, kun aamuisista vierailuista oli muodostunut niin vahva tapa.

Shunsuke huokaisi tyytyväisenä kun sai kaikki matot siistiin kasaan. Nyt pitäisi vain vielä kantaa nuo takaisin sisälle. Hän rupesi kasaamaan mattoja yksitellen olkapäälleen ähisten hiljaa. Saatuaan kolme raskasta mattoa mukaansa hän loi lyhyen vilkaisun opettajaansa.
"Umh... mä tästä jatkan siivoiluja sitten", hän sanoi kohentaen mattoja olallaan.

-

Elokuva alkoikin pian ja Nigel uppoutui siihen täysin. Telkkarista kaikuessa ensimmäiset kauhunkirkaisut hänen huulilleen nousi vain tyytyväinen virne, joka katosi hetkeksi oluttölkin taakse. Hän kahmaisi popcorneja sohvalla olevasta kupista ja popsi niitä yksikerrallaan tiuhaan tahtiin.

Takai tarkkaili Shunsukea ja kaikkia raskaita mattoja tuon sylissä.
"Oletko varma, että jaksat kaiken yksin?" Hän kysäisi toiselta.

---

Saman tien kun leffa alkoi, Sam varautui kaikkeen mahdolliseen. Hän istui jäykästi ja unohti jopa kaikki olohuoneeseen kannetut eväät, ollessaan valmuidessa, ettei mikään pystyisi yllättämään ja säikyttämään häntä pahan päiväsesti.

Shunsuke kohautti vapaata olkapäätään ja vilkaisi mattopinkkaa.
"Pitää vaan tulla hakemaan useamman kerran", hän totesi. Mielessään hän irvisti ajatukselle. Ramppaapa sitten kolmesti raput edestakaisin ja vielä joka ylösmenolla raskaat matot kannettavana.

-

Ensimmäisen mainoskatkon alkaessa Nigel hymähti hiljaa ja vilkaisi Samia. Huomatessaan tuon varautuneen olemuksen hän kurottautui tökkäämään pehmeästi tuon käsivartta.
"Hei, rentoudu vähän", hän kehotti hymyillen leveästi ja kippasi pari popcornia kitaansa.

-Ei...mä meen sitte ku oon tehny sulle aamiaisen, Dion sanoi ja ravisti Chionin käden olaltaan jatkaen sitten aamiaisen tekemistä. Pian hän kuitenkin vahingossa viilsi haavan leipä veitsellä käteensä. Dion katseli verta hetken räpytellen silmiään ja siirtyi sitten huuhtelemaan veren pois kädeltään.

--

Miyu hymyili hivenen ja suukotteli Daikia hetken aikaa. Hän siveli sitten miehen niskaa sormillaan ja katseli tuota hymyillen onnellisesti.
-Mennään kylpyyn.., hän sitten ehdotti ja suukotti Daikin leukaa.

--


Chika hymyili katsellessaan Ryua ja ojensi sitten korttinsa pojalle. Hän hymyili hivenen itsekseen ja kumartui vielä suukottamaan toista ennen kuin asteli pakkaamaan tavaroita muovipussiin.

Chion huokaisi ääneti Dionin leikatessaan sormensa. Hän meni erään syrjäisen kaapin luo keittiössä ja otti sieltä mukaansa yhden laastarin. Hän asteli takaisin Dionin luo ja otti tuon käden omaansa, asettaen laastarin paikoilleen.
"Mene vaan. En mä nyt niin avuton voi olla", hän totesi vilkaisten pikaisesti, pikkuruinen huolestunut pilke silmässään, veistä pöydällä, millä Dion oli juuri sormeaan nirhannut. Toinen kun olisi pian kokonaan laastareiden peitossa jos jatkaisi.

-

Daiki tuijotti vain yllättyneenä Miyua kulmat kohonneina.
"Kylpyyn?" Hän kysyi epävarmana kuulemastaan. Vihjasikohan toinen sitä, mitä ainakin hänelle ensimmäisenä mieleen nousi. Pieni jännitys alkoi poreilemaan miehen vatsan uumenissa.

-Et olekkaan..mutta...se on mun velvollisuus..., Dion sanoi ja katseli laastaroitua kättään hetken aikaa ennen kuin alkoi pyyhkimään veripisaria pois pöydältä.
-Chion...mitä mä olen sulle?, hän sitten kysyi.

--

-Niin..mukavaan..lämpimään kylpyyn, Miyu sanoi hymyillen ja katseli Daikia hivenen hermostuneena. Hän kyllä tarkoitti nyt ihan pelkkää kylpyä mutta tietenkin jos asiat etenisivät mukavasti voisi kylpy sessio muuttua joksikin muuksin kun vain pelkäksi kylvyksi.

"Mitä sä haluaisit olla?" Chion vastasi kysymykseen kysymyksellä katsellen vain Dionia.

-

Daiki nielaisi hivenen epävarmana, mutta käski sitten ottaa itseään niskasta kiinni. Hän hekäisi hiljaa hymyillen sitten pienesti.
"Okei. Mennään kylpyyn", hän vastasi silitellen hetken Miyun hiuksia, ennen kuin antoi kätensä valua pois niiden lomasta.

-No...sitä mitä oltiin sillon...kun suudeltiin..ja näin.., Dion sanoi hivenen epävarmana ja sipaisi hiuksiaa. Hän vilkaisi sitten nopeasti Chionia ja pysyi hiljaa hetken.
-Mut...mitään oo tapahtunu sen jälkeen...

--

Miyu hymyili ja suuteli Daikia hellästi ennen kuin nousi ylös. Hän asteli muutaman askeleen pois miehestä ennen kuin liu'utti makon pois päältään. Hän riisui sitten hipsterinsä ennen kuin hymyillen hivenen lähti ilkosillaan täyttämään kylpyammetta.

Chion katseli yhä vain Dionia ja juoksutti sitten hiuksensa pois kasvojensa tieltä. Hän astui askeleen lähemmäs Dionia painaen huulensa tuon huulille. Sormet kipusivat jälleen tuon niskalle.
"Mehän ollaan menossa treffeille, vai? Mitä jos siirrettäisikin se jo täksi päiväksi. Mulla on menoa vasta kuudelta."

-

Daikin katse seurasi vaistomaisesti kuinka mekko liukui Miyun yltä, ja sen mukana viimeisetkin kankaanpalat. Hän hymyili hivenen hermostuneena Miyun perään, kun tuo kylpyhuoneeseen katosi, ja jäi itse vielä istumaan sängynlaidalle. Pienesti hän puri huultaan ja nosti sormensa sohimaan hiuksiaan. Se, että noin kauniilta ihmiseltä puuttui se tuttu ja turvallinen naisen pyöreys, sai Daikin hermostumaan. Hän kuitenkin seurasi toista hieman myöhemmin kylpyhuoneeseen, jossa siellä vasta alkoi kiskomaan paitaa yltään ja housuja jaloistaan.