Osa#1

Miyu hymyili hivenen ja söi hiljaisena katsellen ympärilleen. Hän vilkaisi sitten miestä vierellään mutta pysyi hiljaisena. Täällä eivät onneksi lehdistö vaivautunut vainoamaan samalla tavalla kuin Japanissa. Hän hörppäsi sitten juomastaan ja pysyi vain hiljaisena tuijotellessaan pimentyvää taivasta. Hän haukotteli sitten ja sulki silmänsä hetkeksi.
-Haluutko vielä kierellä jossain?, hän uteli sitten Daikilta.

--

Dion istuskeli suu aukinaisena ja aapisensa ääressä. Hän kuitenkaan ei edistynyt melkein lainkaan joten pian hän sipsutteli Chionin työhuoneen ovelle ja koputti siihen.
-Mitä ruokaa haluaisit?, hän uteli sitten hymyillen mieheltä ja asteli lähemmäs tuota vilkaisten kukkaa pöydällä. Olihan se vähän nuutuneen näköinen jo.

Takai hymyili Shunsukelle myötätuntoisesti, tuon kertoessa urakastaan.
"Voi sinua. Ja minä tulin keskeyttämään varmaan ainoan taukosi..." Mies tähyili taivaalle. Hän ei olisi kyllä pakostakaan siivonnut tällaisena päivänä.

---

Sam siirsi katseensa Nigeliin. "Tietenkin jaksan. Etenkin nyt, kun saan lepuuttaa jalkojani", hän käänsi suunsa vakuuttavan oloiseen hymyyn. Hän vaihtoi vielä hieman jalkojensa asentoa, kouraisi popcorneja ja käänsi katseensa telkkariin, jossa pyöri jokin hammastahna-mainos.

Chika pomputteli koripalloa kentällä ja heitteli sitä koreihin. Hän vilkaisi ympärilleen ja huokaisi pysähtyen juomaan ja istahti alas. Hänellä oli ikävä hänen rakastaan. Poika jäi sitten hetkekis tuijottamaan taivaalle miettien missäköhän Ryu mahtoi olla. Ehkäpä töissä. Hän heitti urheilukassinsa olalleen ja lähti astelemaan kohti kauppaa jossa hänen kultansa oli töissä.

Ryu istuskeli kassan takana, iloinen hymy huulillaan ja jalkojen vispaten lapsellisesti edestakaisin pöydän alla. Hän oli tänään paremmalla tuulella, kuin yleensä töissä. Poika tervehti pirteästi jokaista asiakasta, ja hyräili hiljaa vedellessään ostoksia hihnan läpi.

Chika asteli kauppaan ja kävi hakemassa itselleen kivennäisvesipullon. Hän suuntasi sitten kassalle jossa Ryu oli ja hymyillen moikkasi tuota. Hän kurottautui sitten muiden asiakkaiden mentyä suukottamaan hellästi toista.
-Moi. Mitä kuuluu? Näytät iloselt, hän sanoi ja sipaisi Ryun poskea hellästi.

Ryu ei ollut huomannut Chikan saapumista ja siksi yllättyi, tuon yllättäen tullessa suukottamaan häntä. Mutta heti uukon jälkeen leveä hymy levisi pojan huulille.
"Hyvää kuuluu", Ryu vastasi pirteästi. "Vielä parempaa nyt, kun sä tulit."

-Kultaa~, Chika sanoi ja hypähti tiskin yli Ryun viereen halaten tuota. Hän silitteli sitten hetken aikaa Ryun niskaa ja pysyi hiljaisena.
-Kai tuut mun luo tänää iltan, hän kysyi ja katseli toista.
-Haluun nukkuu sun vieres, hän sanoi ja silitteli Ryun päätä tajuten sitten ojentaa kolikot juomasta kassakonene viereen. Hän uteli sitten koska toinen pääsisi töistä.

"Tietenkin tuun, kun noin nätisti pyydät", Ryu lupautui, laittaessaan kolikoita kassakoneeseen. "Mä pääsen..." hän vilkaisi nopeasti kelloa, "itse asiassa ihan pian, noin vartin päästä."

-Okei. No mä voin käydä hakee meille ruokaa aineksii ni mä kokkaan sulle jotain, Chika lupasi sanoi hymyillen. Hän suukotti sitten vielä Ryua ja asteli sen jälkeen hakemaan kaupan puolelta kaikkea tarvittavaa illallista varten. Hän halusi mielellään hemmotella Ryun piloille ja pitää tuota hyvänä. Hän palasi hetken päästä maksamaan ostoksia. Hän oli ottanut mukaan myös Ryun lempiherkkuja ja päättänyt tehdä tuon lempi ruokaa.

Daiki kohautti harteitaan kallistaessaan kahvimukiaan huulillaan viimeisen kerran, ennen kuin se tyhjeni.
"Voitais me hieman kävellä tätä katua eteenpäin, jos vaan jaksat", hän ehdotti laskiessaan mukin pöydän pinnalle ja silmäili pitkää katua.

-

Chion ei kohottanut katsettaankaan kun kuuli koputuksen ovelta. Hän oli niin syventynyt paperiin edessään, jota kirkas lamppu valaisi, vaikka huoneessa olikin valoisaa kun verhot olivat auki. Paperiin hän veti kädessään olevalla lyijykynällä vakaita viivoja, hahmotellen jonkin asunnon pohjapiirrokseen huonekaluja mitä minnekin.

Vasta Dionin tullessa hieman lähemmäs ja kysyttyään kysymyksensä hän, hetken silti vielä paperiaan keskittyneenä tuijotellen, nosti katseensa mieheen. Hän katseli vain toista hetken hiljaa kuin tajuten kysymyksen hivenen myöhässä.
"Ah... jotain kevyttä. Ei ole oikein nälkä", Chion vastasi sipaisten hiuksensa kasvoilta korvan taakse.

-

Shunsuke vain naurahti keveästi, jalkojen jatkaessa vielä hetken lapsellista heilumista. Hän nousi sitten ketterästi epämukavan tuntuiselta mattotelineeltä, joka oli painanut itseasiassa aika ikävästi hänen takapuoltaan. Hän ryhtyi sitten kiskomaan yhtä matoista korkealta tangolta mattopinkan päälle jatkoksi.

-

Nigel tutkaili hetken Samin kasvoja, ennen kuin päästi leveän hymynsä takaisin huulilleen. Hän nosti jalkansa sohvapöydälle sihauttaen yhden oluttölkeistään auki.
"Mulla on muuten ylihuomenna vieraita, tai oikeastaan jo huomenna. Sisko tulee käymään ja jää yöksi joksikin aikaa. Niin, että vain... josset silloin tulisi heti aamusta käymään", Nigel otti asian esiin tuijotellen visusti telkkarin välkkyvää ruutua.
"Siis kun se tykkää nukkua aina pitkään, ja on hirveän kärttynen jos herää ovikellon pirinään ennen puoltapäivää."

Dion katseli paperia Chionin ohitse hetken aikaa ja vilkaisi sitten miestä tuon puhuessa.
-Okei..sori...keskeytin sut.., hän sanoi pahoittelevasti ja katseli miestä hetken ennen kuin lähti ovelle. Hän asteli sitten oven luokse ja pysähtyi siihen.
-Tuunko hakemaan sut syömään..vai jätänkö ruuan lämpiämään ja tuut sitten syömään kun kerkeät?, hän kysyi ja nojasi päänsä hetkeksi oven karmiin. Hänestä oli ihan kurjaa kun Chion oli niin hautautunut töihin mutta ei hän uskaltanut asiasta valittaakkaan.

--

-Joo kyl mä jaksan, Miyu sanoi hymyillen ja söi leipänsä loppuun. Hän pyysi sitten tarjoilijalta vielä vesipullon ja maksoi heidän ostoksensa siinä samassa.
-Jatletaankos matkaa sitten?, hän kysyi ja hörppi vesipullosta muutaman kulauksen ennen kuin nousi ylös. Häntä vähän jännitti tuo Daikin kanssa nukkuminen mutta ihan hyvällä tavalla vaan.

"Tule vaikka hakemaan sitten", Chion sanoi hymyillen kevyesti toisella suupielellään. Hetken verran hän vain katseli Dionia, ja olisikin mieluummin jäänyt tuota tuijottelemaan, mutta joutui kääntymään ja jatkaa hahmottelua paperille. Tämä kun oli tilaustyö, josta hän saisi kivasti palkkaa, mutta se pitäisi vain olla täydellisessä kunnossa mieluusti jo parin päivän sisällä, eikä hän halunnut jättää tätä aivan niin viimetinkaan.

-

Daiki nyökähti vain hymyillen ja nousi tuoliltaan. Hän lähti sitten Miyun vierellä pöydän ääreltä kadulle, kävellen rauhallista tahtia sitä eteenpäin, katse kiinnostuneena jokaisessa pienessäkin asiassa käväisten.

-Okei, Dion sanoi hymyillen hivenen ja sipaisi hiuksiaan ennen kuin kääntyi ympäri ja asteli sitten keittiöön. Hän kaiveli kaappeja hetken aikaa ja alkoi sitten valmistamaan nuudeleita ja kasviskastiketta. Hän hyräili itsekseen ja kattoi vielä pöydän ennen kuin jäi odottelemaan että nuudelit kypsyisivät. Hän sekoitti sitten kastikkeen ja nuudelit samaan kattilaan ennen kuin taas asteli Chionin työhuoneen luo.
-Ruoka olis valmis, hän sanoi ja kurkisti huoneeseen.

--

Miyu hymyili itsekseen ja seuraili sivusilmällä Daikin ilmeitä.
-Huomenna otetaan kamera mukaan ja voidaan ottaa paljo kuvia, hän sanoi hymyillen ja kertoi sitten että tässä ihan kulman takana oli maailman ihanin karkkikauppa mistä sai kaikkea mitä pystyi vain kuvittelemaan.

Chion sutaisi vielä pari viivaa ja käänsi katseensa sitten Dioniin. Hän nousi ylös tuoliltaan ja sammutti pöydän kulmalla kuumana hehkuvan lampun, päästäen sen vihdoinkin hieman levähtämään. Hän asteli huoneen poikki ja ovesta ulos, mennen keittiöön, jossa tuoksahti nuudeleiden houkutteleva tuoksu. Ennen kuin istahti pöytään, Chion haki itselleen vielä lasillisen vettä, aloittaen sitten tyytyväisenä ateriansa syönnin.

-

Daiki vilkaisi vain pikaisesti Miyua ja hymähti. Hän ei paljoa kuvista välittänyt. Ei ollut koskaan välittänyt, eikä oikein makeisistakaan. Vaikka kylläkin pari minttukarkkia ja normaalit lakupötköt menivät.
"Pitänee sitten käydä katsomassa", Daiki vain totesi jatkaen uteliaana kadun silmäilyä. Rakennuksetkin näyttivät erilaisilta kuin Japanissa ja kadun kulmilla oli myös vanhanaikaisia katulamppuja, minkälaisia ei kotopuolessa tullut törmättyä ihan jokapäivä.

Dion seurasi Chionia ja otti ruokaa vasta tuon jälkeen. Hän jäi hiljaisena syömään ruokaa ja katseli toista hetken aikaa kunnes tajusi ettei ollut kohteliasta tuijottaa.
-Onko sulla nyt paljonkin töitä?, hän uteli sitten. Hänellä oli kyllä ehkä hivenen sellainen kiltti ja kuulias vaimo olo. Hän mutusteli ruokaa odottaessaan vastausta ja vilkaisi pöydällä olevaa kukkakimppua.

--

Miyu siirsi katseensa Daikiin tuon hymähtäessä. Hän kallisti sitten päätään hivenen.
-Etkö sä pidä kuvista? Tai karkista. Vai kummastakaan?, hän kysyi silmiään räpytellen. Hän halusi kauheasti kuvia jotta voisi sitten Japanissa muistella tätä reissua jos Daiki palaisi vaimonsa luokse eikä mikään muuttuisi. Hän nojasi päänsä toisen olkaan ja jatkoi kävelyään hiljaisena.

Chion katsahti Dioniin ja söi suunsa tyhjäksi ennen kuin vastasi hänen kysymykseensä.
"Yksi työ pitäisi saada nyt mahdollisimman nopeasti valmiiksi ja torstaina tarvisi käydä vilkaisemassa jotain asuntoa", hän kertoi ehkä jo hivenen tylsistyneenä. Jotenkin mieheltä oli kadonnut tällä viikolla työinto jonnekin, eikä häntä yhtään huvittanut tehdä pohjapiirroksista kunnollisia, mutta pakotti tietenkin itsensä väkertämään niin hyvin kuin osasi.
"Sen jälkeen ei ole kylläkään vielä tiedossa mitään. Ehkä saisin jopa hetken ilman mitään töitä", Chion lisäsi vielä, ennen kuin otti huikan vettään.

-

Daiki katseli Miyua hetken ja hymyili pienesti.
"Jos paluun jälkeen ei menekään kaikki hyvin, niin valokuvat vain pahentaisivat mun asioita. Enkä mä ole kovinkaan valokuvauksellinen tyyppi", hän totesi ja hitaasti hivutti kätensä Miyun vyötärölle miehen painaessa päänsä hänen olkaansa vasten.
"Ja karkeista en ole oikein koskaan pitänyt. Suurin osa on liian imeliä", hän naurahti kevyesti ja Daikin ote Miyun vyötäröllä varmeni hieman.
"Varsinkin suklaa. Lakut vielä menee."

-Okei, Dion sanoi hymyillen ja nyökkäsi. Hän jatkoi sitten syömistä hetken aikaa ennen kuin kohotti varovasti katseensa toiseen.
-Ehkä...sitte voitais viettää aikaa hivenen enemmän yhessä.., hän ehdotti varovasti ja katseli sinisillä silmillään Chionia.
-Ois mukava..jos voitais vaikaa...ihan oikeille treffeille mennä.., hän sitten sanoi varovasti.

--

Miyu nyökkäsi kuunellessaan Daikin sanoja.
-No sä voit sitten kuvata muo, hän sanoi naurahtaen ja suukotti miestä hellästi. Hän asteli sitten erään melko suuren karkkikaupan oven eteen ja johdatti Daikin sisälle. Hän asteli melko varmasti pitkin kauppaa osaan jossa myytiin lakuja kaikkia eri makuja, kokoja ja värisiä.
-Mahtaiskohan täältä löytyä jotain sulle, hän kysyi naurahtaen ja jäi katselemaan herkullisen näköisiä tuorelakuja.

Chionin katse pysähtyi muutamaksi sekunniksi Dioniin. Hän kohotti kulmakarvojaan samalla kun kevyt hymy nousi huulille.
"Jaa a. Eiköhän se kävisi", hän sanoi sitten jatkaen ruokansa, joka oli loppumaisillaan jo lautaselta, syöntiä.

-

Daiki kulki hivenen epävarmana Miyun perässä karkkikauppaan. Hän pysähtyi Miyun vierelle, miehen päästessä lakujen luo, ja jäi katselemaan yllättyneenä ja hivenen epäuskoisena mitä erillaisimpia lakuja. Mitähän järkeä ihmisillä oli vääntää niihin kaiken maailman muita aineita, kun aivan normaali oli se kaikista paras. Hän haki katseellaan niitä aivan peruslakuja, joita olikin siellä pitkinä pötköinä eräässä välissä.
Hän nyökkäsi lemppareitaan kohti.
"Jos jotain, niin noita."

Dion hymyili onnellisesti ja nyökkäsi.
-Okei, hän sanoi sitten ja nousi ylös syötyään. Hän kävi varovasti suukottamassa Chionia ennen kuin alkoi pistämään tiskejä koneeseen.

--

-Okei. Miyu sanoi ja pyysi myyjältä Daikin haluamia lakuja sekä muutamia muita joita voisi itse syödä. Hän hymyili sitten miehelle hivenen ja maksoi ostoksensa.
-Lähetäänkö nyt takaisin hotellille?, hän kysyi sitetn ja käänsi katseensa Daikiin. Hänelle oli sinänsä ihan sama. Oli mukavaa kuljeskella miehen kanss apitkin katuja mutta myö pehmeä sänky hotelli huoneessa houkutti.

Chionia huvitti hivenen onnellisuus, joka paljastui Dionin hymystä ja äänestä, mutta hän jatkoi kuuliaisesti ruokailunsa loppuun Dionin pikaisen, lähes naurettavan varovaisen suukon annettua. Lopulta hän nousi pöydän äärestä ja vei astiansa tiskikoneen luo. Hänen laskettua astiat pöytätasolle hän pujotti lähes huomaamattomasti kätensä Dionin leuan alle, kohottaen sitä ylöspäin, ja antoi miehelle pitkähkön, kunnon suudelman, jonka lopetti lipaisemalla Dionin alahuulta.
"Kiitos ruuasta."
Hän hymyili pienesti toisella suupielellään ja asteli sitten keittiöstä työhuoneeseensa jatkamaan töitään.

-

Daiki seurasi hetken katseellaan Miyun valitsemia lakritseja, ennen kuin käänsi katseensa muuhun kaupan valikoimaan.
"Voidaanhan me lähteä. Kyllä meillä on reilusti aikaa kierrellä toistekin."

Dion hymyili hivenen ja katseli Chionin perään posket hehkuen hivenen punaisena. Hän pisti sitten astiat pesukoneeseen ja asteli takaisin sohvalle jatkamaan aapisen lukemista edistyenkin jo hivenen. Sen jälkeen Dion siisti paikkoja ja kävi katsomassa että kaikki kukat voivat hyvin. Hän vaihtoi sitten yökkärin päälleen ja viitsimättä häiritä Chionia kömpi sänkyyn. Hän toivoi mielessään että ehkä Chion tulisi hänen viereensä yöksi nukkuman mutta kuitenkin ajatteli että mies varmaankin viettäisi yön työhuoneessaan.

--

-Okei, Miyu sanoi ja otti pussi käteensä lähtein sitten ulos kaupasta ja takaisin kohti hotellia. Hän nojasi päätään Daikin olkaan ja nautti olostaan.
-Huomenna voidaan käydä kattomassa nähtävyyksiä, hän ehdotti hymyillen.

Chion hieraisi otsaansa ja pyyhkäisi siinä samalla hiussuortuvan korvansa taakse. Silmiä alkoi jo särkeä hienoisesti, olihan hän jo istunut siinä kauan tuijottaen paperia, johon väkersi työtään. Pohjapiirros oli jo lähellä valmistumista, joten Chion ei antanut väsymyksen häiritä työtään. Saisipahan huomenna tehdä muutakin kuin töitä kunnes kello näyttäisi kuutta ja hänen täytyisi lähteä käymään asiakkaallaan.

-

Daiki nyökähti hyväksyvästi ehdotukselle. Hän todellakin tahtoisi käydä katsomassa lähempää sitä kuuluisaa Eiffel-tornia.
Hetken kävelyn jälkeen Daiki avasikin hotellin oven Miyulle, mennen itse toisen perässä sisälle.

Dion pyöri sängyssään saamata unta. Hän huokaisi ja nousi ylös. Hieraisten silmiään hän nousi ylös ja asteli keittiöön keittämään teetä josko sen avulla saisi paremmin unta.

--

Miyu asteli aulan poikki portaisiin ja siitä oikeaan kerrokseen. Hän suukotti sitten Daikia ennen kuin avasi huoneen oven. Miyu haukotteli ja otti kengät pois jalastaan astellen sitten avaamaan parvekkeen ovet ja päästämään lämpimän raikkaan ilman sisälle.

Chion räpytteli kuivuneita silmiään ojentaessaan selkänsä suoraksi. Se rusahti hiljaisesti saaden miehen huokaisemaan ja jäämään tuijottelemaan hetkeksi, loppusilausta vaille valmista, työtään. Parin sekunnin päästä hän kumartuikin takaisin työnsä puoleen tehden ne viimeisetkin viivat, mitä se vaati, tullakseen valmiiksi.
Chion nousi seisaalteen haukotellen kämmenselkäänsä. Hän napsautti ylikirkkaan, kuumana hehkuvan pöytälampun sammuksiin ja asteli työhuoneensa ovelle mennen samantien viereiseen vessaan.

-

Daiki jätti kenkänsä oven luo ja siirtyi sitten kurkistelemaan huoneessa olevan minibaari-luettelon sisältöä. Hän istahti sängynlaidalle sitä lukemaan ja sohi samalla mustia hiuksiaan.

Dion kohotti katseensa teekannusta kun kuuli oven käyvän ja jäi hetkeksi aikaa tuijottelemaan pimeään olohuoneeseen. Chion ei kuitenkaan ilmaantunut keittiöön joten hän huokaisten käänsi katseensa takaisin teekannuun odotellessaan että vesi kiehuisi. Voisihan hän tehdä ehkä sämpylöitä tai jotain huomista varten jos uni ei tuilisi.

--

Miyu asteli Daikin luo ja istahti tuon viereen. Hän avasi sitten hiuksensa ja katseli miestä hetken aikaa ennen kuin kävi kyljelleen makaamaan. Hän tuijotteli sitten hetken aikaa mietä ennen kuin jäi parvekkeen ovien läpi katselemaan Eiffel-tornia joka oli varsin kauniin näköinen näin illalla valaistuna.