Osa#1

Daiki kuunteli puolella korvalla Miyun puhelinkeskustelua, seuraillessaan samalla ikkunan takaa tätä aivan toisenlaista maata kuin hänen kotimaansa. Vatsassa lennon aikana olleet perhoset räpistelivät siipiään jälleen vilkkaasti. Öisin kauniisti valaistu Eiffel-torni teki myös suuren vaikutuksen Daikiin.
Miyun kertoessa heidän olevan kohta perillä, Daiki vastasi hymyyn ja suudelmaan.
Tämä reissu jännitti häntä kuin pikkupoikaa, mutta eihän hän tahtonut antaa Miyulle sellaista kuvaa, että hyppisi iloissaan kaikesta mahdollisesta. Jopa niistä parista oudosta linnusta, jotka nököttivät yhden kadun kulmassa kaulat ojollaan ja siivet napakasti laskostettuna kylkiä vasten.

Miyu hymyili hivenen ja nousi autosta kun se pysähtyi hotellin edustalle. Hotelli oli melko pieni ja varsin korkeataoinen. Mies sipaisi hiuksiaan ja nosti laukun olalleen hengitellen hetken ilmaa joka tuntui tuoksuvan aivan erinlaiselle kuin kotona Hän asteli sitten hotellin ovea kohti pidellen Daikin kädestä kiinni.
-Jos mentäi nyt en sin ainankin hetkeks lepäilemään hotelihuoneeseen, hän sanoi miehell astellessaan aulaan. Miyu meni vastaanotto tiskin luokse ja pyysi ranskaksi heidän huoneensa avaimet.
-Sit voitais vaiks mennä iltakävelylle vielä, hän sanoi.

Daiki nousi auton kyydistä heidän pysähdettyä. Hotelli, jonka eteen he olivat tulleet, näytti oikein mukiin menevältä paikalta. Hän hymyili hyväksyvästi rakennukselle ja lähti kulkemaan Miyun mukana sisälle.
"Kyllähän se käy", Daiki vastasi Miyun ehdotuksiin lepäillä hetki ennen pientä kävelykierrosta. Hänen tosin ei paljoa lepäillä tarvinnut. Mies oli kuin pirteä peipponen ja olisi mieluusti jo heti lähtenyt kuljeksimaan niitä kauniita katuja pitkin.

Miyu hymyili Daikille hivenen ja suukotti miestä hellästi. Hän otti sitten huoneen avaimen vastaan.
-Meijän matkatavarat on jo tullu, hän kertoi sitten toiselle ennen kuin lähti johdattamaan Daikia oikeaa huonetta kohti. Huone sijaitsi rakennuksen ylimässä kerroksessa. Se oli varsin iso hotelli huoneeksi. Sisään tultaessa siinä oli pieni tila jossa oli televisio ja sohva. Huoneesta pääsi makuuhuoneeseen, yleeliseen kylpyhuoneeseen ja vaatehuoneeseen johon heidän matkalaukkujensa sisältö oli jo purettu.
Miyu avasi hotellihuoneen oven ja astui sisään katsellen hymyillen ympärilleen.

Daiki seurasi Miyua heidän hotellihuoneelleen ja kurkisti sisään mielenkiinnon vallassa. Hän uskaltautui sisään ja antoi katseensa pyyhkäistä tarkkaavaisena koko huoneen lävitse. Pian hän astelikin ikkunalle jo katselemaan sieltä avautuvaa näkymää.

Miyu hymyillen asteli Daikin luo ja veti tuon kädestä parvekkeelle. Hän osoitti sitten kauempana näkyvää eiffel tornia.
-Eikö oo kaunista, hän sanoi hymyillen ja jäi kuuntelemaan kun jostain kadulta kuului vaimeaa katumusiikkia. Hän suukotti sitten Daikin poskea hymyillen.
-Ihanaa kun oot täällä mun kanssa, hän sanoi sitten hymyillen ja nojasi päänsä miehen olkaan.

--

Nobu varmisti että kaikki saivat ruokaa ennen kuin otti itse.
-Nii Naoto sulla on lomaa sitten tässä melko pian. Joko ootte suunnitellu teettekö jotain yhessä?, hän uteli hymyillen ja jäi katselemaan hetkeksi Naotao ennen kuin vilkaisi sitten Mariniakin.

Daikin suu kääntyi hymyyn. Hän katseli parvekkeelta näkyvää kaunista näköalaa. Hän astui lähemmäs kaidetta ja seisoskeli siinä alas kaduille, kiepauttaessaan samalla puolihuomaamattomasti kätensä Miyun kädestä tuon vyötärölle.

-

Naoto katsahti Nobuun ja sitten Mariniin.
"Ei kait..." hän vastasi hetken päästä.

Miyu hymyili hivenen ja nojautui hetkeksi aikaa Daikia vasten.
-Mä käyn vaihtamassa vaatteet niin mennään sitten, hän sanoi sitten hymyillen ja hävisi vaatehuoneeseen etsimään itselleen jotain kivaa päälle pantavaa ennen kuin hän lähtisi ulos kävelylle.
Hetken kuluttua Miyu palasi parvekkeelle.
-Mennäänkö?, hän kysyi sitten ja katseli Daikia.

[ http://i.ysi.bz/assets/GalleryImage/87/035/L_g8343386_4203587.jpg tässä Miyn vaatteet taasen : D]

--

Marin pudisti päätään.
-Ei kait.., mies snaoi sitten ja vilkaisi Naotoa.
-Tietenkin jos mun rakas haluaa lähteä jonnekkin lomailemaan niin sekin onnistuu, hän sanoi ja sipaisi Naoton poskea hymyillen.

Daiki mumahti vain jotain myöntävää kun Miyu kertoi käyvänsä vaatteita vaihtamassa. Hän jäi parvekkeelle tuijottelemaan sitä kaunista näkymää. Vaikka Pariisin iltaöiset kadut olivat valaistu niiden monien asuntojen ikkunoiden lankeavan valon ja katulamppujen avulla, kuten Tokiossa, hänestä tämä paikka oli kiehtovampi. Täällä ei ollut niin tuhansia neonkylttejä, eikä jättiläismäisiä mainoksia kaksikymmentä kerrosta korkeiden kerrostalojen seinämillä. Täällä oli enemmän... rauhallista.

Daiki nojautui kaidetta vasten kevyesti hymyillen ja hengitteli erilaiselta tuoksuvaa ulkoilmaa vielä hetken, kunnes Miyu palasi hänen luokseen. Hän nosti katseensa vaaleahiuksiseen mieheen ja hymyili tuolle vienosti, tarkastaen katseellaan lävitse tuon asuvalinnan.
"Mennään vain", hän myöntyi ja suoristi selkänsä, mennen sisälle Miyun jäljessä.

-

Naoto naurahti heleästi Marinille asettaessaan jälleen haarukallisen ruokaa suuhunsa. Hän pureskeli sen ja nielaisi, jatkaen sitten.
"Niin, no, eihän sitä tiedä jos jotain keksisinkin", hän sanoi, vilkaisten siinä samalla miten ruoka Mikille maistui.

Wakaki naurahti ja siirtyi pöytänsä ääreen. Vai oli Sachilla pikkuveli, hän pohdiskeli. Mahtoikohan olla yhtä hyvän näköinen, kuin isoveljensä... Wakaki hymähti hiljaa mielessään ja pyyhkäisi nopeasti tuollaiset ajatukset pois, keskittyen vain käsissään oleviin papereihin.

Miyu hymyili Daikille hivenen ja sipaisi silkkistä mekkoaan.
-Näytänkö hyvältä, hän kysyi ja nappasi laukun mukaansa. Hän asteli sitten hotellihuoneen ovelle ja avasi oven. Hän vilkaisi sitten toista ennen kuin asteli käytävään. Daikin päästyä ulos hän otti miehen kädestä kiinni ja lähti vetämään tuota kohti hotellin ulos käyntiä.
-Voitais käydä vaikka jossain istumassa iltaa, hän ehdotti hymyillen.
-Vaikka jossain katukahvilassa?

--

Miki mutusti ruokaasna ja katseli kissanpentua joka oli nukahtanut keskelle keittiön lattiaa. Poika vilkaisi Naotoa nopeasti ja hymyili tuolle hivenen.

Nobu nyökkäsi ja vilkaisi itsekkin Mikiä. Hän käänsi sitten katseensa hetkeksi Yuraan.
-Mekin voitais keksiä jotain kivaa tekemistä kun mulla on lomaa.., hän ehdotti sitten.

Sachi siirtyi vähitellen takaisin seisoskelemaan siihen Wakakin työpöytää vastapäätä ja otti paperinsa pöydältä käsiinsä. Hän seisoskeli hetken siinä paikoillaan kunnes avasi suunsa suupielet itsevarmaan hymyyn nousseena.
"Ei sua huvittaisi lähteä illalla mun seuraksi lasilliselle?" Hän kysäisi mielenkiinto silmistä välkähdellen.
"Mä tarjoaisin. Vastapalveluksena tuosta hieronnasta, koska se ei ihan sun alaan kuulu."

-

"Oikein sievältä", kuului Daikin vastaus Miyun ensimmäiseen kysymykseen. Hän asteli sitten Miyun perässä käytävään, vetäisten hotellihuoneen oven kiinni jälkeensä, ja lähti Miyun vierellä kulkemaan kohti ulko-ovia.
"Mh, kuulostaa ihan mukavalta", hän totesi hymyillen Miyun kahvilaidealle. Pysyvä hymy pesi yhä vain miehen suulla kun tuo ulkoilmaan pääsi. Täällä oli niin mukavan tuoksuinen tuulikin, ei niin paljon pakokaasun hajua tai mitään.
"Oletko sä käynyt useinkin Ranskassa?" Daiki sitten kysyi mielenkiinnosta ja vilkaisi Miyun kauniisti sinisinä katuvalossa hohtavia silmiä.

-

Yuran suupieli kohosi hivenen ja hän katseli hetken Nobua.
"Ilman muuta", hän totesi vain nostaen vesilasinsa huulilleen, juoden sitä lyhyen kulauksen verran.

-Melko usein, Miyu sanoi naurahtaen ja kohautti sitten olkiaan.
-Mä olen paljon isompi nimi euroopassa kuin japanissa, hän sitten lisäsi ja hymyilln nojautui lähemmäs Daikia astellessaan tuon vierellä.
-Mut joo muotiviikot on täällä joka vuos, hän sanoi ja hymyili hivenen.
-Ja kyllä mä täällä aika paljon käyn ihan kuvauksissakin ja vapaa-ajalla..on tää musta jotenkin mukavempi paikka kuin Tokio..

--

Nobu hymyili Yuralle ja suukotti miestä hellästi.
-Mites Miki? Minkäs ikäinen sä olet?

Miki kohotti katseensa ja vilkaisi Naotoa sanomatta kuitenkaan mitään.

Wakaki nosti yllättyneen katseensa Sachiin, tuijottaen hetken ihan hiljaa toista. "No enhän minä tietenkään ilmaisista juomista koskaan kieltäydy", hän naurahti.
"Missä ja mihin aikaan?"

Sachin hymy vain leveni Wakakin vastauksen myötä. Hän kertoi erään mukavan tuntemansa baarin nimen, ehdottaen sitä Wakakille.
"Jos siellä nähtäisi? Kahdeksan, yhdeksän aikaan?"

-

Daiki katseli hetken aikaa siinä kävellessään Miyua ja käänsi sitten katseensa takaisin eteensä.
"Sä taidatkin tuntea tän Pariisin sitten melko hyvin?" Hän enemmänkin totesi kuin kysyi. Häntä hieman hävetti, kun ei muuta Ranskasta tiennyt kuin pääkaupungin, Eiffel-tornin sekä sen, että Ranska kuului Eurooppaan. Eipä hän ollut koskaan muihin maihin jaksanut kiinnostustaan suunnata.

-

Naoto hymyili hivenen ja vilkaisi Mikiä. Pojan pysyessä hiljaa hän kurotti kättään pörröttämään hellästi tuon vaaleaa hiuskuontaloa.
"Neljä. Vielä hetken aikaa", hän kertoi Mikin puolesta ja sipaisi kevyesti pojan pyöreän posken pintaa, ennen kuin veti kätensä takaisin räpeltämään haarukkaa.

-Melko hyvin joo..vaikka onhan tää iso kaupunki, Miyu sanoi hymyillen ja pysähtyi suukottamaan Daikia. Hän jatkoi sitten matkaansa ja katseli ympärilleen. Kaupunki oli ihan eri tavalla ihanan eloisa iltaisin kun taas Tokio kuhisi ihmisiä. Hän pysähtyi pian erään idyllisen katukahvilan eteen.
-Mitäs jos mentäis tänne?, hän ehdotti. Kaksi tyttöä pysäyttivät hänet ja pyysivät päästä kuvaan Miyun kanssa.
Miyu suostui hymyillen ja otti kuvat tyttöjen kanssa ennen kuin kääntyi taas Daikin puoleen.
-Niin jäädäänkö tähän hetkeksi?

--

Miki nyökkäsi hymyillen hivenen Naoton sanoille ja vilkaisi Nobua.
-Sä oot tosi nätti.., poika kehui sitten hiljaa.

-Kiitos, Nobu sanoi hymyillen ja sipaisi hiuksiaan vilkaisten sitten Yuraa nopeasti.

Daikin huulet vetäytyivät kevyeksi yhteen puristetuksi viivaksi kun kaksi Miyun fania ilmestyi paikalle. Ei siinä mitään, olihan Miyu kaunis ja menestyvä malli, mutta ei hän halunnut ihmisten näin tulevan ja keskeyttävän heidän yhteistä aikaansa. Hymy kuitenkin palasi pienenä takaisin miehen huulille kun Miyu kääntyi jälleen hänen puoleensa.
"Joo, tämä kelpaa ihan hyvin."

-

Naoton suupieli nyki hieman ja hän käänsi katseensa ruokaansa, jonka syöntiä jatkoi.

Yuran katse siirtyi hetken päästä pieneen vaaleapäiseen poikaan ja hän kallisti hivenen päätänsä, vilkaisi Nobua.
"Sainko mä kilpailijan?" Hän kysyi leikillisen huolestunut vivahde äänessään ja mutristi pikkaisen huuliaan.

-

Shunsuke haukotteli suuresti, suupielet melkein reveten. Hän oli rättiväsynyt pikkuruisen siivousprojektin jäljiltä ja istuskeli nyt kerrostalonsa mattotelineellä. Heidän asuntonsa harvat matot olivat kasattuina hänen vieressään, yksi vielä tangolla roikkuen. Siitä oli melkoisesti aikaa, kun hän oli viimeksi jaksanut siivota, joten oli ollut jo aikakin tehdä niille nyrkin kokoisille pölypalloille jotakin. Isäkin oli töissä, jälleen. Oli hänellä pieni kesäloma ollut, ehkä jokin pari kolme viikkoa, mutta hän oli sitten mennyt takaisin töihin, ihan vapaaehtoisesti, koska rahat olivat alkaneet jälleen hupenemaan.

Shun asettui selinmakuulle mattotelineelle ja tuijotteli sinistä taivasta jalkojaan laidan ylitse heilutellen. Sää olisi voinut silti olla hieman huonompi, ettei hänen olisi niin kovasti tehnyt mieli jättää siivousta sikseen ja lähteä kuljeskelemaan ympäri Tokioa, mutta tottakai luonto oli häntä vastaan. Oli aina ollut, joten miksei nytkin. Aurinko välkähti lämpimänä hänen silmiinsä ja sai pojan huokaisten sulkemaan silmänsä.

Takai asteli rennosti ja rauhallisesti pitkin Tokion hieman hiljaisempia katuja. Hän tarkkaili ympäristöä ja nautti kauniista päivästä.
Mies sattui kulkemaan erään kerrostalon edustalla, kun näki jonkun loikoilevan mattotelineellä. Poika näytti tutulta ja pienen pohdiskelun jälkeen hän muisti nähneensä tuon useampaankin otteeseen koululla.
Takai asteli varovasti lähemmäs. "Sinähän olet... Shunsuke Iwasaki", hetken hän joutui nimeä kaivelemaan muististaan, mutta löysi sen suht nopeasti. Olihan poika aika mieleenpainuva positiivisen asenteen ja leveän hymynsä ansiosta.

---

Sam laahusti rättiväsyneenä kohti kotia. Hotellilla oli juuri ollut jonkun kaupungilla olleen tapahtuman jäljiltä paljon vieraita ja siivottavaa riitti koko päiväksi. Poika ei ollut enää ihan varma, jaksaisiko valvoa jotain kauhuleffaa katsoen. Mutta silti hän pakottautui raahaamaan työkassinsa omalle asunnolleen ja palaamaan Nigelin asunnon ovelle rämpyttämään ovikelloa.

Miyu hymyili ja tarttui sitten Daikin käteen. Hän johdatti miehen erään pöydän luo joka oli hivenen suojassa mutta josta kuitenkin seuraamaan kadun tapahtumia ja ohi kulkevia ihmisiä.
-Mitä sä haluaisit?, hän kysyi sitten viden tuolinsa lähemmäs Daikia jotta voisi tuon kyljessä kiehnätä nyt kun he tässä olivat.
-Kahvia? Teetä? Jotain syötävää?

--

Miki kohotti katseensa hetkeksi Yuraan ja räpytteli silmiään hetken aikaa. Poika vilkaisi sitten Nobua.
-Ehkä, poika mutisi vain hiljaa ja jatkoi sitten syömistään. Hänestä Nobu oli kyllä nätein ihminen kenet hän oli koskaan tavannut.

--

Mikio asteli pitkin katua kahden kissansa kanssa. Molemmat olivat talutushihnoissa ja valkoinen kissa hyppi iloisesti eteenpäin kun taas musta kissa asteli rauhallisesti perästä.
Pearl huomasi pian perhosen lentemässä kauampana. Kissa naukaisi ja pyöräytti päätään niin että kaulapanta lähti.
-Pearl!, Mikio kiljahti kissan perään ja lähti kiireen vilkkaa kissan perään.

Shunsuke raotti haluttomana silmiään tarkastellakseen, ketä hänelle oli puhunut. Nähdessään tuttuakin tutumman miehen vieressä hän ponnahti nopeasti ylös istumaan ja asetti kasvoilleen sen tutun pysyvän hymyn.
"Ah... Ishikawa-sensei", hän tervehti miestä, jalat heilahtaen vielä pari kertaa, ennen kuin hän jätti ne tukevasti maahan paikoilleen.

-

Nigel hyppelehti eteiseen ovea availemaan kuullessaan ovikellon soivan. Telkkari pauhasi jo päällä ja asunnossa leijui taivaallinen vastavalmistuneiden popcornien haju.
"Terve, Sam. Oliko kivaa töissä?" Hän kysyi hymyillen astuessaan syrjemmälle, että Sam pääsi sisälle, ja veti sitten oven pojan perässä kiinni.

-

Daiki istahti Miyun valitseman pöydän ääreen.
"Kahvin voisin ottaa, vaikka tulen siitä vain vielä virkeämmäksi", hän totesi hymyillen ja tutkaili katseellaan katukahvilaa.

-Okei, Miyu sanoi hymyillen hivenen ja tilasi sitten tarjoilijalta Daikille kahvin sekä hänelle kaakaon ja puolikkaan täytetyn patongin. Mies kääntyi sitten takaisin miehen puoleen ja suukotti tuon poskea hymyillen.
-Oisitko sä halunnu...että oisin tilannu toisen sängyn hottelli huoneeseen? Tai siis...en halua pakottaa suo nukkumaan mun vieressä jos sä et sitä ite halua, hän sanoi varovasti ja katseli toista hetken aikaa. Hän hymyili sitten hivenen ja suukotti Daikin huulia.

Daiki käänsi katseensa katukahvilan muista asiakkaista Miyuun. Hetken aikaa hän oli hiljaa.
"No, tuskin meille tulee mitään ongelmaa jos samassa ollaan, vai?" Hän kysyi sitten ja kohotti sormensa sipaisemaan Miyun vaaleita hiuksia ja silmäkulmaa.
"Ei se mua nimittäin haittaa", hän lisäsi hiljaisemmalla äänellä. Takaraivossa oli se pieni järjen ääni, joka toitotti, ettei hän saanut nukkua samassa punkassa kenenkään muun kanssa kuin oman vaimonsa, mutta hän vain pamautti sitä nyrkillä henkisesti ja käski pysyä hiljaa.

Miyu hymyili hivenen ja sipaisi Daikin poskea sormellaan.
-Okei..hyvä, hän sanoi ja suuteli sitten miestä. Hän jäi sittenmyöskin hetkeksi katselemaan ympärilleen. Pian tarjoilija kuitenkin toille heille juomat ja patongin. Miyu kiitti hymyillen ja laski sitten kätensä hetkeksi aikaa Daikin jalalle ennen kuin haukkasi patongista palasen. Hän hörppäsi sitten kaakaota kupista ja hymisi tyytyväisenä. Kaikki kun tuntui maistuvan niin paljon paremmalta täällä.

"Päivää", Takai tervehti poikaa hymyillen.
"Miksipä sinä siinä makoilit?" Hän kysäisi, katseen kiertäessä mattotelinettä. Ei tuo näyttänyt ihan hirmu mukavalta paikalta viettää päivää, selkä tulisi kipeäksi. Tosin tampatut matot kielivät siivouspäivästä.

---

Sam mumahti jotain epämääräistä vastaukseksi ja astui sisälle, potkaisten kengät laiskasti jaloistaan. Hän laahusti saman tien olkkariin ja kellahti sohvalle puoliksi istualteen, puoliksi maate.

Daiki vastasi Miyun suudelmaan hyvillään ja nosti katseensa sitten tarjoilijaan, joka heille heidän tilauksensa toi. Hän olisi kiittänyt tuota, jos olisi tiennyt miten, mutta kun ei tiennyt, pysyi vain hiljaa ja hymyili kevyesti tarjoilijalle. Hän nosti sitten lämpimän mukin huulilleen ja otti kulauksen kuumaa kahviaan, joka maistui kerrassaan ihanalle. Aivan toisellaiselle kuin Yukon kiireessä keittämä tai läheisestä kiskalta ostettu kahvi.

-

Shunsuke katseli hetken epäuskoisena opettajaansa, mutta vilkaisi sitten vieressään olevaa mattopinoa.
"Pidin pientä taukoa siivouksen välissä", hän tyytyi vastaamaan ja nosti silmiensä katseen takaisin mieheen.
"Olen koko päivän rampannut rappuja ylös ja alas kun kaikki pitää tuoda tuulettumaan tai jotain", hän lisäsi huokaisten hiljaa sanojensa päätteeksi. Heidän asunnossaan kun ei parvekkeita ollut, joten hän joutui kaiken ulos raahaamaan, ja vielä hissin puutteessa portaita pitkin.

-

"Vai noin kivaa", Nigel tuumasi hymisten ja kiirehti Samin ohitse keittiöön. Hän palasi sieltä lähes samantien kainalossaan iso limupullo, toisessa kourassa oluttölkkejä ja toisessa suuri popcorn-kulho. Hän laski ne sohvapöydälle vilkaisten television ruutua takanaan. Mainokset pyörivät vieläkin, joten elokuvan alku venähtäisi jokusen minuutin.
Nigel istahti Samin viereen sohvalle ja käänsi tutkailevan katseensa kaveriinsa.
"Jaksatko sä varmasti katsoa tän? Ei sun tarvi väkisin itseäsi hereillä pitää mun mielikseni."