Osa#1

Miyu asteli Daikin vierellä laukkuaan raahaten sisälle. Hän asteli sitten melko määrätietoisesti ensin oikeaan paikkaan hakemaan liput ja suunisti sitten tiensä turvatarkastuksiin.
-Mutta sitten siellä päästään ensin heti autoon ja sitten siitä hotelliin, hän sanoi hymyillen hivenen ja katseli toista hetken aikaa.
-Jos susta tuntuu ettet halua tulla...niin ymmärrän kyllä.., hän sanoi sitten varovasti ja katseli toista hetken aikaa. Jotenkin tämä vain tuntui niin uskomattomalta että Daiki olisi oikeasti tulossa hänen kanssaan Pariisiin.

Wakaki siirtyi Sachin vierelle. Hän vain seisoskeli siinä hetken, hieroskellen käsiään toisiinsa, etteivät ne tuntuisi ihan hirveän kylmiltä, kunnes uskaltautui laskemaan kätensä hyvin varovasti toisen selälle. Mies aloitti hieromisen hyvin hellin ottein.

"Anna kun mä otan tän", Daiki tarjoutui hetken katseltuaan Miyun laukunraahausta. Hänen huulilleen pääsi nousemaan pieni hymy. Jotenkin tämä lentokentän ilmapiiri sai hänet vapautumaan. Irtautumaan arjen kahleista.
Daiki katsahti Miyua tuon toistaessa vielä aijemmat sanansa, ja tuon vakuuttaakseen vain kurottautui hieman toista kohden, ojentaen kätensä tuon vaaleisiin, sileisiin hiuksiin, ja suuteli tuota hellästi. Hänen olonsa vain oli niin vapaa nyt ja vatsassa alkoi hieman pörrätä perhosia tulevaa lentoa ajatellessa.

-

Sachi seurasi vain katseellaan Wakakin ilmettä tuon aloittaessa hieromisen.
"Ihan voit lujemmin. Mä en hajoa käsiin", hän totesi hieman virnistäen ja nosti kätensä ristiin leukansa alle, silmänsä ummistaen. Ei kovin tasokasta hierontaa, toisen sormetkin tuntuivat luisevilta ja kylmiltä, mutta oli se silti parempaa kuin ei mitään.

-Kiitti, Miyu sanoi hymyillen ja vastasi mieluusti Daikin suudelmaan. Hän asteli sitten turvatarkastuksen läpi ja suuntasi sitten viemään laukkuja pois. Sen hoidettuaan hän kääntyi toisen puoleen.
-Nyt sitten lentokonetta kohti. Jännittääkö?, hän kysyi kymyillen ja painautui mukavasti Daikia vasten. Hän katseli toista hetken aikaa ennen kuin sipaisi hiuksiaan.
-Mmm aamulla saadaan syödä ranskalainen aamiainen sängyssä, hän sanoi hymyillen ajatukselle.

Daiki hymähti ajatukselle ja pohti hetken aikaa, millaista ruokaa Ranskassa tosiaan olisi. Ei hän ulkomaalaiseen ruokaan ollut tottunut. Laisinkaan.
Hän sitten siirtyi vähitellen Miyun mukana lentokoneeseen, mikä nousikin puolentunnin sisällä yläilmoihin, saaden Daikin vatsan muljahtamaan ympäri, sitä kuitenkaan kasvoillaan näyttämättä.

Miyu asteli lentokoneeseen ja jäi bisnesluokan puolelle. Hän hymyili sitten kevyesti ja istahti heille tarkoitetuille paikoille. Hän haukotteli ja vilkaisi Daikai nopeasti.
-Hyvin se menee, hän sanoi hymyillen hivenen ja suukotti hellästi miehen poskea. Hän jäi sitten kurkkimaan ikkunasta ulos hetkeksi aikaa.
-Jännittääkö?, hän uteli sitten ja kääntyi katsomaan Daikia. Hän oli ihan innoissaan tästä lomasta. Hän nosti käsinojan heidän välistään pois jotta pääsi kiehnäämään toisen kylkeä vasten.
-Mm..on pikkasen kylmä, hän sanoi ja painautui Daikia vasten paremmin.

"Jännittääkö? Mua? Älä vitsaile", Daiki sanoi hymyillen, vatsalihakset kuitenkin yhä kireinä jännityksestä. Hän kuitenkin rentoutui nopeasti tuntiessaan vapauden tunteen. Hän oli sekä henkisesti, että fyysisesti ilmassa. Lenteli ympäriinsä niiden vatsassa pyristelevien perhosten mukana.
Daiki katseli pienestä ikkunasta ulos alas jääviin pilviin. Hän katsahti sitten Miyua kun tuo kylmästä valitti. Hän kiepautti kätensä tuon kapeille harteille ja painoi kevyesti itseään vasten, yhtään ajattelematta, että toinen saattoi kuulla hänen rintakehästään kumpuavat, tiheät sydämenlyönnit siinä lähellä ollessa.

Miyu kuunteli toisen tiheää hengittämistä hetken aikaa ja hymyili hivenen.
-Miks sun sydäntykyttää jos suo ei jännitä, hän sanoi naurahtaen ja suuteli hellästi Daikia. Hän painoi sitten päänsä miehen olkaa vasten ja sulki pian silmänsä. Melkein heti mies oli unessa ja pian lentoemo kävi ojentamassa Daikille viltin jonka tuo voisi levittää nukkuvan päälle. Miyu mumisi jotain unissaan ja kaivautui vain lähemmäs toista. Lentomatka sujuikin parhaiten nukkumalla.

Daiki nosti kätensä läpsäyttämään kepeästi Miyun takaraivoa, tuon mainitessa hänen kiihtyneestä sydämensykkeestään. Hän hymyili kuitenkin hieman ja laski kätensä Miyun vyötärölle toisen siihen häntä vasten asettautuessaan nukkumaan.
Kun lentoemäntä toi viltin, hän levitti sen kiitollisena varovasti Miyun, ja osin itsensäkin ylle, nukahtaen sitten itsekin hetken päästä.

"Selvä", Wakaki hymähti ja kovensi hiukan otteitaan. Hän yritti kaikkensa, jotta hieronnassa olisi edes jotain nautinnollista. Hän seurasi käsiensä liikettä, ajatuksien lähtien pikku hiljaa harhailemaan ties mihin.

Sachin kulmat kurtistuivat hieman Wakakin löytäessä kipeän kohdan hänen selästään. Onneksi se ei silti ollut se keskiselästä löytyvä kipein kohta. Toisen hetken hierottua samaa kohtaa lihakset hieman rentoutuivat ja hän oppi nauttimaan hivenen enemmän toisen tavasta hieroa. Sachi huokaisi hiljaa ja hymyili autuaana käsiinsä silmät suljettuina.

Miyu heräsi vasta kun oli enää vajaa tunti Pariisiin. Hän haukotteli ja räpytteli silmiään vilkaisten sitten Daikia hymyillen. Hän suukotti miehen poskea ja kurkisti ikkunasta ulos. Ulkona oli pimeeä jo sillä Pariisissa kello oli jo vaikka kuinka paljon. Hän käänsi sitten katseensa kahteen ruoka annokseen jotka heidän eteensä oli tuotu. Miyu hierasi silmistään unihiekat pois ja otti haarukan käteen alkaen syömään ruokaa joka oli yllättävän hyvää.

Daiki oli yhä unessa Miyun jo herätessä. Hän urahti hiljaisesti tuntiessaan Miyun kehon lämmön häipyvän, muttei herännyt. Jatkoi vain hieman vähemmän tyytyväisenä uniaan, kohentaen asentoaan hieman epämukavalla istuimella.

Miyu vilkaisi Daikia ja suukotti miestä muutaman kerran.
-Herätys unikeko, hän sanoi lempeästi ja hymyili hivenen.
-Jos heräät nyt niin ehit syömään ennen ku laskeudutaan, hän sanoi miehelle ja katseli tuota. Hän suukotti sitten vielä kerran miestä ennen kuin jatkoi syömistään.

Daikin silmät raottuivat väsyneinä ja hänen suulleen nousi hivenen hölmö hymy, hänen Miyun siinä edessä nähdessään. Hän räpytteli pariin kertaan silmiään ja hieraisi otsaansa, haukotellen makeasti.
"Uh... paikat ihan jumissa", hän totesi haukotuksensa jälkeen hivenen käheällä äänellä ja tiedosti samalla nälkänsä. Lähes tulkoon puolipäivää syömättä mitään, niin kyllähän siinä jo vatsa alkaisi ruokaa vaatimaan. Hän katsahti ruoka-annoksia edessään ja ryhtyi kiitollisena jo purkkeja availemaan ja ottamaan haarukat ja veitset erillisestä pussista.

-Mä voin hieroa suo kuhan päästään perille, Miyu lupasi hymyillen ja söi vielä hetken aikaa. Hän ei kuitenkaan jaksanut kaikkea syödä joten hän nosti loput ruuastaan Daikin rasian viereen.
-Voit syödä mun ruuan loppuun jos haluat..mä en jaksa enempää, hän sanoi ja suukotti Daikin poskea jääden sitten kurkkimaan hetkeksi ikkunasta ulos.
-Menipä tää lento nopeesti.., hän sanoi sitten ja käpertyi takaisin Daikin viereen.

"Kiitos", Daiki hymyili kiittäessään Miyua hieroustarjonnasta, sekä ruuan lisäyksestä. Hän aloitti ruokailunsa hyvällä ruokahalulla.
"Mh, nukuttiin mukavasti monta tuntia.. millonkas me perillä ollaan?" Hän kysyi vielä vilkaisten Miyua. Hän epäili, ettei häntä väsyttäisi lainkaan tulevan yön aikana, mutta tuskin hän sitä murehtisikaan.

-Vajaan tunnin päästä, Miyu sanoi hymyillen ja katseli Daikia tuon syödessä. Hän kääriytyi sitten vilttiin paremmin ja kaivoi laukustaan lehden. Hän alkoi selailemaan sitä hiljaisena ja muutama hänenkin kuvansa lehdestä sattui löytymään. Miyu nosti jalkansa tuolille ja jäi lueskelemaan lehdessä olevaa juttua kesän trendeistä ja siitä mikä olisi juuri nyt muodissa.
-Ihanaa kohta päästään hotelliin, hän sanoi hymyillen ja laski toisen kätensä Daikin jalalle.

Daiki vilkaisi ruokailunsa välistä Miyua ja hymyili tuolle kevyesti. Ei aikaakaan kun mies oli ruuat saanut kadotettua rasioistaan kuin tuhkan tuuleen. Hän kohensi sitten asentoaan istuimessa ja käänsi katseensa ikkunaa kohde, jonka takana näkyi öinen taivas ja pilvet alapuolella.
"Mä en sitten pärjää missään ilman sua. Englanti ei oikein ollut mun vahvuuksia koulussa", Daiki kertoi Miyuun katsahtaen. Hän ei osaisi lainkaan kommunikoida muiden ihmisten kanssa, eilleivät nuo sitten osaisi sattumoisin japania.

Miyu hymyili hivenen ja nyökkäsi.
-No en mä suo sinne ajatellut hylätäkkään, hän sanoi siten ja silitteli Daikin jalkaa hellästi.
-No mä osaan sekä englantia että ranskaa, hän ketoi sitten ja suuteli hellästi miestä. Hän painautui sitten hivenen paremmin toista vasten ja napsautti turvavyönsä päälle.
-Kohta laskeudutaan, hän sanoi sitten ja vilkaisi myöskin ulon ennen kuin viikkasi viltin sivuun ja painautui vain mukavemmin Daikai vasten.

Daiki nyökähti hieman ja toisen esimerkistä pisti kiinni turvavyönsä, minkä oli aukaissut ruokailunsa ajaksi.

[Tulee nyt niin lyhyitä että.TT___TT]

Pian Wakaki alkoikin jo kyllästyä hieromiseen, mutta hän ei tiennyt, mihin se pitäisi lopettaa. Eikä hän ollut varma, halusiko Sachi hänen vielä hierovan.
"Ilmoita sitten, kun tahdot minun lopettavan", mies kehoitti ja jatkoi edelleen toisen hieromista.

[ T__T]

Miyu nyökkäsi itsekseen ja pisti lehtensä pois kun kone lähti laskuun. Hän piteli laskun ajan Daikin kädestä kiinni. Pian he olivatkin turvallisesti taas maan päällä. Hän hymyili hivenen ja avasi turvavyönsä nousten ylös.
-Mennäänkös sitten?, hän kysyi ja otti Daikin kädestä kiinni lähtien ulos lentokoneesta. Hän asteli melko määrätietoisesti lentokentän ulko oville jossa odotti musta auto heitä.
-laukut toimitetaan suoraan hotellille, hän kertoi vielä Daikille ennen kuin istahti autoon ja kertoi kuljettajalle hotellin mihin he olivat menossa.

Sachi mumahti vain vastaukseksi ja nautiskeli vielä hetken aikaa Wakakin sormien painalluksista hänen selkäänsä. Hän avasi sitten silmänsä ja loi silmäyksen mieheen vierellään.
"Okei... kiitos", hän kiitti ja kohottautui istumaan, venytellen selkäänsä ja harteitaan. Hän huokaisi tyytyväisenä hymyillen.
"Uh, pitää pistää pikkuveli illalla kävelemään selän päällä", hän sanoi naurahtaen ja otti paitansa, kääntäen sen ensin oikein päin, ennen kuin vetäisi sen paljaan ylävartalonsa ylle.

-

Daiki tutkaili kiinnostuneisuus silmissä pilkahdellen Pariisin lentokenttää ja satoja ihmisiä. Hän seurasi kuitenkin ripakasti Miyua, eikä jäänyt minnekään kuhnimaan, ettei vain eksyisi tässä tuiki tuntemattomassa paikassa.
Hän istahti auton kyytiin heidän ulos päästyään ja silmäili yhä ikkunan lävitse ihmisiä ja kaikkea, mitä nyt vain sattuikaan näkemään. Hän tajusi myös, että noin yleisesti ottaen ranskalaiset näyttivät olevan hyvin kaunista kansaa.

Miyu vilkaisi Daikia hymyillen hivenen ja aktseli auton ikkunasta ulos. Hänen puhelimensa soi kuitenkin pian ja mies vastasi siihen sujuvalla ranskalla. Ranskan kieli kun kaunis kieli oli kuulosti varsin hyvältä Miyun huulilta puhuttuna. Hän laski kätensä toisen jalalle ja hymyili hivenen. Hän osoitti sitten eiffel tornia jonka ohi he menivät. Miyu jakoi sitten keskusteluaan ranskaksi ja pian kuitenkin lopetti puhelun.
-Koht ollaan hotellilla, hän sanoi sitten hymyillen ja suuteli Daikia hellästi.