Osa#1

Chojiro kietaisi kätensä Harun harteiden ympärille ja halasi tuota hellästi. Hän oli yksi huono mies tässä maailmassa. Ei hän olisi ikinä halunnut saada Harua itkemään tai olemaan surullinen.

-

"Miksi sä kiusaat mua näin?" Daiki käänsi toisen sanat tuota vastaan. Miyulla oli aivan outo vaikutus häneen. Hän halusi olla tuon luona, mutta pelkäsi toisaalta kokoajan tulevaa.
Hän painoi otsansa vasten Miyun hartiaa ja puristi silmiään kiinni. Maailma oli niin epäreilu paikka.

Haru hymyili hivenen ja suuteli Chojiroa hellästi.
-Mutta nyt me voidaan olla onnellisia yhdessä eikö?, hän sanoi ja katseli toista hetken aikaa.

--

-Minä? Mitä mä oon tehnyt..viimeisen viikon jättänyt rauhaan ihan niinkuin halusit.., Miyu sanoi huultaan purren ja sulki silmänsä hetkeksi aikaa.
-Sä saat mut ihan hulluks.., hän lisäsi vielä ja pysyi hetken hiljaisena.
-Mutta me ei voida..sulla on vaimo..ja lapsi..

"Aina ja ikuisuuden", Chojiro vastasi leikillään, mutta kasvoista näkyi, että mies toivoi niin kuitenkin olevan. Hän käänsi katseensa Cocoon ja seurasi koiran puuhia katseellaan, käsi yhä kiedottuna Harun ympärille.

-

"Älä", Daiki vain mutisi Miyun muistuttaessa hänen perheestään. Kyllä hän sen tiesi, oikein hyvin. Mutta minkä hän mahtoi sille, että Miyu oli onnistunut syöpymään hänen aivoihinsa aikomattakaan lähteä.
Hän hengitteli hetken aikaa vasten Miyun hartiaa, koittaen yksinkertaistaa ajatuksensa. Mies nosti sitten kasvonsa, kohdistaen katseensa Miyun silmiin. Toinen hänen käsistään hellitti otettaan ja nousi Miyun leuan alle, kohottamaan tuon kasvoja häntä kohti.
Daikin silmistä pystyi lukemaan pelon ja halun, jotka kieppuivat hänen sisässään sekoittaen ajatuksia. Hän tuijotteli Miyua kuin pikku lapsi nallea, jota ei saanut, vaikka kuinka kinui.

Haru hymyili hivenen ja nyökkäsi.
-Toivotaan niin.., hän sanoi ja käänsi myös katseensa Cocoon.
-Eikai suo haittaa että hankin koiran..?, hän kysyi.

--

Miyu hymyili hivenen ja jäi vain katselemaan hiljaisena. Hän nuolaisi sitten huuliaan ja tuijotteli Daikia silmiin hetken aikaa. Hän puri sitten huultaan ja nojautui hivenen lähemmäs.
-Jos mä suutelen suo nyt niin juoksetko karkuun?

"Ei", Chojiro vastasi hymyillen hieman Cocoa katsellessaan. Hän vilkaisi Harua pikaisesti.
"Meillä oli parikin koiraa kun olin pieni. Ne oli mun parhaita kavereita", hän kertoi naurahtaen hieman. Itseasiassa koirat olivat olleet hänen ainoita kavereitaan ja hän olikin aina roikkunut niiden luona, ja ne hänen.

-

Daiki raotti huuliaan sanoakseen jotain, mutta olikin vain hiljaa. Hän sulki sitten suunsa ja vasta hetken päästä vastasi toiselle "en". Hän katseli hiljaisena Miyun silmiä, laskien katseensa sitten tuon juuri kostuttamiin huuliin.

"Kathy Mitchell", Kathy sanoi, ja tarttui Zenin käteen, puristaen hellästi ja irroittaen sitten otteensa. "John on puhunut sinusta paljon", nainen kertoi naureskellen, Johnin liikehtien tuon vieressä turhautuneena.
"Okei, Kat. Jospa meinisit järjestelemään ne loputkin lautaset, niin minä esittelen talon Zenille", John katsoi merkitsevästi ystäväänsä, joka suostuikin lähtemään yllättävän nopeasti.

---

Sam vilkaisi Nigeliä ja hymähti kevyesti. Hänellä itselläkin alkoi tässä vaiheessa aikaisen heräämisen aiheuttama väsymys painaa päälle. Ei se koskaan aamulla, heti herättyä näkynyt missään.

---

Wakaki seisoskeli aulassa, juttelemassa jollekin nuorelle työntekijälle. Hän oli lähtenyt tylsyyksissään kiertelemään sairaalaa ja törmännyt aulassa kaltaiseensa harhailijaan. Poika oli aika nuori, keskustelusta oli selvinnyt, että hän oli vasta valmistunut ja aloittanut työnsä täällä.

-Okei..hyvä niin, Haru sanoi hymyillen ja asteli eteenpäin antaen Cocon rauhassa nuuskia ympäriinsä.
-Millaista täällä on ollut viimeinen viikko?, hän uteli.

--

Miyu nuolaisi huuliaan hermostuneena uudelleen ja suuteli sitten hellästi Daikia.
-Mmmm.., hän mutisi ja sulki silmänsä kietoen kätensä miehen kaulaan ja painautuen tuota vasten hivenen paremmin.

Zen kohotti hieman huvittuneena kulmiaan Johnille kun tuo oli ystävänsä paikalta hätistellyt.
"Hyvin sujuu japani Kathylta", hän totesi vilkaisten suuntaan minne nainen oli kadonnut. Hän käänsi katseensa sitten takaisin Johniin silmissä ilo tuikahdellen. John oli siis kertonut hänestä muille. No ainakin tälle Kathylle.

-

Nigel nojasi päätään vain seinään ja tuijotteli valkeaa kattoa yläpuolellaan. Hideaki alkoi jälleen valua hänen mieleensä tässä istuskellessa vailla tekemistä. Olikohan toisen lento suoriutunut turvallisesti...

-

Sachi suuntasi vastaanottotiskille ja ryhtyi kyselemään sen takana olevalta naiselta josko hänen lääkärillään, Wakakilla siis, olisi vapaata aikaa lähimain. Ilokseen hän kuuli, ettei miehellä olisi yhtään potilasta juuri tällä hetkellä ja ilmoittikin menevänsä sitten samantien tuon luo. Hän oli suuntaamassa hissille kun huomasikin Wakakin aulassa.
Sachi asteli miehen luo vilkaisten tuon juttuseuraa pikaisesti.
"Olisi potilas."

-

Chojiro kulki Harun vierellä ja kohautti hieman harteitaan.
"Kuntoutusta täynnä, eipä paljon sen kummempaa."

-

Daikilla kesti hetken, ennen kuin hän tajusi vastata suudelmaan. Hän antoi silmiensä sulkeutua ja laski samalla toisen kätensä takaisin Miyun ympärille, pidellen miestä itseään vasten.

Haru nyökkäsi ja painoi poskensa Chojiron olkaa vasten.
-Haluun jo päästä sun viereen nukkumaan, hän sanoi huokaisten ja jäi katselemaan Coco hetkeksi aikaa hiljaisena.

--

Miyu hymisi tyytyväisenä suudelmaan ja pitkitti sitä niin pitkäksi kuin pystyi. Hän vetäytyi sitten hivenen kauemmas toisesta kun joutui ottmanaas henkeä.
-Mmm maistut hyvälle..

Daiki avasi silmänsä Miyun vetäydyttyä kauemmas ja naurahti tuon kommentille. Hymy jäi pienenä hänen huulilleen hänen katsellessaan hiljaisena Miyua. Se kuitenkin pieneni hetki hetkeltä.
Lopulta mies pureskeli huultaan ja astahti Miyun ohi peremmälle, siitä eteisestä, tuon asuntoon, ja istahti sohvalle otsaansa hieroskellen.
"Mitä mun pitäis tehdä.." Hän mumisi hiljaa ja laski kätensä syliinsä. Hän nosti katseensa Miyuun epävarmana.

Miyu seurasi katseellaan Daikia ja hymyili hivenen astellen sitten istumaan toisen viereen.
-En mä tiedä...jos mä olisin sinä niin mä kuuntelisin sydäntäni..tekisin sitä mitä mun sydänkertoo tehdä, hän sanoi ja sipaisi hiuksiaa. Hän vilkaisi sitten kissoja.
-Mutta mitä mä teen..joka solu mun kehossa toivoo että jään tänne..mutta mulla on lentoliput Pariisii..

"Lentoliput on mahdollista peruuttaa", Daiki totesi vaisuna ja juoksutti sormensa mustien hiuksiensa lävitse huultaan yhä purren. Hänellä ei vain ollut niin yksinkertaista.
"Meillä olisi hääpäivä kolmen viikon päästä, mulla ja Yukolla", hän mutisi tuijotellen käsiään.
"Viides vuosi."

Miyu huokaisi ja nyökkäsi vain puraisten kynestään palasen.
-Mun vanhemmat eros kun olin pieni...sen takia että mun äiti petti mun isää...se tuhos mut...ainankin hetkeks..en mä voi tehä sitä jollekkin pikkupojalle...meidän ei pitäis tehdä tälle mitään...et sä mun takia voi pilata viiden vuoden avioliittoa.., hän sanoi.

Daiki sulki silmänsä ja painoi kasvot käsiinsä. Hän käänsi sitten katseensa Miyuun nojaten päätään yhä käsiinsä.
"Mä en viikkoon ollut nähnyt sua ja aloin jo kuvittelemaan kaikenlaista... tekemään kaikenlaista", hän sanoi toinen suupieli nykäisten hieman viimeisten sanojen kohdalla. Ja ne unet...
"Harukin tajusi ennen mua, että mä tunnen jotain sua kohtaan. Onneksi se oli humalassa niin sen ei pitäisi muistaa enää mitään... Ja mun veli. Se heräsi koomasta ja sai melkein samantien kaivettua musta esiin asioita, joita en tahtonut itsekään uskoa."

Mies pysytteli hiljaa vain Miyua katsellen.
"Jos mä palaan kotiin, Yukon ja Akiton luo, mä en ylläty jos Yuko kysyy heti multa, onko mulla joku toinen. Se nainen, jos kuka, osaa lukea mua kuin avointa kirjaa. Enkä mä osaa häivyttää tunteita noin vain."

Daiki katseli Miyua, joka istuskeli siinä hänen vieressään. Hän tiesi toisen olevan mies, mutta tuo oli myös niin kaunis. Niin kaunis, ja hän halusi tuon kokonaan itselleen. Ei niin, etteikö hän vielä rakastaisi vaimoaan, mutta Miyu vain veti häntä puoleensa kuin voimakas magneetti. Hän halusi Miyun ja myös pitää vaimonsa itsellään. Miten itsekäs voikaan ihminen olla.

Miyu hymyili hivenen ja nyökkäsi. Hän kuunteli toisen sanoja ja nojasi päänsä Daikin olkaa vasten.
-Ehkä meidä sitten..pitäis kokeilla olla yhessä..voi olla ettei oikeasti edes tulla toimeen, hän sanoi ja kohautti olkiaan. Hän katseli toista kirkkaan sinisillä silmillään hetken.
-Jos vaan haluat...lähde mun kanssa Pariisiin.., hän sanoi hymyillen ja suukotti hellästi Daikia.
-Saisin edes hetken pitää suo omanani..ennen kuin pitäis ymmärtää että sulla on kotona vaimo jota rakastat...

Daiki katseli hetken hiljaisena Miyua ja käänsi sitten katseensa takaisin käsiinsä.
"Me Pariisiin? En mä oikein tiedä..." Hän sanoi ohimoaan hieroskellen.
"Mitä mä Chojirolle selittäisin? Ja passikin pitäisi kotoa hakea", hän selitteli. Pari viikkoa Miyun kanssa Pariisin kauniiden nähtävyyksien ja valojen alla ei kyllä ollut hänestä paha ajatus.

-Etköhän sä jotakin keksis.., Miyu sanoi hymyillen hivenen ja katseli toista hetken aikaa.
-Ja voidaan hakea sun passi matkalla lentokentälle..mä maksaisin tietenkin kaikki kulut.., hän sanoi ja katseli toista sipaisten sitten Daikin poskea.
-Sen jälkeen voitais tulla takaisin ja kohdata tää tilanne.., hän jatkoi vielä.

Daiki ei oikein osannut ajatella mitä tehdä. Miyun ehdotus oli äärettömän houkutteleva, mutta se tuntui samalla myös väärältä. Hän juoksutti sormiaan hiustensa lomissa ja kohtasi sitten Miyun katseen.
"Millon se lento on?" Hän sitten kysyi lopulta huultaan purren.

-Noin kahden tunnin päästä.., Miyu sanoi vilkaistuaan kelloa nopeasti. Hän hymyili hivenen ja katseli Daikia. Hän vei sitten katseensa muualle.
-Mä kyllä ymmärrän jos et halua lähteä.., hän sanoi sitten. Miyu puri huultaan hivenen ja sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan.

"Ja paluu on kahden viikon päästä?" Daiki vielä varmisti. Hänen päänsä surisi tyhjää. Hän istui hetken siinä paikallaan, kunnes nousi seisaalleen. Hän käännähti Miyua kohti ja kumartui painamaan huulensa tuon huulille, pujotti sormensa tuon vaaleiden hiusten sekaan.
"Lähdetään Pariisiin", hän kuiskasi Miyulle huulet aivan tuon korvan vieressä.

Miyu hymyili hivenen ja nyökkäsi.
-Lähdetään.., hän sanoi ja vastasi varsin mielellään toisen suukkoon. Hän nousi sitten ylös ja katseli hetken aikaa Daikia.
-Pitäiskö meidän kohta puoliin lähteä? Jos käydään sunkin luona.., hän kysyi sitten.

Daiki suoristi selkänsä.
"Mm", hän vain mumahti vastaukseksi Miyun kysymykseen, lähti jo eteiseen, tarraten Miyun matkalaukkuun, aikeinaan kantaa se.

Miyu nappasi laukkunsa mukaansa ja tekstasi puhelimellaan. Kissat saisivat jäädä nyt sittenkin kotiin. Hän asteli sitten ulos ja sujautti kengät jalkaansa.
-Mä soitan lentoyhtiöön niin saadaan sullekkin lippu, hän sanoi sitten ja näpläsi puhelintaan ennen kuin nosti sen korvalleen.

Daiki kulki ulos Miyun edellä kantaen tuon matkalaukkua. Hän vilkaisi toista pikaisesti kun tuo ryhtyi kännykkäänsä puhumaan, mutta jatkoi matkaansa kadulle.
"Soitanko taksin?" Hän kysäisi Miyulta seisahtuen paikoilleen.

-Ei tarvi..mun kuljettaja ja auto on täällä, Miyu sanoi ja asteli tummalasisen auton luokse josta ilmestyi mies avaamaan oven ja nostamaan laukun takakonttiin. Miyu sai pian asiat sovittua puhelimesa ja istahti sisälle autoon.
-Sano osote vaan kuljettajalle.., hän sanoi sittebn hymyillen.