Osa#1

Haru hymyili hivenen Chojirolle ja katseli miest suukottaen tuota hellästi.
-Mulla on ollut niin ikävä suo, hän sanoi ja suukotteli miehen poskea muutamaan otteeseen.
-Mä tuun heti ensi töikseni aamulla katsomaan suo. Okei?

--

Nori seurasi kaksikkoa piakkoin ja hymyili hivenen.
-Käy vaan siihen sohvalle makaamaan, hän sanoi sitten ja vilkaisi Tonboa.
-Haluaisitko sä sen aikaa vaikk katsoa televisiota? Tai kenties selata lisää noita lehtiä?, hän uteli sitten pojalta.

--

-Okei. Kiitos, Nobu sanoi ja hävisi makuuhuoneeseen. Hän meikkasi kasvonsa ja kiharsi hiuksensa pistäen sitten ne löysälle nutturalle. Nobu vaihtoi sitten päälleen mekon jonka löysi kaapista. (http://www.cct-fashion.com/index_eproduct_img.php?imagename=member/27514/products/4881_31040B.jpg)

Hän asteli sitten takaisin keittiön puolellel ja pisti Cindylle ruokaa kuppiin ennen kuin nosti kanat pois uunista. Niiden mukana asuntoon leijaili herkullinen ruuan tuoksu.

--

-Jep, Marin sanoi ja asteli Mikin huoneeseen. Hän valitsi pojalle vaatteet ja herätettyään pojan lähti vaihtamaan ylleen puhtaat puvun housut sekä kauluspaidan.

Chojiro antoi vastauksensa puristamalla hieman lujempaa Harun kättä, minkä nyt voimattomuuttaan pystyi juuri ja juuri tekemään. Hän katsahti vielä hitaasti päätään kääntäen Daikiin. Pelkästä katseestakin pystyi Daiki jo lukemaan paljon. Olivathan veljekset olleet yhdessä suurimman osan elämästään.

-

Tonbo vilkaisi sohvalle varovasti vatsalleen menevää veljeään ja sitten Noria.
"Joo, vaik", hän vain vastasi ja otti kaukosäätimen käteensä, ennen kuin vajosi nojatuoliin kanavia selailemaan.

Sachi sulki silmänsä hetkeksi makuulle päästyään, mutta avasi ne pian tiirailemaan kiinnostuneena Noria ja mitä tuo meinasi seuraavaksi tehdä.

-

Yura olikin saanut astiat pöytään Nobun saavuttua ja silmäili nyt tuon ulkonäköä tyytyväisenä näkemäänsä. Kehaistuaan ensin ruuan hyvää tuoksua hän sanoi menevänsä itsekin vielä vaatteet parempiin vaihtamaan ja katosi kaivelemaan laukustaan siistimpää ylle.

-

Naoton vietyä kukat eteiseen odottamaan, paperiin käärittynä, hän asteli vielä makuuhuoneeseen tarkoituksenaan hänenkin vaihtaa asustettaan. Hän vaihtoikin ylleen valkean kauluspaidan, sekä siistit tummat farkut. Kun ei hän tykännyt oikein muunlaisia housuja käyttää.

John otti leivokset iloisesti yllättyneenä vastaan. "Vau, kiitti. Kat varmasti tykkää näistä", hän alkoi jo kaivelemaan lompakkoa taskustaa, yrittäen katsella jostain leivoksien hintaa. "Tuota, mitähän nämä mahtavat maksaa?"

---

Sam katseli Nigelin perään, naureskellen itsekseen. Hän kiersi sohvan ja istahti sille, vetäen jalat rintansa eteen koukkuun. Hän nappasi kaukosäätimen ja sääti volyymia ihan hieman pienemmälle, kun tuo oli jo lähellä rikkoa pojan tärykalvot.

Haru hymyili hivenen ja irroitti sitten otteensa Chojirosta väistäen hivenen niin että Daiki pääsisi lähemmäksi jos sitä haluaisi. Hän nosti Cocon syliinsä ja koira vain uneliaana painoi päänsä miehen olkaa vasten.

--

Nori asteli Sachin luo ja kapusi miehen ylee istumaan. Hän nosti sitten miehen paitaa hivenen. Hän laski sitten kätensä Sachin selän iholle ja alkoi hieromaan tuon selkää hellästi mutta varmin ottein.
-Seurustelin aikoinaan hierojan kanssa...siltä oppi kaiken näköstä.

--

Nobu hymyillen nyökkäsi ja katseli hetken Yuran perään ennen kuin sitten jatkoi ruuan nostelua esille ja lopulta kun sai kaiken valmiiksi hän kutsui Cindya.
Kissanpentu ilmestyikin hetken päästä keittiöön iloisesti loikkien ja alkoi heti ruuan huomatesaan syömään.

--

Marin hymyili Naotolle hivenen ja asteli suukottamaan tuota.
-Mm. Näytät hyvältä, hän kehui ja lähti sitten auttamaan Harua vaatteiden kanssa.

Zeniltä pääsi pieni naurahdus Johnin kysyessä leivoksien hintaa.
"Mä tarjoan", hän sanoi hymyillen ja repäisi muistilehtiöstä sivun itselleen, mihin John oli osoitteensa kirjoittanut. Hän taitteli sen siististi ja sujautti takataskuunsa.

-

Nigel kuuli kuinka musiikin iloinen jumputus hiljeni hieman. Hän huokaisi hiljaa, mutta päätti olla alkamatta valittaa. Kyllähän tuo musiikki vielä kylpyhuoneeseen ihan hyvin vielä kuului.

Vartin päästä Nigel pääsi viimein pulahtamaan ammeeseen. Hän hymyili itsekseen ja otti mukavan asennon, koittaen työntää kaikki ajatukset mielestään kauas pois. Koitti rentoutua.

-

Daiki ei muuta tehnyt, kuin taputti pari kertaa veljensä käsivartta. Kasvot kuitenkin olivat Harusta ja muista pois päin, joten vain Chojiro huomasi niissä pesivän ilon.
"Okei, me annetaan sun nyt levätä rauhassa", Daiki sanoi hiljaa hymyillen ja pakotti sitten kasvonsa neutraaleiksi käännyttyään Harua kohti.
"Eiköhän mennä?"

-

Sachi vilkaisi olkansa ylitse Noria ja naurahti.
"Pitäisiköhän munkin siinä tapauksessa kokeilla.." Hän sanoi ääni vaimentuen sitten hiljaiseen huokaukseen. Hän painoi päänsä suosiolla sohvatyynyä vasten ja nautti vain hieronnasta, koittaen parhaansa mukaan olla välittämättä siinä sivussa seurautuvasta kivusta. Varsinkin keskiselän kohdalta.

Tonbo vilkuili siinä huomaamattomasti silmäkulmastaan noita kahta koittaen itsepintaisesti tuijotella televisiota, josta tuli jotain karmeaa sairaalasoopaa.

-

Yura astelikin pian siistimmissä vaatteissa keittiöön vaaleita hiuksiaan sukien. Hän oli itse parturikampaaja, muttei ikinä muistanut omia hiuksiaan leikata...

-

Naoto katsahti Marinia hymyillen.
"Et säkään pahemmalta näytä", hän totesi leikillään. Marinhan oli aina syötävän näköinen. Kaikkihan sen huomasi. Hän kääntyi sitten vilkaisemaan itseään peilistä ja sipaisi ruskeita hiussuortuviaan. Niille pitäisi vielä nopeasti tehdä jotain.

Näinpä Naoto kipaisi pikaisesti vessaan sohimaan hiustensa sekaan kaiken maailman muotoiluaineita, saaden hiuksensa näyttämään uskomattoman pehmeiltä ja siististi sekalaisilta. Sellaisilta, että niihin tekisi mieli pujoittaa sormensa.

-Heippa rakas. Nähään huomenna, Haru sanoi ja vilkutti Chojirolle ennen kuin asteli huoneesta ulos ja huokaisi helpottuneena rapsutelelssaan Cocoa.
-Luojan kiitos.

--

Nori naurahti vain ja jatkoi sitten hieromista rentouttaen lihaksia yksi kerrallaan.
-Sano vaan jos satutan suo liikaa, hän sanoi hymyillen hivenen ja katseli uteliaana Sachin selän ihoa siinä miestä hieroessaan.

--

Nobu hymyili hivenen Yuralle ja suukotti miestä hllästi jääden sitten katselemaan Cindya joka söi. Ruuasta kissa sai voimaa ja tuo lähti iloisesti pomppimaan olohuoneeseen ja etsimään lelujaan. Pian pentu palasi yhden lelun kanssa keittiöön Yuran ja Nobun jalkoihin maukaisten.

--

Mari naurahti vain Naoton kommentille ja asteli sitten hiuskiaan sukien Mikin kanssa jo eteiseen. Hän pisti pojalle kengät jalkaan ja sujautti sitten omat kengät jalkaansa. Mies vilkaisi sitten asunnon suuntaan jääden odottelemaan Naotoa.

John nosti hämmästyneen katseensa Zeniin. "Mutta sähän tarjosit mulle jo aamiasen. Pitäähän mun nyt jostain maksaa, ettei elämä käy liian helpoksi."

---

Hetken kyykittyään sohvalla, Sam kellahti kyljelleen, halaillen edelleen jalkojaan. Hän hyräili hiljaa jotain hittibiisiä, joka soi sillä hetkellä TV:stä. Musiikki ei ollut ihan hänen makuunsa, mutta hän oli jo oppinut sanat kuunneltuaan niin paljon radiota.

"Maksat sitten ne ostokses kun kauppaan menet", Zen totesi ottamatta vastaan vastaväitteitä.
"Mä tiedän kuinka epämukava mun sohva on nukkua niin hyvitän sitä nyt. Ota siitä ilo irti", hän lisäsi puoliksi leikillään ja otti vaivihkaa laatikosta leivoksen, jota alkoi itse popsimaan. Eihän hän ollut vielä syönyt mitään aamiaiseksi ja makeanhimo ei miehellä koskaan lakannut.

-

Nigel kuunteli olohuoneesta kumpuavaa musiikkia nauttiessaan lämpimästä, oikeastaan lähes kuumasta, vedestä, joka ympäröi hänen koko kehoaan. Hän huokaisi hiljaa ja nojasi päänsä seinään takanaan tuijotellen kattoa. Hideaki käväisi pojan mielessä, mutta hän itsepintaisesti työnsi tuon mielestään. Pienikin rauhoittuminen ja aika mietiskelylle sai ajatukset vain tulvimaan hänen päässään.

-

Sachi mumisi vain "mm-hmm" silmät ummessa. Norin kosketus hänen selällään selkärangan vierestä, keskiselästä, sai hänet kuitenkin inahtamaan hieman ja kiemurtelemaan pienesti.
"Vältä tota kohtaa", mies mumisi vilkaisten olkansa ylitse selkäänsä. Tuhma selkä, tuhma!

-

Yura asteli kurkkimaan ruokapöydän antimia ja mietiskelemään jo, miltähän ruuat suussa maistuivat. Nyt kun ruokaa ajatteli, heräsi nälkä tuon vatsassa. Tuoksukin oli mitä hurmaavin.

-

Naoto kiiruhti eteiseen saatuaan itsensä kuntoon ja hymyili pienesti nähdessään Marinin ja Mikin valmiudessa.
"Sori kun kesti", hän pahoitteli ja pujotti jalkansa kenkiin, pörrötti hieman Mikin pehmoista hiuskuontaloa ja nappasi kukat pöytää vasten nojaamasta.

-Okei, Nori sanoi hymyillen ja jatkoi sitten Sachin hieromista välttäen kipeää kohtaa. Hän hymyili hivenen ja katseli toisen kasvoja siinä hieroessaan. Ainankin toinen näytti nauttivan olostaan.

--

Nobu leikki Cindyn kanssa hetken aikaa kunnes kissa taas riensi lelunsa kanssa olohuoneeseen pessänsä ottamaan tirsat.
-Onko sulla jo nälkä?, Nobu kysyi Yuralta ja asteli miehen taakse kietoen kätensä toisne ympärille.

--

-Ei mitää, Marin sanoi ja otti auton avaimet pöydältä ennen kuin lähti asunnosta hissien kautta alakertaan ja siitä autolle.

"No hyvä on", John myöntyi ja tynsi lompakon takaisin taskun syvyyksiin. Turha Zenin kanssa oli tuollaisista asioista väitellä.
"No, mä meen nyt. Nähään sit myöhemmin", John asteli ovelle ja heilautti kättään Zenille, ennen kuin katosi oven taakse, jalkakäytävälle.

---

Samin aika alkoi käydä tylsäksi. Kuinkakohan kauan se Nigelkin meinasi olla kylvyssä... Poika huokaisi raskaasti ja ummisti hiukan silmiään, laulellen jälleen hiljaa telkkarista kuuluvan musiikin mukana.

Zen päätti pitää suunsa kiinni, kun oli ehtinyt jo täyttää sen leivoksella, ja heilautti vain kättään Johnille tuon lähtiessä. Hän seurasi ikkunan lävitse miestä niin kauan kuin vain pystyi tuon näkemään, mutustellessaan siinä samalla leivostansa loppuun.

-

Nigel oli vihdoin rentoutunut kunnolla ja vajonnut alemmas vedessä. Hän huokaisi pienesti hymyillen ja lojui vain ammeessa, kuin odotellen veden jäähtyvän. Kauan hän ei kyllä jaksanut paikoillaan olla, vaan nousi kylpynsä lämpimästä sylistä vettä valuvana pyyhettä metsästämään.

-

Sachi mumahteli välillä nautinnollisesti kun tunsi, kuinka lihakset hänen selässään rentoutuivat Norin hierovien käsien alla.

Tonbo oli selannut jo kaikki televisiokanavat lävitse varmaan kahdesti, ja lähti jälleen uudelle kierrokselle. Häntä hieman hävetti isoveljensä päästämät äänet, muttei vaivautunut mainitsemaan mitään.

-

Yura vilkaisi olkansa ylitse Nobua ja naurahti hieman.
"On kyllä, pakko myöntää", hän vastasi ja käännähti tuon käsien välissä.

-

Naoto liikuskeli Marinin mukana ja istahti pian auton kyytiin, asetellen kukat turvallisesti jalkoihinsa.

Nori hymyili hivenen ja hänestä oli vain mukavaa että toisesta lähti ääniä jotka kertoivat mielihyvästä. Joskin nuo äänet kyllä herättivät pian Norin mielessä likaisia mielikuvia ja tuo puri huultaan hivenen.
-Mä käyn hakemassa sulle ne lämpökääreet niin saat maata ne selälläs hetken aikaa, hän sanoi ja hävisi keittiöön.

--

Nobu hyyili hivenen ja suukotti hellästi Yuraa.
-No ihan kohta ne varmaan tule niin päästään syömään, hän sanoi.

--

Marin iathati autoon ja lähti sitten ajamaan.
-Haluisitko neuvoo vähän reittiä?, hän kysyi Naotolta ja laski kätensä toisen reidelle.

Johnin saavuttua asunnolleen, Kathy odottikin jo oven edessä, eikä todellakaan näyttänyt kovin tyytyväiseltä. Mitään sanomatta John ojensi leivoksen naisen nenän eteen, kasvoillaan anteeksipyytävä ilme. Kathy yritti vielä mulkoilla ystäväänsä ilkeästi, mutta purskahti saman tien nauruun.
"En mä voi olla sulle kovin kauaa vihanen", hän sanoi naurunsa seasta ja kahmaisi leivoksen toiselta, samalla kun John päästi molemmat vihdoin sisälle.

---

Sam avasi hitaasti silmänsä ja venytteli hieman raajojaan. Tämän seurauksena hän tiputti Nigelin siideripullon lattialle. Ei sielä enään paljon ollut, mutta kyllä siitä jonkinlainen läntti jäi lattiaan.

Hetken Sam vain tuijotti venyttelyjensä seurausta, kunnes pomppasi pystyyn ja lähti kiireesti etsimään keittiöstä talouspaperia. Sitä ei kumminkaan näkynyt. Poika vilkaisi nopeasti kylppärin ovea. Hän henkäisi syvään, asteli sinne ja koputti nopeasti, ennen kuin raotti hieman ovea. Samin lasit sumenivat melkein heti, eikä niiden pois ottaminenkaan likinäköisyyden takia auttanut.

"Tuota, Nigel..? Missähän mahtaisi olla talouspaperia?", Sam soperteli, yrittäen tihrustaa ympärilleen.

Nigel käänsi päänsä yllättyneenä ovelle, minkä raosta Sam kurkisteli. Hän räpäytti silmiään muutaman kerran ja kohotti sitten kulmiaan.
"No mitä sä nyt menit tekemään?" Hän kysäisi naurahtaen ja kahmaisi pyyhkeen kaapista, josta oli sitä tonkinut. Hän otti myös talouspaperirullan kaapin syövereistä ja asteli pyyhe kourassaan Samin luo ojentaen tuolle paperirullan.
"Tässähän tätä."

-

Sachi raotti silmiään kun Nori nousi hänen yltään ja kohotti katseensa toiseen mieheen.
"Selvähän se", hän sitten sanoi ja siirsi katseensa Tonboon, joka mulkoili häntä hieman punehtuneiden korviensa kera. Sachin suupielet nykivät pikkuveljensä ilmeelle ja hän päätti vain painaa päänsä takaisin pehmeälle sohvatyynylle.

-

Naoto vilkaisi ylös Mariniin.
"Ah, niin joo", hän sanoi ja kertoi Nobun osoitteen näin alkutekijöiksi, selitti vielä sitten mistä piti kääntyä minnekin.

Sam otti talouspaperirullan vastaan. "Kaadoin sun siiderin jämät lattialle, kun tuli tylsää sua odotellessa", poika sanoi sarkastisesti, palatessaan takaisin olohuoneeseen ja repäistessään muutaman arkin paperista. "Jälkeenpäin rupesi kaduttamaan", hän vielä lisäsi pyyhkiessään lattialle valunutta nestettä.

Nori ilmestyi hetken päästä kahden kääreen kanssa olohuoneeseen ja asetti ne sitten varovasti Sachin selälle niin että ne olivat kipeän kohdan päällä.
-Näiden pitäis ainanki jonku verran helpottaa sun oloa, Hän sanoi ja istahti siihen sohvan viereen lattialle.

--

Marin nyökkäili vain ja seurasi Naoton ohjeita. Pian hän ajoikin kerrostalon pihaan ja parkkeerasi auton.

Nigel asteli kylpyhuoneesta Samin perässä ripustellen pyyhettä lanteilleen.
"Ahaa", hän sanoi seuraillen katseellaan kun Sam sitä märkää länttiä lattialta kuivaili.
"Pitänee sitten hakea uusi", hän lisäsi mutristaen huuliaan ja rypistäen kulmiaan tekokiukkuisesti kaverilleen. Hän asteli keittiöön hakemaan uuden siiderin itselleen.
"Et sä haluais?" Hän huikkasi vielä keittiöstä jääkaapin kylmän ilman saadessa hänen ihonsa kananlihalle.

-

Sachi avasi jälleen silmänsä kun tunsi Norin laittavan jotain lämmintä hänen selälleen.
"Ah, kiitos", hän kiitti miestä hymyillen hivenen ja seurasi katseellaan kun tuo istahti lattialle. No nyt hän vei sitten koko sohvatilan, olipa kohteliasta.

-Sano jos tarvit jotain, Nori sanoi hymyillen hivenen.
-Sun pitäis nyt maata siinä ainanki reilut kymmenen minuutti paikoillaan että ne vaikuttais, hän sanoi ja nojasi päänsä sohvaan sekä osittain Sachin kylkeen.

--

Marin nousi autosta ja nosti Mikin syliinsä ennen kuin lukitsi ovet. Hän nappasi sitten Naoton kädetsä kiinni ja lähti astelemaan taloa kohti. Hän asteli rappuset ylös ja oikealle asunnolle koputtaen sitten oveen.

Sachi mumahti vain myöntävästi ja asetti kätensä päänsä alle. Hän avasi silmänsä suunnaten katseensa televisioon, jonka kanavia Tonbo jälleen kerran remppaili.
Hän vilkaisi sitten Noriin avaten suunsa.

"Mä kaaduin ehkä joku kaks vuotta sitten portaissa. Löin selkäni aika kipeästi, mutta lääkäri ei siinä mitään pahempaa todennut. Siitä asti silti on vähän väliä tehnyt kipeää", Sachi kertoi sitten siirtäen katseensa takaisin telkkariin.

-

Naoto heilutteli hieman kukkia kädessään astellessaan ylös Nobun asunnon ovelle ja jäi sitten odottelemaan oven avausta kun Marin oli oveen koputtanut.

Yura kohotti katseensa kun kuuli äänen ovelta. Hän kietoi kätensä Nobun ympärille lähtien sitten kuljettamaan tuota eteiseen kanssaan ovea avaamaan.

-

Zen haukotteli makeasti istuskellessaan takahuoneessa, vaatteitaan vaihtamassa. Yli seitsemän tunnin tarjoilemisen jälkeen hän oli aivan poikki. Kahvilaankin oli tullut yllättävän paljon väkeä viiden jälkeen, ja hän oli joutunut pysyttelemään työpaikallaan vielä päälle pari tuntia. Nyt viimein hän kuitenkin sai luvan häippästä omille asioilleen.

Zen paukautti kaappinsa kiinni ja kävi sanomassa moikat työkavereilleen, ennen kuin asteli kahvilasta ulos, seuraten siinä samalla katseellaan hieman asiakkaita. Noista kun suurin osa näytti olevan turisteja.
Mies hymyili hieman päästessään ulkoilmaan. Hän suuntaisi vielä asunnolleen, ennen kuin lähtisi etsimään Johnin asuinsijaa.

Puolen tunnin päästä hän asteli ulos asunnostaan olallaan pari suurehkoa pussia, täynnä likavaatteita.
Zen kävi ne viemässä läheiseen pesulaan pestäviksi, kun ei omaa pesukonetta omannut.
Huokaisten hän sitten viimein kahdeksan aikoihin illalla kaiveli takataskustaan sen lapun, jossa oli Johnin kirjoittama osoite, ja lähti suuntaamaan sinne päin, missä muisteli kyseisen kadun olevan. Hän oli kyllä jo pahasti jäljessä lupaamastaan tuloajasta.

John istui hermostuneena sohvalla, jonka hän oli vähän aikaa sitten koonnut Kathyn kanssa. Miehen katse karkaili koko ajan kellon suuntaan. Hän oli ollut tämmöinen jo siitä asti, kun kello oli näyttänyt tasan kuusi. Kathy vilkuili hiukan huvittuneena ystäväänsä, purkaessaan lautasia pienestä pahvilaatikosta.

---

Sam vilkaisi keittiöön päin ja mietti hetken. "Tuo vaan", hän sitten vastasi, rypistäen käyttämänsä talouspaperi arkit pieneksi palloksi ja kiikuttaen sen roskiin. Hän palasi olohuoneeseen ja kellahti sohvalle, katsellen musiikkivideota, jossa luonnottoman laihat naiset pyörittelivät lantioitaan.

Zen oli vihdoin päässyt oikean kerrostalon kohdalle kellon tikittäessä seitsemäätoista minuuttia vaille yhdeksää. Tai ainakin Johnin sukunimi löytyi portaikossa olevasta taulukosta. Hän vilkaisi ylös rappusiin ja lähti raahautumaan niitä ylös, oikeaan kerrokseen päästäkseen. Eikä aikaakaan kun mies seisoi Johnin asunnon oven takana.

Mies painoi ovikelloa ja siirtyi sitten oven tieltä, tutkaillen odotellessaan kiinnostuneena rappukäytävää. Paikka näytti oikein siistiltä ja mukavalta asua. Mitä nyt jostain asunnosta kuului joidenkin lasten älytön huuto ja nauru, mikä ei kyllä varmaan sisälle asuntoihin kuulunut.

-

Nigel nappasi oman pullonsa kaveriksi toisen ja sulki nopeasti jääkaapin oven. Hän värähti hieman viileää ilmaa ja tallusteli sitten siidereiden kanssa olohuoneeseen.
"Ota koppi", hän varoitti Samia ennen kuin heitti toisen pulloista pojalle. Hän itse levähti istumaan siihen mukavalle paikalleen säkkituoliinsa pulloansa availlen.

Nori käänsi katseensa Sachiin ja hievahti istumaan sivuttain silitellen miehen hiuksia melkein huomaamattaan.
-Okei...no joskus vanhat haavat ja sellaset sitten vasta vuosien päästä alkaa kolottamaan, hän sanoi hymyillen hivenen ja tutkaili Sachin kasvon piirteitä.
-Sori lääpin.., hän sitten tajusi sanoa ja veti kätensä pois toisen hiuksisita.

--

Marin seisoi siinä Naoton vierellä ja vilkaisi tuota nopeasti ennen kuin ovi heidän edessään aukaistiin.

-Moi, Nobu sanoi hymyillen ja pyysi kolmikkoa sisälle.

Sachi käänsi katseensa Noriin tuntiessaan tuon sormet hiustensa seassa. Hän hymähti vain hiljaa toisen sanoille, naurahti sitten jälkimmäisille.
"Jatka vaan, kivalta se tuntu", hän kehotti vain pienesti virnistäen.

-

"Moi, Nobu", Naoto tervehti kevyesti hymyillen ja astui kynnyksen ylitse sisälle. Huomatessaan hieman sivummalla oleilevan miehen hän sitten moikkasi tuotakin.
"Yura, oletan?"

Yura nyökähti hieman ja hymyili vain takaisin. Hän tarkkaili kiinnostuneena kolmikkoa, joka oli sisälle tullut. Se samainen melko nuoren näköinen poika, vai mieskö pitäisi sanoa, jonka hän oli silloin sairaalassa nähnyt, mutta nyt kuitenkin kasvot iloisempana kuin silloin. Vaalea, toista miestä vanhemman näköinen mies, jonka perässä tepasteli vielä, aivan isänsä kaltaiset hiukset omaava, pikkuinen poika.

Naoto ojensi tuomansa kukat Nobulle ennen kuin alkoi kenkiään riisumaan.

Nori hymyili hivenen ja jatkoi sitten Sachin hiusten silittelyä.
-Joten...ootko sä varattu vai vapaa mies?, hän kyseli hymyillen kevyesti ja katseli miestä.

--

Nobu hymyili hivenen ja yllättyneenä otti kukat vastaan. Hän kiitti niistä ja halasi sitten vielä Naotoa ennen kuin kääntyi Marinen puoleen.
-Moi. Mä olen Nobu, hän esitteli itsensä marinille sekä Mikille.

-Marin. Ja tässä on Miki, Marin esitteli itsensä sekä pojan joka oli ujoksi muuttunut ja piteli nyt isänsä lahkeesta kiinni. Marin hymyili hivenen ja kätteli Nobua sekä Yuraa.
-Teillä on kivalla paikalla asunto, hän kehui sitten ennen kuin alkoi ottaa kenkiä pois jalastaan.

"Ihan vapaalla jalalla mä olen", Sachi totesi ja katsahti telkkaria kun sieltä jostain välistä kuului hetkellisesti jotain kiihkeää urheiluselostusta, mutta Tonbo meni kanavaa samantien vaihtamaan.
"En mä oikeestaan ole ollut pitkään aikaan varattuna", hän sanoi sitten, vielä lisäten, "suhteet ei oikein ole mun juttua."

-

Yura kehotti vieraita sitten peremmälle kun kaikki olivat saaneet jätettyä eteiseen kenkänsä. Hän itse asteli syrjään tieltä olohuoneen puolelle.

Naoto vilkaisi Mikiin hymyillen pojalle kevyesti ja rohkaisevasti, kurotti sitten toisen Mikin käsistä omaansa. Hän asteli peremmälle, asunnon jo tuntien. Olihan hän täällä aijemminkin käynyt.