Osa#1

Chion pysähtyi Chionin jäädessä katselemaan kukkakaupan sisälle. Hän vilkaisi miehen ihailemia liljoja. Ikinä hän ei ollut oikein piitannut kukista, mutta olihan se pakko myöntää, että Chionin tuomat kukkakimput olivat hieman piristäneet keittiötä.

"Voidaan tulla samaa kautta takaisin, niin käydään tuolla sitten. Ettei tarvi kukkia raahata ympäri kauppoja."

-

Nigel nyökkäsi nähdessään kahvilan.
"Juuri tuota. Kaveri sanoi, että siellä olisi hyviä leivoksiakin", hän sanoi hymyillen ja tarpoi kahvilaa kohti.

-

Naoto naurahti ja nousi sohvan takaa seisomaan, auttaen Mikiä Marinin kutituksessa. Hän kuitenkin lopetti hetken päästä, koska itse ainakin suuttuisi jos liikaa kutitettaisiin, ja istahti sohvalle Marinin viereen. Hän kaappasi Mikin syliinsä ja tapitti Marinia leuka laskettuna Mikin päälakea vasten.

"Haluisitko sä hetkeksi jättää työt vähän sivummalle ja leikkiä meidän kanssa?"

-Selvä, Dion sanoi hymyillen ja nyökkäsi. Hän hyppelehtien jatkoi sitten matkaansa eteen päin.
-Mennäänkö vaikka kävelemään tohon läheiseen kauppakeskukseen??, hän kysyi.

--

-Okei, Hideaki sanoi ja tiputti tupakan maahan tumpaten sen. Hän astui sitten sisään kahvilaan.
-Haluun jonku suklaakakun palan, hän totesi ja katseli ympärilleen.

--

-Hmmmm...No ehkä tän kerran, Marin sanoi naurahtaen ja suukotti Naotoa. Hän sulki sitten läppärinsä.
-Mitä te haöuutte tehä?

Chion vilkaisi vierellään iloisesti hyppelehtivää Dionia. Tuo oli kuin mikäkin pieni koiranpentu, joka oli äärettömän innoissaan pienestä kävelyreissusta.
"Mennään vaan, saadaan pian raahata kassitolkulla löytöjä", hän naurahti pienesti hymyillen.

-

Nigel nyökkäsi astuessaan sisälle kahvilaan. Se oli hyvin valoisa suurine ikkunoineen ja sisustettu tyylikkäästi vihreän sävyillä. Hän katsahti pikaisesti kahvilan läpi ja asteli sitten kohti tiskiä tutkiskellen jo nälkäisenä mitä kaikkea siellä olikaan tarjolla.

-

Naoto katsahti Mikiä pää kallella ja suu hymyssä.
"Mitäs sulla olis mielessä?" Hän kysäisi pojalta kädet kiedottuna tuon ympärillä.

Dion naurahti iloisesti ja pudisteli päätään.
-Tuskimpa kun ei mulla oikeastaan ole rahaa...tai no ellet sä innostu ostelemaan jotakin, hän sanoi ja asteli sisään kauppakeskukseen. Hän asteli pitkin käytäviä ja kurkki näyteikkunoihin.
-Oih kato....ihana, hän mumisi huomatessaan lemmikkikaupan ikkunan takana häkissä lemmikkisiilin. Dion jäikin naama ikkunaan liimattuna ihmettelemään sitä.

--

Hideaki hyppelehti Nigelin perässä ja katseli ympärilleen hymyillen hivenen. Tämä oli kyllä toisi kivan oloinen paikka. Hän käänsi sitten katseensa lasivitriinin takana oleviin herkkuihin.
-Nam. Kaikki näyttää hyviltä, hän totesi ja jäi pohtimaan mitä ottaisi.

--

-Hmmm...ehkä.., Miki sanoi miettivästi ja naputteli leukaansa. Hän käänsi katseensa Mariniin kun tuon puhelin soi. Marin kaivoi puhelimen taskustaan ja vilkaisi kuka soitti. Hänen kasvoilleen ilmestyi hivenen ärtyisä ilme ja mies nousi.
-Sori. Pakko ottaa tää..päättäkää te sillä aikaa mitä tehdään, hän sanoi ja asteli makkariin puhumaan.

--

Haru asteli melko aikaisin jo kottin päin. Hän huokaisi ja kaiveli avaimensa esiin. Hän avasi oven ja pikku kultainennoutaja ryntäsi miestä vastaan haukkuen iloisesti. Harun huulille nousi pieni hymy ja tuo nosti koiran syllinsä. Hän sujautti sitten tuon kaulaan kaulapannan ja lähti ulos.

Chion hymähti ja pysähtyi Dionin jäädessä ihastelemaan pientä häkissään tönöttävää siiltä.
"Saako noita edes pitää häkissä?" Hän kysyi kulmaansa kohottaen katsellen lasin lävitse siiltä, jonka nenä viuhui pitkin ilmoja.

-

Nigel mumahti myöntävästi ja jäi itsekin katselemaan selkä hivenen kumarassa mitä leivosta maistaisi. Hänen kun teki mieli ottaa vähän kaikkea.
"Taidan ottaa tota vadelmaleivosta.." Hän pohti ääneen kieltään purren.

-

Naoton hymy hiukan hyytyi kun Marin nousi poistuen makkariin puhumaan puhelunsa. Hän päästi Mikin höllästä otteestaan ja nojasi sohvan selkänojaa vasten kyljellään.
"Mitäs sanoisit jos leikittäisiin piilosta?" Hän ehdotti hymyillen hieman.

-Saa. Nää on eri siilejä ku ne jotka on luonossa vapaana, Dion sanoi ja hymyili.
-Ihan uskomattoman suloinen, hän totesi ja katseli siiltä. Hän huokaisi sitten kun uskalsi vilkaista siilen hintaa. Eivät ne mitään halpoja lemmikkejä olleet. Hän vilkaisi Chionia nopeasti.
-Noh jatketaanko matkaa?

--

-Okei. Mä kyl otan ton suklaakakun palasen, Hideaki totesi hymyillen ja jäi sitten kurkkimaan mitä joisi. Tässä kaupassa oli kyllä tosi hyvä valikoima. Hän hymyili hivenen ja otti pullolisen omenamehua.

--

-Jooo!!, Miki huudahti iloisesti ja hypähti seisomaan.
-Sä etit mut eka, poika ilmoitti hymyillen mutta jähmettyi paikoilleen kun makuuhuoneesta kuului huutoa ja lopulta hirveä paukahdus kun puhelin lensi seinään.

"Ahaa", Chion totesi ja tuijotteli vain elukkaa joka tuijotti häntä nappisilmillään takaisin.
Pudistaen hieman päätään hän vilkaisi Dionia kääntäen katseen tuosta piikikkäästä veitikasta poispäin.
"Selvä", hän vastasi kehotukseen jatkaa matkaa ja lähti kulkemaan eteenpäin katsellen kauppojen ikkunoita ympärillään.

-

Nigel nappasi itselleen Coca Cola pullon ja pyysi myyjää tiskin takana antamaan hänelle palasen vadelmaleivosta. Hän kiitti ja ryhtyi kaivelemaan lompakkoaan uusien farkkujensa takataskusta.

-

Naoto säpsähti paukahdusta ja käänsi katseensa salamana makuuhuonetta kohti.
"Odotappa vähän, niin aloitetaan sitten. Otetaan isikin mukaan", hän sanoi ja nousi ripeästi sohvalta astellen makuuhuoneelle. Hän kurkisti oven takaa kysyvänä ja hivenen säikähtäneenä Marinia.
"Mikä se oli?"

Marin istui vain sängyllä kasvot käsissä. Puhelin oli palasina lattialla oven suussa. Mies mumisi kirosanoja hiljaisena ja vilkaisi Naotoa kun tuo ilmestyi ovelle.
-Se nainen aikoo viedä Mikin takasi ranskaa, hän sitten sanoi vain hammastaan purren ja nousi ylös.

--

Makoto kaiveli omasta taskustaan lompakkonsa ja otti jo tasarahan esille. Hän katseli Naotoa hetken ennen kuin vilkaisi ympärilleen nopeasti.

--

Dion jatkoi matkaansa Chionin vierellä ja katseli ympärilleen. Hän kyllä teki enemmän ikkunaostoksia sillä ei hänellä olisi varaa oikeasti mihinkään.

Naoton silmät laajenivat hieman ja hän astui sisälle huoneeseen, vilkaisten kännykän palasia lattialla vieressään. Hän nosti katseensa Mariniin kasvot hivenen järkyttyneinä. Eihän Mikin äiti voinut poikaa viedä noin vain Ranskaan. Marinhan oli hakenut huoltajuutta ja poika oli iloinen täällä.

-

Nigel maksoi annoksensa ja nosti lautasen ja pullon syliinsä suunnaten ikkunan viereiseen pöytään. Hän istahti pehmeälle tuolille ja avasi saman tien limunsa, ottaen siitä siemauksen.

-

Chion katseli kauppoja osaamatta oikein päättää mennäkkö vielä johonkin niistä. Hän kun ei usein ostoksilla käynyt, mitä nyt joskus kävi ostamassa uuden takin pukuun tai jotain vastaavaa.
"Mähän voisin ostaa sulle jotain täältä, palkkioksi sun avusta kotona."

-Se on saanu hyvän lakimiehen joka on kiertäny mun huoltajuuden jollain ihme perusteilla. Niil on jo paperit ja kaikkee. Helvetti, Marin mutisi ja vilkaisi Naotoa.
-Sori jos pelästytin, hän sanoi ja jäi sitten tuijottelemaan lattiaa hiljaisena. Ei Miki mihinkään lähtisi jos se hänestä olisi kiinni.

--

Hideaki ilmestyi hetken päästä vastapäätä Nigeliä. Hän kurottautui suukottamaan toisen poskea.
-Onneks olkoon, hän sanoi hymyillen ennen kuin alkoi syödä suklaakakkuaan.

--

Dion käänsi katseensa Chioniin.
-En mä tiedä..oot jo tehny mun hyväks ihan liikaa, hän sanoi.

--

Haru nosti pikku koiran pennun laukkuun ja lähti kohti sairaallaa. Hän hiipparoi Chojiron huoneeseen mahdollisimman varovasti ja asteli miehen sängyn luo.
-Mä toin jonku tapaamaan suo, hän kuiskasi Chorijolle ja nosti koiran pennun miehen sängylle jossa se nuuhki Chojiroa häntä heiluen.

Naoto asteli Marinin luo ja laski kätensä tuon olalle.
"Me keksitään joku keino kyllä. En mäkään halua Mikiä pois meidän luota... Kukaan ei saa olla mua parempi äiti Mikille", hän mutisi ääni hienoista vihaa tihkuen, nyt kun oli asiaa mielessään sisäistänyt, mutta viimeisen lauseen silti pienellä huumorilla, vaikka se totta olikin.

-

Nigel hymyili Hideakille ja lusikoi palasen leivoksensa kulmasta suuhunsa.
"Mmh... ihanan makusta", hän hyrisi ja otti toisenkin palan.
"Saanko maistaa sitä?" Hän kysyi Hideakilta sitten ja vilkaisi toisen suklaakakun palasta, joka näytti sekin taivaalliselta.

-

"Antanut sun asua mun katon alla ja tehdä kotityöt, niin", Chion hymähti ja katseli kauppojen näyteikkunoita.
"Ei mutta oikeasti. Jos löydät jotain niin katotaan josko ostaisin sen sulle."

-Mmm...nii kai...mun pitää soittaa mun asianajajalle, Marin totesi ja vilkaisi Naotoa.
-Viitistkö kattoa Mikin perää sen aikaa?, hän kysyi ja nappasi työpuhelimensa pöydältä. Onneksi hänellä oli vielä se ehjänä.

--

-Joo maista vaan, Hideaki sanoi hymyillen ja otti palan suklaakakkua lusikkaan. Hän vei sen sitten Nigelin huulille.
-Suu auki, hän sanoi kikattaen.

--

-Okei, Dion sanoi hymyillen hivenen ja katseli ympärilleen. Hän ei oikein tiennyt minne olisi halunnut mennä ensiksi.

Naoto nyökkäsi kiireesti ja painoi Marinin olalle suukon. Sanomatta mitään hän palasi olohuoneen puolelle ja nostatti tekohymyn kasvoilleen.
"Isi ei pääsekään vielä leikkimään. Mutta kiirehdi sä nyt piiloon niin alotan laskemisen", hän kehotti Mikiä pörröttäen pojan pehmoista kuontaloa peittäen sitten silmänsä käsillään, aloittaen ääneen laskemisen.

-

Nigel virnisti ja avasi suunsa enemmän kuin mielellään. Hän otti suklaakakun palasen suuhunsa ja nautiskeli sen mausta.
"Mmm... Hyvää. Tahdotko sä maistaa tätä?" Hän kysäisi napauttaen lusikkansa kuperalla puolella leivospalaansa, lohkaisten siitä pienen palasen.

-

Chion tutkiskeli kauppoja katseellaan ja huomasi sitten erään elektroniikkaliikkeen jonkun pikaruokalan vieressä.
"Mentäiskö tuolla käymään?" Hän ehdotti osoittaen liikettä kohti.

-Okei!, Miki kiljahti iloisesti ja vilkaistuaan Naotoa kipitti piiloon. Hän piiloutui omaan huoneeseensa verhojen taakse ja kihersi hiljaa. Täältä äiti ei koskaan häntä löytäisi.

--

-Mm voisinhan mä pienen palan maistaa, Hideaki totesi hymyillen ja avasi suunsa. Nigel saisi kyllä syöttää palasen hänelle.

--

-Joo mennään vaan, Dion sanoi hymyillen hivenen ja asteli Chionin edellä elektroniikka kauppaan. Hän katseli ympärilleen ennen kuin vilkaisi Chionia.
-Mitä sä täältä?

Naoto jatkoi laskemistaan kahteenkymmeneen kunnes veti kätensä silmiltään.
"Täältä tullaan", hän varoitti Mikiä lähtien ensin kurkkimaan sohvan taakse ja keittiön suuntaan, ei tosin kovin innokkaana. Marinin uutiset olivat saaneet iloisuuden pyyhkiytymään hänenkin mielestään kuin tuhka tuuleen.

-

Nigel katsoi hetken kun Hideaki avasi suunsa ja nosti sitten palasen leivosta lusikalleen. Hän vilkaisi nopeasti tiskin takana olevaa nuorta tyttöä, joka seurasi heidän puuhiaan huvittuneena, ja ojensi sitten kätensä syöttäen palasen Hideakille.
"Hyvää, eikö?" Hän kysäisi hymyillen Hideakilta ja otti sitten lusikallaan palasen omaan suuhunsa.

-

"Tarvitsen vaan vähän lisää tilaan tietokoneen muistiin", Chion vastasi ja katseli ympärilleen, etsiskellen näin ulkoisia kovalevyjä. Lopulta, ne hieman kauempana huomattuaan, hän asteli niiden luo ja ryhtyi tutkimaan kovalevyjen muistitilaa.

Miki kikatti verhon takana ja pysyi siellä kurkaten kuitenkin aina välillä sen takaa missä Naoto oli. Hän nosti kädet suulleen ja jäi hiljaisena odottelemaan josko äiti hänet löytäisi.

--

-MMmm..on, Hideaki myönsi hymyillen ja hörppäsi sitten mehustaan. Hän venytteli hetken aikaa ja jatkoi sitten oman palansa syöntiä katsellen Nigeliä hetken.
-Mitäs haluat tehdä nyt sitten tän jälkeen?

--

-Okei, Dion sanoi ja hyppelehti Chionin perään. Hänestä ei kauheasti apua ollu koska hän ei koskaan ollut tietokonetta käyttänyt ja ei osannut edes lukea tietojakaan. Hän seisoskeli vain toisen vieressä hiljaisena.

Naoto vilkaisi kaikkien alakaappien sisälle ja pöydän alle, kunnes päätti jatkaa etsintää toisesta huoneesta. Hän kurkkasi nopeasti eteiseen ennen kuin lähti katsomaan, josko Miki olisi piiloutunut omaan huoneensa.
Samantien kun Naoto oli päässyt huoneen ovelle, hän huomasi pienet jalat verhon alta ja pieni hymy nousi hänen huulilleen.
Ihan muodon vuoksi hän vilkaisi ensin pojan vaatekaappiin ja sängyn alle, ennen kuin seisahti verhojen eteen, kurottautuen kutittamaan Mikin jalkoja kevyesti.
"Hahaa, löysinpäs."

-

Nigel kohautti olkiaan ja hörppäsi Coca Colastaan.
"Onko sulla ehdotuksia?" Hän kysäisi kulauttautettuaan juomat kurkustaan alas.

-

Hetken kuluttua Chion löysikin mukavan oloisen kovalevyn ja otti sen mukaansa hyllyltä. Hän käännähti katsomaan muualle liikkeeseen.
"Tarvisikohan täältä jotain muuta vielä.."

Miki kikatti kun Naoto löysi hänet ja tuli verhon takaa pois.
-Sun vuoro, hän sanoi.
-Isii!!, poika kiljahti iloisesti kun Marin asteli huoneeseen melko kärttyisen näköisenä. Mies kuitenkin hymyili ja nappasi Mikin syliinsä.

--

-Hmm..ei oikeestaan, Hideaki sanoi ja kohautti olkiaan katsellen hetken aikaa Nigeliä.
-Sä voit päättää mitä haluat että tehdään, hän sanoi hymyillen.

--

-En mä tiedä., Dion sanoi ja kohautti olkiaan vilkaisten ympärilleen nopeasti. Hän käänsi sitten katseensa takaisin Chioniin.

Naoto hymyili hieman ja käännähti Marinia kohti Mikin juostessa hänen luokseen. Hän asteli lähemmäs miestä kysyvä katse silmissään, mutta piti vielä hymyn huulillaan, ettei Miki alkaisi epäillä mitään.

-

Nigel pyöritteli limupulloaan käsiensä välissä, tuijotellen sen punaista korkkia, ja nosti sitten vihreiden silmiensä katseen takaisin Hideakiin.
"Huvittaisiko sua lähteä huvipuistoon?" Nigel kysäisi häneltä virnistäen. Olihan se vähän outoa, että kaksikymppinen miehen alku tahtoi huvipuistoon syntymäpäivänään, mutta hänellä oli niistä aina niin valtavasti kivoja muistoja. Ja vuoristoradat saivat aina hänen vatsansa kiepahtamaan mukavasti ympäri.

-

Chion kohautti olkiaan ja lähti kulkemaan kassalle. Hän maksoi ostoksensa ja nosti muovipussin käsiinsä.

Marin viestitti katseellaan että he puhuisivat tästä sitten myöhemmin ja hymyili Mikille.
-Mitäs haluut tehä, hän kysyi pojalta ja poika ilmoitti haluavansa taas eläintarhaan.

--

-Mennään vaan, Hideaki sanoi hymyillen ja naurahti.
-Mä en oo koskaan kauheesti käyny, hän sanoi ja meinasi suukottaa Nigeliä muttei uskaltanutkaan.

--

Dion pysyi hetken aikaa hiljaisena seuratessaan Chionia.
-Mä tarvisin uusia siivousvälineitä, hän sanoi varovasti.

--

Nobu makasi sängyllä ja kuunteli sairaalan piippaavia laitteita. Hän ei ihan vieläkään käsittänyt mitä oli tapahtunut mutta kipu joka säteili vasemmasta kädestä kyllä muistutti asiasta. Häntä oli ammuttu. Keskellä kirkasta päivää. Hän puri hivenen huultaan ja sipaisi hiuksiaan. Muistot ampumis hetkestä olivat kuitenkin hämäriä. Huutoa takaatapäin. Laukausten äänet ja ihmisten kiljusta. Sitten hämärää ja seuraavaksi hän tajuihinsa oli tullut sairaalassa. Häntä oli osuttu käteen sekä reiteen.

Naoto nyökkäsi lähes huomaamattomasti Marinille ja vilkaisi Mikiä.
"Sehän tosiaan voisi olla kivaa. Kenties siellä olisi uusia eläimiäkin..."

-

"No nythän on sitten korkea aika sunkin kokeilla!" Nigel sanoi leveä hymy huulilla ja vilkaisi ikkunasta ulos.
"Tuola näkyy sadepilviä, mennään nopeasti, että ehditään tehä muutakin kuin nököttää sateensuojassa", hän kehotti innoissaan ja nousi pöydän äärestä heittäen tyhjän limupullonsa roskiin.

-

Chion vilkaisi Dioniin tuon avattua suunsa.
"Ah, okei. Mennään sitten niitä ettimään", hän sanoi ja vilkuili ympärilleen, etsien sopivaa kauppaa katseellaan.

-

Yura oli ollut kampaamolla leikkailemassa asiakkaansa hiuksia kun hänelle soitettiin sairaalasta. Rauhallinen vastaanottovirkailia oli selittänyt Nobulle tapahtuneen hänelle ja oli juuri ja juuri saanut kerrottua mistä miehen nyt löytäisi, kun Yura oli jo pinkaissut kampaamosta suoraapäätä sairaalaa kohti.

Päästyään sairaalaan perille Yura lähes juoksi sisälle ja tähyili ympärilleen, etsien oikeaa osastoa. Sen löydettyään hän käveli niin nopeasti kuin pystyi, ettei se kiihtynyt juoksuksi, huonetta kohti, missä Nobu oli.

Hän lähes paukautti oven auki täydellä voimalla, kasvot kauhua ja pelkoa heijastaen. Heti Nobun nähtyään hän kiirehti tuon luokse ja kumartui tuon ylle sulkien Nobun pään syliinsä, suukottaen miehen päälakea monesti.
"Voi jumala... Olethan sä kunnossa?"

-No mennään vaan, Marin sanoi hymyillen ja suukotti Mikin otsaa.
-Pakkaa reppus ni me haetaan äidin kanssa sulle keittiöstä muutama pillimehu mukaan, hän sanoi hymyillen hivenen ja veti Naoton kanssaan keittiöön. Hän suuteli toista hellästi.
-Mun lakimies sano että se ei voi viedä Mikiä maasta pois ilman mun suostumusta. Joten luultavasti tiedossa on melko iso oikeusjuttu mutta se lakimies sano että jos mennään oikeuteen niin mulla on melko hyvät mahdollisuudet voittaa Mikin huoltajuus ittelleni, hän kertoi hymyillen hivenen.

--

Hideaki naurahti ja nyökkäsi. Hän nousi seisomaan ja asteli sitten edeltä kahvilasta ulos.
-Kävelläänkö sinne vai mennäänkö bussilla?

--

Dion katseli hetken ympärilleen ja huomasi sitten isomman supermarketin. Hän lähti sitä kohti mutta pysähtyi nähdessään eräässä näyte ikkunassa kauniin kaulakorun. Se oli kultaisessa ketjussa oleva lila kukka. Kukka kiilteli kauniisti valossa ja oli jonkinlaista timanttia. Dion asteli lähemmäs näyteikkunaa ja jäi katselemaan korua haltioituneena.

--

Nobu säpsähti kun ovi kävi yhtäkkiä ja hymyili hivenen Yuralle. Hän kietoi terveen kätensä hetkeksi miehen ympärille.
-Olen mä..vähän...hämmentynyt vaan kaikesta..mutta ihan kunnossa, hän sanoi ja suukotti Yuraa hellästi. Hän sipaisi sitten miehen leukaa.

Naoton kasvoille levisi hitaasti hymy hänen oivaltaessaan mitä Marin oli juuri sanonut.
"Mä jo luulin..." Hän mutisi hiljaa, mutta ravisti sitten henkisesti päätään.
"Sehän on mahtava uutinen", hän sitten hehkutti kurkottaen varpailleen suudellen Marinia toistamiseen.
"Todella mahtava."

-

"Bussilla, että jaksetaan siellä sitten rampata kaikkialla", Nigel vastasi samantien ja lähti hyväntuulisena talsimaan kohti nurkan takana olevaa bussipysäkkiä.

-

Chion lähti seuraamaan Dionia supermarkettia kohti, ja meinasi jo mennä edeltä kauppaan, kunnes huomasi toisen pysähtyneen. Hän vilkaisi Dionia ja odotti hetken, mutta kun toinen ei näyttänyt millään tulevan, hän asteli tuon luo kurkkaamaan näyteikkunan takana olevaa korua.

-

"Et arvaa kuinka mä säikähdin kun täältä soitettiin", Yura mutisi, äänestä ja ilmeestä vielä selvästi järkytys paistaen. Hän antoi katseensa siirtyä Nobun käteen ja vähitellen jalkaan. Jokin vahva tunne välähti selvästi miehen silmissä.
"Saatiinko se ampuja kiinni?" Hän kysyi yrittäen selvästi pitää väkisin itsensä suht rauhallisena, katse yhä Nobun jalassa olevassa haaverissa.

-Niin on, Marin sanoi hymyillen hivenen ja nyökkäsi. Hän vilkaisi sitten Mikiä kun tuo ilmestyi reppuselässä keittiöön. Marin irrotti otteensa Naototsa ja nappasi muutaman pillimehun mukaan sujauttaen ne Mikin reppuun.

--

-Okei, Hideaki sanoi hymyillen ja hyppelehti sitten Nigelin perään.
-Pidätkö mun kädestä kiinni jos mennään vuoristorataan?, hän uteli naurahtaen.

--

Dion säpsähti kun Chion ilmestyi hänen taakseen ja käänähti ympäri.
-Mennään vaan, hän sanoi sitten hymyillen.
-Sori unohduin ihan...ajatuksiini, hän sanoi ja vilkaisi korua.

--

-Joo..kai ne sai, Nobu sanoi ja katseli Yuraa hetken. Hän hymyili sitten hivenen.
-Kaikki on vielä vähän hämärän peitossa, hän sanoi päätään pudistellen ja sipaisi Yuran olkaa hellästi. Hän vilkaisi sitten hoitajaa joka tuli tuomaan ruuan ja lähti sitten pois paikalta.

Naoto seurasi katseellaan kuinka Marin haki jääkaapista pillimehut, sujauttaen ne sitten Mikin reppuun. Hän hillitsi hieman onnellista hymyään ja kulki jo edeltä laittamaan kenkiä jalkaan.

-

"Pelottaako vuoristorata, vai?" Nigel vinoili virnistäen pysähtyen bussipysäkille bussia odottamaan. Hän vetäisi Hideakin ohikiitäväksi hetkeksi kylkeensä kiinni ja vastasi nauraen, että tottahan toki hän toista kädestä pitäisi.

-

Chion vilkaisi itsekin nopeasti koruun.
"Ihan hieno koruhan toi on", hän mumahti ja vilkaisi sitten Dionia. Hän tunki kätensä housujensa taskuihin käännähtäen kulkemaan jälleen supermarkettia kohti.

-

Yura nosti katseensa Nobun kasvoihin ja pakotti heikon hymyn huulilleen. Hän silitti peukalollaan miehen otsaa.
"Mä taidan käydä kysymässä poliisiasemalta siitä myöhemmin", hän mutisi ja kumartui suukottamaan Nobua.
Vaikkei se näkynyt Yuran ulkokuoresta paljoa ollenkaan, hän oikein kiehui raivosta, ja vannoi taukoamatta nirhaavansa sen, joka oli uskaltanutkin vahingoittaa Nobua näin. Ei ollut epäilystäkään siitä, ettei nyrkit alkaisi heilumaan kun hän ampujan kohtaisi. Ja Nobua hän ei enää päästäisi tuon työpaikalle, edes kuolleen ruumiinsa yli.