Osa#1

John kiitti ja siemaisi saman tien lähes neljänneksen kahvista yhdellä hörpyllä. Hän avasi lehden suurin piirtein keskeltä ja nappasi sämpylän käteensä, ruveten näykkimään siitä pieniä palasia.

---

Sam kohautti olkiaan. "Ehkä jotain sipsejä. Juotavat saat itse päättää", hän sanoi huolettomasti. Nigelin tuntien sieltä kyllä tulisi melko varmasti jotain alkoholipitoista. Mutta ei se haitannut, olisihan hänen aikakin totutella juomaan niitäkin.

---

Wakaki asteli laiskasti sairaalan käytäviä pitkin, litkien ainakin päivän vanhaa kahvia ja lueskellen joitakin potilastietoja, jotka hänelle oli tungettu heti aamusta käteen. Mies astui Chojiron huoneeseen ja nosti katseensa, nähdäkseen juuri parahiksi, kuinka hänen koomapotilaansa oli juuri herännyt.

Wakaki vain toljotti yllättyneenä. Olihan siitä ollut pieniä merkkejä parin päivän sisällä, mutta tämä tuli silti kovin äkkiä. Mies laski kahvikuppinsa ja paperinipun pienelle pöydälle oven vieressä ja kiiruhti Chojiron vierelle.

Nori nyökkäsi hymyillen hivenen ja katseli kumpaakin.
-Minkäs ikäisiä te sitten olette, hän uteli viattomasti. Olihan hän Sachin hyvän näön huomannut.

--

Nobu maksoi ostokset vaihtaen nopeat kuulimiset kassalla olevan naisen kanssa ennen kuin hän sitten asteli pakkaamaan tavaroita suukottaen Yuraa hellästi Mies oli kaikesta huolimatta varsin hyvällä tuulella.

--

Haru makoili sohvalla ja tuijotteli televisiota silitellen samalla Coco joka puoliksi makoili miehen päällä.

Zen vilkuili vähän väliä tiskin takaa Johnia siinä jotain kahvikuppia puhtaaksi hangatessaan.
"Eiköhän se ole jo ihan puhdas", naurahti hänen työkaverinsa vierestä ja kaappasi mukin Zenin käsistä turvaan. Tuo ryhtyi heti utelemaan Johnista. Olivathan he työkavereita keskenään ja nainen oli huomannut kuinka yleisin niin masentunut ja surkea Zen oli saanut hieman iloisemman ja pirteämmän sävyn kasvoilleen.

-

Nigel kohotti toista kulmaansa katsellessaan Samia.
"Ootko sä ihan varma tästä?" Hän kysyi silmät ilkikurisesti välkähdellen. Hän kyllä meinasi ottaa jotain hieman limua väkevämpää.
"Ettet halua limua, tai mitään?"

-

Chojiron katse hakeutui mieheen hänen vierellään. Hän ei tosin tuosta paljoa muuta erottanut kuin epämääräisen liikkuvan läntin. Hän hengitteli yhä kiivaasti ja räpytteli hitaasti silmiään. Missä hitossa hän edes oli? Entä Haru?!

-

Tonbo ei suostunut enää vastaamaan kun mökötti isoveljelleen.

Sachi vilkaisi veljeään ja huokaisi vain.
"Tonbo on 14 ja minä 21", hän sitten kertoi, vilkaisi Noria välillä, ja jatkoi sitten lehtien parissa.

-

Yura hymyili vain kevyesti Nobulle ja auttoi tuota pakkaamaan tavaroita. Hän joutui antamaan yhden pusseista Nobulle, kun ei itse kaikkea saanut, mutta kantoi kuitenkin itse ne painavimmat.

-Okei, Nori sanoi hymyillen hivenen ja vilkaisi Tonboa.
-14 on iha hyvä ikä. Kumpa mä olisin viel nii nuori, hän sanoi naurahtaen ja sipaisi hiuksiaan.

--

Nobu otti pussin vastaan ja lähti sitten kaupasta kotia kohti kävelemään.
Cindy kurkki miehen paidan kaula-aukosta maailmaa ja maukaisi hiljaa.

--

Haru haukotteli ja asteli hakemaan teetä miettien pitäisikö hänen lähteä käymään sairaalalla kohta.

John katseli lehden aukeamaa ja tiheää teksiä siinä, lukematta kuitenkaan mitään. Hänen ajatuksensa harhailivat koko ajan Zeniin, joka oli niin lähellä, mutta silti aivan liian kaukana. John kaipasi jälleen miehen kosketusta. John haukkasi suuren palasen sämpylästään ja jauhoi sen epämääräiseksi mössöksi suussaaan, siirtäessään katseensa Zeniin.

---

"Ei ei, kun osta mitä mielit", Sam sanoi kevyesti, hoitaisten kädellään ilmaa. Hänestä tuntui jälleen, että toinen piti häntä ihan kakarana. Eikä se ajatus ollut miellyttänyt poikaa.

---

Wakaki hermoili potilaansa ympärillä. Tämä oli aivan uutta hänelle. Hän ei ollut koskaan ennen ollut läsnä koomapotilaan herätessä.

Mies sulki silmänsä ja henkäisi raskaasti. Hän laskeutui hiukan lähemmäs Chojiroa ja aloitti hyvin rauhallisella äänellä. "Chojiro. Chojiro, kuuletko minua? Olet sairaalassa. Olit puolitoista vuotta koomassa", Wakaki selitti hyvin hitaasti ja selkeästi.

Odottamatta edes vastausta, hän suoristi selkänsä ja katseli hermostuneena ympärilleen. Hän asteli ripesti ovelle ja kurkisti käytävälle. Onnekseen käytävän päässä oli eräs häntä vanhempi ja kokeneempi mies juttelemassa jonkun potilaan kanssa.
"Hei, Tetsui!" Wakaki huikkasi. "Voitko tulla katsomaan, täällä juuri potilas heräsi koomasta. Minun pitää mennä soittamaan omaisille." Tetsui vain nyökkäsi vastaukseksi ja sen kummempia odottamatta Wakaki rynnisti huoneeseen, jossa oli kaikkien potilaiden tiedot. Nopeasti hän selaili esille Chojiron kansion. Sinne oli merkitty vain yksi puhelinnumero. Wakaki nappasi pöydällä olevan lankapuhelimen ja näppäili Haru Aidan numeron.

Zenin työkaveri uteli utelemistaan ja sai väännettyä poloisesta miehestä irti sen verran, että hän oli jo täysin kärryillä miesten tilanteesta. Nainen vilkaisi hymyillen Johniin ja, nähdessään tuon katseen kääntyneen heidän suuntaansa, hän heilutti tuolle hieman kättään.

Zen vilkaisi pahoittelevasti Johnia ja työnsi hellästi naisen takaisin tiskin ääreen kun uusi asiakas ovesta sisälle astui.

-

Nigel katseli huvittuneena Samia ennen kuin purskahti nauruun.
"Okei.. tuodaan sitten mitä mun mieli tekee", hän sai sanottua naurunsa lomasta. Hän kaivautui ylös sohvannurkasta ja lähti keittiöön silmiään pyyhkien ja vielä hieman hihitellen. Vai meinasi Sam maistella alkoholijuomia... tästä tulisi kivaa.

-

Chojiro sulki vain silmänsä kun kuuli epämääräistä puhetta vieressään olevan miehen suusta. Hän käänsi katseensa muualle huoneeseen, ja kun vilkaisi takaisin, oli mies jo häipynyt. Hän nieleskeli suuhunsa kertyvää sylkeä ja hengitteli yhä tiheään tahtiin. Mitä ihmettä oikein tapahtui?
Chojiro oli aivan pihalla tapahtumista ja paniikissakin. Hän ei erottanut kunnolla mitään näkemäänsä, eikä saanut puheesta mitään selvää. Äänetkin olivat aivan vieraita.

-

Tonbo vilkaisi Noriin ja hänen kasvonsa kirkastuivat hieman. Hän silti vielä mulkoili Sachia, joka kyykki vähän matkan päässä hänestä.
"Minkä ikänen sä sitten olet?" Hän kysäisi Norilta hymyillen iloisesti ja viikkaili vaatteita kauniisti.

-

Yura vilkaisi kulkiessaan Nobun paidan alta kurkkivaa kissaa, eikä voinut mitään hymylle, joka kohosi hänen suupielilleen. Oli tuokin näky. Suloinen sellainen.

Haru hätkähti kun puhelin yhtäkkiä alkoi soida ja vastasi siihen heti kuin vain puhelimen löysi.
-Haru Aida puhelimessa.

--

-Mäkö? Mä oon jo kauhean vanha, Nori sanoi naurahtaen ja pudisteli vain päätään hetken aikaa ennen kuin lopulta vastasi Tonbin varsinaiseen kysymykseen.
-Mä olen 23 , hän sanoi ja jatkoi vaatteiden viikkausta.

--

Nobu vilkaisi Yuraa nopeasti ja hymyili miehelle hivenen enenn kuin asteli sitten avaamaan kerrostalon ala oven ja sitten asteli hissille.
-Kohta päästään kotiin, hän sanoi hymyillen kissalle.

John naurahti Zenin ja tuon työkaverin touhuille. Hän heitti viimeisn palan sämpylää suuhunsa ja rupesi sitten litkimään ja hieman jäähtynyttä kahviaan. Hän siirsi katseensa takaisin lehteen ja yritti tällä kertaa edes ottaa selville sen, mistä kyseisessä artikkelissa puhuttiin.

---

Sam tuhahti ja mulkoili pahasti Nigelin perään. Vai oli tuolla kanttia nauraa hänelle. poika nosti lehden lattialta ja silmäili, mitä muuta telkkarista tulisi tänään.

---

"Wakaki Shintaro", Wakaki sanoi puhelimeen asiallisesti, toisen vastattua vihdoinkin. "Chojiro Ashidasta vastaava hoitaja. Soitan kertoakseni, että hän heräsi juuri muutama minuutti sitten koomasta. Haluaisitte varmaan tulla katsomaan häntä..."

Zen pakeni varastoon hakemaan lisää leivoksia ja sämpylöitä vitriiniin. Ei hän halunnut vastailla työkaverinsa miljooniin kysymyksiin koskien häntä ja Johnia. Hän halusi vain.. no, sulatella tätä itsekseen ja hihkua salaa nurkissa. Hymyillä tyhmästi kuin juuri rakastunut teinipoika ja vilkuilla Johnia aina kun oli mahdollista.

Zen pudisteli päätään itselleen ja puri huultaan lakatakseen hymyilemästä sitä typerää hymyä astellessaan varastosta takaisin kahvilan puolelle mukanaan paketillinen leivoksia.

-

Nigel kaiveli siiderin jääkaapista ja ryhtyi sitä hörppimään. Hän palasi olohuoneeseen ja heittäytyi takaisin siihen sohvannurkkaansa. Hän katsahti Samin myrtsiä ilmettä ja kurotti kätensä sipaisemaan pojan rannetta, saadakseen tuon huomion hetkeksi.
"Sori", hän sanoi huvittuneisuus silti vielä äänestä kuultaen, ja otti sitten kulauksen siideristään, pisti television päälle.
"Tuleeko täältä mitään katottavaa tähän aikaan?"

-

Sachi naurahti ja vilkaisi olkansa ylitse Noria.
"Vanha?" Hän kysyi tuolta huvittuneena suoristaen kyyryyn jumittuneen selkänsä sen rutistessa vaimeasti.
"Ei 23 ole vielä vanhaa nähnytkään."

Tonbo naureskeli henkisesti Sachille. Sanoo se, jonka selkä on jo niin huonossa kunnossa, ettei edes voi hetkeä kyyristellä, ettei se rutisisi. Ja on vielä 21!

-MITÄ?!, Haru huudahti ja lähti etsimään Daikia onnen kynelten viratessa silmiin.
-Me tullaan, hän sanoi sitten puhelimeen ennen kuin pisti sen kiinni.
-Daiki!! Chojiro on heränny!!

--

-Nii no..mut tekin ootte molemmat muo nuorempia, Nori lisäsi naurahtaen ja katseli Sachia hetken aikaa.
-Harmin paikka. Oot vähän liian nuori mun makuun.., hän sanoi katse Sachissa.

--

Nobu asteli pian sisälle asuntoon ja päästi kissanpennun tutkimaan asuntoa innoissaan. Hän pisti sitten kissanhiekkalaatikon sekä kissan pesän paikoilleen. Nobu pisti sen jälkeen kupit sekä vettä ja ruokaa esille ja jäi hetkeksi katsomaan Cindya kun tuo ryntäili ympäri asuntoa maukuen.
-Mä rupee tekemään ruokaa. Voistko vähän kattoa Cndyn perään, hän pyysi sitten Yuralta ja suuteli miestä hellästi varastaen sitten miehen käsisitä kauppakassit.

Daiki säpsähti hereillä päivänokosiltaan ja pompahti istumaan sängyllään.
"Mitä?" Hän huudahti hieman kärttyisenä ja unisena Harulle ja hieroi silmiään noustessaan ylös. Hän löntysti huoneen ovelle ja kurkisti sen takaa Harua kohti haukotellen. Nähdessään kyyneleistä kosteat silmät hän räpäytti silmänsä kunnolla auki.
"Mitä on tapahtunut?"

-

Sachin huulille levisi hitaasti puolikas hymy ja hän kohotti toista kulmaansa Norille.

Tonbo jähmettyi paikoilleen kuullessaan Norin sanat ja vilkaisi miehiin päin. Hän naurahti hivenen hermostuneena ja vaivaantuneena siirtäessään katseensa Sachiin, joka näytti tyytyväiseltä saamiinsa katseisiin. Vitsailivathan nuo, eikö?

-

Yura mutisi jotain myöntävää jättäessään kenkänsä eteiseen. Hän sitten vilkuili ympärilleen asunnossa, koittaen paikantaa minne kissa oli jo ehtinyt mennä. Maukuminen kuitenki paljasti tuon ja hän löysi Cindyn kurkkimasta sohvan alle.

-Chojiro o heränny, Haru sanoi ja nappasi Cocon syliinsä suukotellen koiran kuonoa.
-Mä lähen nyt heti sairaalalle, hän sitten lisäsi ja asteli eteiseen.

--

Nori katseli hetken aikaa Sachia hymyillen itsekseen ennen kuin jatkoi vaatteiden viikkaamista laatikkoon hiljaisena. Hän vilkaisi sitten Tonboa nopeasti muttei sanonut pojan järkyttynyyeestä ilmeestä hetkeen mitään.
-Mitä?, hän kuitenkenkin hetken päästä uteli.

--

Nobu alkoi laittamaan ruokaa ja pysyi keittiön puoleel hetken aikaa. Jonkin ajan kuluttua hän kuitenkin ilmestyi olohuoneeseen.
-No onkos Cindy opllu nätisti, hän uteli kissalta ja suukotti sitten Yuraa kiitokseksi.

John vilkaisi jälleen tiskille päin, kun Zen palasi varastosta. Hän kumosi kahvin loput suuhunsa ja laski lehden pöydälle, astellen sitten tiskin luokse.
"Mun pitäis kai lehteä... Kathy hermostuu, jos ei pääse koko päivään sisälle. Ja on vielä paljon järjesteltävää", John selitti. "Mutta jos sulla ei oo illaksi mitään suunnitelmia, niin voisit tulla katsomaan mun uutta asuntoo. Mä kirjotan osoitteen ylös", hän hymyili toiveikkaana toiselle ja vetäisi tiskillä olevan muistilehtion lähelleen, kirjiottaen siihen nopeasti osoitteensa.

---

Sam havaitsi Nigelin palanneen keittiöstä, mutta hätkähti silti toisen kosketusta.
"Mmh... eipä taida. Jotain keskipäivän draamasarjoja", hän mutisi, katseen kiertäessä vielä pikaisesti kanavaluettelon läpi.

---

Wakaki hymähti. Oli aina paljon mukavempaa kertoa iloisia uutisia, kuin surullisia. Hän palasi paljon rentoutuneempana Chojiron huoneeseen, jossa Tetsuilla näytti olevan tilanne täysin hallinnassa. Wakaki jäi sivulle katselemaan vanhemman kollegansa touhuamista, yrittäen olal parhaansa mukaan avuksi, silloin kun tarvitsi.

Zenin kasvoilla häivähti pettyneisyys kun John ilmoitti lähtevänsä. Hymy kuitenkin nousi takaisin miehen huulille kun John kutsui hänet illalla luokseen. Hän seurasi katseellaan, kuinka mies kirjoitti paperille osoitteensa, ja kohotti sitten katseensa.

"Selvä. Mä tulen", Zen sanoi hymyillen hieman ja kävi katseellaan läpi toisen juuri kirjoittaman osoitteen, koittaen paikantaa sitä mielessään näkyvästä Tokion kartasta.
"Umm, mihin aikaan..?" Hän sitten kysyi vielä Johnilta kohottaessaan katseensa takaisin tuon ruskeisiin silmiin.

-

Nigel mumahti jotain jaan kaltaista ja kallisti pulloansa jälleen huulillaan. Hän surffaili televisiokanavalta toiselle ja pysäytti lopulta jonkin musiikkikanavan kohdalle, josta raikasi olohuoneeseen iloinen purkkapoppi. Hän nosti katseensa Samiin ja virnisti pojalle, hypähti sitten sohvalta ylös. Hän laski pullon sohvapöydälle ja ryhtyi vatkaamaan lanteitaan siinä musiikin tahdissa ja heiluttelemaan käsiään ilmassa.

Näin heiluen nuori mies kiersi sohvan Samin luo ja jäi tuon viereen tanssahtelemaan.
"Sinä myös!" Hän yllytti poikaa pukaten takapuolellaan tuota. Virne komeili hänen kapeilla huulillaan.

-

Chojirolle oltiin annettu jotain rauhoittavaa lääkettä ja hänen hengityksensä alkoi vähitellen rauhoittua. Hän nieleksi vielä ja räpytteli väsyneenä silmiään, koittaessaan hahmottaa tarkemmin henkilöä vierellään. Varovasti mies koitti puristaa kätensä nyrkkiin ja onnistuikin siinä. Tosin hyvin heiveröisesti.

-

Daikin kasvot valtasi ensin puhdas yllättyneisyys, mutta pian sen syrjäytti iloisuus.
"Mä tulen mukaan", hän huikkasi ja kävi vain hakemassa kännykkänsä kiiruhtaen jo eteiseen kenkiään pukemaan.
"Mennään mun autolla, päästään nopeammin."

-

Tonbo vilkaisi vain nopeasti Noria ja räpäytti silmiään. Hän pureskeli huultaan vilkaisten sitten isoveljeään.
"Eei mitään", hän sitten totesi jatkaen vaatteiden viikkailua.

Sachista oli vain huvittavaa katsella vierestä hänen pikkuveljensä reagointia. Eihän hän ollut mitään perheelleen puhunut suhteistaan tai suuntautumisestaan, kun nuo olisivat siitä kuitenkin metakan nostanut. Vaikkakin rauhoittuneet ajan myötä.

-

Yura hymyili kevyesti Nobulle ja istahti sohvalle tutkimaan eläinkaupasta tuodun pussin sisältöä, nosteli ne kaikki ulos sen kätköistä sohvalle viereensä tai lattialle.

-Okei, Haru sanoi hymyillen ja nosti Cocon syliinsä lähtien sitten ulos ja asteli kohti Daikin autoa hymyillen. Hän suorastaan paistoi onnellisuutta.

--

Nori nyökkäsi vain ja jatkoi sitten vaatteiden viikkausta ennen kuin sai ne viikattua laatikkoon.
-Eiköhän ne siinä ollut. Harmi kun lähette. Mukavaa vaan kun on ollut seuraa. Voit tulla käymään joskus uudestaan, hän sanoi Tonbolle.
-Ja tietenkin voit tuoda veljes mukaan, hän sanoi ja iski silmäänsä Sachille.

--

Nobu istahti Yuran viereen huokaisten hivenen. Olihan hän vähän väsynyt yhä ja haavoihin kolotti hivenen. Hän suukotti Yuran olkaa hellästi hymyillen.
-Mmm...Ihanaa kun oot siinä.
Cindy kiipesi sohvalle ja maukuen katseli yhtä hänelle tarkoitettua lelua. Kissanpentu sitten läpsäsi sitä ja vinkuva ääni pelästytti Cindyn ja tuo syöksyi Yuran syliin tuijotellen lelua karvat pystyssä.

Daikilla oli hiukset aivan sekalaisena kuontalona äskeisten nokosten jäljiltä, mutta mies ei tuntunut siitä välittävän. Hän kapusi vain nopeasti autonsa kyytiin, ja kun Harukin oli kyydissä hän käynnisti moottorin, lähtien suuntaamaan sairaalaa kohti. Matkassa kestikin vain suurinpiirtein vartti.

-

Tonbon huulille noussut hymy valahti hieman Norin vinkatessa silmäänsä Sachille. Hän käänsi katseensa veljeensä ja käväisi kaappaamassa tuon farkkujen taskusta auton avaimen.

"Hei!" Sachi huudahti pikkuveljensä perään, joka hyppelehti asunnosta huudellen jotain siitä, että meni availemaan jo auton takaluukkua. Livisti vain kantamisesta, Sachi ajatteli ja nosti pari lehdillä täyttämäänsä pussia lattialta. Ne painoivat aikalailla, mutteivät olleet vaivaksi miehelle joka työssään pidätteli rotevankin kokoisia pultsareita ryöstöretkillä. Selkää vain hieman jomotti. Pitäisi siis käydä tarkistuttamassa se jälleen...

-

Yura hymähti Nobun sanoille ja suoristi selkänsä siinä sohvalla istuessaan. Hän käänsi Nobun kasvoja hieman suudellen tuota pehmeästi. Hän käänsi katseensa sitten vinkaisevaan leluun ja naurahti säikähtäneelle kissalle.

"Ei se mitään sulle tee", hän totesi Cindylle ja silitti hieman kisun tassuja. Hän otti vinkulelun käteensä ja puristi sitä hieman, saaden sen vinkaisemaan toistamiseen.

Haru tuijotteli vain ulos ikkunasta ja liikuskeli tuolillaan hermostuneena. Heti kun auto pysähtyi hän nousi ylös ja l'ähti kohti sairaallaa.

--

Nori katseli hetken aikaa Tonbon perään ennen kuin nosti syliinsä laatikon ja lähti kantamaan sitä autoa kohti hiljaisena. Hän pääsikin autolee pian.
-Ihan mielelläni mä suokin nään kahestaan. Kiva vaan kun on seuraa. Jos tuut tän viikon aikana ni voisit auttaa muo lajittelemaan uusia vaatteita että mitkä menee myyntiin ja mitkä ei...

--

Nobu katseli kissaa myös hivenen huvittuneena ja silitteli sen pemoista turkkia hetken aikaa.
Cindy naukaisi ja kyyristyi pian hivenen loikaten sitten lelun kimppuun kun se vielä siinä Yuran kädessä oli. Pennun häntä heilui innokkaasti ja tuo otti lelun suuhunsa livistäen sen kanssa sohvan nurkkaan.

John kohautti olkiaan. "Millon vaan, eiköhän me olla kotona. Kaupassa pitäisi käydä, mutta ehdin tehdä sen sillä välin, kun olet töissä", hän selitti, mietiskellen jo valmiiksi mielessään ostoslistaa.

---

Sam ei voinut olla nauramatta Nigelin hölmölle keikuttelulle. "Ei ei", hän vastusteli toisen yritystä saada hänet mukaan. "Mä pysyn erossa tästä."

Zen hymyili hieman ja nyökähti.
"Pääsen kuuden paikkeilla, joten nähdään silloin sitten", hän sanoi. Hän vilkaisi nopeasti leivoslaatikkoa vierellään, ja ojensi sieltä sitten kaksi herkullisen näköistä leivosta Johnille.
"Sulle ja sille Kathylle", hän sanoi voimatta olla virnistämättä pienesti.

-

Nigel tuhahti äänekkäästi Samille ja hypähteli sohvan ylitse laittamaan musiikin volyymia suuremmalle. Hän otti kunnon kulauksen siideristään, ennen kuin lähti lanteitaan keikutellen kylpyhuoneeseen.
"Ilonpilaaja!" Hän huudahti vielä kieltään näyttäen Samille, ennen kuin katosi kylpyhuoneeseen laittamaan lämmintä kylpyä valmiiksi. Nyt olisi hyvin aikaa hieman rentoutua... ja olla omassa rauhassa.

-

Daiki hypähti heti autonsa kyydistä kun oli saanut avaimet autonsa virtakytkimestä. Hän lähti Harun vierellä kohti sairaalaa ja avasi tuolle oven, mennen itse perässä.

-

Chojiron olemus oli rauhoittuneempi kuin herätessään ja hän oli sulkenut silmänsä kerätäkseen voimiaan. Miehen olo oli heikko ja väsynyt, eikä hän jaksanut koittaa ymmärtää enää mitään mitä hänen ympärillään puhuttiin.

-

Tonbo vilkaisi olkansa ylitse Noria ja hymy syttyi taas pojan huulille.
"Joo, tottakai mä tulen!" Hän sanoi iloissaan ja avasi veljensä auton takaluukun, että Nori saisi laatikon sinne pistettyä.

Sachi asteli pian hieman tuskaisen näköisenä ulos, kourissa molemmissa pari muovipussia täynnä lehtiä. Hän pyysi tietä ja raivasi nopeasti pussit auton takakonttiin.

-

Yura seurasi katseellaan Cindyä ja nojautui sitten sohvan selkänojaa vasten. Hän huokaisi hiljaa ja hieraisi otsaansa, käänsi katseensa Nobuun.
"Eikai sun jalkaan tai käteen satu?" Hän varmisti tuolta huoli silmissä välkähtäen. Toista kun ei saisi rasittaa nyt yhtään enempää kuin tarve oli.

Haru asteli suoraapäätä Cocon kanssa Chojiron huoneelle eikä välittänyt hoitajasta joka huuteli hänen peräänsä että lemmikkejä ei sairaalaan saanut tuoda. Hän avasi oven ja jäi hetkeksi katselemaan Chojiroa oven suusta ennen kuin asteli ripein askelin miehen sängyn viereen ja ilon kyyneleet valuivat taas miehen poskille.
-Jiro? Rakas....oot vihdoinki heränny...millanen olo sulla on, hän uteli ja laske kätensä silittämään miehen hiuksia.

--

Nori hymyillen nyökkäsi ja laskettuaan laatikon autoon hän väisiti pois Sachin tieltä.
-Säkin olet tervetullut, hän sanoi sitten Sachille hymyillen ennen kuin lähti hakemaan toista laatikkoa.

--

-Kolottaa vähän.., Nobu sanoi olkiaan kohauttaen ja laski päänsä Yuran olalle hymyillen hivenen. Hän suukotti miestä sitten hellästi.
-Mut elä huoli...ei sen kummemmin satu..

Chojiro kuullessa tuttua ääntä vierestään hän raotti hitaasti silmiään. Ympärillä näkyvä oli hieman tarkentunut ja mies pystyi samantien tunnistamaan Harun siitä vierestään. Pienen pieni hymy raivasi tiensä Chojiron väsyneistä lihaksista huolimatta suupielille. Hän avasi hieman suutaan, kuin vastatakseen, mutta sulki sen sitten. Hän oli aivan liian väsynyt puhuakseen ja ajattelemaan sanoja, joita hänen olisi pitänyt sanoa.

Daiki kiiruhti Chojiron luokse sängyn toiselle puolelle. Oli hänellekin kyyneleet hieman silmiin noussut. Hän moikkasi hiljaa veljeään ja hymyili tuolle suupielet hieman nykien, kun hän yritti sitä estää. Miehen kuului pitää tunteensa piilossa.

-

"Selvä", Sachi vastasi vain ja kahmaisi Tonbon kainaloonsa, raahaten tuon mukana takaisin ylös.
"Saat kyllä säkin jotain kantaa."

-

Yura kietaisi kätensä Nobun harteiden ympärille ja rutisti tuota kevyesti itseään vasten. Hän painoi suukon miehen hiuksiin, laski sitten leukansa tuon päälaelle.
"Hyvä."

Haru suukotti Chojiroa muutaman kerran ja hymyili hivenen.
-Ei sun tarvi puhua jos et jaksa, hän sanoi ja tajusi Cocon vasta kun koira kömpi sängylle ja tepasteli nuuskimaan häntä heiluen Chojiroa.
-Tässä on Coco...mun..meijän koira, hän sanoi.

--

Nori kantoi toisen laatikon alas autoon ja palasi sitten ylös hakemaan viimeisen laatikon vielä.

--

Nobu nyökkäsi ja katseli Cindya joka pian kyllästyi leluun ja hyppi hetken päästä takaisin Yuran syliin ja siitä miesten väliin maukaisten ja käpertyen sitten siihen. Pentu jäi paikoilleen kehräten vain tyytyväisenä.
-Pitäis varmaan mennä kattamaan pöytä kohta, Nobu sanoi hetken päästä.

Chojiron katse hakeutui Harun puhuessa Daikiin ja sitten koiraan, joka häntä tuli nuuhkimaan. Hän vain lepuutti hetken katsettaan tuossa pörröisessä olennossa, kunnes nosti sen takaisin Daikiin. Miestä mietitytti miten tuo täällä oli jo nyt, muttei jaksanut aivojaan sen pohtimisella rasittaa, puhumattakaan siitä, että olisi kysynyt asiaa.

Siirrettyään katseensa takaisin Haruun Chojiro sulki silmänsä ja haki hitaasti kädellään Harun kättä. Sen löydettyään piti siitä heiveröisesti kiinni. Lääkäri, joka oli Chojiroa hoitamaan tullut tuon herättyä, kertoi, että olisi parasta nyt vain antaa miehen levähtää ja kerätä voimia. Ja että huomenna tämä olisi jo paremmassa kunnossa heidän hoitonsa avulla, ja pystyisi ehkä jopa kommunikoimaan heidän kanssaan, ellei jotain vikoja tielle sattuisi.

-

Sachi pisti Tonbon viemään yhden pusseista ja kantoi itse viimeiset kaksi. Hän kiikutti ne autonsa takakonttiin Tonbon edellä ja sulki sitten luukun kaikkien tavaroiden sinne päästyä.
"Ja nämä pysyy sitten autossa, kunnes olen vienyt sut kotiis. Mun kämppään ei näitä levitellä", Sachi mutisi huokaisten ja hieroi hieman sormenpäillään yläselkäänsä.

-

Yura nyökähti ja nousi sohvalta, varmistettuaan ensin, ettei Cindy jäisi alle.
"Mä autan. Tossa on varmaan muuten aikamoinen urakka", hän sanoi ja siirsi kissan lelut pöydälle lattialta, astellen sitten keittiöön.

-

Naoto mutristeli huuliaan sohvatyynyjen väliin painuneena. Televisiosta oli tullut hirveä letka malliohjelmia, eikä hän ollut noussut sillä välin kuin kännykkäänsä etsimään ja kerran vessaan, kun hätä painoi liiaksi päälle. Nyt tosin ohjelmat olivat loppu, eikä Naotolla ollut enää mitään tekemistä. Hän nousi syvään huokaisten sohvalta, johon oli jo painunut hänen muotonsa, ja sammutti telkkarin kaukosäätimestä.

Haru katseli hetken aikaa Chojiroa ja nyökkäsi vain lääkärin sanoille suukottaen hellästi miestä.
-Me tullaan huomenna sitten uudestaan...niin saat nyt levätä rauhassa, hän sanoi Chojirolle ja silitteli miehen sormia.
Coco kävi makaamaan siihen sängylle ja painoi päänsä Chojiron kyljelle.

--

Nori katseli hetken aikaa Sachin kättä kun tuo hieroi selkäänsä.
-Tulkaa vielä ylös hetkeks aikaa..mä voisin hieroa sitä sun selkää vähän ja pistää siihen lämpökääreen, hän sanoi ja katseli Sachia.
-Jos lähet nyt ajelemaan niin se selkä menee vaan pahempaan kuntoon, hän vielä lisäsi.

--

Nobu nousi ylös myös ja katseli hetken aikaa Cindya kun kissanpentu loikki sinne omaan pesäänsä nukkumaan. Mies asteli sitten keittiöön ja alkoi kattamaan pöytää.
-Mun pitäis vielä vaihtaa vaatteet, hän sanoi.

--

Marin asteli hetken päästä kelloa vilkaisten olohuoneeseen.
-Pitäiskö meidän kohta alkaa lähtemään?, hän uteli ja kävi suukottamassa toista.
-Sori kun jouduin taas tekemään pitkään putkeen töitä, hän lisäsi vielä pahoitellen. Miki taisi olla nukkumassa omassa huoneessaan.

Chojiro raotti silmiään ja hymyili pienen pienesti. Vaikka hän olisikin halunnut pitää Harun siinä, niin ei hän olisi mitään voinut asian hyväksi tehdä. Ehkä tosiaan oli vain parasta levätä huomiseen, että hän olisi hieman paremmassa kunnossa ja saisi pidellä Harua taas käsissään.

Aijemman lääkärin kertomasta puolentoista vuoden koomasta Chojiro ei tajunnut sitten mitään. Ei hän kertakaikkiaan voinut olla koomassa niin pitkän aikaa. Hänestä tuntui kuin vasta eilen olisi jäänyt sen auton alle, kolauttanut päänsä kivuliaasti kiven kovaan asvalttiin ja kiikutettu hätäisesti ambulanssin kyytiin.

-

Sachi kohotti hieman kulmiaan Norille tuon ehdotuksensa sanottua. Mutta tosiaan, hänen selkänsä oli kyllä melko kipeänä taas ja autolla ajelu se saattaisi vain pahentaa asiaa. Lääkärillä hän oli silti joka tapauksessa menossa, mutta eikai pieni hieronta pahaa tekisi.

"Mh, okei", Sachi sitten vastasi ja hymyili hiukan Norille, lähtien sitten kapumaan takaisin ylös Norin asuntoon Tonbo kyllästyneenä perässään.

-

Yura kaiveli astioita kaapista ja pisti niitä pöytään.
"Käy sä vaan vaihtamassa niin mä laitan tän kuntoon", hän totesi Nobuun katsahtaen asetellessaan haarukat ja veitset lautasten vierelle.

-

Naoto siirsi katseensa Mariniin ja hymähti hiukan.
"Mitäs sitä töilleen mahtaa", hän sanoi ja venytti jämähtäneitä lihaksiaan.
"Ja joo, kyllä sitä varmaan pitäisi alkaa lähtemään vähitellen", hän totesi vielä ja vilkaisi seinällä olevaa kelloa.
"Käytkö sä Mikin hakemassa niin mä menen laittamaan ne kukat?" Naoto suuntasi jo keittiöön, missä pöydällä, lasisessa ruukussa oli kaunis, soma kukkakimppu, jonka hän oli käväissyt pikaisesti ostamassa Nobulle läheisestä kukkakaupasta.