Osa#1

Zen valitti hiljaa itsekseen kun yritti selvittää tuhansia takkuja pitkissä hiuksissaan. Olisi kai helpompi vain leikkauttaa ne... Hän vaelteli, harjan kanssa taiteillessaan, kylpyhuoneesta makuuhuoneeseensa tutkimaan vaatekaappiaan, johon oli vain heitellyt likaisia vaatteitaan. Ähkien takkujen kanssa hän paikansi komeron nurkasta mukavan paidan, tosin likainen sekin, mutta päätti pistää sen ylleen.

-

Sachi nyökähti lehtiä pussiin tunkien, välittämättä oikein laskeutuivatko ne kuinka ehjinä sen pohjalle. Hän vilkaisi Noria ja seurasi tuon katsetta vaatteisiin.
"Tungetaanko noikin pusseihin?"

-

Yura katsahti Nobuun ja kohautti hieman olkiaan.
"Tiedätkö sä yhtään mistä ne vois pitää?" Hän kysäisi ja laski katseensa pentuun Nobun sylissä. Oli se kyllä suloinen...

-No kai..Vaikka onhan se vähän harmi kun ne on arvoltaan jotain lähelle 67 000 yeniä kappale, Nori sanoi katsellessaan vaatteita.
-Mul on tuolla kyllä laatikoita. Ehkä niihin vois pistää, hän sitten jatkoi.

[67000 = 500 euroa]

--

Nobu kohautti olkiaan.
-Varmaan jotain aika simmpeliä ruokaa kun se Naoton miehen lapsikin varmaankin on tulossa, hän sanoi hetken mietittyään.
-Ehkä jotain kanaa, hän sitten lisäsi.
Cindy katseli innoissaan ympärilleen kunnes kellahti mukavemmin Nobun syliin ja jäi tuijottelemaan miestä vain hiljaisena.

John alkoi olla valmis, joten hän meni Zenin makuuhuoneen ovelle norkoilemaan. Silloin hän vasta huomasi sängyllä lojuvan yksinäisen viltin. Pieni, säälivä hymy kohosi toisen huulille. Tuo oli niin Zenimäistä.
"Zen, ei sun ois tarvinnu antaa mulle sun ainoita peittoo ja tyynyy."

Zen käänsi nopeasti päänsä ovella norkoilevaa Johnia kohti ja vetäisi juuri harjallaan takun auki niin, että kipeää teki.
"Auts~" Hän valitti ja paineli kipeää päänahkaansa. Hän vilkaisi sitten pienesti tuskainen ilme kasvoillaan sänkyään ja siinä olevaa vilttiä.
"Ne oli hyödyllisempiä sun käytössä", hän mutisi katsahtaen Johnia.
"Todella."

-

Sachi katsahti nopeasti ylös Noriin silmät laajenneina.
"65 000 yeniä?" Hän kysyi uskomatta kuulemaansa. Hän vilkaisi sitten vaatteita, jotka eivät hänestä mitenkään kovin kummoisilta näyttäneet. Ja antaa ne nyt vielä Tonbolle, kun ne noin kalliitkin olivat.

-

Yura kohotti kulmiaan hiukan.
"Ai niillä on kersa", hän sanoi hivenen yllättyneenä.
"No sitten varmaan joo. Kana kuulostaa hyvältä."

"Jaaha", John sanoi hiljaa, katsellen Zenin yritystä selvitellä takkujaan. "Eikö sitten tullut kertaakaan yöllä kylmä?" Hän kysäisi ja nojautui rennosti oven karmia vasten.

Zen kohautti olkiaan ja siristi silmiään kun harjaili jälleen uutta takkua auki, tällä kertaa koittaen olla hellempi siinä.
"Ei pahemmin", hän vastasi vilkaisten pikaisesti Johnia. Voi miksi tuo oli laittanut jo paidan?

John naurahti hiljaa. Zenin huolettomuuskin oli pysynyt entisenään.
"No, oletkos kohta valmis?" Hän kysäisi, silmäillen toista päästä varpaisiin.

---

Sam hyppelehti portaita alas päin, jättäen aina yhden välistä. Kädessään hän roikotti jälleen yhtä karkkipussia. John oli tuonnut niitä kokonaisen laatikollisen veljelleen. Niitä olisi varmaan riittänyt jouluunasti, ellei Sam olisi ahminut lähes kokonaista pussia päivässä.
Hän pysähtyi tietyn oven eteen ja rämpäytti pari kertaa ovikelloa. Oli vielä aika aikainen aamu, mutta Sam uskoi, tai ainakin toivoi, että Nigel oli hereillä.

"Ymh", kuului Zenin vastaus yhteen puristettujen huulten välistä. Hän heitti harjan sängylleen jaksamatta enää kuluttaa aikaa hiuksiinsa. Niiden setvittämiseen kun menisi koko loppu päivä. Hän kumartui nappaamaan paidan kaapistaan ja veti sen sitten ylleen. Hän haki vielä yöpöydältään valkean nauhan, jolla solmi hiuksensa ponihännälle niskaan.
"Valmis", mies sitten sanoi ja kääntyi Johniin päin sukien hieman paitaansa.

-

Nigel hätkähti ovikellon yhtäkkiä piristessä. Hän nosti katseensa lehdestään, jota oli lukemassa ja nousi laiskana säkkituoliltaan. Suunnatessaan eteiseen hän haukotteli makeasti ja rapsutti kylkeään, avaten sitten oven, jonka takaata löytyi jälleen kerran karkkia jauhaava Sam.
"Huomenta", hän toivotti pojalle ja astui pois oven tieltä, päästäen kaverinsa sisälle.

John hymähti ja siirtyi eteiseen pukemaan kenkiä jalkaansa. Nälkä kouraisi vatsaa, aiheuttaen vaativan kuuloisen murahduksen, ja miehelle tuli kovempi kiire sitoa kengännauhoja.

---

"Huomenta", Sam toivotti takaisin, leveä ja yli-pirteä hymy naamallaan, astuessaan sisälle. Hänelle oli jo tullut tavaksi tulla aamulla heti ensimmäisenä toisen asunnolle, häiritsemään tuon kotirauhaa.
Sam potkaisi kengät eteisen nurkkaan ja työnsi Nigelin käteen pari karkkia, kysymättä tuolta edes, että halusiko hän niitä.

Zen meni perässä eteiseen ja vetäisi vain nopeasti lenkkarinsa jalkaan. Hän vilkaisi huvittuneena Johnia kun kuuli tuon vatsasta kumpuavan murinan, muttei sanonut mitään. Hänenhän vika se oli, että toinen oli nälissään. Hän kahmaisi mukaansa eteisen pöydältä kännykkänsä ja avaimensa, tunkien ne farkkujensa takataskuihin, ja avasi sitten oven rappukäytävään.

-

Nigel vilkaisi karkkeja ja henkäisi sisäisesti. Hän sulki oven Samin perässä ja löntysti takaisin olohuoneeseen siihen paikalleen säkkituolille.
"No mitäs tänään?" Hän kysäisi heivaten lehtensä huoneen nurkkaan.

John astui rappukäytävään ja tilasi hissin, joka lähti rämisten nousemaan ylös päin. Hän työnsi kädet syvälle taskuihinsa ja vaihtoi painon toiselle jalalleen, odotellessa malttamattomana hissin saapumista.

---

"Ei mitään kummempaa", Sam huokaisi. "Illalla pitää mennä hotellille siivoamaan, mutta muuten ei oo koko päiväksi mitään tekemistä", hän selitti istahtaessaan sohvalle, ja heitti suuhunsa jälleen yhden karkin.

Zen työnsi asuntonsa oven kiinni Johnin päästyä käytävään, ja se pamahti oikein kuuluvasti kiinni. Hän tosin ei siitä välittänyt. Hän asteli Johnin vierelle odottamaan hissiä ja pujahti sitten nopeasti sen sisälle kun se oli kohdalle tullut.

-

Nigel silmäili Samia ja naurahti. Hän seurasi katseellaan kuinka seuraava karkki katosi tuon suun uumeniin.
"Susta tulee vielä kunnon makkara kun noita ahmit päivästä toiseen", hän sanoi huvittuneena, mutta pisti itsekin toisen saamistaan karkeista suuhunsa.

John astui hissiin ja jäi tuijottamaan sen ovea, vehkeen rämistessä takaisin alas. Ulos päästyään mies jäi sijoilleen. Hän ei oikein tiennyt, missä päin kaupunkia oli, kun ei viime yönä oikein kiinnittänyt huomiota muuhun, kuin Zeniin. Eikä hän myöskään tiennyt, minne Zen meinasi hänet viedä.

---

Sam virnisti leveästi Nigelille. "Minä tiedän", hän sanoi, ja nappasi jälleen yhden karkin pussista. "Mutta nää on niin hyviä. Näihin jää koukkuun", poika selitti karkkia mutustellessaan.

Zen katsahti vain pikaisesti ympärilleen ulos päästyään ja lähti sitten kulkemaan kävelytietä pitkin työpaikalleen.
"Mulla alkaa työt kohta, niin tarjoan sieltä sulle aamiaisen", hän selitti vilkaisten Johnia.
"Se kun on laajentunut kahvilaksi.."

-

Nigel vilkaisi karkkipussia ja kurottautui sitten kaappaamaan sen itselleen. Hän kiirehti pikaisesti karkuun ja tunki pussin tietokonepöytänsä laatikkoon.
"Haha, etpä saa niitä enää!" Hän virnisti Samille pysyen laatikon edessä, ettei toinen sitä auki saisi. Ei hän halunnut makkaraa kaveristaan, kun tuo oli hyvän näköinenkin.

John lähti seuraamaan Zeniä, katsellen kiinnostuneena ympärilleen. Hän ei ollut mielestään käynyt aiemmin täällä päin.
"Vai niin...", John mumahti. Hän muisteli eilen näkemäänsä kahvilaa, ja sitä kun se oli vielä ennen ollut pelkkä rähjäinen baari.

---

Sam yllättyi Nigelin napatessa äkkiä karkkipussin. Hän lähti toisen perään, mutta liian myöhään. Tuo oli jo ehtinyt sujauttaa karkit piiloon.
"Ei, anna ne takaisin", Sam parkui, yrittäen kurotella käsillään laatikon kahvaa Nigelin takaa.

Zen jatkoi matkaansa hiljaisena ja katseli vain joko asvalttia edessään tai horisonttiin. Siinä samalla kävellessään hän koitti sormillaan setviä vielä muutaman takun hiuksistaan.
Kauan ei ollut tarvinnut kävellä kun he jo saapuivat Zenin työpaikalle. Hän avasi oven Johnille ja meni sisälle tuon perässä. Tiskin takana seisoskelikin jo nuori nainen, joka jutteli innokkaasti jonkun asiakkaansa kanssa. Tuo vilkaisi ylös ovelle kun se auki kilahti ja tervehti pienesti hymyillen Zeniä.

-

Nigel pysytteli visusti laatikon edessä.
"En. En anna niiden muuttaa sua joksikin epämuodostuneeksi suureksi ameebaksi", hän höpisi virnistellen ja selkänsä takana lukitsi laatikon, sujauttaen avaimen housujensa takataskuun.

-No ne on kaikki suoraan suunittelijoilta tulleita vaatteita, Nori sanoi vain naurahtaen ja asteli hakemaan muutaman laatikon johon alkoi viikkailla vaatteita.

--

-Joo. Sillä Naoton miehellä on, Nobu sanoi nyökäten ja sujautti sitten kissanpennun neuleensa sisälle josta se jäi kurkistelemaan kun he astelivat sisälle kauppaan.

John asteli Zenin perässä sisälle. Hänen katseensa kiersi kahvilaa. Hän ei ollut viime kerralla nähnyt sisäpuolelta muuta, kuin vihreiden hiusten vilahduksen, kun taas ulkopuolta oli saanut tuijotella mielestään ihan tarpeeksi.
Kahvila näytti oikein miellyttävältä, semmoiselta jossa poikkeaisi mielellään useamminkin.

---

Sam katsoi nyrpeänä kaveriaan. "Ei minusta mitään ameebaa tuu", hän vakuutteli. Kädet olivat jääneet laatikon kahvalle, sulkien Nigelin niiden väliin.

Zen kehotti Johnia menemään jo katsomaan mitä tahtoi syödä, sillä välin kun hän kävisi vaihtamassa työvaatteisiinsa. Hän katosikin pian kahvilan takahuoneesen, josta löytyi hänen oma pieni kaappinsa. Hän vaihtoi vaatteensa valkeaan kauluspaitaan ja mustiin suoriin housuihin, pisti vielä tumman liivin kauluspaitansa päälle, jaksamatta sitä kuitenkaan kiinni pistää.

Mies tunki omat vaatteensa kaappiin ja palasi kahvilan puolelle. Hän vilkaisi työkaveriaan ja asteli sitten Johnin luo tiskin toiselle puolelle, kysellen josko tuo jo tietäisi, mitä tahtoisi.

-

"Niin varmaan", Nigel nyökytteli pysytellen siinä paikallaan. No, mihinkäs hän nyt edes olisi siitä päässyt toisen käsien välistä. Hän näytti leikkisästi kieltään Samille.
"Et silti saa niitä, vaikka kuinka kinut~", hän sirkutti pojalle ja tökkäisi kevyesti tuon nenänpäätä etusormellaan.

-

Sachi pudisteli päätään itsekseen ja mutisi jotain luonnottoman hintaisista vaatteista jatkaessaan lehtien parissa.

Tonbo pomppi pian vaatevuori sylissään olohuoneeseen ja laski ne varovasti sohvalle.
"Tässä olis sitten tämä toinen satsi", hän sanoi hymyillen ja seurasi hetken Sachin touhuja lattianrajassa, sekä Noria tuon lähtiessä laatikoita noutamaan. Hän päätti mennä Norin seuraksi ja hyppelehti tuon perään tarjoutuen auttamaan.

-

Yura seurasi katseellaan Nobun sujauttaessa kissan neuleensa alle ja nosti sitten katseensa.
"Tarvitaanko me kärryjä?" Hän kysäisi vilkaisten kärryjonoa sisäänkäynnin vierellä.

Nori hymyili hivenen ja nyökkäsi itekseen ja vilkaisi Tonboa.
-Ajattelin että näissä laatikoissa vähän nätimmin saa ne kuljetettua, hän sanoi naurahtaen.

--

Nobu mietti hetken aikaa.
-Eiköhän pelkkä kori varmaanki riitä, hän sanoi sitten hetken mietittyään ja hymyili hivenen.

--

Miyu veti päälleen valkoisen nilkkoihin asti ylettyvän mekon ja pitkähihaisen paidan ennen kuin lähti laukkunsa kanssa ulos. Mies oli päättänyt mennä jonnekkin ulos syömään kun ei enää kotona jaksanut nyhvätä.

John jäi katselemaan tiskin takana odottavia herkkuja. Kaikki vähänkin makean näköinen sai veden herahtamaan kielelle, mutta John päätti kumminkin ottaa jotain suolaista, 'kunnon ruokaa', kun ei ollut tähänkään mennessä syönyt muuta, kuin rivin suklaata.
Zenin tullessa utelemaan häneltä, mitä hän ottais, John osoitti yhtä hyvän näköistä kinkkusämpylää. "Tuollainen, kiitos."

---

"Älä!" Sam naurahti, rutistaen silmänsä kiinni ja irrottaen viimein kahvasta huitaistakseen toisella kädellään Nigelin sormen hänen nenänsä kimpusta. Hän päätti antaa tuon karkki-jutun jäädä sikseen tällä kertaa. olihan hänellä vielä monta pussia kotona.

Zen seurasi katseellaan minne Johnin sormi osoitti ja otti sitten vitriinistä yhden kinkkusämpylän.
"Haluutko sä kahvia tai jotain?" Hän kysäisi ojentaessaan sämpylän, ja sille lautasen, Johnille.

-

Nigel vain virnisteli Samille ja pujahti äkkiä pojan ja pöydän välistä pakoon. Hän hypähti sohvan selkänojan ylitse istumaan itse sohvalle ja kaappasi lattialta lehtensä. Hän taitteli erään aukeeman esille lehdestä alkaessaan mussuttaa tokaa karkkiaan.
"Tänään tulee tällänen kauhuleffa. Et haluais sitä tulla kattomaan?" Hän kysäisi ojentaen lehden Samille näyttääkseen artikkelin elokuvasta, joka toitotti ikärajoitusta K-18.

-

Tonbo nyökähti ja otti vastaan pari laatikkoa lähtien sitten kantamaan niitä olohuoneeseen. Hän alkoi viikata hellävaroen uusia vaatekappaleitaan ja pisti ne varovasti laatikkoon.

-

"Selvä", Yura sanoi ja nosti korin käsivarrelleen roikkumaan, asteli sitten peremmälle kauppaan. Hän vilkaisi Nobua jääden odottamaan, että tuo lähtisi sinne päin mistä tarvikkeita halusi.

"Mielelläni", John vastasi ottaessaan lautasen vastaan. Eihän kolmas kuppi yhden aamun aikana pahaa tehnyt. Oli hän juonut enemmänkin.
John haki itselleen vapaan paikan, läheltä tiskiä ja laski lautasen pöydälle. Haettuaan vielä läheiseltä pöydältä päivän lehden hän asettui aloilleen pöydän ääreen.

---

Sam nappasi lehden Nigelin käsistä. Jo pelkkä leffan kuvauskin sai hänet voimaan pahoin. Poika ei ollut koskaan tykännyt liiemmin kauhuleffoista. Hän vilkaisi nopeasti Nigelia ja siirsi katseensa jälleen lehteen. Mutta miksipä ei nyt tämän kerran... Eihän siinä muuta, kuin painaijaisia muutamina seuraavina öinä, ja hillitön pelko, jos kohta oven takaa hyökkäisikin murhaaja.

"No mikäs siinä", poika sanoi muka huolettomasti. "Mulla loppuu työt kahdeksalta, joten ehdin tulla oikein sopivasti ennen leffan alkua..."

Nori viikkasi vaatteita vain hiljaisena ja vilkaisi Sachia sekä Tonboa välillä.
-Paljonko teillä on ikäeroa?, hän uteli.

--

Nobu asteli pitkin kauppaa ja nappasi koriin tuoreita yrttejä, muutaman pienen kokonaisen kanan, riisiä sekä kissanruokaa. Hän nappasi myös kaikenlaista muuta mitä mietti tarvitsevansa. Pian hän asteli kassojen suuntaan.

--

Miyu asteki läheiseen kasvisravintolaan sisälle ja pyysi pöydän itselleen. Hän asteli istumaan ja huokaisi ennen kuin nosti ruokalistan käteensä ja vilkaisi ulos johon joku toimittaja oli ilmestynyt napsaisemaan kuvan yksinäisestä Miyusta.

--

Pienen perinteisen italialaisen talon pihalla. Kahden ison puun väliin viritetyllä riippumatolla Hideaki makaili ja tuijotteli taivasta. Oli lämmin, hänen vatsansa oli täynnä herkullista ruokaa ja talon sisällä oli kassikaupalla uusia vaatteita. Mutta Hideakin ajatukset harhailivat Nigeliin ja siihen miten toinen mahtoi voida. Eniten häntä mietitytti tajusiko toinen edes hänen poissa oloaan.

Zen ryhtyi valmistamaan suurta kupillista kahvia Johnille. Pian hän veikin kupillisen miehen pöydälle, tuon lautasen viereen, ja toivotti hivenen hymyillen hyvää ruokahalua. Hän palasi tiskin taakse, saaden työkaveriltaan uteliaita katseita kun hän maksoi Johnin aamiaisen omalta tililtään.

-

Nigel nyökkäsi tyytyväisesti hymyillen ja otti lehtensä pojan käsistä takaisin itselleen. Hän heitti sen lattialle, mistä oli sen noukkinutkin ja imeskeli karkkiaan.
"Onko sulla toiveita leffapurtavaksi ja -juotavaksi?"

-

"Kuus---" Tonbo aloitti, mutta Sachi meni korjaamaan samantien.
"Seitsemän vuotta", hän kertoi ja sai Tonbolta taas ilkeitä mulkaisuja.

-

Yura vain vilkaisi aina kaikkea mitä Nobu milloinkin löysi ostettavaksi, ja kanniskeli koria läpi kaupan Nobun perässä. Lopulta kun he kassalle pääsivät hän ryhtyi tyhjentämään korin sisältöjä liukuhihnalle.

-

Chojiro oli makoillut siinä paikallaan oikein rauhassa tähän asti. Yhtäkkiä miehen hengitys kuitenkin tiheni ja lopulta tuon silmät avautuivat vilkuillen vauhkoina ympärilleen. Päätä jomotti ja jyskyttävä särky painoi rintakehää. Kaikki ympärillä näkyvä oli sumeaa ja vaikeasti hahmoteltavissa, eikä kehon lihakset tuntuneet tottelevan haltiaansa.
Mies muisti vain kirkkaat autojen valot uudenvuoden aattona, jonka jälkeen kaikki oli pimentynyt.