Osa#1

-Selvä, Nori sanoi ja alkoi sitten valmistelemaan teetä Sachille hyräillen hiljaa itsekseen vilkaisten sitten miestä nopeasti.
-Oletko sä siis Tonbon veli vai?

--

-Niin. Mutta enhän mä voi kissaa ootta jos sä vihaisit niitä tai jotain, Nobu sanoi ja katseli kissaa vielä hetken.
-Pitäiskö meidän jatkaa matkaa, hän sitten kysyi ja miehen sydäntä ehkä hivenen kivisti jättää kissan pentu sinne häkkiin ja kävellä pois. Nobu nosti kätensä lasia vasten ja kissa hetken Nobua katseltuaan nosti tassunsa Nobun käden kohdalle maukaisten vaikkei sitä kuulunutkaan ulos.

"Mmh", John mumahti vastaukseksi ja hörppäsi jääteetä, katseen seilatessa ympäri huonetta. Kun Zen oli kadonnut näkyvistä, John nousi hitaasti seisomaan ja laski lasin pöydälle. Hän lähti tutkailemaan huonetta, katsellen tavaroita, joita oli jätetty sinne tänne, varoen kumminkin, ettei rikkoisi mitään.

Sachi nyökähti kevyesti ja jäi katselemaan Norin puuhia.
"Joo. Tonbo tuli vierailulle ja joudun seuraamaan sen touhuja nyt kokonaisen viikon tai pari", hän huokaisi ja kallisti päänsä seinää vasten.

-

Yura naurahti pienesti kun kissa nosti pikkuruisen tassunsa lasia vasten.
"En mä niitä vihaa. En vaan ole koskaan osannut pitää huolta lemmikeistä. Kun olin ihan pieni mulle hankittiin marsu. Viikon jälkeen into lopahti, enkä jaksanut pitää siitä huolta, joten se jouduttiin myymään muualle. Sen jälkeen en ole lemmikeitä ottanut", hän kertoi ujuttaen kätensä Nobun harteiden ylitse.
"Oon vaan tehnyt niille palveluksen kun olen pysynyt niistä kaukana."

-

Zen joutui tyytymään johonkin typerään mainos t-paitaan ja kulahtaneisiin farkkuihin, kun muutakaan ei puhtaana löytynyt. Pian hän pujahtikin koleaan kylpyhuoneeseen, josta hetken kuluttua kaikui vaimeasti suihkun veden ropina.

Nori nyökkäsi hymyillen ja ojensi pian kupillisen teetä Sachia kohti.
-Istu vaan alas, hän sitten kehotti ja kaatoi itselleenkin kupillisen teetä istahtaen sitten keittiön pöydän ääreen hörppimään muksitaan.
-No voit kyllä tuoda sen tänne mun seuraksi välillä jos haluat ja jos Tonbo haluaa. Mukava vaan saada seuraa välillä.

--

Nobu katseli kissaan ja vilkaisi sitten Yuraa nopeasti.
-Joten suo ei haittaisi jos hankkisin kissan?, hän kysyi sitten varovasti ja hymyili pikkuruisen.

Kun John ei löytänyt mitään mielenkiintoista, hän palasi sohvalle ja hörppäsi lasin pohjalta teen loput. Hän jäi katselemaan ikkunasta avautuvaa maisemaa ja mietiskelemään kulunutta iltaa

Sachi istahti toisen kehotuksesta alas pöydän ääreen. Hän otti kulauksen teestään ja nautti siitä, kuinka lämmin juoma virtasi alas hänen kurkustaan. Hän kun piti lämpimistä juomista paljon, oli sitten lämmin hellepäivä keskellä kesää tai jäätävä viima talvella.

"Kyllähän se voisi tullakin. Olisi poissa mun tieltä", Sachi sitten totesi naurahtaen.

-

Yura vilkaisi Nobuun toinen suupieli hieman nykien.
"No kunhan se ei vie kaikkea sun huomiota, niin saat hommata mitä vain mieli tekee."

-

Zenillä ei kauaa kestänyt, kun oli ottanut kylmän suihkun. Hän vain tahtoi mahdollisimman nopeasti pois kylmän veden alta ja vaatteet ylleen.
Mieli hivenen selvempänä ja puhtaat, muttei mitkään kovin kummoiset vaatteet yllään hän palasi olohuoneeseen hiukset kosteina ja aukinaisina.

Zenin katse pysähtyi oitis sohvalla istuvaan Johniin, jonka kasvoja valaisi hämärästi epämääräinen lamppu olohuoneen katossa, sekä ulkoota pilven takaa pilkottava kuu. Hän hivuttautui istumaan sohvan toiseen päätyyn.

Nori naurahti ja nyökkäsi.
-No sä olet onnekas. Sulla on veli. Mä oon mun perheen ainoo lapsi, hän sanoi ehkä hivenen surullisesti hymyillen ja katseli toista.

--

Nobu hymyili hivenen.
-Ei tietenkää veis. Mut..haittaisko suo jos ostaisin tän kissan..nytten.., hän kysyi ja katseli kissaa joka yhä siinä käpälä pystyssä istuskeli ihan kuin seuraten heidän keskusteluaan kohtalostaan.

Johnin pää käännähti, kun hän havaitsi Zenin palanneen suihkusta. Miehen katse osui ensimmäisenä toisen vielä märkiin hiuksiin, jotka valuivat kovin kauniisti pitkin naamaa, olkapäiden ylitse rintakehälle, ja alas selkää pitkin. John oli aina ennen tykännyt niin kovin näperrellä noita vihreitä sortuvia, eikä fetissi tuntunut kadonneen minnekkään, kun sormenpäitä kihelmöi päästä jälleen hipelöimään toisen hiuksia.

Sachi hymähti vain mukinsa takaa, ottaessaan uuden kulauksen teetään.
"Kunpa tietäsitkin kuinka useesti mä olen toivonut, että olisin ainut lapsi", hän sanoi. Silloin Tonbo asteli ryminällä keittiön ovelle sylissään kasa vaatteita, joiden takaa ei edes pojan kasvoja nähnyt. Hän virnisti pienesti Sachille.
"Terve, veli."

-

Yuran kulmat kohosivat hieman yllätyksestä.
"Nyt?" Hän varmisti vielä kissaa katsellen.
"Saako kissaa edes viedä ruokakauppaan?"

-

Zen katseli sohvan toisessa päädyssä istuvaa Johnia katse nyt tutkivana. Hän opiskeli muistiinsa uudelleen jokaikisen piirteen Johnista, mukaan lukien uuden uurteen otsassa, jota ei ollut ollut vielä puolitoista vuotta sitten.

Hiljaisuus tuntui miehestä hivenen painostavalta, mutta hän ei raaskinut rikkoa sitä. Tosin, millä hän nyt sen olisi rikkonut, kun mieleen ei noussut yhtäkään aihetta mistä jutella. Hän halusi vain katsella toista nyt kun se vihdoin kävi päinsä.

Väsymys alkoi jo painaa Johnin silmiä, eikä hän voinut enää pidätellä haukotusta. Olihan jo aika myöhä ja mies oli herännyt hyvin aikaisin, eikä edes päivällä otetut torkut tuntuneet vaikuttavan mihinkään. Kaikki muuttopuuhakin oli vienyt valtavasti voimia.

Pieni hymy kohosi Zenin huulille Johnin haukotellessa.
"Um... Haluisitko sä jäädä yöksi, vai?" Hän kysyi sitten hivenen arasti ja ääni käheänä pitkästä hiljaisuudesta. Toinen vaikutti väsyneeltä, eikä Zen halunnut tuota tuupata kadulle menemään. Mielellään vain pitäisi siinä lähettyvillä, omalla näkökentällään. Ehkä jopa käpertyisi tuon kylkeä vasten nukkumaan.

John pohti hetken. Hänen asuntonsa oli lähes toisella puolella kaupunkia, eikä bussitkaan varmaan enään kulkeneet. Taksia hän ei rupeaisi maksamaan. Eikä hän halunnut päästää Zeniä enään silmistään. Ei siis mitään syytä, miksei hän jäisi.
"Jään mielelläni, jos se sinulle sopii", mies vastasi, väsynyt hymy huulillaan.

Zen katseli hetken hiljaisena Johnin huulilla pesivää väsynyttä hymyä. Ei hän viitsinnyt ehdottaa toista nukkumaan hänen viereensä näin pitkän eron jälkeen. Ties vaikka Johnilla olikin, puheistaan välittämättä, vielä kaunaa häntä kohtaan teoistaan.

Mies kurotteli jääteelasinsa pöydältä käsiinsä ja joi sen pienin tasavälisin kulauksin tyhjäksi.

John rupesi katselemaan ympärilleen. Tilaa oli aika vähän jja kun lattia oli muutenkin kaiken tavaran peitossa, niin patjan änkeminen sinne olisi ollut ehkä hiukanhankalaa.
"Tuota... onkohan sinulla jokin patja vieraille, vai tulenko minä...", John jätti lauseen kesken, luottaen Zenin omaan päättelykykyyn.

Zen kohotti katseensa Johniin ja vilkaisi sitten ympärilleen.
"Mulla ei kyllä vieraita paljon käy... joten en ole varautunut", hän kertoi purren sitten hieman huultaan.
"Voit nukkua tässä sohvalla... jos tahdot. Enköhän mä jostain löydä tyynyn ja peittoa päälle", hän lisäsi sivellen hiljakseen sohvansa nihkeältä tuntuvaa päällistä.

Nori naurahti vain ja kääntyi sitten Tonbon puoleen.
-Mitäs kaikkea sä löysit?, hän uteli hymyillen hivenen.

--

-No ei varmaaankaan..mutta mä tunnen siellä kaupassa jo kaikki niin ehkä ne vois joustaa vähän säännöissä, Nobu sanoi olkiaan kohauttaen ja katseli kissan pentua.
-Mut miten mä voin jättää sen tonne häkkiin, hän vielä lisäsi ja katseli kissaa joka jälleen maukui ainankin suun liikkeen perusteella.

John laksi katseensa sohvalle.
"Selvä", hän sanoi, äänessä ehkä häivähdys pettymystä, mutta hän yritti saada sen kuulostamaan siltä, että sohvalla nukkumisessa ei olisi mitään vikaa. Kyllähän hän nyt sohvalla pystyi nukkumaan, jos kerran ei ollut mitään parempaa tarjolla.

Tonbo siirtyi peremmälle keittiöön ja laski kasan sylistään ruokapöydälle.
"Nämä löyty... ja ylhäällä olis vielä toinen kasa", hän kertoi ja vilkaisi Noriin kuin lupaa pyytäen. Hän kyllä vei älyttömästi tavaraa täältä mukaansa.

Sachi katseli pieni järkytys silmissään veljeään. Tuohan vei kaikki tavarat tältä Norilta. Hän kallisti mukiaan huulillaan hörpäten teetään. Näitä kaikkea hän ei kyllä kotiinsa veisi, saavat jäädä autoon.

-

Yura huokaisi hiljaa ja katseli kissanpentua.
"No enpä mä kai voi sua estääkään", hän totesi pujottaessaan sormensa Nobun olalta tuon hiuksien sekaan. Hän veti sitten kätensä alas Nobulta ja siirtyi eläinkaupan ovelle, avaten sen toiselle.
"Peremmälle sitten vaan."

-

Zen pureskeli alahuultaan ja nousi sitten ylös sohvalta.
"Mä menen ettimään niitä petivaatteita", hän mumisi ja katosi makuuhuoneeseensa tutkimaan komeroansa. Sieltä ei kyllä löytynyt muuta kuin ohut viltti ja vanhoja vaatteita, sekä siivousvälineitä, joita hän ei ollut varmaan ikinä käyttänyt.

Mies huokaisi pienesti ja otti viltin komerosta. Hän heitti sen sängylleen kahmaisten sitten kasassa olevan peiton syliinsä, samoin tyynynsä. Ei hän itse näitä tarvitsisi...

Zenin poistuttua, John testaili hieman käsillään sohvaa. Tuntui aika nihkeältä, eikä pituuttakaan ollut kovinkaan kehuttavasti, mutta eiköhän siinä yhden yön nukkuisi.
Miehen suu levisi jälleen leveään haukotukseen, eikä silmät meinanneet enää pysyä kiinni. Hän vain toivoi pääsevänsä pian makuulleen.

Zen tuli pian makuuhuoneesta peittokasa ja tyyny sylissään. Hän laski ne sitten sohvalle Johnin vierelle ja asetteli tyynyn toiseen päätyyn.
"Puhdasta lakanaa ei löytynyt, mutta voit pistää peiton osaksi alle, jos toi sohvanpäällinen ei miellytä", hän sanoi ja levitti peiton sohvalle.

Nori hymyili vain tyytyväisenä.
-Hyvä vaan että saan sitä varastoa tyhjennettyä kunnolla, hän sanoi iloisesti ja hörppi omaa teetään.
-Niin huomasin että kattelit sitä yhtä takkia tuolla liikkeessä. Jos haluut voiisn pistää sen pois myynistä siihen asti että ostat sen. Jos vain haluat?

--

Nobu nyökkäsi ja asteli sisälle eläinkauppaan hivenen epäröiden. Hän asteli kassalle kyselemään kissasta ja pian kaupan omistaja nostikin kissanpennun hänen syliinsä. Nobu oli kyllä rakastunut pentuun ensi silmäksellä. Hän hymyili hivenen kissalle joka pian alkoi puskea häntä vasten ja kehräsi. Pentu sitten nosti tassunsa Nobun olalle ja jäi tuijottelemaan Yuraa.

"Ai, okei", John sanoi, tutkaillen peittoa ja tyynyä. Ainakin nuo olivat kelpasivat vallan mainiosti. Mies nousi ylös ja rupesi jo riisumaan housujaan, vilkaisten ihan nopeasti Zeniä.

Tonbo nyökkäsi innoissaan ja Sachi vain henkäisi hiljaa kuppiinsa. Tuo mies hemmotteli poikaa aivan liikaa. Hän nousi sitten ylös laskien tyhjäksi käyneen teemukinsa pöydälle.
"Olisko sulla jotain muovipusseja, tai jotain? Jos alkaisin keräillä jo noita lehtiä, ettei koko iltaa mene", hän kysäisi Norilta lehtivuoriin vilkaisten.

-

Yura vain hymyili kevyesti kissalle ja tunki kätensä housujensa taskuun.
"Mitäs nimeä sille mietit?" Hän kysäisi Nobulta sitten.

-

Zen oli jäänyt seuraamaan Johnia katseellaan, kun tuo oli noussut riisuutumaan. Hän havahtui Johnin häntä vilkaistessa ja pureskeli vain huultaan.
"Mäkin tästä menen", hän mumisi ja asteli makuuhuoneen ovelle. Hän kuitenkin pysähtyi vielä ja vilkaisi Johniin takanaan.
"Nuku hyvin", hän toivotti miehelle, hymyili hiukan ja katosi sitten makuuhuoneeseen, joka oli aivan pimeänä kun hän ei ollut jaksanut valoja päälle laittaa.

Johnin katse jäi ovelle, jonka taakse Zen oli juuri kadonnut, ja huulilla viipyi pieni hymy. Hän vetäisi vielä paidanki pois ja kömpi sohvalle, kiertäen peiton ympärilleen, kuin perhosen kotilon. Jalat täytyi vetää koukkuun, mutta muuten sohvalla kyllä pystyi nukkumaan.

-Joo on mulla, Noru sanoi nyökäten ja nousi ylös. Hän kaivoi eräästä kaapista rullallisen muovipusseja ja ojensi sen sitten Sachille.
-Tässä.

--

-Hmmm, Nobu mumisi ja katseli kissaa mietteliäänä pitäen sitä edessään.
-Cindy, hän sitten sanoi ja kissa naukaisi tyytyväisenä nimi päätökseen.

[Mese ei toimi. Taidan mennä nukkumaan. Öitä n_n]