Osa#1

-Hmm joo voidaan me mennä, Marin sanoi hymyillen ja nyökkäsi sitten. Hän sipaisi Naoton poskea ennen kuin hörppäsi kahvistaan.

Nobu kuunteli toisesta päätä kuuluvaa puhetta ja hymyili hivenen. Hänen pitäisi vaan keksiä mitä tekisi heille ruuaksi.

--

-Joo oon., Nori sanoi naurahtaen.
-En mä niitä kenelle tahansa antais mutta musta tuntuu että sä osaat arvostaa niitä ja pitää niistä huolta, hän sanoi ja hymyili hivenen.

Naoto hymyili hieman ja palasi sitten sohvan äärelle, siihen istahtaen.
"Marinillekin kävi. Mihin aikaan meitä odotetaan?" Hän kysyi ja katseli siinä samalla televisiota, jossa pyöri jokin muotiohjelma. Hän olikin joskus muutama vuosi sitten meinannut hakea tuollaiseen, muttei ollut sittenkään viitsinyt.

-

Tonbo pureskeli alahuultaan innoissaan ja vilkaisi sitten lehtikasoja lattialla.
"Mennäänkö heti kattomaan niitä?" Hän kysäisi sitten kääntäessään katseensa takaisin Noriin. Häntä kiinnosti älyttömästi nähdä millaisia vaatteita tuo varastohuoneessaan säilöi.

-Noh. Hmmm. Jos vaikka joskus kuuden aikaan, Nobu sanoi hymyillen hivenen ja nousi seisomaan astellen makkarista ulos. Hän asteli Yuran luokse ja suukotti miehen olkaa hellästi.

--

-Joo. Mennää vaa, Nori sanoi ja asteli edeltä sitten yläkertaan huoneeseen jossa oli vain rekeissä vaatteita ja yhdellä seinällä peili.
-Täältä niitä löytyy, mies sanoi ja katseli hetken ympärilleen.

"Selvä, nähdään sitten silloin", Naoto totesi puhelimeen pistäen paperin kulmaan nopeasti pienen muistutuksen.

-

Yura katsahti Nobua ja hymähti kevyesti tuolle. Hän oli kuin olikin löytänyt jääkaapista jotain. Nakin. Tosin se ei kauaa ehtinyt rauhassa olla kun mies oli jo jyrsinyt sen vatsansa pohjalle.

-

Tonbo seurasi heti Norin selän takana ja antoi katseensa vaeltaa vaatteista toisiin kun vihdoin huoneeseen pääsi. Hän ampaisi suoraa päätä yhden rekin luo ryhtyen sivelemään vaatteiden kankaita ja selailemaan niitä.

-Juu. Heippa, Nobu sanoi hymyillen ja sulki puhelimen.
-Ne tulee kuuden aikaa, mies sanoi sitten hymyillen ja suukotti Yuraa.
-Lähetäänkö nyt heti siellä kaupassa käymää? Kehtaanko mennä tän näkösenä?

--

Nori naurahti ja seuraili Tonboa hetken katseellaan.
-Muista sit olla varovainen. Ne on kaikki ihan alkuperäis vaatteita suoraan suunittelijoilta.

Yura naurahti Nobulle ja pujotti kätensä hänen niskaan.
"Etköhän sä kehtaa", hän sanoi ja silitteli miehen hiuksia hetken, asteli sitten jo eteistä kohti.
"Mä sitten kannan kaiken, ettei vaan rasita sua."

-

Tonbo nyökähti vain katsomatta Noria. Hän sitten muisti kyydin ja kaiveli kännykkänsä taskustaan, soittaen Sachille, ja sopien tuon tulevan töistä päästyään häntä hakemaan Norin vaatekaupalta.

Poika löysi sitten upeat housut ja vilkaisi Noriin olkansa ylitse.
"Voinko kokeilla näitä?" Hän kysäisi näyttäen housuja edessään miehelle.

Nobu hymyili hivenen ja nyökkäsi.
-Okei, hän sanoi ja asteli Yuran perässä eteiseen kuitenkin hetkeksi jääden peilin eteen katselemaan iteään. Hiuksensa hän aukaisi ja harjasi nopeasti selviksi.
-Mennään, hän sitten sanoi.

--

-Senkun, Nori sanoi nyökäten ja katseli toista hetken aikaa.
-Voit ton sermin takana jos et tässä haluu, hän sitten sanoi ja osoitti huoneen oikeassa nurkassa olevaa sermiä jonka taakse jäi mukavasti tilaa vaatteiden vaihtoon.

Yura pisti kenkänsä jalkaan ja avasi oven, odotellen sitten Nobua. Hän tilasi ihan toista varten hissin ja meni sitten sillä, Nobu mukanaan, alimpaan kerrokseen, mistä pääsikin pian ulkoilmaan.

-

Tonbo ei mistään sermeistä välittänyt vaan alkoi heti suostumuksen saatuaan vaihtelemaan toisia housuja jalkoihinsa. Mitäpä sitä suotta ujostelemaan. Uudet housut jalassaan hän sitten siirtyi peilin eteen niitä peilailemaan. Hieman leveät ne olivat, kun hän vyötäröltään niin kapea oli, mutta muuten ne istuivat oikein mukavasti pojan yllä.

Nobu asteli vain kiltisti Yuran perässä hissiin ja seurasi tuota ulos.
-Mennäänkö me kävellen vai autolla?, hän kysyi. Kauppa kun oli melko lähellä.

--

Nori seuraili vain toista ja nojasi olkansa oven karmiin.
-Hyvinhän ne istuu..ainankin melkeen, hän sanoi sitten naurahtaen.

John jäi katselemaan olohuonetta, Zenin kadottua keittiön puolelle. Koko talo oli melkoisen ankea ja ennen kaikkea sotkuinen. Zen ei varmaankaan paljon oleskellut kodissaan, ja jos siellä sattuikin piipahtamaan, niin ei varmasti kuluttanut aikaansa siivoamiseen.
Johnilta vei hetken tajuta, että häneltä oli kysytty jotakin. "Kylmää, kiitos", hän huikkasi keittiöön.

Zen kaiveli jääkaapin uumenista vajaanaisen jääteetölkin ja kaatoi sitä sitten kahteen esille ottamaansa lasiin. Pian mies palasikin olohuoneen puolelle ojentaen toista laseista Johnille.
"Son jääteetä", hän mumahti tuolle ja istahti sitten sohvalle kieltään purren. Johnilla sitten oli aina vain samanlainen vaikutus häneen...

-

Yura katseli ympärilleen.
"Luuletko, ettei sun jalka rasitu jos mentäisi kävellen?" Hän kysäisi Nobulta vilkaisten tuota. Hän kyllä kävelisi mieluummin, kun ei matka pitkä ollut.

-

Tonbo naurahti myös ja venytti sormellaan housujen vyötäröä.
"Vyötä kyllä pitäisi käyttää, ellen mä halua, että ihmiset kattelee näiden sisään kun kumarrun", hän virnisti ja kääntyili vielä hetken ajan peilin edessä. Jatkoi sitten tutkailujaan muiden vaatteiden seassa.

Sachi oli hieman aijemmin töistään lähtenyt ja pysähtyi nyt autollaan vaateliikkeen edustalle. Hän kurtisti hieman kulmiaan ja hypähti kulkuneuvonsa kyydistä, talsi kauppaan sisälle.
Hän vilkuili ympärilleen koittaen löytää Tonbon jostain hyllyn takaa, mutta kun ei poikaa löytänyt huokaisi vain syvään ja asteli kassalle. Ei myyjääkään näkynyt.

"Kiitos", John sanoi hymyillen, ottaessaan juoman vastaan. Hän hörppäsi hieman jääteetä ja antoi katseensa pysähtyä Zeniin, jättäen juoman pyörimään hetkeksi suuhun ja nielaisten sen vasta, kun se oli jo lämmennyt. John ei kyllästynyt katselemaan Zeniä. Hän uskoi, ettei kyllästyisi koskaan.

"Umm.." Zen avasi suunsa, mutta sulki sen melkein samantien. Hän mietti hetken mitä sanoisi, vilkaisi siinä välissä Johnia.
"Ketä se nainen oli? Se joka oli sun seurassa", hän vaihtoi mielessään pyörineen kysymyksen toiseen, tuijotellen haalean keltaista juomaa lasissaan.

John hätkähti Zenin puhuessa pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"Hän oli Kathy. Ystävien seurassa Kat. Kollegani Amerikasta. Tai siis entinen kollega. Nyt vain ystävä", John selitti. "Tuli auttamaan mua muutossa."
Silloin vasta John tajusi jättäneensä Kathyn aivan yksin klubille. Hän kaiveli hiljaa kiroten taskustaan kännykän, johon olikin jo tullut kymmenittäin viestejä. Jättäen kaikki lukematta, hän näppäili viestin, jossa kertoi lähteneensä Zenin mukaan ja maksavansa Kathylle yhden yön hotellissa. Tuo kun oli jo luvannut naiselle yösijan uudesta kodistaan.

Zen seurasi hiustensa takaa kiinnostuneena Johnin näpytellessä kännykkänsä näppäimiä. Hän otti pienen kulauksen jääteestään ja pyöritteli sitten lasia sormissaan. Ehkä hän saisi vielä tavata tuon Kathyn. Hänen täytyisi kiittää naista kun tuo oli ollut Johnin apuna, seurana ja no, ystävänä, jopa tullut Japaniin miehen mukana.

"Tiedätkö, mä olin jo lähellä yrittää unohtaa sut", Zen sitten kertoi vaisuna.
"Tapasin erään Miyun, se on malli, oli siellä klubilla mun kanssa. Se kehotti mua jatkamaan elämääni susta", hän jatkoi tuijotellen oi-niin-kiinnostavaa nestettä lasissaan.
"Kuulemma vain tuhlasin elämääni ja pilasin itteni." Zen hieman vääristeli Miyun puheita, muttei jaksanut nyt siitä välittää.

-Ei rasitu, Nobu vakuutti hymyillen.
-Tekee hyvää vaan saada vähän liikuttua sillä, hän vielä lisäsi ja suukotti Nobua lähtien kävelemään. Hän katseli ympärilleen ja nautti mukavan lämpöisestä säästä ja auringon säteistä.

--

-Niin totta, Nori sanoi naurahtaen ja kuuli liikkeen oven kilahtavan.
-Mä meen kattoo kuka tuli sisälle, hän sanoi ja asteli alakertaan jääden katselemaan miestä tiskin takana. Hän loi kasvoilleen ystävällisen hymyn.
-Miten voisin auttaa?

Yura hymyili vain kevyesti ja lähti astelemaan Nobun rinnalla kauppaa kohti.

-

Sachi siirsi nopeasti katseensa mieheen, joka ilmestyi tiskin taakse.
"Öm, onko täällä näkynyt sellaista tämän pituista poikaa? ... omaa jokapuolelle sojottavan pehkon", hän kyseli näyttäen suurinpiirteistä pituutta Tonbosta kädellään.
"Pyysi hakemaan täältä, muttei näy missään."

Tonbo keräili vain innoissaan ylhäällä varastohuoneessa vaatteita, jotka olivat hänen mieleensä. Eikä aikaakaan kuin sekin pino jo kupsahti kumoon ja poika joutui jakamaan sen useampiin pieniin.

Nobu asteli eteenpäin ja katseli ympärilleen hymyillen hivenen. Pian hän jäi katselemaan eläinkaupan ikkunan takana olevassa häkissä olevaa kissanpentua joka tuijotteli sinisillä silmillään häntä. Otus oli ihanan pörröisen näköinen. Nobu oli useasti miettinyt kissan hankkimista mutta jotenkin se oli aina jäänyt. Ja nyt hän ei tiennyt pitikö Yura eläimistä edes ollenkaan.

--

-Tonbo vai?, Nori kysyi ja hymyili kevyesti.
-Se on yläkerrassa. Lahjotin hivenen lehtiä ja vaatteita sille, hän sanoi ja asteli portaita kohti.
-Tuu vaan ylös oottamaan siks aikaa kun Tonbo saa kaikki tavaransa kasaan, hän sitten sanoi ennen kuin asteli edeltä takaisin ylös.
-Sun kyytis saapu, hän huuteli Tonbolle.

Sachi huokaisi teennäisestä tuskasta. Vai oli Tonbo hänet pyytänyt tänne kuskaamaan tuon tavaroita. Hän kuitenkin lähti seuraamaan Noria ylös asuntoon ja kuulikin pian veljensä 'okei' huudon yläkerrasta. Nähdessään suuret kasat muotilehtiä mies kuitenkin pysähtyi.
"Onko noi kaikki Tonbolle tulossa?"

-

Yura pysähtyi huomatessaan Nobun jääneen jonkin liikkeen kohdalle. Hän vilkaisi taakseen ja peruutti toisen miehen luo.
"Mitäs sä löysit?" Hän kysäisi tiiraillen ikkunan takana suurilla silmillään tapittavaa kissaa.

-Joo varmaanki, Nori sanoi katsellen hetken aikaa lehti pinoa ja käänsi sitten katseensa tuohon viaraaseen mieheen.
-Mä olen muuten Nori, hän esittäytyi hymyillen hivenen.
-Haluaisitko jotain juotavaa?, hä sitten uteli ja jäi katselemaan toista.

--

-En mitään kummempaa, Nobu sanoi vilkaisten Yuraa ja jakoi vain kissan pennun katselua kun tuo kellahti kyljelleen ja venytteli pitkään. Pian kissa ravasi häkkiä ympäri ja pian palasi ihmetelemään Nobua ja Yuraa.
-Tosi suloinen, Nobu sanoi hymyillen hivenen.

// Siinä on kisun kuva :p http://kellene23.files.wordpress.com/2008/04/cute-cat.jpg

John nosti katseensa kännykästään ja jäi tuijottamaan Zeniä, yrittäen käsitellä kuulemaansa. Hän oli aivan hiljaa, ei oikein tiennyt mitä sanoa.
"Ai... tota", John laski katseensa ja pohdiskeli hetken. "Ei se haittaa. Oli minullakin hetkiä, jolloin ajattelin, että olisi vain parempi unohtaa kokonaan kaikki, mitä olimme yhdessä kokeneet", mies puhui hyvin hiljaa, niin että sitä hädin tuskin kuuli.

[Söpö >____>>]

Sachi tuijotti lehtiä vain hivenen järkyttyneenä. Hän ravisteli päätään sisäisesti ja käänsi katseensa Noriin.
"Joo, kiitos", hän mutisi. Tähän kyllä tarvisi mielellään jotain vähän vahvempaa, mutta oli autolla, joten se ei oikein käynyt.
"Ja olen Sachi, mukava tutustua..." Hänen katseensa karkaisi takaisin lehtiin. Ja hän saisi varmasti olla se, joka nuo kaikki raahaisi auton takaluukkuun.

-

Yura katseli kissaa ja kallisti hieman päätään.
"Onhan tuo", hän sanoi. Pieni hymy nousi hänenkin huulilleen kun kissa siinä suloisena häntä töllisteli.

-

Zen vilkaisi Johniin, hymyili vaisusti. Hän nousi sitten ylös sohvalta laskien lasinsa pöydälle.
"Haittaako sua jos käyn suihkussa? Josko vähän selvenisin..."

[Eiks ookki : D]

-Okei. Mukava tutustu, Nori sanoi hymyillen ystävällisesti ja nyökkäsi ottaen muutaman askeleen kohti keittiötä.
-Mitä juotavaa haluisit?, hän sitten tiedusteli ja asteli kokonaan keittiön puolelle katsellen mitä hänellä olisi alkoholin lisäksi.
-Teetä? Kahvia?

--

Nobu hymyili hivenen ja vilkaisi Yuraa uudelleen.
-Mä oon oikeastaan aina miettiny kissan ottamista..mut sit oo koskaan tullu otettua, hän jatkoi ja suukotti Yuran suupieltä hellästi.
-Pidätkö sä kissoista?

"Ei haittaa", John vakuutti, vaikka häntä aina rupesi hieman ahdistamaan, jos jäi yksin vieraaseen taloon. Tosin, jos Zen lähti suihkuun, olisi Johnilla mahdollisuus hieman järjestellä ajatuksiaan ja yrittää käsittää viimeisimpiä tapahtumia.

Sachi kulki perässä keittiöön ja jäi nojailemaan ovenkarmiin.
"Uh, no vaikka teetä", hän vastasi koittaen kerätä sisäisiä voimiaan lehtien kantamiseen. Sitä jo tarpeeksi voimaa käyttänyt töissä...

Tonbo selaili yhä vain vaatteita. Hänellä oli jo mukavasti valitsemiaan kappaleita erään tuolin päällä odottelemassa.

-

Yura katsahti Nobua vierellään ja suoristi selkänsä siitä kyyrystä, mihin oli painunut kissaa katsellessaan.
"Kyllähän ne ihan kivoja on", hän sanoi ja käänsi katseensa takaisin kisuun ikkunan takana.
"Mutta jos meinaat sellasen hommata niin minä en ala sitä hoivailemaan. Olen huono sellaisessa", hän vielä lisäsi luoden karvapallolle hymyn.

-

Zen nyökkäsi hieman ja seisoi vielä hetken paikoillaan.
"Oleskele ihan vapaasti missä haluat", hän kehotti Johnille ennen kuin hävisi makuuhuoneeseensa puhtaita vaatteita metsästämään.