Osa#1

Yura katseli Nobua ja tuon ylle pistämiä vaatteita. Asetti sitten kielensä vakaasti keskelle suuta. Hän otti pari askelta Nobun luo ja pysähtyi tuon eteen, siirsi miehen hiukset selän taakse.

"Mä vaan.. eihän meillä ole mikään kiire, vai? Voinhan mä täällä punkata, ja sä mun luona, jos mieli tekee", hän sovitteli painaen pari kevyttä suukkoa Nobun otsalle.

-

Tonbo pompahti jännittyneenä lähemmäs tiskiä tutkiskellen katseellaan Norin kasvoja.
"Sä olet Sasaki Nori, etkö? Sun äitis oli aivan upea malli, vai mitä? Mä oon nähnyt jossain lehdessä susta kuvan. Ja tottakai vanhemmissa muotilehdissä äitis", hän höpötti innostuneena nojaten tiskiä vasten, painaen mieleensä jokaisen yksityiskohdan myyjän kasvoista. Hän ei vain voinut olla erehtynyt tästä.

-Äh älä viitsi, Nobu sanoi ja työnsi Yuran käden pois astellen tuon luota pois kiertäen miehen ja jääden sitten tuon taakse seisomaan.
-Me ollaa oltu yhdessä jo puolitoista vuotta, hän sanoi ja laski kätensä lanteelleen. Hän katseli toisen selkää hetken aikaa ennen kuin pisti hiuksensa ponnarille.
-Mä haluan paremman selityksen kuin että meillä ei ole mitään kiirettä, hän sitten sanoi ja pisti kätensä puuskaan.
-Olenko mä sulle vain joku kiva mekko poju ketä pidät mukanas mutte oikeasti koskaan ajatellut asettua aloilles mun kanssa?!

--

Nori naurahti ja nyökkäsi.
-Joo olen, hän sanoi vain ja katseli hetken aikaa poikaa edessään.
-Sä taidat melko paljon lukea muotilehtiä kun kerran mut tunnistit, hän sanoi sitten hymyillen kevyesti.

Yura kääntyi hitaasti ja katseli Nobua avuttomana.
"Hei, sä tiedät itsekin, ettet sä ole mulle vain jokin kertakäyttölelu", hän sanoi vetoavasti seuraten Nobun käsiä tuon solmiessa hiuksensa.

Yura laski sitten katseensa Nobun silmiin, piti katseen katseessa kiinni.
"Musta vaan tuntuu, ettei asiat välttämättä sujuiskaan enää näin hyvin, jos me nähdään toisiamme joka nanosekuntti."
Mies kun oli kokenut monesti sen, että kun yritti olla pitkään jonkun kanssa ja muutti yhteen, sitä vähän niin kuin kiinnostus lopahti, ja toinen alkoi vaan ärsyttämään. Hän tarvitsi sitä omaa yksityistä aikaa elämässään.

-

Tonbon korvat punehtuivat hieman. Hän kyllä otti kaikki häneen ja muotilehtiin liittyvät kehuina.
"No joo, tavallaan. Huone pursuaa lehdistä", hän kertoi, eikä itseasiassa liioitellut paljoakaan. Oven alikin välillä luisui jokunen lehti, joihin isä sitten aina kompastui töistä tullessaan.
"Mä tavallaan keräilen niitä. Hamuan kaikkia vanhojakin."

Nobu katseli toista hetken ja tuhahti.
-Joten mä oon ärsyttävä jos näkisit muo kaiken aikaa...mitä järkeä meidän olla edes yhdessä jos ei koskaan pystyttäis muutamaan yhteen?, hän kysyi ja asteli keittiöön alkaen keittää teetään. Hän ei nyt suutuspäissään ottanut kuuleviin korviinsakkaan toisen sanoja ja niissä piilevää totuutta.
-Mä haluan miehen jonka kanssa mulla voi olla tulevaisuus..en miestä joka kestää muo vain muutaman tunnin kerrallaan.

--

-Okei, Nori sanoi ja hymyili hivenen. Mulla on ylhäällä mun asunnossa hyllykaupalla vanhoja muotilehtiä.
-Jos haluat voisit tulla katsomaan löytyiskö sieltä jotain mitä sulla ei vielä ole, hän sanoi hymyillen hieven.

Yura huokaisi turhautuneena kun Nobu asteli ulos huoneesta. Hän meni hetken päästä miehen perään.

"Okei", hän sitten sanoi. Laski kätensä keittiön pöydälle ja nojasi painoaan siihen, katse Nobussa.
"Okei, kokeillaan. Mä muutan tänne viikoksi. Katotaan miten sujuu."
Mies oli päänsä sisällä itse ajatusta vastaan, kun pelkäsi mahdollisia seurauksia. Riitoja. Sanaharkkoja. Ties vaikka Nobu heittäisi hänet vielä ulos, tai hän lähtisi itse talsimaan ovet paukkuen.

Yura koitti hymyillä hellästi, sovittelevasti.
"Jos kaikki menee hyvin, niin muutetaan yhteen."

-

Tonbon silmät laajenivat hivenen. Oliko mies tosissaan? Tottakai hän tulisi!
"Nyt vai heti?" Tonbo kysyi iloinen ja veikeä hymy huulillaan. Voi luoja, Sachi saisi kohtauksen, jos hän tulisi kotiin mukanaan kasa vanhoja muotilehtiä, joita ei mistään millään irveellä ollut löytynyt.

Nobu kääntyi katselemaan Yuraa hetkeksi ennen kuin jatkoi vain hiljaisena teensä laittamista. Hän kaatoi pian kuppiin kuumaa teetä ja pisti sekaan lusikallisen hunjavaa ennen kuin nyökkäsi Yuralle vain.
-Hyvä on, hän sanoi ja asteli sitten olohuoneen sohvalle istumaan ja avasi television. Hän tarvitsisi vielä hteken aikaa leppyäkseen ennen kuin voisi taas olla ihana itsensä. Häntä kyllä ärsytti se ettei Yura halunnut muuttaa hänen kanssa yhteen asumaan. Ei oikeasti vaikka mies mitä tahansa sanoisikin.
-Yksi asia vielä. Käytkö sä yhä bongaamassa naisia baareissa?, Nobu kysyi vakavana ja jäi katselemaan Yuraa hiljaisena.

--

Nori naurahti ja nyökkäsi vain. Vaikka heti, hän sanoi ja asteli pistämään suljettu kyltin liikkeen ovelle. Hän nyökkäsi sitten Tonbin mukaansa hymyillen.
-Mikä sun nimi on?, hän uteli ja asteli takahuoneen kautta rappuset ylös asuntoonsa joka oli kaksikerroksinen alakerran liikkeen lisäksi.

Yura katsoi sekuntin tai pari Nobua hämmentyneenä, ennen kuin nauru kumpusi hänen vatsansa pohjalta. Hän asteli istumaan Nobun viereen siihen sohvalle ja nosti toisen kätensä miehen poskelle.
"Luuletko sä, että mulle kelpais enää joku nainen sun jälkeen?" Hän kysyi hymyssäsuin ja suukotti Nobun huulia.
"Ei, en mä enää iltojani kapakoissa vietä noissa aikeissa."

-

Tonbo meni kiireesti Norin perään huultaan jännittyneenä purren.
"Idoi Tonbo", hän esittäytyi Norille siinä tuon perässä tepastellen. Kuinkahan monta upeaa, etsimäänsä lehteä hän pian näkisi.

Nobu hymyili hivenen ja nyökkäsi. Hän laski kätensä miehen jalalle ja nyökkäsi painaen sitten päänsä toisen olkaa vasten ja jääden hiljaisena siihen tuijotellen televisiota. Hän haukotteli pian.
-Mä rakastan suo, hän mutisi sitten ja suukotti Yuran leukaa hellästi.

--

Nori asteli modernisti sisustetun asuntonsa läpi olohuoneen puolelle jossa oli seinän mittainen hylly joka pursosi lehtiä.
-Siitä voit ihan rauhassa kattoa. Haluaisitko teetä? Kahvia? Kenties kaakaota, hän uteli.

Yura hymyili Nobulle ja kietoi kätensä tuon pään ympärille, silitellen miehen hiuksia sormiensa alla. Hän katseli sitten hetken television ruutua.

"Josko lähtisin hakemaan niitä viikon tarvikkeita", hän sanoi, painoi nenäänsä Nobun ohimoa vasten, antoi suukon tuon korvanlehdelle. Nousi sitten ylös sohvalta.

-

Tonbo katseli vilkkaasti ympärilleen asunnossa, johon oli juuri astunut. Nähdessään lehtiä pursuavan hyllyn hänen suulleen levisi entistä leveämpi hymy ja poika kiiruhti heti lehtiä selailemaan.

"En mä mitään tarvi", Tonbo sanoi vilkaisten nopeasti Norin suuntaan. Hän istahti lattialle pinkka lehtiä sylissään.
"Tai jos on jotain kylmää, niin sitten."

-Okei. Haluatko että tuun mukaan?, Nobu kysyi ja katseli Yuraa hivenen kysyvästi. Hän haukotteli sitten uudelleen ja hierasi silmäänsä nopeasti.
-Vai meetkö mielummin yksin?

--

Nori hymyähti hivenen ja asteli jääkaapilleen avaten sen. Mitä hän voisi pojalle antaa juotavaksi? Kaljaa..ei. Siideriä..Eei. Viinaa..ei. Ah limsaa. Nori löysi jääkaappinsa uumenista limsapullon aj kaatoi siitä korkeaan lasiin. Hän asteli sitten lasin kanssa Tonbon luo ja laski lasin tuon eteen.

Yura tarkkaili hetken Nobua katseellaan.
"Jää sä vaan lepäämään tänne. Otat tirsat vaikka. Enköhän mä yksin pärjää", hän kehotti ja hymyili hivenen edessään olevalle väsyneelle näylle.

-

Tonbo nosti katseensa Noriin tuon tuodessa hänelle lasillisen juotavaa. Hän kiitti kasvot melkein säteillen lehtien tuottamasta innosta.
Kun takapuolta alkoi särkeä kova lattia, poika paikansi läheiseltä sohvalta tyynyn ja kahmaisi sen itselleen. Lehdet hänen sylissään hieman levähtivät lattialle kun hän istahti hajareisin tyynyn päälle, ryhtyi sitten silmät säihkyen imemään juttuja ja artikkeleja lehdistä mieleensä. Nämä hänen oli kyllä pakko lukea jo nyt.

-Okei, Nobu nyökkäsi vain ja käänsi katseensa takaisin televisioon. Hän haukotteli ja lysähti sohvalle makaamaan.
-Ole varovainen, hän sanoi vielä Yuralle.

--

Nori istahti nojatuoliin ja jäi vain seurailemaan Tonboa katseellaan hiljaisena.

Yura lähetti vain hymyn Nobulle, talsi sitten eteiseen vetämään kenkänsä jalkaan. Pian ovi kolahtikin miehen perässä kiinni ja hän lähti kohti omaa kotiaan.

Häntä kyllä vaivasi tämä muutto. Ne naiset, joiden luokse hän oli menneen elämänsä aikana ehtinyt muuttaa, tai ne hänen, olivat saaneet aina hänestä tarpeekseen ja lähteneet viimeistään vajaa kuukauden päästä hänen luotaan. Sanoneet muistilapulla, ettei heillä ehkä synkannutkaan niin hyvin, että homma etenisi pidemmälle.

Olihan tietysti niitäkin tapauksia, missä Yura oli kyllästynyt naisen ylenmääräiseen nipotukseen ja asioihin puuttumiseen, että hän oli heittänyt nuo pihalle.
Mikään hänen suhteistaan ei ollut jatkunut kuukautta yhteenmuuton jälkeen.

-

Tonbo oli aivan lehtien lumoissa. Välillä pojan huulet liikkuivat sanojen mukana, mitä hän luki paperista edessään. Käytyään läpi kaikki syliinsä ensimmäisellä kerralla ottamansa lehdet, hän jakoi ne kahteen pinkkaan. Oli jo ja ei ollut. Yhdeksästä lehdestä kolme meni pinkkaan, joita hänellä ei vielä ollut.

Tonbo otti kulauksen limustaan ja nousi ylös tyynyltään tutkailemaan hyllyssä olevia lehtiä. Hän vilkaisi parin minuutin päästä olkansa ylitse Noriin, joka seurasi hänen touhujaan.
Pojan korvat punehtuivat hieman.

"Umm... haluatko sä näistä jotain korvausta? Näistä mitä mä ajattelin mukaan ottavani?" Tonbo kysyi tajutessaan, että näistä kertyisi melkoinen summa jos lehtien hintaa katsoi. Hänellä ei ollut rahaa mukana, mutta voisihan hän sitä hommata jos tarvetta olisi.

Nobu haukotteli ja kuultuaan oven sulkeutuvan hän sulki silmänsä ja nukahti miltein saman tien. Häntä tämä muuttoi ei vaivannut laisinkaan.

--

Nori hymyili kevyesti ja pudisti päätään.
- En mä. Senku otat niitä vaan ihan sen verran ku haluat. Täällä ne on lähinnä pölyyntymässä hylyissä, hän sanoi ja nyökkäsi sanoilleen seuratsessaan Tonboa katseellaan.

Päälle tunnin kuluttua oli Yura saanut tavaransa kasaan. Hänellä oli laukussaan vain vaatteita, pari urheilulehteä ja hammasharja. Mitäpä muuta hän olisi tarvinnut.

Yura nosti laukun olalleen jättäen sitten asuntonsa syvään huokaisten. Se saisi olla nyt tulevan viikon tyhjillään. Mies lähti tarpomaan autolleen, hypäten sitten sen kyytiin, ja moottorin käynnistettyään suuntasi takaisin Nobun asunnolle.

-

Tonbo katseli hetken Noria, hymyili sitten ja kääntyi takaisin hyllyn puoleen. Pinot pojan vierellä kasvoivat vain, levähtivät sitten jossain välissä kumoon kun niin korkeiksi kävivät. Tonbo jakoi vain pinkat nopeasti useampiin pienempiin ja jatkoi lehtien tutkailuja innoissaan. Eipä kulunut aikaakaan kun tuo oli jo saanut tyhjennettyä koko keskirivin hyllystä, mutta oli niitä vielä silti lisää.

Nobu nukkui yhä ja tuhisi viltin alla rauhallisesti vaikka hänen reittään hivenne kolottikin. Hän kuitenkinkaan ei herännyt tähän mutta tämän johdosta näki hivenen levottomia ja kivuliaita unia.

--

Nori oli melko pian kun oli tullut siihen tulokseen ettei Tonbo hänen seurastaan niin välittänyt käynyt hakemassa läppärinsä ja selasi nyt läpi kuvia muutaman erisuunittelian luonnoksista. Hän kuitenkin itse aina valitsi minkälaisia vaatteita kauppaansa suunittelijoilta osti.

Yura parkkeerasi autonsa mukavalle paikalle kerrostalon viereen. Hän nappasi tavaransa mukaan ja läimäytti oven sitten perässään kiinni. Hetkessä mies oli kavunnut oikean kerroksen kohdalle ja oli jo Nobun asunnolla. Hän kaiveli taskustaan avaimen, avaten sillä oven.

Yura otti kenkänsä jalasta ja laski laukkunsa eteiseen seinän vierelle. Hän asteli peremmälle olohuoneeseen ja hymyili hieman, nähdessään Nobun olevan untenmailla. Hän kulki hiljaisin askelin sohvan vierelle ja kohensi vain vilttiä Nobun yllä. Antaa nyt toisen nukkua rauhassa.

-

Tonbo tyhjensi lasin vierellään tajutessaan, kuinka janoinen olikaan. Hän oli vain yhteen putkeen selaillut lehtiä roiman kasan. Hänen vieressään huojui jo melkoiset tornit, mistä suurinpiirtein kolmeneljäsosaa hän joutuisi asettelemaan takaisin hyllyyn. Poika tuskin tajusikaan ajan kulua siinä lehtien kanssa aikaansa viettäessään.

Tonbo vilkaisi olkansa ylitse siitä lattian rajasta Noria.
"Um... voinko hakea lisää juotavaa?" Hän kysäisi katsellen miestä, jonka kasvoja ei nähnyt kannettavan tietokoneen läpän edessä ollessa.

Nobu havahtui hivenen kun kuuli oven käyvän ja hetken kuluttua raotteli silmiään. Hän haukotteli ja nousi istumaan nojaten päänsä selkänojaan. Hän katseli sitten Yuran perään hetken aikaa.
-Tulit jo, hän sanoi ja hieraisi unihiekkoja pois silmiltään.
-Viitisitkö pistää kahvia tulemaan, hän pyysi ja vilkaisi sitten Yuran tavaroita kohti.

--

-Joo senkuns. Vaiks mulla ei kyllä kauheesti oo alkoholijuomien lisäks ku puol pulloa limsaa ja sitte vettä, Nori sanoi siirtäen katseensa Tonboon.
-Ja sä taidat olla viel alaikänen, hän sitten lisäsi ja hymyili kevyesti.
-Mut mee vaa ottaa lisää sitä limua..en mä sitä kuitenkaa juo.

Yura katsahti Nobuun olkansa ylitse.
"Ai heräsit", hän sanoi ja jatkoi sitten matkaansa keittiöön. Hän laittoi kahvin keittymään ja asteli sitten takaisin olohuoneen puolelle.
"Toin välttämättömiä tavaroita, en paljoa mitään siis", hän tokaisi naurahtaen, normaalin kokoista urheilukassiaan vilkaisten.

-

Tonbo mutristi pikkariikkisen huuliaan kun kuuli jääkaapin olevan täynnä alkoholia. Oli hän kerran jotain - viskiäkö se oli ollut? - maistanut, saanut kamalan hikan ja paljastanut korttipelin aikana vaikka mitä kamalaa kavereilleen.

Poika nyökähti hieman ja nousi ylös lattialta. Hän venytteli kankeiksi käyneitä jalkojaan ja asteli sitten uteliaana keittiöön hakemaan lisää limua.

-Okei, Nobu sanoi nyökäten ja otti viltin pois päältään. Hän venytteli sitten hivenen ja nousi ylös. Häntä vähän harmitti että toinen heti oletti tämän kestävän vain viikon ajan. Nobu haukotellen asteli hakemaan ylleen vielä mustan villtakin ennen kuin asteli keittiöön hakemaan kahvia.
-Haluisitko tänään käydä ulkona syömässä? Tai sitten mä voisin tehdä ruokaa ja voitais kutsua Naoto ja sen mies meille kyläilemään.

--

Nori vilkaisi Tonbon perään ennen kuin jatkoi vielä hetken aikaa kuvien selaamista. Pian hän kuitenkin sulki läppärin ja jäi hetkeksi katselemaan toisen valitsemia lähtiä.
-Haluutko et annan sulle kyydin kotiin?, hän kysyi naurahaten kun mietti että lehtien raahaaminen olisi aikamoinen operaatio.

Yura katsahti Nobuun kohottaen hieman kulmiaan. Naoto taisi olla se eilen sairaalalla käynyt...
"Mh, mä kyllä pidän enemmän sun kokkauksista. Ja kaipa sitä olisi ihan kiva sun työkaveriisikin tutustua. Ja sen mieheen", Yura lisäsi vielä lopun sekunnin tauon jäkeen. Vaikutti kyllä melko vaisulta se Naoto, mutta ehkäpä tuo olisi piristynyt.

-

Tonbo tuli juuri lasistaan litkien keittiöstä Norin kysyttyä kyydistä.
"Aah.. no jos siitä ei ole vaivaa. Tai voihan mun velikin mut hakea. Sen pitäisi päästä töistä..." hän vilkaisi kelloa seinällä pohtivasti ennen kuin päätti lauseen, "päälle puolessa tunnissa."

Nobu hymyili hivenen ja nyökkäsi.
-Mä soitan niille. Mut meijän pitää sit käydä tos lähikaupas ostamas ruokaa, hän sanoi ja kävi suukottamassa Yuraa ennen kuin asteli puhelimen kanssa makkariin ja valitsi Naoton numeron jääden odottelemaan vastaisiko Naoto.

--

-Okei. Ihan miten vaan parhaaks näät. ootko muuten kiinostunu vaatteista? Mitä kokoa oot?, Nori uteli ja katseli keittiön suuntaan jaksamatta kuitenkaan itse nousta ylös ja kävellä sinne.

Yura nyökähti hieman ja meni sitten tutkimaan Nobun jääkaapin sisältöä, toivoen löytävänsä jotain mukavaa naposteltavaa.

-

Naoto puri huultaan koittaessaan etsiä kännykkäänsä, jonka oli hukannut. Lopulta hän löysi sen sohvatyynyjen välistä ja vastasi nopeasti soittoon.
"Nobu? Mitä kuuluu?"

-

Tonbo kohotti kulmaansa Norille ja innostunut hymy levisi pojan huulille.
"Kyllä kiinnostusta löytyy", hän vastasi ja levitteli käsiään. "Koko ei kyllä mikään kovin suuri ole."
Pojalta kyllä löytyi pituutta. Jopa huimat 172 senttiä, ja lisää kasvua oli vain edessä. Mutta laiha hän oli kuin mikäkin tikku, sekä hartiat kapeat.

-Ihan hyvää kuuluu, Nobu sanoi hymyillen kevyesti ja istahti sängylle.
-Ajattelin että jos te olisitte tänään illemmalla halunnu tulla syömään meille? Juhlimaan mun sairaalasta pois pääsyä vaikkapa, hän sanoi hymyillen hivenen ja jäi odottelemaan vastausta.

--

Nori nyökkäsi ja pysyi hteken aikaa hiljaa ennen nousi ylös ja asteli keittiöön.
-No mulla on mun varasto huone täynnä myymättä jääneitä vaatteita sekä jonkin verra mallikappaleita. Ja voisit kattoa niitä jos haluisit. Ja jos löytäisit jotain sopivaa, hän sanoi hymyillen hivenen.
-Kun nekin oikeastaan lojuu ihan käyttämättöminä täällä mun nurkissa.

"Umm..." Naoto vilkaisi suuntaan, missä Marin oleili.
"Eiköhän se käy. Pitää vielä Marinilta kysellä", hän vastasi Nobulle ja lähti Marinia etsiskelemään. Tuon löydettyään hän sipaisi miehen olkaa kevyesti.
"Huvittaisko sua käydä Nobun luona aterioimassa? Se pääsi sairaalasta tänään ja pyys meitä illalliselle."

-

Tonbon silmien välkehdinnän pystyi jopa huomaamaan katseella.
"Vau. Ootko sä tosissas?" Hän vielä varmisti. Voi jumala hän rakasti tätä miestä. Lehtiä ja vaatteita! Sachi ja äiti, isästä nyt puhumattakaan, saisivat varmaan kohtauksen kun näkisivät kaiken mitä oli saanut.