Osa#1

Miyu nyökkäsi ja tilasi sitten itselleen kanasalaatin kun tarjoilija ilmestyi paikalle. Hän kiitti kun sai juoman eteensä ja siemaisi siitä hivenen. Hän jäi sitten katselemaan ympärilleen ja miettimään hetkeksi Daikia ja sitä mahtoiko mies yhä olla siellä juhlissa.

Sachi kiitti kahvin saadessaan ja kietoi samantien sormensa sen ympärille. Hän otti kulauksen kahvistaan, seuraten katseellaan hetken tarjoilijaa.

Tonbo nappasi lasistaan pillin pois ja ryhtyi litkimään limuaan. Miksi häntä kohdeltiin kuin jotain kakaraa. Pillikin piti tunkea juoman sekaan.

-Joten? Luetko sä paljonkin muotilehtiä?, Miyu uteli Tonbolta ja hymyili tuolle hivenen. Hän katseli toista sinisillä silmillään ja siemaili aina silloin tällöin lasistaan viiniä

Tonbo nosti katseensa Miyuun ja pienen jännittyneisyyden pystyi huomaamaan helpostikin pojan kasvoilta.
"Mh, no joo. On niitä kotona jo melkoinen pinkka", hän kertoi laskien katseensa lasiinsa ja kulautti sitten siitä vähän kurkkuunsa.

Sachi katseli pikkuveljeään hymyillen. Oli mukava nähdä välillä, että joku sai tuon häkellyksiinsä. Lehtijutussa tuo kyllä oli hieman valehdellut. Pojallahan oli huone täynnä vaatteiden lisäksi erilaisia aikakaus- ja muotilehtiä. Vain kitaransa ja läppärinsä oli poika sängylleen pelastanut.

Miyu hymyili ja nyökkäsi.
-Kyllä sen huomaa kun on sulla ainankin silmää vaatteille. Lilahan on tosi in nyt, hän sanoi ja vilkaisi pussia. Hän sitten kiitti kun sai salaatin eteensä ja alkoi syömään sitä.

Sachi bongasi pienen punan Tonbon korvilla ja esti nykiviä suupieliään nousemasta leveämpään hymyyn. Hän kippasi kahvia suuhunsa pysyen vaiti.
Tonbo raaputti hiljaisesti kengänkärjellään lattiaa ja antoi sormiensa levätä lasinsa viileällä pinnalla. Hänen täytyisi todellakin tulla useammin Tokioon veljensä luo.

-Teenkö mä teistä noin hiljaisia vai ootteko yleensäkkin näin hiljaisia, Miyu kysyi hivenen kulmaansa kohottaen. Häntä hivenen ihmettti että kaksikko niin hiljainen oli.

Sachi vilkaisi Miyua ja naurahti kevyesti.
"Ei me mitään hiljasta tyyppiä kyllä olla. Tonboon kyllä taidat vaikuttaa", hän sanoi vilkaisten veljeään, jonka puna taas levisi hieman korvista ja mulkoili nyt isoveljeään.

"Ja mikset minuunkin. Harvoin sitä saa tavallinen kaduntallaaja olla huippumallin seurassa", hän vielä lisäsi katsellen nyt Miyua ihan häpeilemättömästi kiinnostuneena.

Miyu naurahti ja pudisti päätään hivenen. Hän sipaisi Sachin leukaa hellästi.
-Ihan tavallinen ihminen mä olen vaikka mallin töitä teenkin, hän sanoi ja se pieni flirtti nousi taas miehen ääneen ja hymyyn. Hänestä flirttailu oli kivaa vaikka ei tiennytkää johtaisiko se mihinkään.

Tonbo seuraili jälleen sivusta veljeään ja Miyua. Hän mutristi hieman huuliaan ja tyrkkäsi huomaamattomasti lasinsa kumoon.
"Hups", hän sanoi kun seurasi katseellaan kuinka juoma valui pöydän poikki kohti Sachia.

Sachi hätkähti hieman kolahdusta kun lasi kaatui, ja hän katsahti Tonboa. Hän huomasi heti veljensä esityksen lävitse ja pudisti vain huvittuneena päätään kurottaen ottamaan viereisestä pöydästä paperia, ennen kuin juoma pääsisi valumaan hänen housuillensa.

Miyu säpsähti hivenen kun lasi kolisi ja siirsi katseensa Tonboniin. Hän katseli tuota hetken aikaa räpytellen silmiään ja alkoi sitten myös auttamaan limun siivoilemisessa.
-Haluaisitko sä toisen?, Miyu kysyi tajuamatta että toisen lasin kaataminen ei ollut vahinko.

Tonbo hymyili Miyulle ja avasi suunsa, vastatakseen myöntävästi, mutta Sachi ehti ensin.
"Meidän pitäisi kyllä alkaa varmaan lähtemään", Sachi sanoi pahoittelevasti pyyhkiessään paperilla kosteaa ja tahmenevaa pöytää. Tonbo loi murhaavan katseen veljeensä.

-Ou....okei.., Miyu sanoi hivenen pettyneenä. Hän ei haluaisi juuri nyt olla yksin mutta eihän hän toisia voinut pakottaakkaan seuraa pitämään. Hän nyökkäsi vain ja jatkoi syömistään ajatuksien valuvan taas Daikiin ja ilmeen muuttuen hivenen haikeaksi.

John astui sisälle kerrostaloon, ja katseli hiukan uteliaana ympärilleen. Aika erilainen, kuin se, mihin John oli juuri muuttanut. Mies oli säästänyt rahojaan ainakin vuoden, saadakseen japanista oikein hienon kodin. Olihan lähtö tullut vähän yllättäen, eikä rahaakaan ihan hirveästi ollut, mutta kelpo asunnon niillä sai.

Sachi katsahti Miyua kuullessaan tuon äänessä pettyneisyyttä. Hän vilkaisi sitten nopeasti Tonboa.
"Voidaan kyllä vielä odottaa, että sä olet saanut syötyä. Ettei tarvi yksin syyä", Sachi sitten sanoi. Hän kyllä huomasi, että Miyun ei tehnyt mieli jäädä yksin. Mikä ikinä sitten painoikaan tuon mieltä.

-

Ylös asunnolleen päästyä Zen avasi oven, päästäen Johnin edeltä sisälle. Hän veti sitten oven perässään kiinni ja jätti kenkänsä eteiseen, kiiruhtaen nopeasti peremmälle. Hän kävi poimimassa olohuoneessa lojuvia vaatekasojaan ja vei ne yhteen nurkkaan pois tieltä. Johnin läsnäolo sai hänet hyvin hermostuneeksi, aivan kuin nämä olisivat heidän ensimmäiset treffinsä, ja hän halusi miehen saavan vain mahdollisimman hyvän kuvan hänestä.

Olohuoneen pöydällä lojui myös jokunen tyhjä savukeaski ja satunnaisia roskia, jotka mies äkkiä kahmaisi syliinsä, vieden ne lähimpään roskakoriin, joka sijaitsi keittiössä.

-No jos mettee niin voitte te jo saman tienkin mennä, Miyu sanoi vain ja kokosi pienen hymyn huulilleen. Hymy kuitenkin haihtui nopeasti ja hän jäi vain hiljaisena mutustamaan salaattia. Hänen ruoka halunsakkin oli mennyt mutta mies nyt kuitenkin pakotti itsensä syömään.

John asteli hitaasti sisälle ja rupesi riisumaan kenkiään, katseen kiertäessä ympäri eteistä, poimien pienimpiäkin yksityiskohtia. Johnia huvitti hieman Zenin hermoilu. Tosin hän olisi ollut ihan samanlainen, jos he olisivat hänen kodilleen menneet. Sänkynä toimi pelkkä nuhruinen patja, joka oli heitetty huolimattomasti keskelle makuuhuonetta, ja kaikki pahvilaatikot olivat tyhjentämättöminä, hujan hajan ympäri taloa, niin että niiden yli oli loikittava päästäkseen jonnekin. Zen olisi varmaan humalassaan kompastunut jokaiseen vastaan tulevaan laatikkoon.
John hymähti hiljaa ajatukselle ja astui peremmälle asuntoon.

Sachi vain seurasi Miyua hetken katseellaan. Hän sitten laski kätensä pöydän pinnalle pyyhkäisten vaaleita hiuksiaan silmiltä.
"Tää saattaa kuulostaa oudolta, kun me ei edes tunneta kunnolla tai mitään, mutta jos jokin asia painaa mieltä, niin se on vaan parempi jakaa muiden kanssa kuin pitää sisällä. Ties mitä se saa pian ajattelemaan ja sen perässä tekemään", hän sanoi katsellen Miyua luottavaisena ja rehellisenä. Olihan hän poliisina mitä millaisiakin tilanteita nähnyt. Pienikin asia sai ihmiset hulluiksi.

Tonbo istui vain hiljaa pöydän ääressä ja katseli veljeään, ottaen sitten tehtäväkseen kuivata pöydän loppuun asti.

-

Zen oli hivenen hengästynyt kun oli saanut olohuoneen edes joten kuten siedettävään kuntoon. Hän kävi vielä avaamassa verhot nopeasti, vaikkei siitä oikein mitään hyötyä ollutkaan, kun iltahämärä oli jo ulos laskeutunut.

Mies nosti katseensa Johniin ja hengitti kerran syvään, ennen kuin istahti sohvalleen, tunkkaisessa olohuoneessaan. Mitä hän nyt muka olisi hyötynyt sitä tuulettamalla viimeisten puolentoista vuoden aikana?
"Millon sä tulit takaisin?" Zen kysyi sitten hiljaisena ja pureskeli huultaan.
"Wakaki kertoi, että olit mennyt Amerikkaan", hän vielä lisäsi nopeasti, ettei toinen ihmettelisi sitä, mistä hän oli asiasta kuullut.

Miyu katseli Sachia hetken aikaa.
-Ystävällistä sulta mutta...tää on mun oma ongelma..johon sisältyy yksi naimisissa oleva mies ja yksi höyryinen suihkuhetki, hän sanoi kohauttaen olkiaan.
-Mutta ei siinä sinänsä mitään epäselvää ole..kun tämä kyseinen mies on uskollinen vaimolleen eikä halua olla mun kanssa missään tekemisissä, Miyu vielä lisäsi ja joi sitten lasinsa tyhjäksi.

--

Hideaki asteli pitkin Tokion lentokenttää. Hän oli juuri luovuttanut laukut ja saanut lentoliput. Hänen vierellään asteli pitkä tumma, varsin komea mies jonka käsi oli laskeutunut kevyesti Hideakin ympärille. Mies kertoi italiaksi hoitavansa vielä muutaman asian puhelimitse ja asteli kauemmas puhumaan. Hideaki nyökkäsi vain ja istahti läheiselle penkille. Hän hörppäsi kädessään olevasta pahvimukista kahvia ja jäi tuijottelemaan ulos ikkunasta. Tässä se nyt sitten olisi. Tuskin hän takaisin Japaniin muutamaan vuoteen tulisi.

Outs, Sachi ajatteli, muttei sanonut mitään hetkeen. Hän hymyili vain kevyesti ja lohduttavasti Miyulle.
"Sori... Mä olen ihan liian utelias", hän sanoi ja siirsi katseensa Tonboon, joka vain vilkaisi häneen silmiään siristäen.
Sachi nosti kahvikupin huulilleen ja joi sen vähitellen loppuun.

John istahti Zenin vierelle silmäillen olohuonetta ja näkymää, joka avautui ikkunasta, kunnes katse viimeinkin pysähtyi Zeniin. Hän tarkkaili toisen piirteitä nyt vähän valoisammassa. Huomioi jokaisen muutoksen, kuin myös asiat jotka olivat pysyneet samana. Kaikki mitä hän oli ikävöinyt.
"Palasin just tänään", mies lopulta vastasi toisen kysymykseen. "Talossa vallitsee vielä täysi sekasorto", hän naurahti.

Miyu hymähti hivenen ja nyökkäsi.
-Kuten sanoin..omapa on ongelmani...ja itse tämän sotkun oikeastaan sain aikaseks..., hän sanoi olkiaan kohauttaen ja jatkoi sitten syömistää pysyen hetken aikaa hiljaisena.
-Ehkä mut on vaan luotu olemaan yksin.., hän lisäsi hiljaa, lähinnä itsekseen. Miyu söi sitten muuatman haarukallisen salaattia ennen kuin pyysi laskun.

--

Hideani hymyili miehelle kun tuo pian palasi hänen luokseen. Hän nousi ylös ja heitti pahvimukin roskikseen lähtien sitten käsikädessä miehen kanssa kohti oikeaa porttia. Hän haukotteli ja nojasi päätään mieheen mietteissään. Näin oli vain paras. Kaikkien kannalta.

Sachi laski tyhjän kahvikuppinsa pöydälle ja siirsi katseensa Miyuun.
"Meidän kyllä pitää alkaa lähtemään, ettei Tonbo nuku koko huomista", hän sanoi nousten tuoliltaan. Kyllä hän oli huomannut Tonbon haukotuksen, mitä poika oli yrittänyt kätensä taakse piilottaa.
"Kiitos juomista", Sachi kiitti Miyua ja keräsi kaikki märät paperit pöydältä käsiinsä.

-

Zenin huulille nousi pieni hymy ja hän katsahti muualle olohuoneeseen. Hän oli asunut täällä jo päälle vuoden, ja yhä oli saman näköistä kuin silloin, kun hän oli tänne muuttanut. Tavarat paikoillaan miten nyt sattui. Ei hän ollut koskaan oikein välittänyt minkä näköistä täällä oli, eihän hän edes tänne ketään koskaan tuonut.

-

Daiki oli nukahtanut olohuoneen nojatuolille kun oli tylsistyneenä tuijotellut telkkaria. Hän oli valahtanut lähes makuuasentoon tuolilla ja näki hyvin mieluisia unia eräästä blondista, jonka huokauksia kuunteli mielellään päänsä sisällä.
Pieni hiljainen naurahdus kumpusi miehen kurkun pohjalta samalla kun itsetyytyväinen hymy pesi hänen huulillaan.

-Olkaa hyvä vain, Miyu sanoi hymyillen kevyesti ja nyökkäsi. Hän suti hiuksiaan hivenen paremmin ja nousi itsekkin ylös maksettuaan laskun. Hän nappasi kassit käteensä ja kiitti vielä Tonboa avusta mekon valinnan kanssa ennen kuin asteli hiukset hulmahtaen kotia kohti.

--

Hideaki istu pian lentokoneen tuolille ja katseli ikkunasta ulos. Hän puri huultaan hivenen ja loi huulilleen kevyesn hymyn. Hyvästi Japani, hän mietti mielessään kun kone lähti liikkeelle ja nousi taivaaseen.

--

Haru saapui kotiin hivenen humalassa ja komapsteli eteisessä kenkiin. Hän moikkasi Cocoa ja kävi päästämässä koiran takapihalle. Hän jäi sitten hetkeksi hivenen kummissaan katselemaan Daikia. Mistäköhän kummasta tuo unta näki kun noin tyytyväiseltä näytti.

Sachi nyökähti ja kävi heittämässä paperit roskakoriin. Tonbo meni vastahakoisena veljensä perässä ja huudahti vielä Miyulle kiitokset nimikirjoituksesta.

Veljekset lähtivät sitten jatkamaan kulkuaan ostarissa, kun Tonbo tahtoi vielä kiertää loputkin kaupat, mitkä olivat auki.

-

Daiki nukkui vain autuaasti, hyvin epämukavan näköisessä asennossa nojatuolilla. Hän mumisi jotain epämääräistä, mistä ei olisi saanut selvää vaikka kuinka tarkasti olisi kuunnellut, mutta kyllä sieltä yhden tutun mallin nimen pystyi tajuamaan ennen kuin mies alkoi valittelemaan hymyillen... öh, nautinnosta?