Osa#1

Sachi jäi vain katselemaan Miyua mitään kommentoimatta. Tuota miestä kyllä mekot pukivat.

Tonbo taasen lähes ahmi silmillään näkyä. Hänen sanatulvansa pääsi jälleen valloilleen ja hän alkoi höpöttämään siitä, missä mielessä mekko oli hyvä, ja missä huono. Kuten, että sen helma oli hänestä hieman liian kapea, mutta avoselkäisyys korosti upeasti Miyun hartioita ja siroa selkää, josta lapaluut ja selkäranka erottui hänestä täydellisesti. Hän oli niin iloinen siitä, että sai jopa jutella Miyun kanssa, ettei kiinnittänyt huomiota siihen mitä suustaan päästi. Mutta mitäpä haittaa kymmenistä ja sadoista kehuista nyt olisi.

Miyu naurahti ja nyökkäsi.
-Säpä tiedät palkon vaatteista, hän sanoi hymyillen hivenen ja katseli hetken peilikuvaansa vielä.
-Mitäs jos kävisit hakemassa mulle jonkun mekon kokeiltavaks?, hän ehdotti ja hävisi sitten taas verhon taakse.

Sachin katse irtosi Miyusta vasta miehen kadottua takaisin verhon taakse. Hän käänsi katseensa Tonboon, joka kiirehti innokkaasti etsimään jotain kaunista mekkoa Miyun kokeiltavaksi.

Jokusen minuutin päästä Tonbo tuli jo takaisin, mukanaan hyvin tumma, lähes musta, liila mekko. Siinä oli spagettiolkaimet, jotka menivät takaa ristiin. Selässä kiristettävä nyöri, kuin korsetti, ja kaksi nyörtä etupuolella, kyljissä, koristeina. Helma oli epätasaisesti, mutta kauniisti leikkautettu, niin, että sen pisimmät kohdat ylettyivät polviin. Muutama mekon sävyinen nauha roikkui helman lomasta pidemmälle kankaasta.

Miyu ilmestyi pian yllään kaunis tumman harmaa silkkinen mekko. Hänen katseli hetken peilikuvaansa ennen kuin vilkaisi Tonbon tuomaa mekkoa.
-Ompa kaunis, hän sanoi ja sipaisi toisen kädessä olevan mekon kangasta nopeasti. Hän jäi sitten peilailemaan itseään ja sipaisi silkkistä mekkoa hivenen paremmin.

Sachi katseli hetken Tonbon tuomaa mekkoa ja kohotti itsekseen kulmiaan. Kohta tuokin alkaisi pukeutumaan mekkoihin kun noin vaatteisiin uppoutui. Tai eihän sitä tiennyt, jos pikkuveli sitä jo harrasti.

Tonbo laittoi mekon odottamaan Miyua ja peruutti sitten istuskelemaan veljensä vierelle, katsellen Miyua. Hän ei hetkeäkään ihmetellyt miksi mies oli niin hyvin pärjäävä malli.

Miyu hymyili hivenen ja pyöri peilin edessä hetken.
-Mitä mieltä olette?, hän kysyi kaksikolta ja vilkaisi Tonbon tuomaa mekkoa. Hän hymyili sitten hivenen.
-Sulla on silmää kyllä vaatteille, hän sanoi pojalle.
-Ootko koskaa ajatellu että kouluttuisit ehkäpä vaikka stylistiks, Miyu vilelä lisäsi ja nappasi lähellä olevasta hyllystä mustat korkkarit jotka pisti jalkaansa.

Tonbo katseli Miyua uskomatta korviaan.
"Oikeesti? Mä olen kyllä enemmänkin pohtinut musiikkiuraa..." Hän kertoi. Nyt kun asiaa mietti, niin stylistinkin ura kuulosti houkuttelevalta. Olihan hän suuri vaatteiden ystävä.

Sachi hymähti ja katsahti Tonboa.
"Opiskelet ensin kunnolla silti."
"Sanoo se, joka ei itsekään opiskellut lähestulkoon mitään."
"Mutta paransin yläasteen lopulla ja kouluttauduin poliisiksi. On sekin jotain", Sachi totesi antaen luunapin pikkuveljensä ohimoon. Hän katsahti sitten Miyua.
"Mh, ja hyvältä näyttää toi sun ylläs."

Miyu hymyili hivenen ja kuunteli kaksikon puhetta.
-Mä en opiskellut peruskoulun jälkeen mitään. Lähdin vaan suoraan Pariisiin ja pääsin siellä erään muotisuunittelian näytökseen, hän sanoi hymyillen hivenen. Hän kuitenkin hävisi pian taas koppiin kokeilemaan sitä Tonbon valitsemaa mekkoa ylleen. Hetken päästä hän ilmestyi mekko päällään ulos kopista.
-No?

"Siinäs kuulit. Ei menestykseen tarvitse aina opiskella", Tonbo tokaisi Sachille hieroen ohimoaan. Sachi oli aikomassa sanoa, ettei opiskelu ainakaan tilannetta pahentaisi, mutta juuri silloin Tonbo innostui kehumaan Miyun yllä olevaa mekkoa, jonka hän oli valinnut.

Miyu hymyili hivenen ja peilaili itseään.
-Mitäs mieltä sä oot?, hän kysyi Sachilta ja jäi katselemaan tuota. Hän siirsi sitten katseensa takaisin peilikuvaansa. Mekko oli kyllä varsin kaunis ja korosti hänen hyviäpuoliaan loistavasti.

Sachi katsahti Miyua, kun tuo hänen mielipidettään kysyi. Tonbo hiljeni hieman tyrmistynyt ilme kasvoillaan.
"Onhan se kaunis", Sachi sanoi laskien katseensa mekkoon Miyun yllä. Ei hän osannut vaatetuksia kommentoida, paitsi että milloin näytti hyvältä ja milloin huonolta.
"Eikä se kyllä ole pahitteeksi, että se jättää sun sääret esille noin", hän lisäsi hetken mietittyään. Tonbon ilme siinä vieressä muuttui hivenen tyhjäksi ja hän käänsi katseensa veljeensä, pohtien tajusiko tuo puhuvansa miehelle. Eihän pikkuveli isoveljensä mieltymyksistä mitään tiennyt.

Miyu naurahti hivenen ja käänsi katseensa takaisin Sachiin.
-Mä otan ton kohteliasuutena, hän sanoi pieni flirtti äänessään ja suti hiuksiaan hivene paremmin peilaillessaan mekkoa.
-No taidan mä ottaa tämän ja tuon harmaan, hän sanoi lopulta ja sipsutteli takaisin koppiin häviten verhon taakse.

Sachi katsahti Miyun kasvoja suupielet kohonneena rentoon, hivenen flirttailevaan hymyyn. Hän käänsi sitten katseensa Tonboon kun Miyu katosi takaisin pukukoppiin. Hän kohotti huvittuneena kulmiaan pikkuveljensä ilmeelle.
"Mitä?" Hän kysäisi ollen lähellä alkaa nauraa, mutta pidätteli sitä sisällään.

Tonbo vain tuijotti veljeään hetken ja nousi sitten ylös otsalle ilmestyen pieni kurttu, joka tuli aina pojan miettiessä ankarasti.

Miyu ilmestyi hetken päästä pois kopista ja kävi maksamassa mekot. Hän jätti sen keltaisen pois mutta kaksi muuta osti. Hän palasi sitten Sachin ja Tonbon luo.
-Mitäs jos tarjoaisin teille vaikka kahvit tai teet kiitokseksi avusta, hän sanoi hymyillen ja avasi hiuksensa nutturalta. Hän jätti ne avoimiksi ja veti harmaan neuletakin ylleen.

"Eiköhän se käy", Sachi vastasi nousten itsekin seisaalteen. Nyt kun kerran oli seuraan löytynyt joku mukavalta vaikuttava henkilö ja elokuvakin oli jo puolessa välissä, niin mitä järkeä oli kieltäytyä kutsusta kahville.

Tonbokin nyökkäsi hymyillen saadessaan viettää lisää aikaa idolinsa kanssa.

-Voitais mennä vaikka johonkin mistä sais jotain syötävääkin. Mä olen juonut vain shamppanijaa tyhjään vatsaan niin ruoka ei olis pahitteeks, Miyu sanoi hymyillen ja katseli Sachia hetken.
-Hmm. Miltäköhän mahat näyttää uniformu päällä, hän sanoi naurahtaen ja näytti leikkisästi kieltään.

Sachi virnisti kevyesti ja nyökähti vain Miyun idealle. Tonbo siinä vieressä kohotti hieman kulmiaan Miyulle. Kuvitteliko hän vain vai flirttailiko nuo keskenään.

-Minkälainen poliisi sä olet? Ihan tavallinen vai joku ylempi arvonen, Miyu uteli katse Sachissa ja hymyili tuolle hivenen. Hän lähti astelemaan kohto läheistä kahvila ravintolaa.
-Ootteko te muuten veljeksiä tai jotain? Näytätte samalta, hän sitten uteli ja vilkaisi Tonboa.

"Ihan tavallinen vaan", Sachi vastasi lähtien talsimaan Miyun mukana kahvilaa kohti. Tonbo seurasi heidän perässään vilkaisten kaikesta heijastavasta pinnasta selässään olevaa nimmaria.

Miyun kysyessä olivatko he veljeksiä Sachi naurahti ja vetäisi Tonbon kainaloonsa siinä kävellessään.
"Joo, kuusi vuotta ikäeroa", hän vastasi kun Tonbo rimpuili irti isoveljensä otteesta ja alkoi sutimaan hiuksiaan, jotka olivat hänestä menneet sekaisin Sachin toimien takia, vaikka vain yksi hiussuortuva oli ojennuksesta karannut.

Miyu naurahti ja nyökkäsi.
-Minkä ikäinen sä sitten olet?, hän kysyi hymyillen hivenen ja vilkaisi Tonboa. Hän sipaisi pojan hiuksia hivenen.
-Ihan hyvin ne on, hän sitten sanoi ja asteli kahvilaan sisälle. Hän meni istumaan erään pöydän ääreen ja laski ostoksensa maahan jalkojensa juureen.

"Olen 21. Oikeastaan Tonbo on vasta neljässätoista, mutta ei niihin synttäreihin kauaa ole", Sachi sanoi ja Tonbo mulkaisi häntä. Poika ei ollenkaan pitänyt siitä, että häntä sanottiin neljätoistavuotiaaksi, se kuulosti häneltä niin... nuorelta.

Veljekset istahtivat samaisen pöydän ääreen Miyun kanssa.

-Kappas vaan. Mäkin olen 21, Miyu sanoi hymyillen ja otti tarjoilijalta listan vastaan jääden selailemaan. sitä sitten hiljaisena. Hän tilasi siinä samalla lasillisen valkoviiniä. Miyu keskittyi sitten listan selailuun ja tarjoilija pöydän vieressä jäi odottamaan että Sachi ja Tonbo tilaisivat jotakin juotavaa.

Sachi tilasi itselleen vain suuren kupin kahvia ja Tonbo lasillisen limua. Eivät he halunneet sen enempää mitään ottaa, vaikka tiesivätkin, että Miyulla olisi kyllä ollut varaa maksaa.
Tonbo pomputteli toista jalkaansa ja vilkuili ympärilleen kahvilaan, josko joku näkisi, kuinka hän vietti aikaansa huippumallin kanssa. Tätä eivät kyllä kaverit kotopuolessa uskoisi.

Miyu naurahti hivenen.
-Oisitte te jotain enemmänkin voinut ottaa, hän sanoi ja sulki listan päätettyään mitä halusi. Hän nojasi sitten päätä käteensä ja hymyili Sachille hivenen pysyen jonkin aikaa hiljaisena.
-Asutteko te ihan Tokiossa vai?

Sachi hymyili vain kevyesti Miyulle takaisin.
"Ei, Tonbo on täällä vaan käymässä mun luona", hän vastasi toisen kysymykseen. Tonbo vilkaisi ensin Miyua, sitten Sachia.
"Mutta en mä kauhean kaukana Tokiosta asu", Tonbo kommentoi siristäen hieman silmiään veljelleen.