Osa#1

Nobu söi hiljaisena ja sipaisi hiuksiaan kasvoiltaan.
-Eithän sä oo saanu minkään näkösiä uhkauskirjeitä tai mitään, hän kysyi hivenen huolissaan.

--

-Selvä. Mä oon siellä vajaassa vartissa, Hideaki sanoi hymyillen ja lopetti puhelun. Hän suti kasvoilleen kevyest meikin ja laittoi hiuksensa paremmin. Vaihdettuaan vaatteet hän lähti kohti Nigelin talon kellaria.

Naoto katsahti Nobuun ja laski mukinsa pöydälle.
"En. Tai en ole ainakaan huomannut", hän sanoi. "Onko sulla jatkunut niiden ilmestyminen?"

-

Nigel suloi kännykkänsä takaisin farkkujensa taskuihin ja käänsi katseensa Keiichiin.
"Hideaki tulee käymään täällä", hän kertoi toiselle taittaen toisen käden päänsä alle.

-Joo..mutta se nyt lähinnä johtuu siitä että mä kirjoitan tossa lehdessä artikkeleita omalla nimelläni, Nobu sanoi hymyillen hivenen.
-Mutta hyvä vaan jos sulle ei oo tullut.

--

Hideaki hyppelehti pitkin katuja ja pysähtyi peilailemaan hiuksiaan erään kaupan ikkunaan. Ne kun olivat vasta muutama päivä sitten värjätty blondeiksi. Hideaki ei voinut olla hymyilemättä hivenen sillä Nigel ei vielä ollut nähnyt hänen blondeja hiuksiaan.

Naoto nyökähti vain ja otti kulauksen jääkahvistaan. Marin kyllä saisi hepulin jos hänellekin alkaisi ilmestymään uhkauskirjeitä. Mutta onneksi hän toimi vain mallina, joten syytöksiä ei niin paljoa ylle satanut.

-

Kellon lähestyessä puoli neljää Chion avasi asuntonsa oven ja astui kynnyksen yli sisälle. Hän jätti kenkänsä siististi eteiseen ja asteli peremmälle kotiinsa.

Nobu söi salaattiaan hetken aikaa hiljaisena.
-Oliko sillä sun Marinilla siis lapsi vai?, hän kysyi.

--

Hideaki hyppelehti pian tutun talon kellariin ja koputti kellarin oveen astuen sitten sisälle.
-Onkos täällä synttäri sankareita?, hän kysyi hymyillen.

--

Dion oli nukahtanut sohvalle aapinen kädessään ja tuhisi koristetyynyä vasten rauhallisesti.

Naoto nyökähti toistamiseen.
"Joo. Miki nimeltään. Sulonen pikkupoika", hän kertoi hymyillen ja sekoitteli juomaansa lusikalla.

-

Nigel taivutti niskaansa taaksepäin niin että näki Hideakin ylösalaisin.
"Minä täällä!" Hän heilutti kättään ylhäällä hymyillen leveästi. Hänen ilmeensä muuttui hetkeksi ihmetteleväksi, mutta sitten hymy vain leveni.
"Mutta ketäs sinä olet?" Hän kysyi leikkisästi ja nousi istumaan sohvalla.
"Joku vallan hurmaava blondi. Mm..."

-

Chion vilkaisi seinältä kelloa astellessaan olohuoneen puolelle. Hän huomasi Dionin nukkuvan sohvalla ja kulki tuon luo tutkimaan oliko toinen oikeasti unessa. Ja siltähän se vaikutti.

Chion hymähti hiljaa ja katsahti kirjaa toisen sylissä. Varovasti, toista herättämättä, hän otti sen pois toisen sylistä ja pisti pöydän päälle odottamaan. Hän vilkaisi kantta hieman tarkemmin ja jäi katselemaan sitä hetkeksi, kunnes lähti enempää ajattelematta kylpyhuoneeseen suihkuun.

-Ois kiva tavata hänetkin joskus, Nobu sanoi hymyillen hivenen.
-Mulla on ollu kauhea lapsi kuume viime aikoina mutta en kyllä vielä uskalla ehdotella mitään adoptoimista Yuralle, hän totesi hymyillen kevyesti.

--

Hideaki naurahti ja suti hiuksiaan hivenen.
-Tykkäätkö?, hän kysyi ja asteli Nigelin luokse. Hän ojensi pehmeän paketin tuolle ja halasi toista.
-Onneks olkoon.

--

Dion raotti silmiään hetken päästä ja nousi unisena istumaan. Hän vilkaisi kylpyhuoneen suuntaan kun sieltä kuului ääniä ja tajusi että Chion oli varmaankin kotona. Dion vilkaisi aapista nopeasti ja kipitti sen kanssa äkkiä huoneeseensa piilottamaan aapisen pois.

Naoto naurahti ja nojasi päätään käteensä.
"Mähän voin tulla käymään täällä huomenna Mikin kanssa. Varmaan sekin innostuisi pienestä retkestä."

-

Nigel kiitti lahjasta ja vastasi nopeasti halaukseen ryhtyen heti tutkailemaan pakettia. Hän ei ollut sitten koskaan kyllästynyt lahjojen saantiin.

-

Chion astui ulos kylpyhuoneesta pyyhe ympärillään, kävellen vain kapean käytävän poikki omaan makuuhuoneeseensa pukemaan.

-Se ois kivaa, Nobu sanoi nyökäten ja hymyili.
-Muutkin varmaan tykkäis kun joku kävis piristämässä päivää, hän lisäsi.

--

Hideaki istahti Nigelin vierelle ja jäi katselemaan toisen lahjan availuja. Paketista paljastui pian merkki farkut joita Hideaki oli muistanut Nigelin katselleen kun oli ollut käymässä siellä vaateliikkeessä missä hän oli töissä.
-Onneks olkoon..vielä kerran, hän sanoi hymyillen ja suukotti Nigelin poskea.
-Toivottavasti pidät niistä.

--

Dion ilmestyi pian omasta huoneestaan ja huhuili Chionia. Hän kurkisti toisen makuuhuoneeseen.
-Sä tulit jo, hän sanoi hymyillen hivenen mutta punastui kun toinen oli pelkkä pyyhe päällään vain.

Naoto hymyili ja otti kulauksen jääkahvistaan, suunnaten katseensa nyt ikkunasta ulos lämpimään kesäilmaan.

-

Nigelin silmät levenivät kun hän sai lahjan avattua.
"Vou", hän vain henkäisi ja nousi seisalteen housut käsissään, tiputtaen lahjapaperin lattialle. Hän kokeili housuja edessään arvioiden miltä ne näyttäisivät hänen yllään.

"Vau... kiitos", Nigel sai suustaan sanattomana. Hän vilkaisi Keiichiä ja Hideakia virnistäen hieman.
"Ei varmaan haittaa jos kokeilen tässä?"

-

Chion katsahti ovelle päin ja hymähti hiukan.
"Puen tässä ensin niin päästään sitten lähtemään", hän sanoi jatkaen vaatekaappinsa tutkailua. Mitähän tuonne lämpimään kesähelteeseen nyt pistäisi.

Nobu söi salaattinsa loppuun ja hörppi sitten kahviaan hetken aikaa hiljaisena.
-Mun pitäis varmaankin kohta palata töihin takaisin...soitellaan siitä illallisesta tässä jossain vaiheessa, hän sanoi hymyillen.

--

-Ole hyvä vaan ja senkun, Hideaki sanoi hymyillen ja katseli Nigeliä pää kallellaan.
-Toivottavasti ne on oikeen kokoset, hän sanoi sitten.

--

-Selvä, Dion sanoi ja hyppelehti olohuoneen puolelle tiukoissa farkku capreissaan ja kireässä t-paidassaan.

Naoto siirsi katseensa takaisin Nobuun ja nyökkäsi.
"Selvä, soitellaan", hän sanoi pienesti hymyillen ja joi omankin juomansa loppuun.

-

Enempää Nigel ei kaivannut vastaukseksi vaan pujottautui sen hetkisistä kireistä farkuistaan hetkessä pois ja puki lahjansa jalkaan. Farkut olisivat voineet olla ehkä yhden koon isommat, mutta se ei Nigeliä haitannut.

"Juuri sopivat", hän hehkautti hymyillen ja yritti epätoivoisesti peilata housujaan jääkaapin hieman heijastavasta pinnasta.

-

Chion päätti pistää yllensä vain vaaleat farkut sekä tummansinisen t-paidan. Ne saivat nyt kelvata. Puettuaan hän vei vielä pyyhkeensä takaisin kylpyhuoneeseen ja asteli sitten olohuoneen puolelle pitkähköt hiukset auki jätettyinä.
"Kävellen vai autolla?"

-Jos mennään kävellen?, Dion ehdotti hymyillen hivenen ja nousi ylös sohvalta. Hän sujautti lompakkonsa takataskuunsa ja kännykän etutaskuunsa ennen kuin asteli jo eteiseen.

--

Hideaki hymyili hivenen ja katseli pää kalellaan Nigeliä.
-Ainankin sun takapuoli pääsee oikeuksiin noissa housuissa, hän sanoi naurahtaen.

--

Nobu nyökkäsi ja nousi ylös.
-Soitellaan, hän sanoi hymyillen ennen kuin hävisi jo edeltä kahvilasta ulos ja asteli takaisin toimistoonsa.

"Selvähän se", Chion vastasi ja meni myös eteiseen, ottaen takkinsa taskusta lompakkonsa. Hän astui edellä rappukäytävään ja meni jo tilaamaan hissin.

-

Nigel naurahti ja keikautti takapuoltaan leikkisästi puolelta toiselle ennen kuin istahti takaisin sohvalle.
"Mahtava lahja, kiitti", hän vielä sanoi Hideakille ja kurotti vetäisemään toisen kainaloonsa.

-

Naoto heilautti kättään Nobulle ja jäi vielä itse istuskelmaan hetkeksi paikalleen. Parin minuutin kuluttua hän nousi huokaisten ylös ja lähti suunnistamaan kohti ulkoilmaa.

Dion hyppelehti pian Chionin perään saatuaan sujautettua kengät jalkaansa ja hymyili hivenen.
-Onko sulla jotain tiettyä asiaa mitä haluat katsella?, hän uteli.

--

Hideaki hymyili hivenen ja käpertyi siihen Nigelin kainaloon tyytyväisenä. Hän laski toisen kätensä toisen reidellä ja siveli farkkujen pintaa hetken aikaa.
-Kiva kun tykkäät, hän totesi.

--

"Eipä oikeastaan. Jos nyt vaan sattuisi jotain kivaa löytymään", Chion sanoi ja asteli hissin sisälle sen saavuttua, ja painoi alinta kerrosta.

-

Nigel hymyili ja painoi pikaisen suukon Hideakin hiusten sekaan.
"Haluisitko sä syömään jonnekin?" Hän sitten kysäisi kun tunsi nälän kiemurtelevan jo omassa vatsassaan.

-

Puolisen tunnin päästä Naoto avasi Marinin asunnon oven omilla avaimillaan suussaan roikkuen puolikan mansikkapokky. Hän astui sisälle eteiseen ja potkaisi kengät jaloistaan vedettyään oven ensin perässään kiinni.

-Okei, Dion sanoi ja astui myös hissiin jääden nojailemaan sen seinään hetkeksi hiljaisena.
-Umm..Luuletko sä että Hiroki on ihan kunnossa...kun sä potkaisit sen ulos tuolta asunnosta, hän kysyi hivenen varovasti. Ei hän Hirokista koskaan oikeastaan pitänyt mutta sattui nyt olemaan vain melko huolehtivainen.

--

-Voihan sitä mennä. Alkaa olla lounas aika, Hideaki sanoi nyökäten ja hymyili hivenen sipaisten Nigelin leukaa.
-Mihin synttäri sankari haluis mennä syömää?

--

Marin istui sohvalla edessään läppäri ja näpytteli sitä. Mies oli viime vuoden aikana alkanut työskennellä suurimmaksi osaksi etätyönä kotoota.
Miki ryntäsi eteiseen hetkin kuuli oven käyvän.
-Äitii!!, pikku poika kiljui iloisesti ja syöksyi halaamaan Naoton jalkoja.

Chion katsahti Dionia vieressään ja kohotti hieman kulmiaan.
"Sillä sitä rahaa pitäisi riittää, joten varmaan on jo uudessa luksusasunnossa tai jotain", hän vastasi. Chion ei todellakaan välittänyt siitä miten Hirokin elämä meni. Jääkööt vaikka kuorma-auton alle, häntä ei kiinnostaisi.

-

Nigel pureskeli alahuultaan miettiessään jotain mukavaa paikkaa.
"Joku uusi kahvila oli avattu. Voidaan kokeilla sitä."

-

"Moikka, Miki", Naoto sanoi hymyssä suin ja pörrötti pienen pojan hiuksia. Hän ojensi yhden pokkyn Mikille ennen kuin asteli peremmälle. Hän kulki sohvan taakse ja halasi Marinia takaapäin moikaten tuotakin.

-Niin joo, Dion sanoi hymyillen hivenen ja nyökkäsi. Hän vilkaisi Chionia nopeasti ennen kuin astui hissistä ulos.
-Ainiin...mulle tuli vaan mieleen..että jos susta jossain vaiheessa tuntuu että oon tiellä tuola sun luona niin voin kyllä varmaan muuttaa takaisin vanhaan asuntoonikin, hän sanoi ja vilkaisi toista nopeasti.

--

-Jep. Kokeillaann vaan. Mennäänkö heti vai?, Hideaki uteli ja nousi jo seisomaan sutien hiuksiaan paremmin.

--

-Moi. Miten töissä meni?, Marin kysyi hymyillen ja vilkaisi Naotoa olkansa yli.
Miki söi pokkya tyytyväisenä ja kipitti Naoton perään.

"Et sä mun tiellä ole ollut. Päin vastoin, kun teet ruokaakin ja kaikkea", Chion sanoi.
"Ja kivahan se on, että joku on odottamassa kun tulee kotiin", hän lisäsi sivumennen.
"Mutta jos sä haluat lähteä, niin mä en velvota sua jäämään."

-

"Mennään", Nigel vastasi ja pompahti pystyyn sohvalta.
"Nähdään Keiichi", hän vielä moikkasi basistia ja lähti sitten kellarihuoneesta edellä.

-

"Hyvin. Kuvaukset onnistu melko nopeasti", Naoto vastasi ja suukotti Marinin poskipäätä ennen kuin irtautui miehestä.
"Mitäs sä olet puuhaillut kun iskä on töitä tehnyt?" Hän kysäisi Mikiltä ja pisti uuden pokkyn suuhunsa istahtaessaan lattialle, selkä nojaten sohvaa vasten.

Dion ei voinut estää hymyä joka nousi hänen huulilleen.
-Mielummin mä sun luona asun kuin yksin, hän sanoi ja vilkaisi toista nopeasti.

--

Hideaki sanoi heipat ja asteli sitten Nigelin perään ulos kellarista. Hän hyppelehti toisen perässä ja päästyään ulos kaivoi tupakka askin. Hän nosti yhden savukkeen huulilleen ja pysähtyi sytyttämään sen.

--

Marin nyökkäsi ja hymyili hivenen ennen kuin jatkoi töitään.
-Mä oon leikkiny lentokonetta, poika sanoi iloisesti.
-Kato!, Miki sanoi ja levitti kätensä sivuilleen lähtien sitten liitelemään pitkin olohuonetta pitäen hassua ääntä.

Chion hymyili hivenen ja avasi kerrostalon alaoven astuen lämpimään ulkoilmaan.
"Onko sulla toivomuksia missä tahtoisit käydä?" Hän kysäisi Dionilta.

-

Nigel vilkaisi Hideakin savuketta ja jäi odottamaan kunnes tuo sai sen sytytettyä. Hän tunki kätensä uusien farkkujensa taskuihin kulkiessaan.

-

Naoto naurahti ja seurasi katseellaan Mikiä.
"Taitavia käännöksiä", hän kehaisi nojatessaan päätään sohvaa vasten.

-Ei oikeastaan, Dion sanoi hymyillen hivenen ja pudisteli päätään. Hän asteli rauhalliseen tahtiin pitkin katua.

--

Hideaki vilkaisi Nigeliä nopeasti.
-Mitäs sulle kuuluu muuten?, hän uteli tuolta.

--

Miki nyökkäsi ja asteli takaisin Naoton luokse.
-Isi on ihan tyhmä kun se vaan tekee töitä, poika marisi.

Chion nyökähti vain hieman ja katseli kulkunsa aikana ympärillä tapahtuvaa. Milloinhan hänkin oli viimeksi mennyt kävellen minnekkään...

-

Nigel katsahti Hideakia ja kohautti olkiaan.
"Ei mitään ihmeitä", hän vastasi lyhyesti talsien eteenpäin.

-

"No niinpä", Naoto myönsi ja kurkisti Marinia sohvan käsinojan takaa.
"Pitäisiköhän sitä vähän yllyttää meidän kanssa leikkimään?" Hän kysäisi ja kurottautui kutittamaan käsinojan ylitse Marinia kyljestä.

Dion pysähtyi katselemaan kukkakaupan ikkunasta sisään.
-Ihania liljoja, hän sanoi hymyillen ja katseli kukkia vilkaisten sitten niiden hintaa.

--

Hideaki nyökkäsi ja poltteli savukettaan hiljaisena. Hän heitti sen sitten maahan.
-Totako sä tarkoitit?, hän kysyi ja osoitti kahvilaa kauempana.

--

Miki naurahti ja nyökkäsi.
-Yks.Kaks.Kolme. HYÖKKÄYS!!!, poika kiljui ja hyökkäsi Marinin kimppuun kutitellen miestä.

Marin nauroi ja painoi selkänsä vasten selkänojaa.
-Hei. Lopetas kuule.., mies yritti.