Osa#1

Daiki oli suostunut lopulta hyvin vastahakoisesti lähtemään Harun kanssa tuon kuulemiin juhliin. Hän seisoskeli huoneen perällä seuraillen vaisuna juhlien tapahtumia. Hän hörppi pieniä kulauksia aijemmin saamastaan shampanjalasistaan ollen omissa maailmoissaan, jälleen.

Juuri kun miehen mielessä oli pörrännyt muistikuva, miltä Miyu oli silloin suihkussa näyttänyt punastuttuaan, itse tuo vaaleahiuksinen mies asteli ovesta sisälle huoneeseen. Daiki räpäytti silmiään jämähtäneenä ja tuijotti vain Miyua.

Miyu jäi katselemaan ympärilleen huoneessa ja pian tuon katse osui Daikiin. Hetken hän katseli toista mutta vei pian katseensa pois pienen punan kuitenkin nousten hänen poskilleen. Kyllä hänkin vielä muisti miltä toinen oli näyttänyt suihkussa. Miltä tuo oli tuntunut hänen kehoaan vasten. Hän nielaisi ja puri huultaan hivenen. Miyu hörppi juomaansa hetken aikaa ja loi muutaman katseen Daikin suuntaan uskaltamatta kuitenkaan mennä juttelemaan. Ainankaan vielä.

Daiki kulautti loput lasistaan suoraan kurkustaan alas ja pakotti katseensa muualle. Täällä hän ei edes tuntisi toista. Hänen piti vain olla, kuin ei olisi ikinä nähnytkään tuota. Varsinkaan viime yönä... suihkussa...

Mies pudisti henkisesti päätään ja jäi seuraamaan katseellaan mitä muuta juhlissa oikein tapahtui, vaikkei tiedostanutkaan mitään mielessään. Hänen ajatuksensa valtasi kokonaan joku blondi tuolta huoneen toiselta puolelta. Hän kuitenkin sai pidettyä katseensa valumasta takaisin Miyun hoikkaan kehoon ja kauniisiin kasvoihin. Vaivoin tosin.

Miyu epäröi pitkään mutta lopulta asteli huoneen toiselle puolelle Daikin luo.
-Moi. Saanko tulla juttelemaan?, hän kysyi ja pysähtyi pienen matkan päähän toisesta katsellen Daikia hivenen epäröiden. Hän kuitenkin jäi siihen ja kulautti shamppanjiat alas kurkustaan pistäen tyhjän lasin läheiselle pöydälle ennen kuin käänsi katseensa takaisin Daikiin.

Daiki katsahti Miyua ja käänsi katseensa, parin sekunnin toista katsottuaan, takaisin muualle huoneeseen. Pääasiassa seuraillen mitä Haru teki.

"Mitäs juteltavaa meillä on?" Hän kysäisi ehkä hivenen kylmästi, katseensa yhä pitäen muualla. Häntä ei huvittanut ollenkaan jutella tuon toisen miehen kanssa. Varsinkaan sen jälkeen mitä hän oli joutunut koko päivän kestämään päänsä sisällä.

Miyu säpsähti toisen kylmyyttä hivenen ja pureskeli huultaan katsellessaan toista.
-Mmm...ei kai mitään.., hän mumisi olkiaan kohauttaen ja sai pian uuden lasillisen shamppanijaa käteensä. Hän jäi tuijottelemaan kullansävyistä juomaa hiljaisena ja vilkaisi nopeasti Daikia.

Daikillekin tarjottiin myös siinä samalla uutta lasillista shampanjaa, ja mies otti sen vastaan enemmän kuin mielellään. Hän lopetti alahuulensa pureskelun siksi aikaa, että sai yhdellä kulauksella juotua lasin puoleen väliin.

Pian joku niistä Harun työkavereista tuli Daikin luokse kyselemään Chojirosta, kun ei kuulema uskaltanut kysyä Harulta, pelätessään, ettei tuo tahtoisi asiasta hänelle puhua ja hermostuisi hänelle kun oli asiasta kysellyt.

Miyu vilkaisi vierasta joka oli Daikin luokse tullut ja jäi kuuntelemaan korvat höröllään noiden keskusteluja. Hän huokaisi ja nojasi selkänsä seinään hetkeksi aikaa. Hänestä oli varsin ikävää ettei Daiki enää haluaisi olla missään tekemisissä hänen kanssaan.

Haru ilmestyi pian vaihtamaan kuulumiset Miyun kanssa kun tuo yksinään seisoskeli. Olihan hänkin joskus miehen hiuksia laitellut.

Daikin luokse tullut Harun työkaveri vilkaisi Harua tuon siihen viereen tullessa. Hän moikkasi Harua ja lähti sitten, jättäen Daikin jälleen yksikseen seuraamaan muita vieraita juhlissa.

Daiki siemaili hiljakseen lasistaan pitäen katseensa visusti poissa Miyusta. Hän jopa puri hampaitaan yhteen koittaessaan pitää miehen poissa ajatuksistaan. Miten tuo edes pystyi tunkemaan hänen päänsä sisälle tällä tavalla?

-Daiki. Pidäs herramiehenä seuraa Miyulle, Haru sanoi sanoi hymyillen ja työnsi Miyun hivenen lähemmäs Daikia.
~Ei tarvii, Miyu koitti sanoa vastaan ja pudisteli päätään.
-Pöh. Ei Daikia haittaa, Haru sanoi naurahtaen ja hävisi pian taas omille teilleen jättäen kaksikon keskenään.

Daiki katsahti Harua, jonka seurauksena hänen katseensa löysi jälleen Miyun näkökenttäänsä. Hän ei sanonut mitään, hymyili vain Harulle, hymyn kuitenkin paetessa samantien miehen huulilta kun tuo oli häipynyt matkoihinsa. Hän käänsi katseensa takaisin aivan eri suuntaan Miyusta pyöritellen kulausta vajaa tyhjää shampanjalasia kädessään.

-Daiki, Miyu sanoi ja nojasi olkansa seinää vasten jääden katselelmaan miestä.
-Kai me voidaan yhä puhua keskenämme vaikka se ilta menikin miten meni.., hän sanoi ja sipaisi hellästi miehen olkaa.

Daiki sävähti tuntiessaan Miyun sormet valkean kauluspaitansa lävitse olallaan. Hän käännähti miestä kohti ottaen käsivälin toiseen.
"Okei. Ensinnäkin, mitään iltaa ei koskaan ollutkaan. Ja toiseksi, ei kosketuskontakteja", hän sanoi heti suoraan jyrkästi tuijottaen uhmakkaasti Miyun kauniisiin silmiin. Hän tunsi sydämensä hakkaavan pidätellystä kiukusta. Tai ainakin hän siitä kiukuksi luuli.

Miyu antoi kätensä valua seinää myöten hänen sivulleen ja nyökkäsi.
-Selvä, hän sanoi vain olkiaan kohauttaen. Hän jäi sitten katselemaan Daikia isoilla sinisillä silmillään.

Daiki hengitti kerran syvään ja katseli hetken Miyun kasvoja, kunnes käänsi katseensa muualle.

"Tunnetko sä Harun hyvinkin?" Hän sitten kysyi. Kun Haru oli hänelle tehtävän antanut, niin pitihän se sentään joten kuten suorittaa. Mies joi lasinsa tyhjäksi ja laski sen läheiselle pöydälle.

-No en oikeastaan. Se on välillä laittanut mun hiuksia, Miyu sanoi ja katseli Daikia yhä. Hän pysyi hetken aikaa hiljaisena.
-Entä sä?

"Veljen kumppani", Daiki vastasi lyhyesti silmäillen muita huoneessaolijoita. Hän piti yhä katseensa visusti poissa Miyusta. Aina kun hän toisen näki, palautuivat entistä paremmin viime yön tapahtumat mieleen, ja sitä hän ei halunnut. Häntä ärsytti koko tilanne. Miksi ihmeessä hän oli suostunut menemään humalpäissään jonkun vieraan hintin mukaan? Ja vielä vastannut tuon suudelmaan? Suudellut oma-aloitteisestikin vielä.

Miyu nyökkäsi vain ja tyhjensi lasinsa. Hän laski sen sitten pöydälle ja keitoi kädet ympärilleen.
-Ehkä mun pitäis mennä. Sä kun et ilmeisestikkään halua olla missään tekemisissä mun kanssa, hän sanoi hivenen surullisena ja otti jo muutaman askeleen pois päin toisesta.

Daiki katsahti Miyua, mutta se oli virhe. Nähdessään toisen surulliset kasvot häneen iski niin suuri katumuksen tunne, että hän oli pökertyä. Hän puri huultaan, ettei sanoisi yhtäkkiä jotain harkitsematonta, ja nyökähti vain pienesti. Ehkä tosiaan olisi parempi, että Miyu lähtisi. Hän ei olisi kestänyt kauan tämän tunteen kanssa. Mikä lie sitten olikaan.

-Koita pärjätä, Miyu sanoi ja sipaisi vielä hellästi Daikin poskea ennen kuin asteli jälleen kauemmas miehestä ja istahti alas juomaan shampanija lasillistaan jotta voisi lähteä.

Daiki katseli vain Miyua, tällä kertaa mitään sanomatta tuon kosketuksesta. Hän käänsi tuosta katseensa pakolla vääntämällä kun mies istahti alas juomaan lasinsa tyhjäksi. Hän jäi tuijottelemaan jonnekin, koittaessaan sysätä epämääräistä katumuksen ja ehkä haikeuden tunnepyörrettä päästään. Mikä häntä oikein vaivasi?

Miyu sai pian shamppanijansa juotua ja asteli ovelle päin. Moni oli melko pettenyt että mies lähti jo ja Harukin katseli hivenen kummissaan miehen perään. Miyu vilkaisi Daikia vain nopeasti ennen kuin veti pitkähihaisen päältään ja asteli ulos rakunnuksesta. Hän huokaisi ja katseli ympärilleen tietämättä oikein minne menisi.

Daiki vilkaisi pikaisesti vielä ikkunan lävitse, kuinka Miyu katseli sen ulkopuolella ympärilleen. Hän huokaisi hiljaa ja veti sitten itselleen tuolin, jolle istua. Hän otti kiitollisesti vastaan seuraavan lasillisen shampanjaa, jota hänelle tultiin tarjoamaan, ja hörppi sitä sitten omissa maailmoissaan, tyhjää seinää tuijotellen.

-Tapahtuko jotai?, Haru kysyi ja asteli Daikin luo jääden katselemaan miestä ehkä hivenen pettyneenä. Hän oli jättänyt Miyun hetkeksi Daikin seuraan ja nyt tuo oli lähtenyt pois.

Daiki nosti nopeasti katseensa Haruun ja nostatti teennäisen hymyn huulilleen.
"Ei, Miyulla oli vaan muuta tekemistä mielessä", hän kertoi pienen valkoisen valheen pyöritellen lasia sormissaan. Hän ei ikimaailmassa menisi kertomaan Harulle siitä miten hän tunsi Miyun jo ennestään ja miksi ei tullut tuon kanssa toimeen.