Osa#1

Daiki vilkaisi auki olevaa telkkaria nopeasti ja jäi sitten katselemaan Cocoa siinä vieressä.
"Niin, päätin mennä vähän eri reittiä ja eksyin. En tunne laisinkaan Tokion toista puoliskoa", hän valehteli henkäisten ja silitteli Cocoa.
"Mutta mä menen nyt nukkumaan. Sunkin kannattaisi mennä. Näytät rättiväsyneeltä", hän kehotti ja nousi sitten sohvalta, lähtien jo vierashuonetta kohti.

-

Yura hymyili vain hiukan Nobulle ja sipaisi tuon pitkiä hiuksia, ennen kuin suoristi selkänsä ja käännähti kulkemaan ovelle. Ovella hän vilkaisi vielä miestä takanaan peitteiden alla ja sulki sitten oven perässään. Ja eikun poliisiasemalle.

-Okei. Öitä, Haru sanoi ja hymyili Cocolle joka asteli takaisin nukkumaan Harun rintakehän päälle. Haru katseli vielä muutaman tunnin telkkaria ennen kuin lopulta nukahti siihen sohvalle.

--

Nobu haukotteli ja katseli Yuran perään ennen kuin kääntyi kyljelleen ja koitti saada unta.

--

Marin asteli Mikin perässä rauhalliseen tahtiin ja oli kietonut kätensä Naoton ympärille. Hän silitteli sormillaan miehen lannetta hymyillen hivenen.
-Voitais jossain vaiheessa kutsua taas Mikiota meille kylään, hän ehdotti.

--

Mikio haukotteli ja hörppi teetään katsellen hetken aikaa Sachia. Hän jatkoi sitten Sashan silittelemistä ja pysyi hiljaisena.

Daiki heräsi seuraavana aamuna sateen ropinaan. Hänen päätään särki kevyesti hänen kavutessa istualteen sängyllään. Hän hieroi otsaansa unenpöpperöisenä. Uni ei ollut vienyt minnekään viime öisiä tapahtumia mielestä. Hän muisti Miyun paremmin kuin hyvin ja osasi myös kuvitella tuon painautuneena jälleen hänen kehoaan vasten.

Ähkäisten itseinhoavasti Daiki nousi sängyltään ja asteli ulos huoneestaan talsien suoraa päätä keittiöön hakemaan juotavaa itselleen.

-

Yura kulki reipasta tahtia ulos sairaalan ovista ja suuntasi samantien poliisiasemalle, joka ei niinkään kaukana sijainnut. Hänen oli pakko näyttää sille idiootille taivaan merkit, vaikkei se ehkä mikään maailman paras idea ollutkaan.

-

Naoto nyökähti hieman katsellen edessä pomppivan Mikin perään.
"Joo, mikäs siinä", hän sanoi vilkaisten viereisessä häkissä olevassa puussa kiemurtelevaa käärmettä. Matelija puistatti Naotoa ja hän käänsi katseensa tuon kaksihaaraisesta kielestä pois.

-

Sachin muki oli pian tyhjä ja hän vain istuskeli siinä pöydän ääressä keittiötä katseellaan tutkaillen. Hän vilkaisi sitten Mikiota ja nostatti kevyen hymyn kasvoilleen.
"Mun pitäisi varmaan alkaa lähtemään. Pikkuveljellä varmaan menee pinna niiden elukoiden kanssa."

Haru nukkui yhä sohvalla mutta säpsähti hereille kun Daikin astellessa keittiöön Coco hypähti miehen päältä ja hävisi häntäänsä heiluttaen keittiöön Daikin perään. Haru haukotteli ja nousi ylös. Hän hävisi omaan huoneensa kautta suihkuun ja puettuaan puhtaat vaatteet hän kutsui Cocon luokseen ja avasi tuolle takapihan oven.

--

Marin tunsi Noaton värähtävän ja hän vilkaisi toista ja sitten kääremettä.
-Mulla oli nuorena käärme lemmikkinä, hän sanoi naurhataen.
-Mutta se kasvo liian isoksi niin annoin sen eläintarhalle.

--

-Joo. Okei, Mikio sanoi havahtuen ajatuksistaan.
-Haluaisitko sä vaikka mun puhelin numeron tai jotain?, hän kysyi.

--

Miyu oli herännyt aikaisin aamulla ja pukeuduttuaan astellut kuvauspaikalle. Hän olikin joutunut töihin jo aamuvarhaasta joten pääsi melko aikaisin pois. Hän kävi kiertämässä muutaman kaupan ja suunisti sitten kaupan kautta kotiin kokkaamaan lounasta. Miyulla ei ollut pitkään aikaan ollut aikaa kokata ja nyt hän varsin mielellään kokkasi ruokaa vaikka eiliset tapahtumat kuitenkin kummittelivat yhä miehen mielessä.

Daiki otti kaapista itselleen lasin ja kaatoi sen täyteen tuoremehua. Hän nojasi sitten keittiötasoon juodessaan mehuaan silmät ummessa. Hänen päässään kieppuivat vain viimeöiset tapahtumat ja Miyu, ja se jos mikä ei ollut miehen mieleen. Hän pudisti päätään itsekseen ja asetti lasinsa tiskialtaaseen sen tyhjennettyään.

-

Naoto katsahti yläviistoon Mariniin kulmiaan kohottaen.
"Käärme?" hän sanoi naurahtaen. Hän osasi kuvitella mielessään hyvin villiluonteisen Marinin, jonka käsivarren ympärillä luikerteli myrkyllisen näköinen käärme.
"Mä en ole ikinä pitänyt matelijoista."

-

Sachi nyökähti.
"Voisithan sä sen antaakin. Voidaan käydä jossain sitten vaikka lounaalla tai vastaavaa joku päivä", hän sanoi hymyillen ja kaiveli kännykkänsä esille tallentaakseen siihen Mikion numeron.

Haru jätti Cocon pihalle ja ilmestyi pian keittiöön kaatamaan kahvia kuppiinsa. Hän söi yhden mandariinin aamupalaksi ja kaatoi ruokaa Cocon kuppiin kun koira pian innoissaan ilmestyi kupilleen syömään.
-Aijotko sä nyt heti mennä sinne sairaalaan vai?, hän uteli.

--

-Mä rakastin niitä. Oishan joku lisko aika makee vieläkin. Mut en ihan Mikinkään takia viitti ottaa, Marin sanoi olkiaan kohauttaen ja jäi katselemaan käärmettä lasin toisella puolella.

--

-Joo. Kuulostaa hyvältä, Mikio sanoi hymyillen ja nyökkäsi. Hän luetteli sitten numeronsa ja vilkaisi kun Silky kiipesi takaisin kissojen kiipeilytelineen ylimpään kohtaan ja jäi sinne tarkkailemaan Sachia.

Daiki käänsi katseensa nopeasti Haruun kun tuon äänen kuuli.
"Ah, joo", hän vastasi ja haki banaanin hedelmäkorista.
"Käväsen vain suihkussa ja sitten olenkin valmis." Hän kuori aamiaisensa alkaen popsimaan sitä huonolla ruokahalulla.

-

Naoto hymähti hiljaa ja vilkaisi käärmettä vielä nopeasti. Hän kaiveli sitten mukanaan kantamastaan olkalaukusta itselleen pokky-tikun alkaen järsimään sitä. Niitä hän taas rakasti. Oli rakastanut aina siitä lähtien kun oli viitisentoista vuotta sitten saanut rasiallisen tikkuja vanhempiensa kanssa käydessään vesipuistossa.

-

Sachi tallensi numeron ja tunki sitten kännykän takaisin housujensa taskuun. Hän nousi sitten ylös pöydän äärestä.
"Kiitos kahvista", hän sanoi Mikiolle hymyillen.

-Okei. Voidaan sitten mennä yhessä, Haru sanoi Daikille ja katseli tuon perään hetken aikaa. Hän kävi sitten sulkemassa takapihan oven ja asteli Cocon kanssa makuuhuoneeseen. Hän harjasi hiuksensa ja pisti ne ponnarille ennen kuin meni eteiseen odottelemaan Daikia pistäen Cocolle kaulapannan ja napaten laukun mukaansa.

--

Marin seurasi hetken aikaa vielä käärmettä ennen kuin noukki Mikin syliinsä hymyillen pojalle hivenen.
-Mitäs kulta, hän sanoi pojalle ja jäi tuon kanssa ihmettelemään myrkkyhämähäkkejä jotka olivat Mikin pielestä siistejä.

--

-Ole hyvä vain, Mikio sanoi hymyillen ja nousi seisomaan. Hän saattoi Sachin ovelle.
-Lupaa et soittelet.

Daiki heitti puolet banaanistaan kylpyhuoneen roskakoriin ennen kuin astui suihkuun. Vesipisaroiden pudotessa hänen harteilleen hänet valtasi ahdistunut tunne ja hän huuhtaisi vain itsensä nopeasti, ennen kuin kuivasi ja puki itsensä.

Hetken päästä mies astelikin eteiseen, jossa Haru jo odotteli Cocon kanssa. Daiki puki kenkänsä nopeasti jalkaan ja vilkaisi Cocoa.
"Otatko sä Cocon mukaan?" Hän kysäisi kulmiaan kohottaen ja avasi ulko-oven.

-

Naoto katseli sivummalta hämähäkkejä herkkujaan mutustellen. Hän muisti kuinka oli aina pienenä kiljunut kauhusta kun oli nähnyt hämähäkin vähintään kahden metrin säteellä itsestään, ja pakottanut isänsä kantamaan hänet pois, ettei hämähäkit vain kiipeäisi hänen jalkojaan pitkin hänen kimppuunsa. Hän oli aina pitänyt vain jostain söpöstä ja pörröisestä.

Naoto naurahti hiljaa itsekseen ja kaiveli uuden pokkyn itselleen.

-

Sachi pisti kenkänsä jalkaan eteisessä ja nosti katseensa sitten Mikioon.
"Lupaan", hän vastasi ja huiskautti sitten kättään hymyillen toiselle, ennen kuin astui asunnon ovesta ulos rappukäytävään.

-Joo otan. Se on mulla melkeen aina mukana. En raaski jättää sitäö kotiin, Haru sanoi ja nappasi avaimet mukaansa lähtien sitten ulos Cocon kanssa. Hän hymyili hivenen ja lähti astelemaan kohti sairaalaa.
-Mun pitää mennä sairaalasta töihin mutta voin otta Cocon sinnekkin mukaan, hän sanoi sitten ja seuraili koiraa katseellaan.

--

Marin vilkaisi Naotoa tuon naurahtaessa yhtäkkiä.
-Mitä sä naureskelet?, hän uteli hymyillen hivenen ja käänsi sitten katseensa Mikiin.
-Mennäänkös vaikka jäätelölle ja sitten jatketaan kiertelyä?, hän kysyi.
~Jooo!, Miki huudahti iloisesti.

--

Mikio katseli sulkeutunutta ovea hetken ja asteli sitten keittiöön korjaamaan astiat ja hävisi sitten makuuhuoneeseen aamupalalle.

Daiki kulki Harun vierellä katsellen Cocoa.
"Tai voinhan mä tuoda sen takasin. En itsekään ole minnekään menossa niin ei se yksin jäisi", hän ehdotti vilkaisten Harua. Hänen ei ollenkaan huvittanut lojua yksin kotona sohvannurkassa ajatukset hyrräten jossain blondissa ja hyvin kauniissa miehessä.

-

Naoto katsahti Marinia vain naurahtaen uudelleen. Hän lähti sitten noiden mukana kohti hieman etäämmällä olevaa kiskaa, josta jäätelöt voisi ostaa.

-Okei. Se ois kilttiä, Haru sanoi hymyillen ja nyökkäsi. Kun he tulivat lähemmäs sairaalaa hän nosti Cocon laukkuun ja koira kurkiti laukusta nuuhkuttaen. Haru asteli aulan läpi kohti oikeaa huonetta. Ehkä hän saisi tänään jotain työtäkin tehtyä.

--

Marin hymyili kevyesti ja pyysi itselleen kahvia ja Mikille pojan haluan nallen mallisen jäätelön. Hän kääntyi sitten Naoton puoleen.
-Mitä sä haluaisit?

--

Miyu sai ruuan tehtyä ja näppäili ystävänsä numeron jääden kuuntelemaan tuuttauksia. Pian toisessa päässä vastattiin. Miyu moikkasi kaveriaan ja kertoi tuolle eilisen tapahtumista ja Daikista.
-...ja sitten se lähti ovet paukkues..mutta nyt mä en saa ajatuksiani pois koko miehestä..
~Mutta se on naimisissa eikö?, toisessa päässä hänen kaverinsa sanoi.
~Eikä sulla edes ole sen numeroa eikä mitään..
-Mä tiedän..mä vain. Koskaa ennen ykskään mies jäänyt pyörimään mun mieleen näin. Mitäs jos tapaa sen ainoan oikean silloin kun se on naimisissa. Pitäiskö mun antaa vaan tän tilaisuuden siitää ohi. Mitäs jos tuolla ei ole ketään muuta josta tuntisin samoin yhden illan perusteella, Miyu sanoi syöden samalla.
~Hmm..niin. Mutta silti hän on naimisissa..Ja vaikutti siltä ettei ollut kauhean kiinostunut susta..sitten loppujen lopuksi.
-Mä tiedän. Äh..ehkä mun pitäis koittaa unohtaa koko mies.

Daiki asteli Harun vierellä Chojiron huoneen kohdalle ja avasi sen oven, päästäen Harun edeltä sisälle.

Chojiro makasi yhä siinä samassa sängyssä samassa asennossa. Tosin hänen lakanansa oli rypistynyt hänen kätensä alla viime yön aikana, kun hän oli siihen tarrautunut.

-

Naoto katsahti Marinia ja mietti hetken.
"Pillimehun", hän sitten vastasi hymyillen kun yksi pokky katosi taas hänen suunsa uumeniin.

Haru asteli hymyillen Chojiron sängyn viereen ja katseli miestä.
-Hei rakas, hän sanoi ja kumartui suukottamaan hellästi meistä. Hän katseli tuota hetken ja huokaisi ennen kuin istahti alas.

--

Marin hymähti ja osti Naotolle pillimehun ennen kuin maskoi ostkoset. Hän laski Mikin sylistään ja ojensi tuolle jäätelön. Hän antoi sitten Naotolle pillimehun ennen kuin nappasi kahvimukinsa ja asteli istumaan erään pöydän ääreen.
-Mitäs me ei vielä olla nähty?
~Leijonoita.

Daiki astahti huoneeseen ja veti itselleen tuolin veljensä sängyn vierelle.
"Mites sulla on yö mennyt?" Hän kysäisi Chojirolta, vaikka tiesi, ettei saisi vastausta. Hän hymyili hitusen haikeasti ja seuraili veljensä kasvoilla mahdollisesti tapahtuvia muutoksia, joita ei silti näkynyt.

-

Naoto otti pillimehun kiittäen käsiinsä ja alkoi heti hörppimään sitä. Hän istahti pöydän ääreen ja hymyili.
"Mh.. mäkin haluisin nähdä leijonia."

Haru siveli Chojiron kättä ja tuijotteli miehen kasvoja hiljaisena. Hän huokaisi ja aneli mielessään että mies heräisi pian. Hän ei enää kauaa kestäisi ilman toista.

--

Miki nyökkäsi ja vilkaisi Naotoa.
-Ja tiikurin, hän lisäsi.

-Minkä? Tiikerin vai?, Marin kysyi ja katseli Mikiä hymyillen hivenen. Hän vilkaisi sitten Naotoa nopeasti.

Daiki katseli veljeään hiljaisena. Toinen saisi kyllä jo heräillä. Ihan vain Harun ja tuon itsensäkin vuoksi. Koko tuon perhekin oli äärettömän huolissaan Chojirosta.

Daiki huokaisi ja nousi sitten jakkaraltaan.
"Mä käyn hakemassa kahvia, tahdotko sä jotain?"

Haruu säpsähti ja pudisti päätään.
-Ei kiitos, hän sanoi ja käänsi katseensa takaisin Chojiroon tuijotellen tuota hiljaisena. Hän toivoi että toinen heräisi mahdollisimman pian.

Daiki nyökähti vain ja asteli sitten ulos huoneesta. Hän suuntasi sairaalan kahvilaan, käyden ostamassa sieltä itselleen kupin kahvia. Hän palasi sitten takaisin veljensä huoneeseen ajatukset jo aivan muualla kuin koomassa makaavassa veljessään.

Haru vilkaisi nopeasti Daikia tuon palatessa.
-Mun pitäis lähtee, hän sanoi ja suukotteli Cocoa hetken aikaa.
-Heippa rakas, hän sanoi koiran pennulle hymyillen.

John lähti Zenin mukaan, kulkien hieman taaempana kuin toinen, varmistaen ettei tuo pääsisi kaatumaan. Miehestä huomasi saman tien, että tuo oli ottanut enemmänkin, kuin muutaman drinkin.

Daiki jäi seisomaan sängyn vierelle ja katseli Harua.
"Mä ajattelin jäädä vielä hetkeksi, mutta hyvää työpäivää sulle", hän sanoi kevyesti hymyillen ja katsahti sitten Chojiroa, jossa ei ollut tapahtunut mitään muutosta sen aikana kun hän oli kahvin hakenut.

-

Jonkin ajan päästä Zen ja John saapuivat vanhan kerrostalon luo. Zen avasi alaoven, päästäen Johnin ensin sisälle ja astahti sitten tilaamaan hissiä.

-Selvä, Haru sanoi ja ojensi kassin Daikille pistettyään ensin Cocon sinne.
-Nähdään illalla, hän sanoi ja suukotettuaan Chojiron otsaa hän lähti huoneesta.

Daiki katseli hetken Harun perään, ennen kuin käänsi katseensa takaisin veljeensä ja istahti huokaisten tuon sängyn päätyyn. Hän silitteli laukusta kurkkivan Cocon turkkia siinä veljeään katsellen.

Hetken päästä hän avasi suunsa ja alkoi hölpöttää sitä tavallista, mitä aina ennenkin oli tuolle puhunut. Eli mitä hänelle oli sattunut tässä viimepäivinä. Tällä kertaa hän päätyi silti aina höpöttämään jotain epäolennaista Miyusta, jonka nimeä hän ei tietenkään Chojirolle maininnut, vaikka tiesi, ettei tuo kuullut häntä.

Tunnin juteltuaan nukkuvalta näyttävälle veljelleen kuinka jokin ylenmaisen kaunis ja puoleensavetävä, naisten vaatteita käyttävä, mies oli häntä koittanut iskeä, ja juotuaan sen kahvikupillisensa, Daiki nousi vihdoin ylös nostaen Harun laukun mukaansa, ja lähti talsimaan sairaalasta kotia kohti.

Haru oli maanitellu Daikin mukaansa eräisiin kampaamon juhliin. Hän oli kuullut niistä vasta töissä vaikka kaikki olivat koittaneet vakuuttaa että oli niistä aijemminkin puhuttu. Hän asteli kohti juhlasalia ja hymyili hivenen. Tekisi ihan hyvää päästä pois kotoa murehtimasta ja hetkeksi ulos pitämään hauskaa. Tai ainankin yrittämään sitä. Ja Haru oli varma että tämä tekisi Daikillekkin hyvää. Hän astu sisään ovesta ja hyppelehti moikkaamaan työtovereitaan ja esitteli Daikin tutuilleen.

--

Miyu saapui paikalle puolituntia Harun ja Daikin jälkeen. Hän oli sonnustautunut lyhyisiin mustiin shortseihin ja valkoiseen pitkään paitaan. Hänen hiuksensa olivat puoli huolimattomalla nutturalla ja miehen kasvoja peittivät isot aurinkolasit jotka hän kuitenkin otti pois sisälle päästyään. Monen huomio siirtyi ainankin hetkeksi Miyun tuon saapuessa. Mies kuitenkin oli välittämättä katseista ja asteli vain hiljaisena hakemaan juotavaa katselematta sen kummemmin ympärilleen. Ikkunasta tuleva valo sai hänen hoikkien jalkojensa ihon näyttämään siltä kui se hohtaisi. Miyu sipaisi hius kiehkuran pois kasvoiltaan ja lopulta vilkaisi ympärilleen ennen kuin hörppäsi shamppanija lasista jonka oli käteensä saanut.