Osa#1

Daiki katsoi hivenen kauhistuneena kun Miyun poskille nousi puna ja tuo kietoi kätensä hänen kaulalleen. Hän ei oikeastaan osannut tehdä asialle mitään, kun oli sen verran humalassa ja yllättynyt tilanteesta.

"Umm..." Muuta miehen suusta ei kuulunut kun tuo vain tuijotti Miyua, jonka kimono oli itseasiassa liimautunut aika mukavasti tuon ihoa myöten ja posket punertivat hienoisesti siitä läheltä katsottuna.

-

Zen huokaisi kun tunsi Johnin suukot kaulallaan. Miten hän olikaan kaivannut tätä miestä.
"Mä en tajua miten selvisin ilman sua näinkin kauan", hän mutisi sitten kaivauttaen sormensa hellästi Johnin ruskeiden hiusten sekaan. Kaikki Johnissa oli kuin huumetta hänelle ja hänen ihonsa kuvainollisesti syttyi palamaan aina kun mies siihen koski.

Miyu hymyili hivenen ja varovasti vei huulensa Daikin huulille suudellen miestä hellästi. Hän painautui sitten kevyesti toista vasten ja katseli tuota hymyillen hivenen.
-Kaikki aviomiehet tekee syrjähyppyjä..kyllä jokainen mies tarvitsee pientä iloa avio onnen ulkopuolelle, hän kuiskasi toiselle ja nuolaisi miehen korvaa.
-Ja sitäpaitsi siitä on varmaan pitkä aika viimeksi kun sait, hän sanoi.
-Koska olet täällä ja vaimos on siellä muualla, Miyu lisäsi ja painoi muutaman suukon Daikin kasvoille.

John hymyili onnellisesti Zenin kaulaa vasten. Kylmä tuuli riepotteli hänen hiuksia ja tunkeutui ohkaisten vaatteiden läpi suoraan iholle, aiheuttaen kylmiä väreitä.
"Mennäänkö jonnekin sisätiloihin? Täällä on aika vilpoisaa", John nosti hiukan päätään, kuiskatakseen kysymyksensä toisen korvaan.

Daiki ei vastannut, muttei myöskään sysänyt Miyua pois, miehen häntä suudellessa. Hän oli vain, no, paikoillaan. Kunnes Miyu sitten pääsi hänen korvansa luokse. Hän sävähti pienesti ja tunsi ihan vain omaksi harmikseen pieniä nautinnonväreitä juoksevan selkärankansa poikki.

-

Zen hymyili pienesti ja nyökkäsi. Hän ei kuitenkaan halunnut mennä sisälle klubiin, sillä siellä oli niin paljon ihmisiä ja hän ei halunnut menettää Johnia enää hetkeksikään, edes katoamaan muutamaksi sekunniksi näkyviltä muiden ihmisten taakse.
"Mun asunto on tästä vähän matkan päässä..." Hän kertoi kysyvästi Johnia katsellen. Hänen sydämensä jyskytti pelkästä toisen katsomisestakin tuhatta ja sataa.

-Nyky kultuurissa kaikilla on rakastajia, Miyu sanoi ja suuteli Daikia uudelleen. Hän sitten riisui yltään kimonon ja heitti sen kylpyhuoneen lattialle. Hän antoi märkien hiuksiensa takertua ihoonsa kiinni kun hän painautui lähemmäs toista ja suukotteli tuon olkaa hellästi. Hän liu'utti sitten kätensä miehen rinatkehälle.
-Sun vaimon ei tarvitse koskaan tietää, hän vielä kerran sanoi ja vei jälleen huulensa toisen huulille toivoen tällä kertaa vastausta suudelmaan.

"Sinne siis", John vastasi, katsellen Zeniä, naamallaan onnellistakin onnellisempi hymy. Hän ei saattanut vieläkään uskoa, että Zen tosiaan oli siinä, aivan lähellä häntä. Ei hän ennen tätä ollut tajunnutkaan kuinka hirveästi hän olikaan miestä ikävoinut.

Daiki katseli vain Miyua sekavien tunteiden varassa. Hän oli niin pihalla, mitä nyt olisi kannattanut tehdä. Miyun heittäessä kimonon yltään lattialle hänen katseensa käväisi läpi koko tuon hennon kehon. Tässä oli nyt jotain niin väärää.

Mutta kun Miyu niin sitkeästi yritti, ei Daiki voinut kokoajan miestä vastustaa. Kolmas suudelma oli jo totisesti liikaa ja hän kiepautti vain hetken mielijohteesta Miyun siihen entiselle omalle paikalleen seinää vasten, ja antoi järkevien ajatusten rippeensä valua veden mukana viemäristä alas. Kuten Miyu sanoi, ei Yukon tarvisi tietää. Ja hän todella oli ollut kauan vaimostaan erossa.

-

Zen seisoi siinä paikallaan jokusen sekunnin Johnia katsellen, kuin unohtaneena jo, että heidän piti suunnata hänen asunnolleen. Hän sitten muisti asian yhtäkkiä ja käänsi vastahakoisesti katseensa edessään olevasta miehestä, päästäen kätensä tuon ympäriltä.
"Tähän suuntaan", hän sanoi nyökäten menosuuntaan ja lähti kulkemaan tietä pitkin, koittaen parhaansa mukaan estää epämääräistä hoipertelua, jonka alkoholi hänen suonissaan aiheutti.

Miyu voihkaisi ja inahti kun toinen kiepautti hänet seinää vasten. Hän suuteli uudelleen ja uudelleen toista painautuen toista vasten koko kehollaan. Hän antoi käsiensä vaeltaa pitkin miehen kehoa tutkivasti ja jäi lopulta imemään miehen leukaa. Myös kaikki hänen järkevät ajatuksensa olivat läntäneet päästä ulos. Jälkeen oli jäänyt vain kiihko ja mielihyvä.

[yuippi vois muistutella mua täst paikast >__<; mä muista koskaa ja nyt tie mis kaik o ja vien vaa teiä aikaa ku tetsu o tuol]

Tetsu sanoi moikat ja lähti jotta veisi sen enempää Nobu aikaa

Daiki oli sulkenut silmänsä ja vastaili nyt innokkaana osallisena Miyun suudelmiin. Hän piti aluksi kätensä visusti suihkun seinää vasten, mutta vähitellen ne kulkeutuivat lähemmäs ja lähemmäs Miyua ja lopulta hän siveli miehen kosteaa käsivarren ihoa. Ja kuinka pehmeältä ja sileältä tuo tuntuikaan.

Daiki hengitteli epätasaisesti Miyun kasvoja vasten haluten kokeilla, oliko toisen iho joka puolelta yhtä ihanan tuntuista. Hän päästi kätensä valloittamaan senttejä toisen keholta, samalla kun painoi kasvonsa tuon kaulaa vasten, suudellen ihoa aivan leuan alapuolelta.

Miyu voihkaisi innokkaatsi ja painautui seinää vasten. Hän vei kätensä Daikin selälle ja katseli toista hetken aikaa sumein silmin. Hän huoahti.
-Ihanaa.., hän mumisi hiljaa. Miyu hengitteli toisesta lähtevää tuoksua hymyillen.
-Kai sä tiiät miten hommat sujuu kahden miehen kesken.., hän kysyi hymisten.

Daiki raotti silmiään ja katsahti Miyua, lopettaen tuon kaulan suutelemisen.
"Umh..." Hän äännähti hiljaa ja puri huultaan.
Olihan hän kuullut... huhuja. Ja osasihan hän itsekin päätellä. Muttei ollut ikinä ottanut asiasta sen tarkemmin selvää kun piti itseään täysin heterona, eikä asia ollut oikeastaan kiinnostanutkaan häntä. Mitä hän edes olisi sillä tiedolla tehnyt kun hänellä oli Yuko, eikä aikomustakaan kokeilla miestä.

Ajatus pälkähti hänen mieleensä. Hän oli todella suihkussa muhinoimassa toisen miehen kanssa.
Daiki katseli hetken Miyua ja peruutti sitten suihkusta pää pyörällä. Humala sekoitti hieman hänen ajatuksiaan, eikä hän täten saanut niitä kulkemaan suoraan, mutta sen hän tajusi, että nyt piti lopettaa.
Hän vilkaisi ympärilleen ja kahmaisi äkkiä pyyhkeen käsiinsä.

-Ajotko sä vaan lähteä kesken kaiken, Miyu kysyi ja katseli Daikia hivenen järkyttyneenä. Hän kuitenkaan ei estänyt toista menemästä.
-Jäisit vaan.., hän sanoi ja vilkaiis miestä päästä varpaisiin.
-Et sä tossa tilassa voi lähteä, Miyu vielä lisäsi ja tarttui Daikin kädestä kiinni koittaen vetää tätä lähemmäs.
-Jäisit. Jooko..

Daiki vilkaisi Miyuun ja katsoi tuota hetken, kietaisten pyyhkeen lanteilleen.

"Astuin väärälle alueelle... sori", hän sanoi sitten ja kaappasi nopeasti likaiset vaatteensa lattialta. Hän käännähti kiirehtien kylpyhuoneesta ja koitti parhaansa mukaan pukeutua eteisessä pikaisesti.
Miksi hän oli tänne tullut? Hänen piti olla tähän aikaan jo makoilemassa veljensä asunnon vieraspedissä uupuneena juuri käydystä lenkistä, eikä nuoleskella humalassa kadulla tapaamaansa miestä, joka oli häntä lähes kymmenen vuotta häntä nuorempi.

Miyu liukui kylpyhuoneen seinää vasten istumaan maahan ja nyyhkäisi hiljaa. Hänellä oli nöyryytetty olu. Hän puri huultaan ja vilkaisi ovelle päin huokaisten. Hän painoi päänsä polviaan vasten. Saman tien hän vosi hukuttautua tänne suihkuun.

Daiki lähti nopeasti asunnosta, kunhan oli saanut housut ja kengät jalkaansa. Paidan hän veti päälleen vasta rappukäytävässä. Hän halusi nyt vain nopeasti nukkumaan omaan sänkyyn ja unohtaa tämän, sekä saada ärsyttävän aamukrapulan herätessään muistamatta illasta mitään sen tärkeämpää.

Haru makasi sohvalla ja tuijotti televisiota. Sieltä ei näin yöllä tullut oikeastaan muuta kuin uusintoja edellisen päivän sarjoista. Coco makasi miehen rintakehän päällä ja tuhisi unissaan. Haru haukotteli ja vilkaisi kelloa nopeasti. Kello oli jo vaikka kuinka paljon mutta hän ei saanut unta ja Daikikin oli kadoksissa.

--

Nobu katseli silmiään räpytellen Tetsun perään hetken. Hän käänsi sitten katseensa Yuraan ja hymyili tuolle hivenen.
-Jäätkö sä tänne mun kanssa yöksi?, hän kysyi.

Parin kymmenen minuutin päästä Daiki avasi veljensä asunnon ulko-oven avaimellaan mahdollisimman hiljaisesti siltä varalta, jos vaikka Haru jo nukkuisi. Oikeastaan hän ei halunnut toisen tietävän, että hän oli käynyt ryypiskelemässä.

Mies jätti kenkänsä eteiseen ja talsi nopeasti vain olohuoneen ohitse kuullen tv:n äänen. Hän puri hammastaan toivoen, ettei Haru ollut huomannut häntä ja jatkoi matkaansa vierashuoneelle.

-

Yura kohautti olkiaan ja kumartui suukottamaan Nobun ohimoa.
"En tiedä salliiko hoitajat sitä", hän sanoi vilkaisten kelloa huoneen seinällä. Kai täällä oli vierasajoissakin rajansa.

Haru ei huomannut toista vaan tuijotteli vain televisiota. Hän mietti yhä Chojiroa ja oliko tuo oikeasti lähellä heräämistä. Hän huokaisi ja sulki silmänsä hetkeksi vilkaisten pentua joka nukkui yhä. Hn vilkaisi jälleen kelloa ja lopulta tajusi että joku oli tullut sisään.
-Daiki? Tulitko sä?, hän kysyi vierashuonetta kohti.

--

-Okei, Nobu sanoi vain ja jäi tuijottamaan ikkunasta ulos. Se että joku halusi hänet tappaa oli melko karmiva ajatus. Ehkäpä vielä karmivampaa oli se että hän joutui nyt viettämään yön yksin pimeässä sairaala huoneessa.

Daiki oli jo vierashuoneessa kun kuuli Harun äänen. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja asteli sitten olohuoneeseen.
"Joo, tulin", hän vastasi ja katseli Harua nyt hieman tarkkaavaisena.
"Miksi sä olet vielä tähän aikaan hereillä?"

-

Yura silitteli Nobun hiuksia ajatuksissaan. Hän halusi niin löytää tuon ampujan ja jättää hänestä jäljelle vain märän läntin putkan lattialle.

-Mietin Chojiroa...se on ehkä heräämässä, Haru sanoi hymyillen hivenen ja jäi katselemaan Daikia. Hän jatkoi sitten Cocon silittelyä kun tuo nosti päätään ja katseli unisena Daikia.

--

Nobu haukotteli ja vilkaisi Yuraa.
-Mitä mietit?, hän uteli.

Daikin kasvoille nousi ensin hämmennys ja sitten iloinen yllättyneisyys. Hän kiersi sohvalle ja istahti Harun viereen kasvot toista kohti.
"Heräämässä? Ettei se ole sitä hoitajien ainaista höpötystä, vaan se ihan oikeasti olisi heräämässä?"

-

Yura katsahti Nobua ja painoi vain tuon silmäkulmalle kevyen suukon.
"En mitään erityistä. Lähinnä tätä tilannetta", hän kertoi, vaikkakin se ei täysin totta ollut.

-No mä näin et sen sormet liikku..ja lääkäri sano et voi hyvin olla et se on heräämäs, Haru sanoi nyökäten ja rapsutteli Cocoa joka tepsutteli sohvaa pitkin moikkaamaan Daikia.

--

Nobu nyökkäsi ja hymyili hivenen. Hän haukoteli pitkään.
-Haluisitko sä lähtee kotiin? Mä voisin ruveta nukkuu...voisit sit vaiks tulla hakee mut aamul..

Daikin huulille nousi vääjäämättä hymy. Hänen pikkuveljensä saattaisi herätä minä hetkenä hyvänsä näinä aikoina.
"Sehän on upea uutinen", hän totesi nostaen molemmat kätensä rapsuttelemaan Cocoa korvien takaa ja leuan alta.
"Pitänee käydä heti aamulla kattomassa sitä."

-

Yura nyökähti ja nousi seisaalle sängyn viereen.
"Joo, tottakai", hän sanoi ja kumartui suutelemaan Nobua hellästi.
"Nuku hyvin."

-Joo. Mä voisin tulla sun kanssa, Haru sanoi ja nyökkäsi. Hän haukotteli ja katseli Cocoa hetken.
-Missä sä olit? Lenkillä näin pitkään?

--

-Samoin, Nobu sanoi hymyillen ja suukotti vielä Yuraa.
-Nähdään aamulla.