Osa#1

Daiki naurahti Miyun viimeisille sanoille.
"Liian vanha? Älä naurata", hän sanoi katsahtaen toista.
"Ootko sä edes yli kaksikymmentä?"

-Mä oon 21, Miyu sanoi ja katseli Daikia hetken.
-Mut mallille se on jo toinen jalka haudassa..eläke ikä, hän sanoi huokaisten ja hörppi drinkistään hetken aikaa hiljaisena.
-24 ja et ainankaan enää saa mitään töitä mallina.

Daiki kohotti kulmiaan.
"Tuskin se nyt ihan noin on", hän sanoi ja nojasi leukaansa käteensä. Hän oli lähes kymmenen vuotta Miyua vanhempi ja tuo silti yritti pokata häntä. Outoja nuoria.
"Ja tuskin sä edes kolmissakymmenissä näytät 24 vuotiaalta", hän lisäsi sen kummemmin ajattelematta, että sen pystyi hyvinkin tulkita kehuksi. Taas.

Miyu naurahti ja kiitti. Hän hymyili hivenen ja katseli hetken toista.
-Riittää vaa et ne näkee mallikansiossa iän 24 vaikka näyttäisin kuinka nuorelta, hän sanoi hymähtäen.
-Mun yks malli kaveri täytti viime vuonna 23 eikä oo sen synttäreiden jälkeen yhtään työtarjousta saanu, hän sanoi ja vilkaisi baarimikkoa.
-Malli ala on aika julma.

"Totta", John mumahti, kohottaen hiukan olkiaan. Hän kuitenkin silmäili Zeniä huolestuneena. Kuinka kauan mies oli jo polttanut? Vaikka he olivatkin olleet erossa jo aika pitkään, ei John halunnut menettää miestä jonkin keuhkosyövän takia.

Daiki murahti jotain myöntävää vastaukseksi ja kulautti vaikka kuinka monennen olutlasinsa sinä päivänä tyhjäksi. Jumputtava musiikki alkoi vähitellen tarttua mieheen tämän siinä samalla humaltuessa mukavaa tahtia. Lähtö käväisi Daikin mielessä, kyllä, mutta miksi lähteä nyt kun sai koko illan, tai yön, nautiskella ilmaisia juomia.

"Uh.. täytyy käydä vessassa", Daiki mumahti yhtäkkiä Miyulle ja pompahti jakkaraltaa, lähtien tunkemaan ihmisten seassa vessaa kohti.

-

Zen vilkuili ympärilleen, yrittäen etsiä jotain pakokautta. Hän oli oikeasti kauhuissaan siitä, että John oli hänen eteensä ilmestynyt. Ties mitä hän yhtäkkiä tekisi humalpäissään.

Miyu nyökkäsi ja tilasi heille lisää juotavaa jääden katselemaan Daikin perään. Hän vilkaisi miehiä ympärillään ja hymähti kääntyen sitten baarimikon puoleen ja jääden juttelemaan tuolle niitä näitä. Hän voisi kohta mennä taas tanssimaan.

Hetken kuluttua Daiki palasi jakkaralleen paljon rauhallisempaan tahtiin. Hän vilkaisi uutta juomaa tiskillä hänen paikallansa ja istahti sen ääreen.
"Mun tarvis varmaan pian alkaa lähtemään", hän sanoi Miyulle sitten.

-Elä mee, Miyu sanoi huuliaan mutristaen ja katseli Daikia.
-Tai jos meet ni jooko voisitko saattaa mut kotiin, hän pyysi sievästi hymyillen ja räpytteli silmiään.

"Kello on jo reilusti yli puolen yön ja nämä lenkkivetimeet alkaa todella ahdistaa vähitellen", Daiki sanoi huokaisten. Mutta aloitti sitten juomaan uutta oluttaan, kun se kerran oltiin jo siihen tuotu.
"No jos asut matkanvarrella, niin ei kai siitä mitään haittaa ole..." hän sitten sanoi hetken mietittyää.

Miyu hymyili hivenen ja nyökkäsi.
-Mutta näytät tosi hyvältä ihan lenkkivetimissäkin, hän sanoi hymyillen ja sipaisi Daikin poskea hellästi. Hän hörppi sitten juomansa loppuun.
-Ehkä voisit tulla moikkaamaan mun kissoja. Ne kun niin harvoin saa vieraita, hän sanoi ja katseli Daikia viattomana.

Daiki kurtisti hieman kulmiaan.
"Mä en ole oikein kissaihmisiä", hän vain sanoi litkiessään oluttaan vauhdilla loppuun. Cocokaan ei varmaan tykkäisi yhtään jos hän kissalta haisisi perille päästyään.

Miyu mutristi huuliaan.
-Jaah. No ei sitten, hän sanoi ja törkki tyhjää lasiaan hetken aikaa huokaisten. Hän nojasi päänsä käteensä ja yhtäkkiä säpsähti.
-Kädet pois mun takamukselta, Miyu huudahti takanan olevalle miehelle ja tuhahti.

Daiki vilkaisi Miyun takana olevaa miestä huvittuneena. Miksei Miyu vain etsinyt täältä klubilta ketään mieleistään, kun kerran täällä porukka oli hänestä kiinnostunut.

Mies kulautti lasinsa tyhjäksi ja nousi sitten paikaltaan.
"Tuutko sä?"

-Joo, Miyu sanoi ja nousi ylös käskien baarimikon pistää kaiken hänen piikkiinsä. Hän hyppelehti sitten Daikin perässä ulos klubilta huokaisten. Hän pysähtyi heti oven jälkeen vetämään pitkähihaisen päälleen.
-Mennään.

Daiki meni Miyun edellä ulos ja vilkaisi kohtaa, missä Zen oli aijemmin ollut. Siinä vihreähiuksinen olikin, tällä kertaa seisaalteen ja ansassa seinää vasten, kun joku toinen mies puhui tuolle. Hän kohotti hieman kulmiaan ja lähti jatkamaan matkaansa keskustasta poispäin.

Johnin olo oli entistä vaivaantuneempi. Hän ei oikein saanut sanaa suustaan, pelätessään lipsauttavansa jotain sellaista, kuten...
"Mulla on ollut ikävä sua", mies tajusi liian myöhään, sanoneensa vahingossa sen ääneen.

-Zen mä lähen kotiin. Moikka, Miyu sanoi ja vilkutti Zenille ennen kuin kipitti Daikin perään.
-Mä asun niissö vanhoissa taloissa jotka on tuolla puiston vierellä, hän kertoi miehelle hymyillen hivenen ja hyppelehti Daikin vierellä itsekseen hyräillen.

Zen jähmettyi paikoilleen ja räpäyttäen silmiään siirsi katseensa Johnin silmiin. Oliko hän juuri kuullut oikein, sanoiko toinen juuri ikävöineensä häntä?
Hän aukoi suutaan muutaman kerran ja nielaisi hieman.
"M-mitä?" Hän kysyi epävarmana. Ehkä hänen humalainen mielensä oli vain tehnyt hänelle kepposet, ja pistänyt Johnin sanomaan mitä hän toivoi kuulevansa mieheltä. Mutta hänen oli silti varmistettava.

Zen vilkaisi pikaisesti Miyuun tuon sanoessa moikat hänelle, mutta hän käänsi vain katseensa Johniin mitään Miyulle vastaamatta.

-

Daiki sulki pariksi sekunniksi silmänsä. Pitikin sattua, ne talot olivat juuri hänen matkansa varrella. Hän katseli Miyun hyppelehtimistä hetken.
"Kaadut vielä kun hypit noissa koroissa, enkä mä aijo kantaa sua kotiisi."

-Jättäisitkö mut vaan tielle makaamaan verisenä, Miyu sanoi mutristaen huuliaan ja katseli Daikia. Hän pysyi hiljaisena hetken aikaa.
-Miksi sä oot noin kylmä mulle? Eikö sulla saa olla ystäviä ja tuttuja vaikka ootkin naimisissa? Kieltääkö sun vaimo sulta ystävätkin, hän kysyi ja katseli Daikia horjahtaen hivenen.

"Kaikki miehet jotka yrittää mut siltä viedä", Daiki vastasi silmiään pyöräyttäen. Hän naurahti sitten ja vilkaisi Miyua.
"Mä en taida tarvita ystäviä Tokiosta kun olen täälläkin vaan väliaikaisesti. Lähden lähes saman tien kunhan veli tokenee..." Hän kertoi tunkien kätensä veryttelyhousujensa lämpimiin taskuihin.

"Äh... Minä... Siis, tuota..." John änkytti. Eikai Zen tosissaan tahtonut hänen sanovan sitä uudestaan?
"Oli ikävä", John mumisi niin, ettei siitä meinannut saada mitään selkoa.

Miyu mutristi huuliaan.
-Onko sulla sitten ystäviä niin paljon ettet enempää tarvitse vai?, hän kysyi ja hymyili kevyesti pudistellen päätään. Hän vilkaisi Daikia nopeasti.
-En mä suo halua vaimostas erottaa, hän totesi hymyillen kevyesti.

Zen pidätti hengitystään hetken ja, ennen kuin sai mitään kontrollia tyhjää lyöviin aivoihinsa, hän otti nopean askeleen Johnia kohti ja kietoi kätensä tuon ympärille lujaan halaukseen.
"Mullakin... oli ikävä", hän henkäisi Johnin korvaan sulkien silmänsä, toivoen ettei tämä olisi unta. Voi kunpa joku nyt nipistäisi häntä ja kertoisi, ettei tämä ollut unta.

-

Daiki huokaisi vain talsiessaan eteenpäin. Hänen ei oikein huvittanut olla jonkun kauniin ihmisen ystävä. Se kun... saattaisi karata käsistä. Niin hän Yukonkin kanssa oli yhteen päätynyt. Paitsi että Miyu oli mies. Vaikkei se silti liittynyt mitenkään siihen, että toinen oli viehättävä.

Miyu vilkaisi Daikia nopeasti ja hyppelehti vain eteenpäin kaivaen avaimiaan.
-Haluaisitko sä tulla teelle? Tai iltapaukulle. Ihan vaan ystävänä, hän ehdotti hymyillen.
-Kun voi olla ettei enää koskaa nähdä tän jälkeen.