Osa#1

Miyu katseli ympärilleen ja huokaisi. Hän käänsi sitten katseensa Zeniin.
-Mitäs jos vaihdettais paikaa?, hän ehdotti pian.

--

-Okei.., Dion sanoi hymyillen lämpimästi ja nyökkäsi. Hän pysyi sitten hetken hiljaisena ja vilkaisi televisiota.
-Ootko sä sitten mun poiaystävä?, hän uteli.

--

Mikio hörppi kahviaan hiljaisena ja siveli kupin kylkeä sormillaan. Hän vilkaisi sitten Sachia.
-Onko sulla nykyisin joku? Jonka kanssa seurustelet?

Zen katsahti Miyuun ja nyökähti.
"Selvähän se", hän sanoi ja joi hänelle tuodun laimeamman drinkin loppuun.

-

Chionin suupieli nyki hieman. Dionin sitten piti varmistaa kaikki.
"Mh.. mä olen sun poikaystäväs", hän vahvisti toiselle ajatellen, että hyvä ettei sentään tyttöystävä ollut, vaikka pitkät hiukset omistikin.

-

Sachi katsahti Mikioa ja pudisti päätään.
"Ei ole, ei", hän totesi pyöritellen taas lusikkaa kahvimukissaan.
"Enkä usko, että hetkeen tuleekaan ketään. Epäilen onko mulla ketään edes eläkepäivillä."

-

Daiki hölkkäsi tasaista tahtia kävelytien reunassa, hän hymyili hieman kun läheisessä puistossa kuului iloisten lasken kiljumista ja naurua. Pieni ikävä Akitoa kohtaan kipristeli miehen sisällä, vaikka viime näkemästä ei ollutkaan kuin pari viikkoa, mutta kyllä hän pikku poikansa pian taas näkisi kun lähtisi kotona käymään.

Mies jatkoi matkaansa puiston viertä ja lähti sitten hölkkäilemään hieman lähemmäs keskustaa. Sitähän voisi kyllä lehden tässä samalla hakea.

Miyu nousi ylös ja joi drinkkinsä lopun. Hän kävi sitten maksamassa juomat ja asteli edeltä ulos.
-Mihis sitte?

--

Dion hymyili ja nyökkäsi. Hän suukotti hellästi Chionia ja painoi päänsä tuota vasten. Hän jäi hiljaisena taas katselemaan televisiota hetkeksi.
-Saanko mä nukkua sun vieressä tulevan yön?, hän uteli varovasti.

--

Mikio hymyili hivenen ja katseli hetken Sachia.
-No mä toivon kyllä että mulla on joku...silloin kun eläkkeelle menen, hän sanoi ja nosti Sashan syliinsä kun tuo oli ilmestynyt kiehnäämään hänen jalkoihinsa.

Zen seurasi pian Miyua perässä ja astahti viilentyneeseen ulkoilmaan.
"Halusitko sä jonnekin menevämpään paikkaan, vai?" Hän kysäisi toiselta tihruillen ylös taivaalle, jossa ei vielä näkynyt tähteäkään.

-

Chion katsahti Dionia tuo kysymyksen esitettyään.
"... tuu vaan jos tahdot", hän lopulta vastasi kääntäen katseensa telkkariin.

-

"Mh... ehkä mäkin oon siinä vaiheessa jotain oppinut suhteista", Sachi naurahti hieman ja katseli Sashaa hymyillen.

-

Daiki jatkoi matkaansa tasaisesti hengästymisestään välittämättä. Hän pysähtyi vasta päästessään erään kiskan luo, jonka edessä oli telineessä ilmaissanomalehtiä. Hän tasoitteli hengitystään jääden hetkeksi seinään nojaillen lukemaan päivän uutisia.

-Joo. Mennään vaan, Miyu sanoi hymyillen ja nyökkäsi. Hän lähti astelemaan keskustaan päin ja vilkaisi Zeniä.
-Onko sulla joku paikka mieles?

--

Dion hymyili ja jäi myös hiljaisena katselemaan televisota. Hän ojensi pian kaukosäätimen Chionille ja haukotteli.

--

Mikio hymähti ja rapsutteli Sashaa. Sasha nosti tassunsa pöydälle ja naukaisi. Kissa painoi sitten pääsnä Mikiota vasten ja kiehnäsi poikaa vasten kehräten.

Zen vilkuili hieman ympärilleen, löytäen katukyltin yhdeltä kulmalta.
"Tässä lähellä taitaa olla yks ihan mukiin menevä paikka."

-

Sachi katseli Sashaa hetken ja joi jälleen hieman kahviaan.
"Muistaisikohan nää kissat enää Soraa jos ne toisensa tapais..." hän pohdiskeli ääneen miettien muistiko kissanpennut emojaan enää vuosien päästä.
"Tuskin kyllä", hän mumisi, vaikka arveli, että Sora noista veitikoista olisi varmasti löytänyt jotain että tunnistaisi ne omikseen.

-

Daiki lueskeli uutisia ja kohotti yllättyneenä kulmiaan ampumakohtaukselle, joka oli aijempana sinä päivänä tapahtunut. Kunhan vain pysyttelisi Harukin turvassa kun näytti nämä jotkut ihmiset homoja vainoavan...

Daiki huokaisi syvään ja pisti lehden hetken päästä takaisin telineeseen. Hän katsahti ympärilleen hämärtyvässä illassa ja lähti jatkamaan hölkkäystään vielä hieman lähemmäs keskustan sykettä.

-Okei, Miyu sanoi hymyillen ja nyökkäsi. Hän kiristi ponnariaan hivenen ja lähti jatkoi matkaansa.
-Ääh mä haluun miehen itteleni, hän mumisi huokaisten. Joka toisella vastaantulijalla tuntui olevan kädessä kiinni komea mies.

--

-En mä osaa sanoa, Mikio sanoi ja kohautti olkiaan. Silky oli kaappien avulla päässyt keittiöön ja hypähti nyt hyllyn päältä pöydälle maukaisten. Tuo asteli sitten nuuhkimaan mitä Sachin kupissa oli.

Zen katsahti Miyua naurahtaen.
"Taidat olla vähän puutteessa", hän pilkkasi toista leikillään kävellen samalla loivaa ylämäkeä ylös, suunnaten siihen suuntaan, missä ainakin oletti heidän kohdepaikkansa olevan.

-

Sachi katsahti Silkyä kummissaan kissan hänen kahvimukiaan nuuhkien lähestyessä.
"Siellä on vaan kahvia. Tuskin sä siitä pidät", hän kertoi kissalle estämättä tuota kuitenkaan juomaansa haistelemasta.

-

Daiki hidasti tahtiaan kävelyksi tullessaan jonkin klubin kohdalle, jonka edessä oli lauma ihmisiä. Hän poikkesi autotien toiselle puolelle, että pääsi jatkamaan matkaansa ja kiihdytti menonsa jälleen hölkäksi. Hänhän voisi käydä tässä samalla siellä aukiollakin, jossa oli se kaunis suihkulähde, kun kerran oli keskustaan poikennut.

-No nii oonki, Miyu sanoi tuhahtaen ja tähyili ympärilleen. Hän huomasi jonkin lenkkeilijän tulevan vastan ja katseli tuota hymyillen hivenen. Hän unohtikin kävelemisen hetkeksi ja mätkähti korkoineen maahan.
-Aiaiaia.., hän mutisi.

--

Silky maukaisi ja hypähti alas pöydältä. Kissa asteli kupilleen ja kurkki sinne maukaisten sitten uudelleen.
Mikio naurahti ja nousi ylös Sasha sylissään. Hän otti kissanruokaa kaapista ja pisti sitä kissojen kuppeihin.

Zen säpsähti hieman kun Miyu kompasteli siinä hänen vierellään.
"Ootko sä kunnossa?" Hän kysyi huvittuneena toiselta ojentaen kätensä nostaaksen tuon ylös. Hän vilkaisi suuntaan, minne Miyu oli niin katsellut ja virnisti hieman jonkun lenkkeilijän nähdessään.
"Taisi kohdekin löytyä sitten."

-

Daiki kuuli mätkähdyksen edestäpäin ja valitusta heti perään. Hän kohotti hieman kulmiaan nähdessään kaksi pitkähiuksista hahmoa vähän matkan päässä, joista toinen oli maahan kaatunut ja toinen sattui juuri häntä vilkaisemaan.
Hivenen hämmentyneenä hän käänsi katseensa kaksikosta vauhtiaan hidastamatta.

Miyu hymähti ja tarttu Zenin käteen. Hän nousi ylös ja pudisteli farkuistaan likaa pois.
-Oon juonu kaks drinkkii ja kaatuilen jo, hän sanoi naurahaten.
-Lupaavaa, hän mumisi itsekseen ja vilkaisi lenkkeilijää joka ei edes vauhtiaan hidastanut. Hän hymähti ja vilkaisi Zeniä.
-Idiootti, hän huusi lenkkeilijän perään. Tuon miehen takia hän oli kaatunut.

Zen katsoi huvittuneena Miyua ja vilkaisi itsekin lenkkeilijää, joka nyt näytti vauhtiaan hidastaneen.

-

Daiki kuuli huudon ja hidastaen vauhtiaan vilkaisi kaksikkoa kohti. Huomatessaan, että haukuttu oli hän, hän pysähtyi kokonaan ja käännähti noita kahta kohti kohottaen kysyvästi käsiään.

Miyu laski kätensä lantiolleen ja katseli miestä.
-Sun takia mä kaaduin, hän sanoi vihaisesti ja tuhahti.
-Noi hyvän näkösten miesten ei pitäis juoksennella pitkin kaupunkia seksikkään näköisinä, hän ilmoitti tajuamatta edes sillä hetkellä kehuvansa toista.

Zen oli revetä nauruun siinä Miyua kuunnellessaan.

Daiki taas katseli kauempaa Miyua ja kohotti kulmiaan huvittuneena. Vai oli hän komea ja seksikäs...
"Ah, nöyrimmät pahoitteluni, neiti", hän sitten sanoi Miyulle asteltuaan jokusen askeleen lähemmäs.
"Lupaan tästä edes pysytellä piilossa muiden katseilta, ettei pahempia vahinkoja satu."

Miyu nyökkäsi ja katseli toista.
-Sun sietäiskin olla pahoillas, hän sanoi ja lopulta miehen huulille karkasi pieni hymy.
-Mutta miksi ihmeessä sunlainen mies on tähän aikaan vaan lenkillä? Eikä menossa juhlimaan. Tule meidän kanssa muutamalle drinkille, hän sanoi ja nappasi Daikin kädestä kiinni lähtien vetämään tuota kohti klubia.

"Uh..." Daiki yllättyi hieman Miyun napatessa hänen kädestään alkaen raahata klubia kohti. Hän oli aivan hikinen ja lenkkeilyvetimissä, joten klubille meno ei oikein innostanut. Ainiin, ja olihan hän naimisissakin...
"Taidan jättää kyllä toiseen kertaan", hän sanoi vilkaisten siinä vierellä virnuilevaa vihreätukkaista miestä.

Zenistä oli vain hauska katsella kuinka tuo mies lähes kiemurteli irti Miyun otteesta. Ja pahasti tuolla vielä kävisi kun luuli toista naiseksi.

-No etkä jätä. Jos jätät niin me ei luultavasti enää koskaan kohdata, Miyu sanoi surkeanan ja katseli Daikia kietoen kätensä tuon kaulaan.
-Sun on tultava. Yhdelle drinkille vain, hän sanoi ja mutristi huuliaan hivenen. Hän katslei toista hivenen anovasti.
-Kiltti. Tuskin sulla on kiire mihinkään, Miyu vielä lisäsi.
-Mä olen muuten Miyu, hän esittäytyi hymyillen hivenen.

Daiki katseli Miyua huvittuneena. Toinen taisi olla jo hieman päissään...
"Hauska tutustua- Miyu. Mutta mun ei varmaan kyllä kannata tulla tonne teidän kanssa", hän nyökähti klubia kohti ja työnsi toista varovasti hieman kauemmas itsestään.

Zen kallisti hieman päätään ja läimäytti kevyesti Daikia selälle.
"Tuu nyt tän kaveriksi, etten mä joudu sen kohteeksi", hän yllytti miestä virnistäen ja töyttäisi tuota kevyesti klubia kohde.

-Yhelle drinkille vain, Miyu pyysi ja räpytteli silmäripsiään.
-Kiltti.Yks drinkki sit saat mennä, hän sanoi hymyillen ja koitti saada Daikia vedettyä kohti klubia. Hän kuitenkin kompuroi vain korkeissa kengissään ja horjahti lähemmäs Daikia.

Daiki ojensi kätensä pitäen Miyun pystyssä, ettei tuo kaatuisi jälleen maankamaralle.
"Äh.. no yhdelle. Ihan vaan, että jos tarve tulee niin tämän..." Hän katsahti Zeniä ja tuo kertoi avuliaasti nimensä.
"Zenin tarvitse sua yksinään minnekään raahata jos pahemmin meet muksahtaan", hän myöntyi lopulta huvittunut hymy huulilla.
Yuko ei todellakaan tulisi pitämään tästä, mutta miksipä tarvisi erikseen drinkille lähdöstä vaimolleen kertoa...

-Hienoa, Miyu sanoi hihkaisten ja hypähti. Hypähdys kuitenkin oli ollut varsin huono ajatus ja hän melkein taittoi nilkkansa. Hän kuitenki pelasti tilantaeen ja lähti klubia. Eihän Miyu ollut juonut kuin muutaman drinkin mutta hänellä oli huono viinapää vielä kun niin laihakin oli niin pienikin märä nousi heti päähän. Hän hyräili musiikin mukana kun asteli lähemmäs ja hymyili hivenen itsekseen.
-Mikä sun nimi on?, hän uteli Daikilta.

Daiki meni, hivenen epäröiden vielä päätöstään, Miyun perässä klubiin sisälle.
"Daiki. Ja ihan näin alussa jo sulle tiedoksi, olen aviossa oleva mies, eikä ole syrjähyppyaikeita", hän valisti Miyua ja tiiraili hieman kiinnostuneena ympärilleen klubiin. Viimeksi hän oli käynyt klubissa varmaan... mitä, kymmenen vuotta sitten?

Miyu katseli Daikia ja purskahti sitten itkuun herättäen melkoisesti huomiota. Hän painoi päänsä Zenin olkaa vasten.
-Miksi kaikki joihin mä tutustun on naimisissa tai suhteessa tai rakastunut, hän sanoi nyyhkytyksensä välistä ja kietoi kätensä Zenin ympärille parkuen kovaan ääneen. Miyun mieli alata humalassa vaihtuivat sekuntissa. Hän kuitenkin nyyhkytti vain olat hytkyen meikkejä poskilleen.

Daiki säpsähti yhtäkkistä parkumista vieressään ja pysähtyi, kääntäen katseensa Miyuun.
Zen loi tuiman katseen miehen taputtaen hieman Miyun selkää lapaluiden kohdalta.
"No nyt sä sait sen itkemään. On siinäkin mies", hän totesi.

Daiki tuijotteli vain ihmeissään Miyua ja katsahti sitten tiskille päin.
"Drinkillehän te mut halusitte, niin mennään nyt vähän peremmällekin", hän totesi lähtien harppomaan lenkkeilyvetimissään tiskille Zen Miyua perässä raahaten.

Miyu asteli kiltisti Zenin kanssa baaritiskille ja nyyhkytti yhä.
-Mä en halua sen seuraan enää..se on varattu mies..., hän mumisi ja jatkoi parkumistaan.
-Mä en ikinä löydä miestä! Miyu nyyhkytti ja pyyhki poskiaan. Ystävällinen baarimikko antoi hänelle nenäliinoja ennen kuin kysyi mitä he haluaisivat.
-Mulla on viimeks ollu mies kaks vuotta sitten, hän sanoi niiskaisten ja tilasi talon vahvinta viinaa.