Osa#1

Sam naureskeli Nigelin kehuskeluille yrittäessään yhä epätoivoisesti pyyhkiä lasejaan, jotta pystyisi taas näkemään kunnolla. Lopulta poika luovutti ja poikkesi vessaan hakemaan paperia, jolla kuivata linssit.

Nigel pysähtyi Hideakin luokse päästyään ja vilkaisi pikaisesti Samin perään, tuon mennessä paperia hakemaan.
"Kyllä nää kuivuu", hän muistutti Hideakia ja katsahti tuon savuketta. Samistako tuo johtui vai miksi Hideaki muuttui niin kylmäksi..? Hän pureskeli huultaan ja katsahti äskistä vesilaitetta kohti.

"Sun olisi pitänyt tulla mukaan. Vaatteetkin kuivuu ja meikit saa takasinkin. Ei maailma kastumiseen kaadu", hän mutisi nauttien siitä, kuinka aurinko lämmitti hänen märkää kehoaan.

-

"Äh, tulisit mun kaveriksi", Zen yritti ja katsoi epätoivoisena Miyua.
"Ties vaikka sieltä löytyis kivaakin seuraa", hän koitti houkutella toista. Hänellä kun ei ollut ketään muutakaan seuraksi ja Miyun läsnäolo helpotti hieman hänen oloaan.

-

Chion katsahti Dionin punehtuneita kasvoja ja esti hymyn nousemasta kasvoilleen.
"Katotaas vähän tätä..." Hän sanoi ja kaappasi aapisen itselleen, ryhtyen sitä selailemaan.

Hideaki hymähti.
-Ehkä niin mut en halua kulkea meikittömänä loppu päivää, hän sanoi ja kohautti olkiaan. Hän nousi sitten ylös ja vilkaisi Samin perään.
-Pitäiskö mun lähtee ni saisitte olla kahestaa, hän kysyi ja jatkoi poltteluaan.

--

-No hyvä on. Mut mä en kyllä raahaa suo sitten mihinkään jos sammut, Miyu sanoi ja hymyili kevyesti.
-Mun pitää kyllä vaihtaa vaatteet, hän lisäsi ja hörppi taas jääteetään.

--

Dion jäi katselemaan Chionia ja pysyi hiljaisena. Hän hörppäsi sitten miehen kahvimukista pienen tilkan kahvia.

Sam palaili Nigelin ja Hideakin luokse puristellen paitansa helmaa kuivemmaksi. Hän jäi pikkuisen kauemmas toisista, niin että kumminkin kuuli heidän keskustelunsa.

Nigel käänsi katseensa saman tien Hideakiin.
"Miten niin?" Hän kysyi kulmiaan hieman kurtistaen. Hideakin kanssahan hän oli alun alkaenkin tänne tullut...

-

Zenin ilme kirkastui ja hän nousi tuoliltaan.
"Saat kiitokseksi toisen ilmaseks", hän sanoi ja ojensi Miyulle kylmän jääteepullon sulkien kylmäkaapin oven takanaan.

-

Chion katseli hetken hiljaisena aapista ja ojensi sen sitten takaisin Dionille.
"Haen sulle paperia", hän tokaisi ja poistui hetkeksi työhuoneeseensa, palaten pian kädessään nippu ruutupapereita.
"Saat piirrellä näitä samalla."

Hideaki kohautti olkiaan ja vilkaisi Samia.
-Tunnutte viihtyvän hyvin kahestaanki, hän sanoi ja kohautti olkiaan vilkaisten ympärilleen.
-Plus mä en tiedä olenko enää ihan kauhean hyvällä tuulella tällaiseen. Jos sä haluat niin kyllä mä voin jäädäkkin, hän sanoi ja jäi katselemaan Nigeliä. Toivottavasti tuo nt valitsisi sanansa oikein.

--

Miyu hymyili hivenen ja kääntyi ympäri ottaen pullon vastaan. Hän hymyili hivenen ja kiitti.
-Mihin aikaan sä haluat mennä?, hän uteli.

--

-Selvä, Dion sanoi ja otti paperit vastaan. Hän nosti sitten kynän käteensä ja jäi katseleman Chionia odottavasti.

Kuunnellessaan keskustelua, Sam tajusi sen liittyvän ainakin osaksi häneenkin. Hän loi katseensa maahan ja räpelteli sormillaan märkiä hiuksiaan, yrittäen olla sotkeutumatta asiaan sen kummemmin.

Nigel seurasi Hideakin katsetta Samiin ja käänsi katseensa sitten takaisin edessään olevaan poikaan.
"Eikö kaverit yleensäkin viihdy hyvin keskenään?" Hän tokaisi. Pieni kiukkuisuus nousi miehen sisällä toisen käytöksen seurauksena.

"Olisin halunnut viettää mukavat pyöreiden vuosien synttärit ja sä nostat esille asioita, jotka ei ole mitään parasta tunnelman kohotusta. Jos sä alat nyt vetelehtimään ja käyttäytymään kylmästi mua - ja Samiakin kohtaan - niin voit ihan hyvin lähteä", hän sanoi ääni hieman kohonneena. Hän olisi tosissaan, tosissaan tahtonut Hideakin olevan ihan mukavan kokoinen osa hänen synttäreitään, mutta ei siitä sitten mitään tainnut tulla.

Nigelillä oli pinna alkanut palamaan hänen suustaan purkautuessa tuo sanavyöry ja lähettyvillä olevia ihmisiä oli alkanut tuijottelemaan häntä kummistuneena.

-

"Kunhan aurinko alkaa laskemaan..." Zen sanoi hetken mietittyään. Ei sitä nyt kai ihan heti viitsinyt.
"Voitais tavata täällä, puol kymmenen aikoihin, jos käy?"

-

"Alotetaas hiraganoista..." Chion mutisi osaksi itsekseen ja avasi taulukon aapisesta. Hän kehotti toista piirtämään muutaman tavun huolellisesti paperille ja painamaan niitä siinä samalla mieleensä, etenemättä liian nopeasti.

Hideaki katseli Nigeliä ehkä hivenen järkyttyneenäkin ja heitti tupakan maahan.
-Hyvä on sitten, hän sanoi ja käänähti mutta pysähtyi sitten.
-Ja muuten. Tämä taitaa olla meidän hyvästit koska mä lähden huomenna Italiaan, hän totesi ja lähti sitten astelemaan kohti ulos käyntiä tunkien kätensä taskuunsa ja pidätellen itkuaan.

--

-Käy mulle, Miyu sanoi hymyillen hivenen ja nyökkäsi. Hän heilutteli pulloa hetken kädessään. Hän vilkaisi sitten kelloa.
-Mun ois varmaanki parasta alkaa kohta lähteä, hän totesi.

--

Dion nyökkäsi ja seurasi Chionin ohjeita tarkkaavaisesti. Hän vilkuili aina välillä kirjaa ja sitten paperia johon kieli keskellä suuta koitti vääntää merkkejä.

Sam astui hieman lähemmäs Nigeliä, katsoen huolissaan Hideakin perään.
"Ehkei ollutkaan niin hyvä idea, että mä tulin tänne", hän mumisi ja laski katseensa maahan, tuntien syyllisyyttä. "Mä vaan sotkin asioita. Anteeks..."

Nigel jäi tuijottamaan kohtaa, missä Hideaki oli juuri seissyt. Hän oli itsekin järkyttynyt puheitaan. Hänen hengityksensä oli kiihtynyt hieman puheen aikana ja hän siirsi nopeasti katseensa Hideakin loittonevaan selkään.
Hänen kasvoillaan vaihteli eri tunnetilat ja hän kyykistyi sitten yhteen märkään kasaan painaen käsillään päätään alas. Kiroten kovaan ääneen hän puri hampaitaan yhteen yrittäen vain kadota maanpäältä tahdonvoimalla.

Nyt hän sitten oli saanut karkoitettua kaverinsa maasta, tai ehkä Hideaki oli todella ollutkin enemmän kuin kaveri. Ainakin hän oli pilannut kaiken, siitä hän oli varma.

Kuullessaan Samin sanat Nigel veti syvään henkeä ja vastasi tuolle katsettaan nostamatta.
"Et se sä ollut. Mä tässä olen pahin tekijä..."

-

Zen katsahti kelloa myös ja nyökähti hivenen harmistuneena.
"Siitä vain sitten", hän huokaisi ja siirsi jalallaan jakkaraansa sivummalle tiskiltä, sen raapiessa inhottavasti lattiaa.
"Nähdään illemmalla."

-

Chion neuvoi aina missä järjestyksessä mikäkin viiva piti piirtää ja nojautui siinä samalla ihan tiiviin tunnelman mukana lähemmäs Dionia. Hänelläkin oli kova työ miettiä, miten olisi toiselle parasta opettaa nämä tuhannet ja miljoonat merkit.

Hideaki asteli ulos huvipuistosta ja pysähtyi sen eteen. Lyhyen puhelun jälkeen musta kiiltävä auto kävi poimimassa hänet kyytiin. Hideaki pyyhki kyyneleensä ja työnsi surun mahdollisimman syvälle itseensä. Reilun tunnin päästä hän makasi alastomana sängyssä tuijotellen kattoa. Hän vilkaisi tummahiuksista miestä vierellään. Hän huokaisi ja nousi istumaan kurottaen puhelimensa ja vilkaisten sen näyttöä nopeasti.

--

-Joo. Nähdään, Miyu sanoi ja hymyili hivenen.
-Älä näytä noin surkeelta. Moikka, hän sanoi ja sipaistuaan Zenin leukaa hän asteli ulos kahvilasta.

--

Dionia ei läheisyys yhtää haitannut vaan tuo vain piirteli merkkejä Chionin ohjeiden mukaan. Lopulta hän naurahti.
-Mun aivoihin sattuu, hän sanoi ja painoi otsansa toisen olkaa vasten hymyillen hivenen.

Zen mutristi vain surkeana huuliaan ja jäi sitten yksikseen tyhjään kahvilaan tiskiä vasten nojailemaan. Kymmenisen minuutin päästä hän raahautui hitaasti kahvilan ovesta ulos polttelemaan savuketta paremmankaan tekemisen puutteessa.

-

Chion naurahti Dionin huomautukselle ja katseli paperia miehen sylissä.
"Ehkä tossa oli sitten tarpeeksi tälle päivälle", hän sanoi katsahtaen vaaleaa pehkoa siinä olallaan.
"Pohdiskelet noita loppupäivän niin eiköhän mieleen jotain jää."

Miyu asteli kuvauspaikalle ja meikattavaksi. Kuvaus session jälkeen hän suuntasi kotiin ja laittautumaan.

--

Dion nyökkäsi.
-Okei. Kiitos, hän sanoi ja nosti päänsä Chionin olalta. Hän ei edes aikaisemmin ollut tajunnut kuinka lähellä he toisiaan olivat. Hän katseli toista siitä lähietäisyydeltä ja punastui hivenen.

Sam katsoi Nigeliä, huolestunut ryppy kulmiensa välissä ja tuntien itsensä kumminkin syylliseksi. Kyllä hän tiesi, että hänen läsnäolonsa takia Hideaki oli ruvennut käyttäytymänä niin. Mutta ei hän halunnut nyt ruveta väittelemään Nigelin kanssa.

Zen joutui kyyristelemään kahvilassa vielä pari tuntia, ennen kuin sai lähteä kotiin. Hän talsi matkansa hitaasti, ja oli perillä puoli yhdeksän aikoihin. Hän potki kengät huolimattomasti naulakon alle eteiseen ja talsi sitten suoraan makkariinsa sängylle makoilimaan ja kaivelemaan tupakka-askia housujensa taskusta.

-

Chionia ei haitannut Dionin läheisyys. Ei sitten laisinkaan. Ja mikä parasta, se sai toisen miehen posket jälleen punertamaan suloisesti.
Ihan vain Dionin kiusaksi, Chion katseli miestä takaisin liikahtamatta kauemmas, ja kohotti hieman oikeaa kulmakarvaansa. Vetäytyisiköhän toinen jälleen vain pois ja pakenisi paikalta...

-

Nigel kyykki siinä useita minuutteja, ennen kuin suostui nousemaan ylös. Hän siirtyi saman tien istumaan läheiselle penkille ja juoksutti sormensa märkien hiustensa lävitse. Miten hän vihasikaan itseään nyt.

Miyulla kesti monta tuntia vaatteiden valitsemisessa ja laittautumisessa. Kuitenkin sovittuun aikaan hän sipsutteli paikalla farkuissa, löysässä sifonki paidassa jonka selkä oli avonainen ja korkeissa ruskeissa korkkareissa. Hän hiuksensa olivat löysällä sotkuisella nutturalla ja korvissa roikkuivat hopeiset korut.

--

Dion katseli Chionia ja kun tuo kohotti kulmaansa hänen punaiset poskensa punehtuivat vielä entisestään. Hän varovasti liikahti hivenen lähemmäs ja nuolaisi huuliaan hivenen hermostuneena. Hän kietoi toisen kätensä varovasti Chionin kaulan ympäri tuon niskalle ja silitteli sormillaan miehen niskaa. Ei hän tällä kertaa pakenisi...

Sam istahti Nigelin viereen ja räpläili paitansa helmaa, yrittäen pitää katseensa jossain muualla, kuin vieressään istuvassa pojassa. Hän oli turhautunut itseensä, kun ei osannut toimia tämmöisissä tilanteissa, eikä oikein tiennyt, mitä tehdä toisen hyväksi.

Zen poltti savukkeensa ja nousi sitten väkisin ylös sängyltä vaatteita vaihtamaan. Hän kuitenkin innostui hieman ja kävi ajamassa sänkensä leuastaan ja kipaisi suihkussakin ennen lähtöä.

Puoli kymmeneltä hän kiiruhti hiukset hienoisesti lepattaen jäljessään työpaikalleen. Yllään hänellä oli vaaleat farkut sekä tumma t-paita. Ei mitään kovin kummoista. Saapuessaan kahvilalle hän näki Miyun jo odottamassa ja kiiruhti miehen luo.

"Terve", Zen henkäisi pysähdyttyään tuon viereen.

-

Chionista oli hauska katsella, kuinka hermostunut Dion oli. Hän seurasi katseellaan kuinka tuo nuolaisi huuliaan ja kohotti sitten katseensa takaisin tuon silmiin, odottaen, että tuo kuroisi loppumatkan umpeen.

Miyu hymyili hivenen ja moikkasi Zeniä. Hän vilkaisi ympärilleen nopeasti.
-Mihin ollaan menossa?, hän uteli toiselta kysyvästi ja vaihtoi painoa jalalta toiselle.

--

Dion katseli Chionia hetken aikaa ennen kuin varovasti kuroi viimeisetkin millit umpeen ja painoi huulensa toisen huulia vasten. Hän suuteli toista varovasti ja siveli sormillaan samaan aikaan Chionin niskaa.

Nigel oli aikansa hiljaa ja piti vain silmänsä ummessa.
"Sori, pilattiin sunkin päivä nyt", hän sitten mumahti yhtäkkiä Samille silmiään avaamatta.

-

Zen katsahti ympärilleen ja nyökähti hieman keskustaan kohti.
"Kävellään tonne päin ja katotaan jos tulee jokin mukavan näkönen paikka vastaan", hän ehdotti.

-

Chionin suupielet nykivät pienesti Dionin vihdoin kurottautuessa suutelemaan häntä. Hän nosti sitten toisen kätensä Dionin vaaleiden hiusten sekaan ja vastasi miehen suudelmaan. Tämäpä oli mukava muutos arkeen.

-Okei, Miyu sanoi ja lähti kävelemään Zenin osoittamaaan suuntaan. Hän kohensi laukkuaan hivenen olallaan ja asteli hetken hiljaisena katsellen ympärilleen.
-Missä sä yleensä käyt?

--

Dion hymyili toisen vastatessa ja syvensi suudelmaa ehkä hivenen. Hän kietoi toisenkin kätensä miehen kaulan ympärille ja venytti suudelmaan niin pitkäksi aikaa kunnes henki loppui. Hän vetäytyi sitten hivenen kauemmas Chionista ja katseli tuota posket yhä punoittaen.

Zen katsahti Miyua vierellään siinä kävellessä.
"Missä nyt milloinkin.." Hän vain vastasi, kun ei kehdannut sanoa, että missä tahansa missä alkoholia tarjottiin. Hänhän olisi vaikuttanut ihan juopolta siten.

-

Chion katseli takaisin Dionia ja hymähti vain hiljaa. Hän nuolaisi huuliaan hyvän suudelman jäljiltä ja nousi sitten sohvalta hivenen Dionin vaaleita hiuksia sekoittaen, ennen kuin veti sormensa pois niiden seasta. Hän nosti lautasen ja tyhjäksi käyneen kahvikupin pöydältä ja vei ne sitten keittiön lavuaariin pesua odottamaan.

Miyu nyökkäsi ja katseli taas ympärilleen. Hän huomasikin pian mukavan oloisen paikan kauempana.
-Mitäs jos mentäis tonne, hän ehdotti ja osoitti paikkaa. Siellä voisi hyvin istuskella, juoda ja puhua kun musiikki ei pauhannut ihan niin kovalla.
-Voidaan sitten myöhemmin siirtyä jonnekkin vähän menevämpään paikaan, hän jatkoi.

--

Dion hymyili ja laski paperit ja aapisen pöydälle. Hän jäi sitten katselemaan Chionin perään hetkeksi ennen kuin lysähti sohvalle ja laski kätenä syliinsä hymyillen yhä. Hän pureskeli huultaan ja pysyi siinä oikein tietämättä mitä tekisi.

Sam hatkahti, kun pitkän hiljaisuuden jälkeen Nigel puhui hänelle.
"Ah, älä siitä huolehdi", hän puhui nopeasti. "Harmittaa vaan, että sun synttärit meni pilalle", poika jatkoi ja laski katseensa jälleen maahan, jota oli jo tutkaillut hyvän aikaa.