Osa#1

Samin suusta pääsi pieni kiljahdus ja hän kyyristyi alemmas, minne muovilepakot eivät yltäneet. Hän jatkoi toisten perässä, edelleen kyyryssä ja kädet kiedottuina oman kehonsa ympärille.

---

John ehti nähdä vilahduksen vihreitä hiuksia ja perääntyi saman tien ulkopuolelle.
"Äh... Jospa menisitkin yksin, Kat. Minä odottelen ulkopuolella", mies mumisi ystävälleen, joka kääntyi katsomaan Johnia kummissaan.
"Hänkö se oli", Kathy nyökkäsi kevyesti päällään takahuoneen ovea kohti. John nyökkäsi, katsellen vaivaantuneena asfalttia.
"Hyvä on", Kathy huokaisi. "Minä ostan sinullekin jonkun voileivän", hän vielä sanoi, ennen kuin astui kääntyi takaisin tiskiä kohti ja jätti Johnin kahvilan ulkopuolelle.

Chion jäi hämärään työhuoneeseensa kyyristelemään pöydän alla, koittaen pistää kovalevyä tietokoneeseensa kiinni.

-

Sachi astui Mikion perässä sisälle uuden mullistuksen saamaan asuntoon.
"Täällä onkin paikat muuttunut", hän totesi ympärilleen katsellen, kuin ei olisi koskaan sielä käynytkään. Hän jätti kenkänsä eteiseen ja meni peremmälle vasta Mikion jälkeen.

-

Nigel vilkaisi Hideakia kun toinen oli häneen tarrautunut ja vilkaisi sitten Samia, joka ei näyttänyt olleen kiinnittänyt siihen huomiota. Joten hän antoi Hideakin roikkua siinä kyljessään heidän jatkaessa matkaansa läpi pimeän kummitustalon, jossa heidän tielleen pompahti vähän väliä karmivia ja välkkyviä ja melua pitäviä hirviöitä.

-

Zen hengitti hetken syvään ja astui sitten kauemmas ovesta. Hetken hän seisoskeli siinä paikoillaan ja meni sitten takahuoneessa olevan varauloskäynnin kautta ulos polttamaan rauhoittelusauhut. Ehkei mies, jonka hän oli nähnyt, ollutkaan ollut John. Ehkä hän oli vain vajoamassa jälleen masennukseensa ja kuvitellut olemattomia...

-Sä et taida saada palvelusta täältä juuri nyt, Miyu sanoi naiselle ja avasi oman jääteepullonsa.
-Työntekijä pakeni juuri takatilaan, hän jatkoi ja jätti oikean summan rahaa kassakoneen vierelle.

--

Dion ilmestyi hetken päästä yhden liljan kanssa Chionin työhuoneeseen. Hän oli pistänyt liljan kauniiseen ohueen lasimaljakkoon ja laski sen miehen työpydän reunalle käyden sitten avaamassa verhoja.
-Toin sulle yhden kukan tänne piristykseksi, hän sanoi hymyillen hivenen.

--

-Joo...remontoin tän uudestaan...kun...en oikein pystynyt asumaan täällä kun paikat olivat samanlaiset kuin...silloin, Mikio sanoi ja hymyili kevyesti kohauttaen olkiaan. Silky kiipesi ison kiipeilytelineen päälle ja asettui sinne makaamaan. Sasha kömpi taas omaan pieneen pesäänsä sohvan viereen.
Mikio asteli keittiöön ja alkoi keittää kahvia.

--

Hideaki vilkaisi Nigeliä nopeasti ja sitten Samia. Hän huomasi toisen vilkaisun ja irrottikin otteensa toisesta. Miksi Nigel niin välitti näkikö joku heidät yhdessä vai ei?

Sam alkoi jo melkein tottua katosta ja seiniltä pomppiviin muoviotukseen ja muuhun, mutta edelleen hän vilkuili levottomana ympärilleen. Välillä hänen silmiinsä osui Nigel, Hideaki hänessä roikkuen, ja hän tunsi kateuden pistoksen sisällään, mutta huokaisi helpotuksesta heti, kun toinen irtautui Nigelistä.

---

"Ai... jaa", Kathy sanoi harmissaan ja katseli haikeana lasin takana komeilevia herkullisen näköisiä voileipiä.
"No minäpä sitten käyn jossain toisessa kahvilassa", nainen sanoi hymyillen Miyulle ja poistui kahvilasta.
"Sinäpä tulit nopeasti", John kommentoi.
"Karkulaises takia en voinut ostaa sieltä mitään", Kathy valitti.

Zen poltteli silmät kiinni ja takaraivo tiiliseinää vasten nojaten savukettaan. Se kuitenkin loppui liian pian, ainakin Zenin mielestä, ja hän tumppasi sen vastahakoisena seinään. Hän paukautti kevyesti päänsä pari kertaa seinää vasten ja käännähti sitten ovea kohti, avaten sen, ja mennen sisälle takahuoneeseen.

Hetken päästä mies raotti varovasti takahuoneen ja kahvilan välistä ovea. Hän astui kynnyksen yli kahvilan puolelle huultaan purren, ja kasvot murtuneen näköisenä. Hän katseli hetken tiskille, jossa Miyu oli, muttei nähnyt ketään muuta enää sen ääressä.

Häpeilevänä Zen palasi tiskin luo ja rojahti sen ylle kasvot käsien suojissa. Hän oli varmasti kuvitellut kaiken.
"Anteeksi", hän mumisi Miyulle nostamatta käsiään kasvoiltaan.

-

Pian kolmikko olikin kolunut kummitustalosta ulos. Nigel oli revennyt nauramaan viimeiselle, pelottavaksi varmaan tarkoitetulle ihmissusinukelle. Se oli vain ollut hänestä niin huvittavan näköinen.

Hän pyyhki silmiään suupielet yhä nykien heidän astuttuaan ulos talosta.
"Oli siinäkin kummitustalo."

-

Chion kurkisti pöydään alta Dionia ja siristi hieman silmiään kun toinen avasi verhot.
"Tuskin se täällä kauaa elää", hän sanoi pienen hymyn noustessa huulille, mutta hän peitti sen kurottautumalla takaisin pöydän alle laittelemaan johtoja paikoilleen. Hän kun niin harvoin piti verhoja tässä huoneessa auki. Oli paljon helpompi piirtää pohjapiirroksia lampun valossa, jolloin valo tuli juuri oikeasta suunnasta, eivätkä varjot tulleet tielle kesken työtä.

-

Sachi mumahti jotain myöntävää asunnon uudesta ulkonäöstä seuraten Mikioa keittiöön. Hän veti ruokapöydän äärestä tuolin itselleen ja istahti sille, kun Mikio alkoi kahvia keittämään. Hän katseli kiinnostuneena ympärilleen nyt paljon elävämmän näköisessä keittiössä.

-Ei se mitään. Haluisitko selittää?, Miyu kysyi ja hörppi jääteetään katsellen Zeniä hivenen kysyvästi. Hän vilkaisi ovelle päin nopeasti ja käänsi sitten katseensa takaisin Zeniin.

--

Hideaki hymähti vain ja katseli ympärilleen. Hän laski kätensä lantiolleen ja pysyi hiljaisena. Hän sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan ja hiljaisena pysyi paikoillaan jotta kaksikko saisi päätettyä mihin nuo haluaisivat seuraavaksi.

--

-No eläis se. Jos pitäisi verhoja auki ja tuulettaisit tätä huonetta välillä, Dion sanoi ja avasi ikkunan. Hän jäi hetkeksi katselemaan ulos ja kääntyi sitten Chionin puoleen.
-Mä en ymmärrä miten sä viihdyt täällä niin paljon, hän sanoi hymähtäen ja katseli ympärilleen. Hänestä työhuone olisi kovasti kaivannut piristystä.

--

Mikio kaatoi pian kahvia kahteen mukiin ja laski toisen Sachin eteen. Hän isthati sitten alas.
-Pidätkö sä? Tästä uudesta sisustuksesta?, hän uteli toiselta.

Zen huokaisi syvään käsiinsä ja siirsi kätensä sivuun kasvoiltaan. Hän huomasi Miyun laittamat rahat kassakoneen vieressä ja pisti ne sisälle koneeseen. Hän vetäisi sitten korkean puujakkaran itselleen tiskin ääreen ja istahti sille.

"Mähän kerroin sulle sillon päälle vuosi sitten siellä ravintolassa, että mulla oli mennyt vähän pieleen mun kihlatun kanssa... Tuskin muistat sitä kylläkään..." Zen aloitti vaisusti ja painoi päänsä taas käsiinsä.
"Kuvittelin näkeväni sen tulevan tänne äsken, tai jotain."

-

Chion ei voinut mitään naurahdukselleen Dionin mainitessa verhoista ja tuulettamisesta. Hän kompuroi pöydän alta pienesti ähkäisten suoristaen selkänsä.
"No mä satun vaan tykkäämään työstäni ja musta tämä huone on lähes moiteeton sen tekoon", hän kertoi ja katsahti pöydälle tuotua kukkaa. Kauankohan se oikeasti kestäisi täällä...

-

Sachi siirsi katseensa Mikioon ja hymyili tuolle hieman.
"Joo, täällä on mukavan valosta ja elosaa", hän vastasi pyöritellen lusikkaa kahvimukissaan, ja ottaen siitä sitten pienen hörpyn.

"No, mennään sitten jonnekin muualle syömään", John sanoi ja lähti siihen suuntaan kaupunkia, jossa muisti olevan paljon ruokailupaikkoja. Ohittaessaan kahvilaa hänen oli kumminkin pakko kurkata ikkunasta. Miehen vatsassa muljahti ikävästi ja sydän rupesi hakkaamaan nopeammin hänen nähdessään tiskin takana henkilön, jota oli huomaamattaan kumminkin ikävöinyt reilusti yli vuoden.

---

Sam piteli edelleen käsiään itsensä ympärillä ja värisi lievästi. Hän ei millään voinut käsittää, kuinka Nigel pystyi pitämään sitä viimeisintä ihmissutta huvittavana.

-Ou..., Miyu sanoi ja vilkaisi ikkunan ohi kävelevää miestä nopeasti. Hän halasi sitten Zeniä hymyillen hivenen.
-No sitten sun ryntäys oli ihan ymmärettävää..Ainiin..ori lähentelen taas, hän sanoi ja sipaisi hiuksiaan hivenen.

--

Dion nyökkäsi ja hymyili hivenen.
-No sitten mä annan sun palata työhös ja meen keittämään kahvia sulle, hän sanoi ja asteli huoneen ovelle. Hän katseli Chionia hetken.
-Elä sulje verhoja ja ikkunaa ihan heti. Jooko..

--

Mikio hymyili hivenen ja kiitti.
-Ohan täällä joo, hän sanoi ja katseli hetken ympärilleen.
-Ja mä nykyisin laitan ruokaa ihan itse ja siivoan, hän kertoi.

Zen nyökähti hiljaisena. Toisen halatessa hän ei kavahtanut siitä pois, tai mitään, ja näin kietaisi toisen kätensä hetkeksi Miyun selälle vastaten halaukseen.
Hän huokaisi jälleen syvään vetäytyessään halauksesta ja hypähti tuoliltaan alas. Hän otti kylmästä muutaman pullon ja sekoitti itselleen drinkin ottaen siitä heti kunnon kulauksen.

-

Samin säikähtänyt olemus ei todellakaan parantanut Nigelin tilaa tämän suupielien nykiessä. Hän tirskahti pienesti ja katsahti sitten Hideakiin nopeasti, siirtäen katseensa pojasta ympärilleen huvipuistoon.
"Sun vuoro päättää, Sam", hän sitten kehotti brunettea kaveriaan kääntyen tuota hymyillen katsomaan.

-

Chion kohotti katseensa Dioniin ja loi vain pienen hymyn huulilleen vastaukseksi. Hän kumartui laittamaan tietokoneensa päälle. Sähköposti piti tarkistaa mahdollisista uusista työtehtävistä.

"Ai...", Sam nosti katseensa Nigeliin ja rupesi vilkuilemaan ympärilleen. "No jos vaikka... tuo", poika osoitti lähellä olevaa vesilaitetta, jonka porteista astui juuri ulos litimärkää nuorisoa.

Hideaki vilkaisi Samin valitsemaa laitetta ja värähti.
-Mä taidan kyllä jättää kastumisen tällä kertaa väliin. En halua pilata vaatteitani, hän sanoi ehkä hivene tylysti.
-Mutta menkää te vaan.

--

Miyu katseli toisen drinkin tekoa hetken aikaa ja vilkaisi kelloa.
-Eikö ole vähän aikaista alkaa juomaan?, hän kysyi hymyillen kevyesti ja hörppi jääteetään.
-Ootko sä käyttänyt sitä kelloa jonka annoin sulle?, hän uteli.

--

Dion hymyili ja asteli sitten huoneesta. Hän veti oven kiinni perässään. Hän meni keittiöön ja kaivoi pakastimesta leipomiaan pullia. Hän lämmitti pullat mikrossa ja keitti kahvia. Hetken päästä hän ilmestyi takaisin Chionin työhuoneeseen ja asteli miehen pöydän luo laskin siihen kupillisen kahvia ja lautasen jossa oli pulla. Dion sekoitti mausteita kahvinpuruihin ja moni oli kehunut hänen keittämäänsä kahvia maailman parhaaksi. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut paljastanut mitä kahvin purujen sekaan pisti.

Nigel ei huomannut mitään outoa Hideakin puhetavassa. Hän oli jäänyt katselemaan laitetta innoissaan.
"Okei, tule Sam", hän yllytti nuorempaa poikaa ja lähti jo edeltä laitetta kohti, seuraten kuinka seuraava porukka kastui veden pärskäistessä yhtenä suurena aaltona heidän päälleen.

-

"Pitää jotain ottaa, että pystyssä pysyn", Zen vastasi ja teki pian uuden drinkin itselleen. Ei kahvilaan nyt muutenkaan kukaan varmaan tulisi enää hänen vuorollaan, joten mitäpä haittaa aikaisesta humalastakaan olisi.

Mies palasi tiskin ääreen laskien sen pinnalle drinkkilasinsa.
"Mm.. oonhan mä. En vaan viiti sitä töissä pitää kun on sen verran arvokas."

-

Chion oli istahtanut koneensa äärelle ja nojaili rennosti pehmustetun tuolinsa selkänojaan sähköpostejaan selaillessaan. Hän nosti katseensa Dioniin oven raottuessa ja hymyili sisäisesti hyvälle tuoksulle, joka tuoreesta kahvista ja lämmitetystä pullasta kohosi.

"Kiitos", Chion kiitti Dionia maistaen kahvia heti miten kun sen käsiinsä sai.

-Mikset sä puhu sille. Aijotko sä loppu elämäs elää näin?, Miyu kysyi ja pudisteli päättään.
-Sä vaan tuhlaat aikaas. Siirry eteenpäin tai koita palata sen kanssa yhteen, hän lisäsi ja nojasi selkänsä tiskiin.

--

Dion hymyili hivenen.
-Ole hyvä, hän sanoi ja asteli jo kohti ovea kunnes pysähtyi.
-Mä ajattelin...että jos ehkä...voisit auttaa muo tänään sen lukemisen kanssa, hän sanoi varovasti.
-Tietenki ymmärrän jos sulla ei ole aikaa..

Sam vilkaisi nopeasti Hideakia, kohautti mielessään olkiaan ja lähti lähes yhtä innokkaasti Nigelin perään. Jonossa poika tajusi ottaa rillinsä pois ja laittaa ne paremman puutteessa housujensa taskuihin, sillä niitä olisi ollut uuvuttavaa pyyhkiä kuiviksi laitteen jälkeen. Kyllähän Sam tiesi että housutkin kastuisivat kumminkin ja vesi imeutuisi niiden läpi lasien linsseille.

Nigel jonotti kärsimättömänä laitteeseen ja virnuili vain niille, jotka tulivat litimärkinä ja hiukset päätä myöten liimautuneina laitteesta. Heti päästessään jonosta hän siirtyi istumaan paikalleen ja virnisti tietävänä Samille. He tulisivat kastumaan läpikotaisin, mutta onneksi päivä oli melko helteinen.

-

Zen tuhahti hiljaa ja otti kulauksen juomastaan.
"Ei se suostu puhumaan mun kanssa... Ehkä. Tai sitten mä vaan pelkään kohdata sen, koska tiedän, että mä tein niin väärin. Ja sitten taas en saa sitä mielestä. Yritänkin ajatella uutta miestä ittelleni niin tulee vaan John mieleen", hän mutisi ja kavahti hieman kuullessaan Johnin nimen huuliltaan.

"Aina etin baarista miestä, jolla olis ruskeat hiukset... hieman niitä vaaleammat silmät, joissa on tietty sävähdys kerman väriä... Hyvä ryhti ja liikunnasta kielivät, ei liian huomiota herättävät lihakset..." Zen oli ajautunut puhumaan taas Johnista ja häntä kirpaisi sisältä. "Ei hitto."

-

Chion silmäili sähköpostejaan kuunnellessaan samalla Dionia.
"Itseasiassa mulle ei ole tullut nyt uusia työtehtäviä, joten ehin hyvin auttamaan sua", hän sanoi kääntäen katseensa Dioniin ovella.

Hideaki istahti alas ja jäi odottamaan kaksikkoa. Hän kaivoi puhelimen taskustaan ja alkoi höpöttää italiaa erään mieshenkilön kanssa. Ehkä ihan vain kostoksi Nigelille kun tuo takaisin tulisi.

--

Miyu hymähti ja katseli hetken Zeniä.
-Tiedätkö mä tunnen erään miehen joka petti vaimoaan vaikka rakasti häntä koko sydämmestään. Niiden tilanne oli vuosia sama. Sitten tämä mun tuntema mies eräs aamu heräs ja tajus että oli viimeiset kaksikymmentä vuotta viettänyt kotona ja töissä piileskellen. Hän soitti entiselle vaimolleen ja sai vain kuulla että hän oli kuollut muutama vuosi sitten. Samalla tämä mies tajusi että hän oli heittänyt melkein koko elänsä hukkaan ja unohatnut elää, hän kertoi ja katseli Zeniä vakavana.
-Haluatko sä että sulle käy samanlailla? Kahden kymmenen vuoden päästä heräät ja tajuat että sun elämä on jo melkein ohi ja että sä olet heittänyt sen hukkaan.

--

-Hienoa, Dion sanoi hymyillen suloisesti ja nyökkäsi.
-Koska sä haluaisit auttaa muo?, hän uteli.

Sam virnisti takaisin Nigelille ja istui tuon viereen. Hän kiinnitti turvakaiteen ja rupesi kurkkimaan, mitä kaikkea tässä laitteessa tulisi eteen. Viimeistenkin penkkien täytyttyä vaunut lähtivät hitaasti liikkeelle, mutta vauhti koveni kevonemistaan.

Zen kohotti lähes säälittävän katseensa Miyuun tiskin tasolta.
"Mitä mä tunteilleni mahdan", hän valitti ja hautasi kasvonsa takaisin käsiensä suojiin.
"Sano sitten mitä mun pitäisi tehdä. Ainakaan mä en sille soita kuullakseni, kuinka se haukkuis mut ihan pihalle."

Mies oli huomaamattaan ajautunut purkamaan sydäntään tälle puolitutulle mallille, jonka oli viimeksi puolitoista vuotta sitten nähnyt, ja se, vaikkei hän sitä tiedostanutkaan, vieritti hieman kiveä sivummalle hänen sydämeltään.

-

Chion kohautti hieman olkiaan ja katseli Dionin suloista ja tarttuvaa hymyä.
"Koska haluut alottaa?"

-

Nigel huudahti innoissaan ensimmäisessä vesipärskähdyksessä, joka kasteli hänen paitansa alavatsan kohdalta ja housut haarusten. Tämä se oli kunnon menoa.
Laitteen lopussa Nigel ehti nähdä vain pienen vilauksen eteen kertyvästä vedestä, ennen kuin se kaikki oli jo hänen päällään.
"Virkistävää", hän nauraa hekotti Samille heidän noustessa laitteen kyydistä vettä litrakaupalla valuen.

-No. Ensin mä päättäisin haluunko yrittää sen kyseisen miehen kanssa uudestaan. Sitten jos haluat. Ja siltä se vaikuttaa niin et soittaos vaan..hmm..kirjottaisit vaikka kirjeen tai lähettäisit tekstiviestin. Jossa käskisit sen kyseisen miehn olla vastaamatta siihen vaan tulemaan johonkin tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan. Jos se ilmestyis paikalle kaikki varmaankin sujuis hyvin ja jos ei niin..sitten sun ehkä kannattais koittaa löytää itsellen uus mies, Miyu sanoi ja kohautti olkiaan katsellessaan Zeniä.
-Ja uuden miehen löytäminen tuskin tuottaa vaikeutta, hän sanoi naurahaten.
-Olisthan sä mullekkin kelvannut..tai kelpaisit yhä, hän lisäs hymyillen.

--

-Koska vain. Vaikka heti, Dion sanoi innosta säihkyen ja hymyillen. Hän nyökkäsi ja katseli Chionia tuikkivin silmin.
-Haluatko täällä koittaa opettaa vai olohuoneessa?

--

Hideaki höpötti yhä puhelimessa ja istuskeli betonisen kukkaruukun reunalla. Hän poltteli samalla tupakkaa ja oikoi jalkojaan. Hän ei edes kiinnittänyt ainankaan vielä huomiota siihen että Sam ja Nigel olivat jo laitteesta poistuneet.

Zen kuunteli tarkasti Miyun neuvoja, mutta sivuutti tuon viimeisen lausahduksen, ettei se jäisi mieleen vaivaamaan.
"Uh... ehkä mä kerään tohon kaikkeen voimia pari päivää... tai viikkoa", hän mutisi ja kulautti loput drinkistään kurkusta alas.

Hän kun tiesi jo haluavansa Johnin takaisin, jos se nyt vain mahdollista olisi, mutta kun hän oli tällainen pelkuri niin mitä lie kaaosta siitäkin tulisi. Helpompaa olisi vain etsiä uusi kohde, oppia rakastamaan sitä, ketä se nyt lieneisikään ja elää elämää eteenpäin. Mutta kumpa se olisikin vain niin helppoa...

-

Chion vilkaisi ympärilleen työhuonettaan.
"Annetaan tän paikan vähän tuulettua", hän sitten tokaisi ja nosti kahvin ja pullalautasensa mukaan astellen ulos huoneesta.

"Niinpä", Sam myönsi naureskellen, pyyhkiessään silmien eteen valahtaneita ja naamaan liimautuneita hiuksiaan sivulle. Hän kaiveli rillinsä taskusta ja yritti pyyhkiä niitä paitansa helmaan, joka - poikkeamatta mistään muusta vaatekappalesta - oli myös aivan litimärkä.

Miyu naurahti ja nyökkäsi.
-Tee niin..mutta lupaa mulle että teet asian eteen jotain, hän sanoi ja katseli toista hetken aikaa kääntäen sitten selkänsä Zenille ja pysyen hiljaa.
-Mä vaan toivon että itsekkin löytäisin miehen jota rakastaa..ja joka rakastais muo..tällaisena kuin olen..

--

-Okei, Dion sanoi iloisesti ja nyökkäsi. Hän hyppelehti hakemaan aapisen ja asteli sitten takaisin olohuoneeseen istahtaen sohvalle.

Nigel pyyhki myös hiuksia silmiltään ja koitti tuloksettomasti pörröttää niitä hieman paremman näköiseksi. Hänen paitansa ja housunsa, kengätkin, olivat aivan litimärkiä, ja tuntuivat painavan kymmenkertaisesti enemmän kuin ennen kastumista, niiden liimautuessa kylmänä ihoa vasten.

Hän kumartui puristamaan hieman lahkeistaan vettä ja väänsi sitten paidan helmastaankin rutkasti vettä. Vielä potkaisten kenkänsäkin jalastaan hän lähti talsimaan paljain jaloin asvaltilla sinne missä Hideaki odotti, kehuskellen samalla Samille, ettei varmana tulisi ainakaan kovin kuuma hetkeen.

-

Zen tuijotteli ilmeettömänä Miyun selkää ja vaaleita hiussuortuvia, jotka olivat vieläkin pitemmät kuin hänen omansa.
"Mennään tänä iltana baariin", hän ehdotti toiselle pää kättä vasten leväten.
Hänen teki mieli niin kovasti vain juoda kunnon kännit ja viettää loppu ilta aivan hunningolla tietämättä aamulla mitään viime illasta.

-

Chion istahti Dionin vierelle laskien sohvapöydälle kahvimukinsa. Pullansa hän piti sylissään haukaten siitä palasen.
"Ootko sä edistynyt mihin asti?" Hän kyseli silmäillen aapista Dionin käsissä.

Hideaki vilkaisi kaksikkoa kun nuo lähemmäs tulivat ja hymähti. Hän hyvästeli italiaksi miehen luurin toisessa päässä ja pisti sitten puhelimen taskuunsa. Hän jatkoi polttelua eikä noussut ylös.
-Onneksi en tullut mukaan, hän sanoi hymähtäen.
-Sun uudet farkut on nyt.., Hideaki aloitti mutta nieli sanansa. Hän meinasi sanoa pilalla muttei viitsinyt. Eikö Nigel tajunnut menneensä merkki farkuissa kastumaan.
-Ihan märät, hän jatkoi lauseensa loppuun.

--

-Katsomaan kun sä kännäät? Hmm.., Miyu kysyi ja vilkaisi Zeniä nopeasti. Hän kohautti olkiaan.
-En mä tiedä. Baarit ja klubit ei oo koskaan oikeen ollut mun juttu, hän sanoi hymähtäen.

--

-No..oikeastaaan en kauheasti mihinkään.., Dion sanoi hivenen nolona.
-Mä olen koittanut itse päästä pidemmäälle...mutta ei sittä oikeen mitään ole tullut, hän mumisi puna nousten poskille.