Osa#1

Nigel vilkaisi Hideakia ja nousi itsekin ylös, vajaa tölkki kädessään. Jälleen hän oli avaamassa suutaan kun kuuli nimensä ihmismassan seasta. Hän käänsi kasvonsa sitä kohti ja pian näkikin Samin kiirehtivän heidän luokseen.

"Sä tulitkin nopeasti", hän vain totesi, vilkaisten syrjäsilmällä Hideakia, ja hymyili hieman Samille.

Hideaki vilkaisi Samia. Ainankin joku oli hyvällä tuulella. Hän moikkasi sitten toista ja vilkaisi Nigeliä. Tuo ei sitten saanut vieläkään vastattua hänen kysymykseensä.

--

Haru vilkiaisi lääkäriä ja pyyhki kyyneliään pois silmiltään. Hän siveli koiran turkkia miettien huomaittaisiko lääkäri jotakin siitä ettei eläimiä saanut sairaalaan tuoda. Hän kuitenkin pysyi hiljaisena ja nyökkäsi vain jääden katselemaan Chojiroa.

"Joo, bussi tuli melkeinpä saman tien", Sam selitti ja tervehti siinä välissä Nigelin ystävääkin.
"Otatteko karkkia?" poika kysäisi ja kaiveli farkkujen taskusta pussin tarjoten sitä toisille

---

Wakaki vilkaisi Chojiron vointia ulkoisesti ja huomasi vasta silloin sängyllä koiran.
"Oi, sinulla on koira mukana. Minä olen ihan pienestä asti pitänyt koirista", mies ihasteli.
"Tänne ei kyllä saisi koiria tuoda... Mutta en kantele sinusta. Pidä se vain piilossa muilta työntekijöiltä, he eivät välttämättä ole yhtä armollisia", Wakaki hymyili toiselle ystävälliseen sävyyn.

Nigel hymähti vain hiljaa Samin pirteydelle ja otti sitten muutaman karkin tuon tarjoamasta pussista. Hän joi tölkkinsä nopeasti tyhjäksi ja heitti sen läheiseen roskakoriin.
"Minne seuraavaksi?"

-

Chojiro makasi siinä vain paikoillaan, kuullen hiljaa ympäriltään kuuluvat äänet. Hän sai liikautettua jälleen hieman sormiaan yrittäessään saada otteen kroppansa ohjauksesta, mutta lihakset eivät tuntuneet kuuntelevan yhtään häntä ja pää oli kuin sumua täynnä.

-Ei kiitos, Hideaki sanoi ja pudisti päätään. Hän vilkaisi Nigeliä ja kohautti olkiaan.
-Ihan minne vain mun puolesta. Paitsi vuoristorataan, hän sanoi ja hymyili hivenen kietoen kätensä ympärilleen.

--

-Kiitos...mä halusin että se tutustuu Chojiroon, Haru sanoi hivenen helpottuneena ja silitteli pennun turkkia sormillaan. Hän vilkaisi nopeasti Chojiroa.
-Musta tuntuu että hän on hereillä, hän sanoi lääkärille katse Chojirossa yhä. Kultaisennoutajan pentu istahti sängylle ja heilutti häntäänsä hivenen.

Sam tutkaili käsissään olevaa karttaa ja löysi moniakin laitteita, joita olisi tahtonut kokeilla, mutta koska ei osannut päättää, hän vain pysyi hiljaa ja odotti toisten tekevän päätöksen, mutustellen tahmeita karkkejaan.

---

"Niinkö?" Wakaki hämmästeli ja rupesi jälleen tutkailemaan laitteita ja papereita.
"Voi hyvin ollakin..." mies mumisi itsekseen. "Mutta hän saattaa olla liian väsynyt herätäkseen kunnolla."

Nigel vilkaisi Hideakia ja sitten Samia, ja kun kumpikaan ei sanonut mitään hän vain antoi katseensa osua ensimmäiseen laitteeseen mikä eteen tuli.
"Tonne?" Hän kysäisi hieman epäröivästi viitaten kummitustaloa kohti. Niistä hän ei ollut ikinä tykännyt, vaikka ei niinkään säikkyillyt yllättäviä huhuiluita ja eteen pomppivia zombeja.

-Käy mulle, Hideaki sanoi ja otti jo muutaman askeleen kummitustaloa kohti. Hii hän saisi syyn roikkua Nigelissä kiinni.
-Mennäänkö?

--

-Okei. Voiks mä mitenkään auttaa Chojiroa, Haru kysyi ja käänsi katseensa mieheen. Tuon ilme ei näyttänyt muuttuvan mutta jotenki Haru vaistosi että tuo oli heräämässä.

Samin pirteys tuntui haihtuvan savuna ilmaan. Hän oli elämänsä aikana käynyt vain muutaman kerran huvipuistossa ja vain kerran - ollessaan 5-vuotias - hän uskaltautui ainoastaan kummitustalon portille.
"No... joo, mennään vaan", Sam yritti rohkaistua. Eihän se niin kamalaa voinut olla.

---

Wakaki kurtisti kulmiaan kevyesti miettiessään.
"Valitan, mutta nyt ei taida muu auttaa, kuin kärsivällinen odotus", Wakaki loi kuitenkin rohkaisevan hymyn Hideakille.
"Tämä vaikuttaa kumminkin hyvin lupaavalta. Chojiro voi hyvinkin herätä ihan lähipäivinä.

Nigel hymähti hiljaa kun vaihtoehto kävi kaikille, mitä nyt vähän vastahakoisesti, ja lähti talsimaan Hideakin perässä kummitustaloa kohti.

Hideaki hymyili hivenen ja hyppelehti edeltä kohti kummitustaloa.
-Noh pelottaako teitä, hän sanoi kieltään näyttäen asteli sisälle edeltä.

--

-Okei..vaikka oon mä ton ennenkin kuullu, Haru sanoi ja hymyili kevyesti pyyhkäisten poskeaan nopeasti. Hän sitten nosti koiran syliinsä ja jäi katselemaan Chojiroa.

"P-pikkasen", Sam myönsi, vaikka hänestä sen näki jo ulkoakin päin. Hän kyyristeli toisten takana ja yritti hieman jo kurkkia, että mikä häntä odotti kummitustalossa. Kylmät väreet kulkivat pojan kehon läpi.

---

Wakaki katseli hetken Chojiroa ja huokaisi sitten kevyesti.
"Minäpä jätän sinut kahden hänen kanssaan", Wakaki sanoi kävellessään ovelle ja astuessaan ulos käytävälle.
"Kutsu hoitaja, jos jotain tapahtuu", hän vielä neuvoi, ennen kuin sulki oven.

Nigel naurahti vain hieman ja meni vastustelematta Hideakin perässä sisälle, mistä kuului jo jonkun kiljahdus ja epämääräistä hohotusta.

Hideaki katseli ympärilleen ja hidasti askeliaan hivenen jotta Nigel ja Sam ehtisivät hänen luokseen. Hän hymyili kevyesti ja vilkaisi taakseen jääden paikoilleen seisomaan.

--

-Etkö sä pidä niistä?, Dion kysyi Chionilta ja katseli kauniita liljoja ennen kuin käänsi katseensa mieheen. Hän räpytteli silmiään hivenen ja sipaisi kukan terälehteä.

--

Haru nyökkäsi ja katseli lääkärin perään hetken ennen kuin jäi hiljaisena katselemaan Chojiroa pyytäen tuota vielä kerran heräämään.

--

Miyu asteli pitkin kaupungin katuja ja katseli ympärilleen. Hän hymyili hivenen ja sipaisi mekkoaan paremmin. Hän hyräili itsekseen ja pysähtyi hetkeksi katselemaan mainoskuvaa itsestään. Lopulta hän astui sisälle hiljaisen oloiseen kahvilaan ja vilkaisi ympärilleen.

--

Mikio hymyili hivenen ja katseli Sachia hetken.
-Ois hieno jos voitais olla ystäviä...vaikka...et haluakkaan musta mitään sen enempää kuin pelkän ystävän, hän sanoi ja katseli toista.

Sam yritti pysyä Nigelin perässä ja samalla hidastella, jotta saisi kerättyä tarpeeksi rohkeutta astuakseen kummitustaloon. Lopulta portilla hän veti syvään henkeä ja astui sisään, jottei jääsi muista jälkeen.

Nigel pääsi pian Hideakin tasolle ja vilkaisi sitten olkansa ylitse hidastelevaa Samia.
"Ei täällä ole mitään pelottavaa", hän naurahti selvästi epävarmalle kaverilleen. Samassa hänen edessään välähti epämääräinen luurangon tapainen heijastus ja jostain kuului taas nauhalle otettua kirkunaa.

-

Chion katsahti kukista Dionia.
"Ei, on noi hienoja", hän vastasi lyhyesti ja katsahti jälleen kukkia ja kuinka hellästi Dion niitä käsitteli.

-

Sachi hymyili Mikiolle ja nyökkäsi tuon sanoille.
"Musta olis mukavaa, jos me pystyttäis pysyä ystävinä", hän vastasi. Mikio oli todella mukavaa seuraa, eikä Sachi halunnut, ettei he voisi olla ystäviä.

-

Zen hinkkasi tiskiä voimalla ja tuhahti sitten kuuluvasti. Hän käännähti poistuen takahuoneeseen, missä heitti kärsineen rätin lavuaariin, ja palasi sitten kahvilan puolelle valmistamaan itselleen jotain juomaa, ettei jäisi ilman tekemistä.

Hideaki säpsähti ja hypähti melkein Nigelin kaulaan mutta sai kuitenkin itsensä estettyä.
-Ei niin, hän sanoi naurahtaen hivenen.

--

Dion hymyili ja kääntyi kassaneidin puoleen pyytäen liljoja sekä muutaman valkoisen ruusun niiden seuraksi. Hän jäi sitten katselemaan kun nainen kääri kukkia paperiin.

--

Mikio hymyili hivenen ja nyökkäsi. Hän veti sitten taas Silkyä lähemmäs itseään ja pysyi hetken aikaa hiljaisena. Hän naputteli kenkiään yhteen hetken.
-Haluaisitko sä tulla mun luokse vaikka kahville?

--

Miyu asteli tiskille ja vilkaisi listaa jossa oli eri juotavia.
-Yks jäätee kiitos, hän sanoi ja katsathi nyt vasta tiskin takana olevaa miestä paremmin.
-Zen??

Sam hätkähti ja astui askeleen taaksepäin, meinaten kompastua. Mutta heti, kun kuvatus oli taas poissa, poika kipitti nopeasti lähemmäs Nigelia ja Hideakia.

Nigel tunsi pelkät kylmät väreet selkärangassaan äkillisestä ilmestyksestä ja sen ohi mentyä hän oli revetä nauruun varsinkin Samin kauhistuneelle ilmeelle. Hän kuitenkin jatkoi matkaansa suupielet nykien, hänen yrittäessä estellä naurua.

-

Chion katseli kuinka nainen otti kukat käsiinsä ja aloitti sitten käärimään niitä papereiden sisään. Hän seurasi hetken myyjän tekoja ja kaiveli sitten lompakkonsa esiin maksaakseen kukat.

-

"Kyllähän mä voisin tullakin", Sachi vastasi ja silitteli hieman siinä vieressään nököttävää Sashaa. Hän katseli hetken kissoja hymyillen, miten nuo olivatkaan kasvaneet paljon.

-

Zen säpsähti vasta oman nimensä kuullessaan ja käänsi katseensa tiskin takana olevaan Miyuun. Hän tunnisti toisen samantien.
"Miyu", hän sanoi hivenen yllättyneenä jääden toista tuijottelemaan.

Hideaki vilkaisi Samia ja jatkoi eteenpäin hivenen varovasti. Hän koittikin liikkua niin että joku muu laukaisis seuraavan pelottimen ennen häntä.

--

Dion hymyili hivenen ja vilkaisi Chionia.
-Kiitos kun maksat nämä, hän sanoi ja pian otti kukat vastaan naiselta jääden sitten odottelemaan että Chion saisi ne maksettua.

--

-Okei, Mikio sanoi hymyillen ja nousi ylös.
-Mennäänkö saman tien?, hän uteli ja nosti Sashan syliinsä. Silky sen sijaan oli valmis kävelemään kotiin asti itse.

--

-Moi., Miyu sanoi hymyillen hivenen ja sipaisi vaaleita hiuksiaan.
-Miten sulle kuuluu?, hän uteli hymyillen hivenen ja sipaisi turkoosin yksiolkaimisen mekkonsa helmaa hivenen.

"Ole hyvä vaan", Chion sanoi ja ojensi pari seteliä myyjälle, odottaen sitten hetken vaihtorahoja. Hän suloi sitten lompakkonsa takaisin taskuunsa ja lähti Dionin perässä kukkakaupasta.

-

Sachi katsahti ylös Mikioon tuon noustua. Hän nousi itsekin ylös nyökähtäen ja pyyhkäisi hieman housujaan mahdollisesta liasta.

-

"Ei mitään tavallista parempaa", Zen vastasi kasvot yhä lievästi yllättyneenä siitä, että Miyu oli siihen eteen tupsahtanut.
"Niin halusitko sä jotain siis?" Hän kysäisi sitten nopeasti kun ei ollut toisen jääteen tilausta kuunnellut.

Dion asteli kohti kotia ja piteli hellästi kukkapakettia kädessään. Hän hymyili Chionille hivenen ja asteli pian sisälle taloon.
-Onkohan meillä oikeanlaisia ruukkuja näillä, hän rupesi miettimään.

--

Mikio lähti astelemaan kotia kohti ja Silky kipitteli miehen vierellä kiltisti. Sasha sen sijaan näytti varsin tyytyväiseltä Mikion sylissä ja kehräsi hiljaa.

--

-Joo. Yksi jäätee kiitos, Miyu sanoi hymyillen hivenen ja alkoi kaivelemaan laukustaan lompakkoaan.
-En ookkaan nähnyt suo pitkään aikaan, hän lisäsi hymyillen kevyesti.

Sam kulki visusti Nigelin takana, lähes hipoen toisen selkää. Hän vilkuili hermostuksissaan ympärille ja yritti varautua kaikkeen, mitä seuraavaksi saattaisi tulla.

---

Saatuaan kaikki laatikot sisälle ja muuttomiesten poistuttua John lähti esittelemään kaupunkia Kathylle.
"Aivan ihastuttava kaupunki. Minun on tuotava joskus perheeni tänne", nainen hehkutti, eikä meinannut edes huomata, kun John pysähtyi erään kahvilan eteen.
"Tässä oli ennen baari, jossa hän työskenteli", John sanoi melkeinpä itsekseen, mutta niin kuuluvalla äänellä, että Kathykin kuuli. Johnin työkaverit olivat jo tottuneet, että John puhui Zenistä 'hänenä'.
"Oi John, mennään sinne. Se näyttää todella ihanalta, enkä ole syönyt mitään aamiaisen jälkeen", Kathy innostui tarkasteltuaan hieman kahvilan ulkoasua.
"Enpä oikein tiedä", John mutisi. Hän ei halunnut edes ajatella sitä vaihtoehtoa, että Zen olisi töissä. Vaikka hän olikin saanut Amerikassa muuta ajateltavaa, hän ei ollut vielä valmis kohtaamaan toista kasvoista kasvoihin.
"Ehkä hän ei ole enää täällä töissä. Jos se baari on muuttanut muualle", Kathy sanoi, kuin lukien Johnin ajatukset.
"No hyvä on", mies huokaisi ja raotti hieman ovea, päästääkseen Kathyn ensimmäisenä sisälle.

Chion avasi asunnon oven ja jätti kenkänsä eteiseen.
"Eiköhän niille jotain löydy", hän sanoi ja tyhjensi taskunsa eteisen pöydälle lähtien sitten viemään ostamaansa kovalevyä työhuoneeseensa.

-

Sachi tallusteli Mikion vierellä kohti toisen kotia. Siitä olikin aikaa kun hän oli viimeksi siellä käynyt...

-

Nigel asteli eteenpäin ympärilleen kurkien, yrittäen etsiä mistä seuraava kiljunnan kohde ilmestyisi. Pian katosta pompahtikin lauma muovisia lepakoita poikien päiden ylle nihkeillä siivillään heitä tökkien ja nauha pyöritti jälleen epämukavia kirskumisääniä.

-

Zen käännähti ottamaan jääteepullon kylmäkaapista takaansa ja nosti tiskille lasin, johon alkoi juomaa kaataa.
"Niin, no olen lojunut kotona ja raatanut täällä jotain tyhjänpäivästä... Ja sullakin varmaan on töitä ollut", hän sanoi siinä samalla ojentaen kylmän lasillisen jääteetä Miyulle.

Mies nosti katseensa ovelle kuullessaan sen käyvän, ja näki jokin ulkomaalaisen naisen tulevan sisään. Hän juuri pohti, oliko Tokiossa jälleen joku turistikausi, kun naisen perässä sisälle astui tuttuakin tutumpi mies. Vaikka toinen oli hieman muuttunut, hän silti tunnisti tuon saman tien. Zenin silmissä särähti pieni järkytys ja hän nielaisi.

"Voitko palvella noita asiakkaita mun puolesta? Kiitos", hän mutisi nopeasti Miyulle ja poistui mahdollisimman nopeasti takahuoneeseen painaen selkänsä sitten suljettua ovea vasten. Miksi John tänne tuli? Ja eikö hänen pitänyt olla Amerikassa?

Dion asteli eteisestä keittiöön ja löyikin eräästä kaapista sopivan maljan kukille. Hän asetteli ne maljaan ja hymyili hivenen pistäen sen sitten keittiön sivu pöydälle. Hän pisti sitten siivoustarvikkeet oikeaan kaappiin ja jäi ihailemaan kukkia hymyillen.

--

Mikio asteli pian tutun kerrostalon luo ja avasi heille oven. Hän hyppelehti portaat ylös ja avasi asunnon oven päästäen kissat sisään otettuaan näiltä hihnat pois. Hän oli viimeisen kuukauden aikana pistänyt asunnon lattiasta kattoon uusiksi. Huoneiden järjestykset olivat muuttuneet ja asunto oli nykyisin sisustukseltaan paljon valoisampi ja yksinkertaisempi.

--

Hideaki kiljahti ja painautui Nigeliä vasten. Hän vilkaisi sitten ympärilleen ja hivuttautui eteenpäin Nigelin kyljessä kiinni.

--

Miyu räpytteli silmiään ja katseli Zenin perään ennen kuin vilkaisi ovella olevia kahta ihmistä. Hän jäi sitten nojailemaan tiskiin vaikkei aikonutkaan tarjoilla mitään.