Osa#1

Naoto nyökkäsi vain ja hymyili hieman.
"Nähdään sitten", hän sanoi ja kulki huoneen ovelle, huiskautti kättään vielä Nobulle ja Yuralle, ennen kuin katosi käytävään.

-

Nigel kietaisi luontevasti kätensä Hideakin ympärille ja näytti täysillä tuulesta, joka puhalsi kasvoihin ensimmäisessä mäessä.

-

Chion katseli listaa hetken, etsien siitä kanaruuat. Hän selitti sitten kunkin annoksen sisällöt Dionille näyttäen aina mistä sillä hetkellä puhui.

Nobu katseli Naoton perään hetken ennen kuin kääntyi Yuran puoleen ja suukotti toista hellästi.
-Mmm..saisinko pienen hörpyn sun kahvistas?

--

Marin nojaili yhä autoon ja tuijotteli sairaallaa hiljaisena. Hän vilkaisi autoon jossa Miki väritteli värityskirjaansa jonka oli pakannut mukaan.

--

Hideaki sulki silmänsä ja tärisi Nigelin kylkeä vasten purren huultaan. Häntä pelotti ihan kamalasti. Enimmäinen alamäki olikin sitten pelkkää huutoa.

--

Dion lopulta osoitti listasta ruokaa jota halusi ja hymyili hivenen.
-Kiitos, hän sanoi ja kurottautui suukottamaan Chionin poskea mutta se osuikin vahingossa toisen suupieleen ja Dionin poskille nousi puna.

-.... Jos pitää ampua ni ampuis sitten kunnolla? Kannattaako sitä ampua ollenkaan jos aijotaan jättää henkiin? Mennä nyt vankilaan ja istua siellä tietäen et mies jonka halus hengiltä jatkaa hommiaan samaan tapaan kunhan pääsee sairaalasta. Jos se oisin ollu minä oisin ampunu sitä persuk- auuu!, Tetsu työnsi oven auki samalla kun sammutti puhelimensa. Mies oli vaimonsa kanssa puhunut ja tuo oli huutanut niin että korvat soisivat seuraavat kaksi tuntia. Mies jäi katselemaan Yuraa hetkeksi ennen kuin käänsi katseensa veljeensä.
- .. ootko sä kuolemaisillas vai lähdinkö turhaan töistäni sun takias?, tuo kysy ja huomasi että mies sitä ihan pahalla tarkottanut. Hän vain halunnut osoittaa että Nobu merkitsi jotakin hänelle. Ei paljoa. Mutta jotakin.

Naoto astui ulos sairaalan ulko-ovista ja suuntasi Marinin autolle. Hän hymyili hiukan ennen kuin hypähti auton kyytiin.
"Se voi hyvin, ei osunut pahoihin paikkoihin. Lupasin, että käytäisiin myöhemmin tänään."

-

Nigel tuuletti kierroksen ajan vapaalla kädellään ja toisella piteli Hideakia kylkeään vasten. Hän naureskeli vaunun palatessa lähtöpaikkaansa ja hypähti sen kyydistä adrealiini vielä suonissa kiehuen.
"Whuu, se oli mahtavaa!"

-

Chion katseli vain Dionia takaisin jokusen sekunnin, mutta hymähti sitten hiljaa.
"Oleppa hyvä vaan", hän sanoi ja käänsi katseensa ruokalistaan, päättäen mitä ottaisi itselleen. Hän viittoi tarjoilijan paikalle ja teki heidän ruokatilauksensa.

Nobu hymähti vain ja vilkaisi Yuraa nopeasti ennen kuin jäi katselemaan Tetsua.
-Mä oon ihan kunnossa, hän sanoi veljelleen ja jäi sitten hetkeksi tuijottelemaan käsiään ennen kuin kohotti katseensa takaisin Tetsuun. Hä ei jaksaisi nyt toisen syyttelyitä kun muutenkin oli melko huono olo.

--

Marin istahti autoon ja nyökkäsi hymyillen hivenen.
-Hyvä niin, hän sanoi ja lähti jatkamaan matkaansa kohti eläintarhaa.
-Ootko sä kunnossa?, hän kysyi ja laski kätensä Naoton reidelle.

--

-Ihan kauheeta, Hideaki sanoi vatsaansa pidellen ja hoiperteli Nigelin perään. Hän huokaisi hivenen ja otti kaiteesta tukea.
-Tohon mä en kyllä ikinä enää tuu..

--

Dion punasteli vain pöydän toisella puolella hiljaisena ja tuijotteli käsiään.
-Ehkä...sä voisit...jos siis haluat..tai jos sulla on aikaa..niin auttaa muo opettelemaan lukemista.., hän sanoi.

Tetsu ojensi mukanaan tuomansa kukat Yuralle ja käski miehen hommata niille vettä ettei Nobun tarvisi kuolleita rehuja katsella. Kyllä mies oli tuonut kukkia.
- No näytätkin ihan hyvin voivalta.. näin nopeasti katsottuna

Yura jätti kahvinsa Nobun käsiin kun otti kukat Tetsulta ja lähti hommaamaan niille vähän vettä.

-

Naoto nyökkäsi vain ja käänsi katseensa takaisin ulos ikkunasta. Hän pureskeli hieman alahuultaan tuijotellessaan ulkona taakse jääviä taloja.

-

Nigel naurahti ja vilkuili ympärilleen.
"Sä varmaan haluut nyt johonkin karuselliin tai jotain", hän vitsaili ja katsahti Hideakiin. Toinen saisi nyt päättää päämäärän, kun oli suostunut tulemaan hänen kanssaan vuoristorataan.

-

Chion siirsi katseensa Dioniin.
"Voinhan mä auttaakin jos ei ole töitä tehtävänä."

-Toit kukkia?, Nobu sanoi hivenen yllättyneenä ja vilkaisi Yuran perään ennen kuin käänsi katseensa taas Tetsuun. Hän pysyi hteken hiljaisena.
-Ja joo..mä olen ihan kunnossa.

--

Marin vilkuili Naotoa aina välillä muttei enää sitten loppumatkasta sanonut mitään. Hän parkkeeraki kuitenkin pian eläintarhan lähettyville ja nousi autosta.
-Nonii mennääs Miki, hän sanoi pojalle hymyillen.

--

Hideaki hymähti ja asteli Nigelin perässä yhä vatsastaan pidellen.
-Mitäs jos mentäis vaikka tohon, hän sanoi ja osoitti hauskan näköistä laitetta kauempana.

--

-Okei..mut ei sun tarvii..oot muutenkin jo kauhean kiireinen, Dion sanoi ja mietti mielessään ettei olisi pitänyt edes mennä kysymään.

- No eikö ihmisille nyt jotain tuoda jos ne on sairaalassa, Tetsu sanoi ja istui alas. Mies uteli oliko muu perhe käynyt tuota katsomassa

Naoto nousi auton kyydistä Marinin parkkeerattua ja otti kameran hansikaslokerosta mukaan. Hän lähti sitten astelemaan eläintarhaan kohti kahden muun kanssa räpellellen sormiensa välissä kameran kantonauhaa.

-

Nigel katsahti Hideakin osoittamaan suuntaan ja hymyili.
"Selvä, käy mulle", hän sanoi lähtien jo lampsimaan laitetta kohti.

-

Chion kohotti hieman kulmiaan Dionin äkilliselle mielenmuutokselle.
"Ei, kyllä mä ihan mielelläni voin auttaa jos vaan on tarvis", hän sanoi ja otti huikan vedestään, joka oli hetki sitten tuotu.

-

Sachi talsi katuja pitkin äkillisen haukotuksen uhrina. Miehen 14-vuotias pikkuveli oli tullut hänen luokseen käymään ja piti nyt huolta hänen elukoistaan kotona, antaen näin hänelle hieman vapaa-aikaa tuhlattavaksi.
Sachi raaputti niskaansa poiketen erääseen kahvilaan hakemaan kahvin mukaansa.

Marin asteli Mikin kanssa edeltä lippukassalle ja kun Naoto pääsi heidän luokseen hän maksoi kolmikon sisään.
-Mitäs sä Miki haluut ensimmäisenä käydä kattomassa?, mies uteli ja poika ilmoitti heti että kettuja. Marin hymyili hivenen ja antoi Mikin kipitellä edellä kun hän kietoi kätensä Naoton ympärille.

--

Nobu hymyili hivenen ja kohautti olkiaan.
-Kiitos, hän sanoi sitten vain ja nojautui paremmin sänkyä vasten katsellen hetken aikaa Tetsua.
-Äiti kävi. Mutta isä ja Nami on kai tulossa illemmalla, hän sitten kertoi.

--

Hideaki hyppelehti Nigelin vieressä ja vilkaisi toista pian.
-Mitä mä olen sulle?, hän kysyi lopulta toiselta hivenen varovasti.

--

Dion hymyili hivenen ja nyökkäsi. Hän pysyi taas jonkin aikaa hiljaisena ja siinä välissä ehtivät ruuatkin jo tulemaan. Hän alkoi syömään omaa annostaan ja vilkaisi Chionia.
-Mulla meni tänään rikki yks paita töissä...se paita..jonka sä annoit mulle viime jouluna.., hän sanoi sitten hivenen varovasti.

Naoto hymähti hiljaa Mikiltä heti tulleeseen vastaukseen. Marinin kiedottua kätensä hänen ympärilleen hän painautui kevyesti miestä vastan seuraten Mikiä.

-

Nigel katsahti Hideakia pikaisesti ja suuntasi sitten katseensa takaisin menosuuntaansa.
"Miten niin mitä sä olet mulle?" Hän kysäisi kuljeskellessaan laitetta kohti. Mitähän tuohon nyt vastaisi, kun ei itsekkään ihan täysin varma asiasta ollut.

-

Chion pisti haarukallisen ruokaansa suuhun vilkaistessaan ylös Dioniin.
"Mh, sepä harmi", hän totesi saatuaan ruuat alas kurkustaan. No, mitäpä yhdestä paidasta...

-

Sachi astahti ulos kahvilasta kuuma kahvi käsissään. No olipa hänelläkin ollut järkeä, ostaa nyt lämmintä juotavaa tällaisella helteellä. Tästä seikasta välittämättä hän otti suuren hörpyn juomastaan ja lähti kulkemaan läheistä aukiota kohti. Siellä saisi istuskella ja kuunnella salaa muiden keskusteluja, päästen sitten taas perille lähistön tapahtumista.

Marin suuteli Naotoa hellästi.
-Eiköhän Nobu pärjää hyvin, hän sanoi hymyillen hivenen ja siveli kädellään toisen kylkeä. Hän pysyi sitten hetken hiljaisena.
-Mut katokkin ettei sulle satu mitään tuollaista, hän sitten jatkoi.

--

-Mä haluan tietää..Mitä mä merkitsen sulle..minä sä pidät muo, Hideaki sanoi ja pysähtyi tarttuen Nigelin molemmista käsistä kiinni.
-Ennen kun mä päätän lähenkö sinne Italiaan vai en mun on saatava tietää. Mitä mä oikein olen sulle. Kaveri? Panokaveri? Tai...Jotain ehkä enemmän?

--

-Mä ajattelin koittaa ommella sen...mutta se repe niin pahasti...ja siihen tuli vähän vertakin.., Dion sanoi selvästi harmissaan paidasta. Olihan se ollut lahja Chionilta ja korvaamaton hänelle.

--

Mikio oli kävelyttämässä kissojaan puistossan ja istuksi nyt puun varjossa kiinnittämättä kauheasti huomiota ympärilleen. Isompi kissoista makaili raukeana pojan jalkaa vasten kun taas hivenen sirompi kissa koitti häntä heiluen metsästää perhosta joka siinä leijaili kissan ulottuvilla.

Naoto nyökkäsi ja hymyili sitten pienesti Marinille.
"Mä toimin vaan mallina, joten ei mulla pitäisi olla vaaraa..." Toivottavasti ainakaan, Naoto lisäsi mielessään ja seisahti paikoilleen päästessään kettujen luo. Hän katseli kuinka muutama pentu juoksenteli kinastellen jostain, mikä oli toisella suussa sillä hetkellä.

-

Nigel joutui kääntymään kasvotusten Hideakin kanssa tuon pysähdettyä ja otettua häntä käsistä kiinni. Hän kuunteli toisen sanoja vältellen hieman toisen katsetta.
"Kun mä en oikein tiedä..." Hän mumisi hivenen vaivaantuneena ja olisi raaputtanut niskaansa, ellei hänen kädestään pidettäisi kiinni.

-

Sachi istahti mukavalle paikalle puun varjoon ja hörpiskeli siinä kahvia, joka varmisti sen, ettei hänelle vahingossakaan tulisi kylmä. Hän tiiraili ympärilleen nostaen kätensä penkin selkänojalle ja jalkansa toisen jalkansa päälle.

Marin nyökkäsi vain ja nosti sitten Mikin syliinsö jotta tuo ketut näkisi paremmin. Poika kihisi onnesta ja kurkki aitaukseen innoissaan.
-Ota kuva, poika sanoi ja osoitteli ketun poikasia vilkaisten sitten Naotoa.

--

Hideaki katseli hetken aikaa Nigeli vakana ja nyökkäsi sitten päästäen tuon käsistä irti.
-No sitten kai...mulla ei oo mitään jäämisen arvoista täällä, hän sanoi hiljaa ja vilkaisi ympärilleen jatkaen sitten taas matkaansa.

--

Dion katseli Chionia hetken mutta kun tuo ei mitään sanonut hän jatkoi hiljaisean syömistään ja heilutteli jalkaansa pöyän alla vilkuillen ympärilleen.

--

Mikio veti perhosen perässä poukoilevaa kissaa hihnan avulla lähemmäs itseään. Hän veti kissan syliinsä ja tuo jäi siihen kehräten tyytyväisenä. Mikio hymyili kissalle hivenen ja laski sitten toisen kätensä sivelemään vierellään makaavan kissan kylkeä.

Naoto otti kameran käsiinsä ja pisti sen päälle kurkaten kettuja aidan takana. Hän otti pennuista kuvan ja päätti sitten vielä ottaa Marinista ja Mikistäkin yhden.
"Hyvä tuli", hän sanoi kuvat otettuaan ja näytti kuvan ketuista Mikille.

-

Nigel katsoi Hideakin perään ja puraisi rajusti huultaan. No nyt hän oli mennyt varmaan loukkaamaan toista. Ähkäisten hiljaa hän kiirehti Hideakin kannoille ja käveli vain hiljaisena tuon vierellä, ankarasti pohtien, mitä pitäisi sanoa.

-

Chion söi ruokaansa heidän keskustelunsa lomassa ja kun suu oli tyhjä, puhui taas.
"Voihan sulle hommata uudenkin, jos se niin kiva oli", hän sanoi Dionia katsahtaen. Niitä paitoja löytyisi helposti yhdestä merkkiliikkeestä muutaman korttelin takaa.

-

Sachi kohdisti katseensa johonkin naiseen, joka taisi juuri kertoa meheviä juoruja ystävättärelleen, ainakin ilmeistä päätellen. Hän seurasi naisen huulten liikkeitä näin päätellen toisen sanoman. Voi olipa joskus näistä poliisijutuistakin hyötyä.

Miki kurkki kuvaa hymyillen ja nyökkäsi jääden sitten katselemaan kettuja ihastuneena. Hän kuitenkin vilkaisi pian Marinia.
-Mä haluan äidin syliin välillä, poika totesi ja kurotti Naotoa kohti saaden muutaman lähellä olian katselemaan heitä hivenen kummastuneena.

--

Hideaki astui jonoon ja jäi tuijottelemaan laitteen hyörintää sipaitsen hiuksia kasvoiltaan. Hän vilkaisi Nigeliä nopeasti mutta ei kuitenkaan sanonut mitään. Hän oli kaiken sanottavan sanonut.

--

Dion kohotti katseensa Chioniin räpyttellen silmiään. Hän pudisti sitten päätään.
-Ei sun tarvi.... se oli kuitenkin hirveän kallis..., hän sanoi ja katseli toista.

--

Mikio haukotteli ja kellahti selälleen pehmeään nurmikkoon jääden tuijottelemaan taivasta. Hän silitteli kissoja käsillään ja hymyili hivenen kun toinen päätti jäädä makoilemaan siihen hänen päälleen.

Naoto katsahti Mikiä mikä-olikaan-ehto-sille-kutsumanimelle -ilmeellä. Hän vilkaisi paria lähellä olevaa ihmistä nopeasti ja otti sitten Mikin syliinsä.
"En sitten taida jaksaa pitää sua kauaa, kun olet jo niin iso", hän sanoi porrottäen pojan kultaista hiuskuontaloa.

-

Nigel vilkuili Hideakia silmäkulmasta ollen taas ryhtynyt pureselkelemaan huultaan. Sitten hän käännähti toista kohti.
"Okei, pidetään nyt tänään hauskaa, eikä murehdita mitään. Ja katotaan tää asia loppuun huomenna, käykö? Mä..." Nigeliltä pääsi sanaryöppy ja hänen niskansa punehtui hieman.

"Mä en todellakaan haluaisi nähdä surkeita ilmeitä sun, tai kenenkään muunkaan, naamalla tänään. Mun kuuluis juhlia, tehdä kaikkea mitä huvittaa, nauttia... Mä tiedän kyllä, että sä oot mulle tärkeä, mutten itekään tiedä missä mielessä. Nää jutut ei niin todellakaan ole mun heiniä..." Nigel jatkoi hiljaisemmalla äänellä, punehtuneisuus hieman leviten niskasta ylöspäin.
"Mä yritän selvittää huomiseksi mitä mun päässä liikkuu..." hän vielä mumisi, tajutessaan miten tyhmältä oli varmaan kuulostanut, ja miltä se kaikki varmaan Hideakille kuulosti.

-

"No ei se..." Chion sulki suunsa kesken lauseen. Hän oli meinannut paljastaa sen, että kaikki sellaiset paidat olivat olleet hyvässä alennuksessa, eikä se ollut maksanut melkein mitään, ainakaan hänestä.
"... miten vain", hän mumahti loppuun jatkaen syömistään.

-

Sachi hörähti hieman juoruille, mitä sai selville naisten keskusteluista, ja sai kyseiset naiset katsahtamaan häntä oudosti. Hän yskähti pienesti ja nousi penkiltä ympärilleen katsellen. Nähtyään nurmikolla makoilevan pojan kahden oikein suloisen näköisen kissan kanssa hän asteli heitä lähemmäs.

"Moi, mitäs teille kuuluu?" Sachi kysäisi toivoen, ettei Mikio tuntisi oloaan jälleen epämukavaksi hänen seurassaan. Hän pysähtyi lähelle kolmikkoa kädet housujensa taskuissa. Kahvipurkin hän oli heittänyt läheiseen roskikseen.

Miki mutristi huuliaan ja halasi Naotoa.
-En mä nyt niin iso oo, poika sanoi ja käänsi katseensa takaisin kettuihin hetkeksi.
-Mä haluun nähä karhuja seuraavaks, poika sitten ilmoitti ja tähysti ympärilleen.

--

Hideaki katseli Nigeliä tuon puhuessa ja hymyili kevyesti suukottaen toisen poskea.
-Mä tiedän. Mut en mä voi loppu elämääni venata suo, hän sanoi ja hyppelehti sitten edeltä laitteeseen istumaan. Hän venytteli ja veti sitten turvalaitteen ylleen.

--

Dion katseli Chionia hetken ja nyökkäsi sitten jatkaen hiljaisena syömistään. Häntä harmitti kun hänestä oli taas sellainen olo että hän tuotti pelkkää harmia Chionille. Pian hän sai syötyä ja jäi hiljaisena istumaan paikoilleen.
-Mä voisin alkaa maksaa vuokraa sulle...jos haluaisit..

--

Mikio säpsähti istumaan ja kissa hänen päällään sähähti jääden katselemaan Sachia. Poika räpytteli hetken silmiään.
-Ihan hyvää meille.., hän sanoi ja vilkaisi kissoja jotka tarkkailivat vierasta uteliaina. Mikio pysyi hetken hiljaisena ja nosti katseensa takaisin Sachiin.
-Mitä sulle?

Naoto naurahti vain kevyesti ja oli hieman takakenossa pystyäkseen pitämään Mikiä sylissään. Pojan ilmoittaessa karhujen näkemisestä hän laski tuon maahan.
"En kyllä jaksa suo niiden luokse kantaa", hän sanoi Mikille ja suukotti pojan päälakea, suoristaen sitten selkänsä.

-

Nigel hymyili heiveröisesti Hideakin jo mennessä laitteeseen.
"Vaan loppu päivä, ei loppu elämä", hän mumisi hivenen epävarmana itsekseen ja asteli sitten toisen perään, kiinnittäen turvalaitteen ylleen.

-

"No jos susta siltä tuntuu, että sun pitäisi sitä maksaa, niin enhän mä kai siitä voi valittaakaan", Chion vastasi todenmukaisesti ruokailunsa välistä. Mitäpä hän rahalle vastaan sanoisi.
"Kunhan ittelles jää ainakin hitusen rahaa omaan elämääsikin", hän vastasi, ja oli pian syönyt loppuun.
"Tahdotko sä jälkiruokaa?"

-

"Sitä samaa, sitä samaa", Sachi vastasi hymyillen ja kyykistyi kissojen tasolle ojentaen kätensä niitä kohti.
"Nämäpä on kasvaneet sitten viimenäkemästä. Hyvää hoitoa näyttää saavan", hän sanoi hieman päätään kallistaen kissoja katsellessaan.

-No mä kävelen sitten ite, Miki sanoi nyökäyttäen päätään. Poika tarttui Marinin käteen ja lähti kohti karhu aitausta.
Marin ehti napata Naoton kädestä kiinni ennen kuin Miki veti hänet mukaansa.

--

Hideaki nyökkäsi ja puri huultaan. Hän vilkaisi sitten Nigeliä.
-Mieti vaan ihan rauhassa, hän sanoi hymyillen hivenen.
-Sori pilasin sun synttärit.

--

-Joo..ja en mä kiitos..oon jo ihan täynnä, Dion sanoi laskien kätensä vatsalleen. Hän olisi kyllä voinutkin syödä jälkiruokaa muttei sitä kehdannut ottaa.

--

Mikio hymyili hivenen ja katsoi hetken Sachia.
-Tämä on Silky, hän sanoi ja laski kätensä hetkeksi siromman kissan päälaelle.
-Ja tämä Sasha, hän jatkoi ja taputti kissaa vierellään.

Silky asteli lähemmäs Sachia ja katseli tuon kättä hetken. Hän laski sitten tassunsa miehen kädelle ja maukaisi.

Naoto meni Marinin ja Mikin perässä karhujen luo ja katseli niitä hiljaisena häkin vierestä. Siellä oli näkyvillä yksi karhunpoikanen, joka tuntui seuraavan emoaan kuin liimattuna. Se sai pienen hymyn nousemaan Naoton huulille.

-

Nigel katsahti paikaltaan Hideakia ja nostatti pienen hymyn huulilleen.
"Ei se mitään..." hän mumisi kunnes laite lähti liikkeelle.

-

Chion pyyhkäisi suunsa servettiin, todeten ettei siinä tapauksessa itsekään mitään ottanut. Hän pyysi tarjoilijalta laskua ja jäi sitten hörppimään vettään loppuun.

-

Sachi naurahti kissan eleelle nyökättyään Mikion kertomille nimille.
"Päivää vaan sullekin Silky", hän puhui kissalle tuttavallisesti. "Sä et kyllä taida enää muistaa mua."

Marin vilkaisi Naotoa ja nosti sitten Mikin syliinsä jotta poika näkisi paremmin häkkiin
-Ota kuva, poika sanoi innoissaan ja osoitteli karhua kohden.

--

Hideaki hymyili hivenen ja sulki silmänsä kun laite lähti käyntiin. Hän hymyili hivenen. Tämä oli jo paljon mukavempaa menoa kuin tuo vuoristorata.

--

Dion nyökkäsi ja heilutteli jalkaan hetken aikaa.
-Mun synttärit on ylihuomenna.., hän sanoi varovasti.
-Ajattelin ehkä leipoa jonkun pienen kakun..

--

Silky maukaisi ja oli tulossa kiehnäämään Sachin luo mutta perhonen ilmestyi taas vähän matkan päähän ja kissa loikki sen perään koittaen metsästää sitä

Mikio hymyili hivenen ja katseli sitten taas Sachia hiljaisena.

Sam kuljeskeli ostoskadulla, napsien pussista Johnin tuomia karkkeja, joita ei saa Japanista. Poika tarkasteli kauppojen ikkunoita ja kurkisteli vähän sisällekin, muttei käynyt missään.

Yllättäen Sam näki Keiichin erään musiikkikaupan edessä. Hän hyppelehti pirteästi tuon luokse.
"Terve Keiichi. Otatko karkkia", poika tarjosi toiselle pussiaan.
"Hei", Keiichi vastasi, pieni hymynkare huulillaan. Hän nappasi yhden värikkäästi käärityn karkin pussista mumisten pienen kiitoksen.

"Tiedätkö missä Nigel on?" Sam kysäisi suoraan asiaa, jota oli pohdiskellut jo ennen Keiichin näkemistä.
Keiichi kohautti olkiaan, mutustaen tahmeaa karkkia, joka oli jo liimannut hänen leuat yhteen.
"En ole nähnyt sen jälkeen kun olimme kellarissa. Voit yrittää soittaa hänelle, jos hänellä on puhelin auki", Keiichi sanoi saatuaan leukansa vapaiksi.
"Selvä. Heippa", Sam huiskautti kättään ja rupesi kaivelemaan kännykkäänsä. Poika tyytyi lähettämään vain tekstarin soittamisen sijasta.

Naoto nyökähti Mikille ja kaiveli kameran taas esiin, ottaen sillä muutaman kuvan karhuista.

-

Nigelille laite oli hieman liian lälly, mutta hän silti nautti sen menosta. Kesken laitteen matkaa hän tunsi taskussaan tärinää ja laitteesta päästyään hän vilkaisi ketä hänelle oli tekstiviestin lähettänyt. Hideakia hieman vilkaisten hän vastasi Samille olevansa kaverin kanssa huvipuistossa.

-

Chion vilkaisi Dionia.
"Ai niin", hän sanoi muistaessaan hämärästi kuinka oli viime vuonna Dionille hommannut ikebanaa käsittelevän kirjan. Nyt kun sitä ajattelee niin tuskin toinen siitä oli edes mitään hyötynyt kun ei osannut kerran lukea.
"Olisiko meidän pitänyt hommata ainekset siihen?"

-

Sachi vain seurasi huvittuneena kissan menoa perhosen perässä ja istahti sitten kunnolla nurmikolle. Hän käänsi katseensa Mikioon.
"Enkai mä vaan häiritse jos olen tässä?"