Osa#1

Kellon viisarit näyttivät juuri yhtätoista aamulla, kun Daiki väsäsi aamiaista itselleen veljensä keittiössä. Hän oli pistänyt kahvin keittymään ja pari leipää paahtimeen ja kaapi nyt jogurtia pienen purkin pohjalta.

Leivät pompahtivat pienesti paahtimen sisällä ja Daiki kiirehti nostamaan ne varovasti lautaselleen, alkaen sitten voitelemaan niitä ja kasaamaan ties mitä niiden päälle.

-

Zen oli nukkunut yönsä huonosti ja herännyt jo aikaisin aamusta, eikä ollut saanut enää unta sen jälkeen. Hän oli siis kiukkuinen ja mutisi vihaiseen sävyyn lähes jokaiselle asialle mikä miestä nyt sattui tympimään.

Vetäisten kengät jalkaansa Zen poistui kotoaan vastahakoisena ja suuntasi työpaikalleen, joka oli laajentunut viime syksynä pikku pubista pieneen ravintolankaltaiseen.

-

Sachi oli lämpimässä kesäilmassa ulkona koiransa Zeldan - jonka oli nimennyt lapsuudenaikansa lempipelin mukaan - ja kissansa Soran kanssa.

Puolitoista vuotta vanha koira haisteli innoissaan ympäriinsä ja merkkaili pikkuisia kukkiakin nurmikolla hihnansa päässä kun sitä neljä vuotta vanhempi kissa seurasi sirosti tepsutellen omistajaansa.
Sachi, joka oli iloisella tuulella hyvän ilman takia ja kun oli saanut kunnon unet yöllä, hörppi matkalla ostamaansa kahvia kävellessään vilkkaan koiransa perässä.

-

Naoto oli noussut ajoissa ja käytyään suukottamassa kumpaakin kultaansa, Mikiä ja Marinia, hän oli kiirehtinyt töihinsä kuvattavaksi.

Miehen vatsaa väänsi nopeasti tehty ja hotkaistu aamupala kun hän vaihtoi pukuhuoneessa kuvauksiin tarvittavaa pukua ylleen ja pörrötteli hiuksiaan epätoivoisesti toivoen saavansa niihin jotain muutosta.

-

Tunti sitten Nigel oli herännyt siskonsa lähettämään tekstiviestiin, missä toivotettiin iloista syntymäpäivää. Pienen hymyn kera hän oli noussut sängystään ja raahautunut suihkuun, sekä aamupalalle, jonka jälkeen oli livahtanut opiskelija-asunnon kellariin, joka toimi hänen ja hänen kavereidensa treenikämppänä, kehittelemään jotain uutta kivaa sooloa kitarallaan.

-

Pitkään ulkona kavereiden kanssa vietetyn illan älkeen Yura oli aivan poikki ja nukkui vielä yhdeltä toistakin omassa sängyssään paksu peitto sivuun potkittuna.

-

Chion oli herännyt aikaisin ja syönyt jo aamiaisensa. Hän istuskeli olohuoneessa käsissään paksuhko kirja, jota luki keskittynyt kurttu otsassaan. Hän nojasi päätään toiseen käteensä, jota sohvan käsinoja kannatteli ja oli nostanut toisen jalkansa toisen ylitse.

Haru ilmestyi keittiöön unisena sekä ehkä hivenen uupuneen näköisenä. Miehen silmien alla oli isot tummat alueet kun hän oli taas kerran pyörinyt koko yön ja miettinyt rakastaan. Miehen jaloissa seurasi pieni kultaisen noutajan pentu ja haukkui iloisesti huomatessaan Daikin.

--

Hideaki makasi keksi ikäisen miehen kainalossa ja mietti Nigeliä. Hän hievahti hivenen niin jotta pystyi nostamaan yöpöydältä tupakan huuliensa väliin ja sytyttämään sen. Hän vilkaisi vierellään tuhisevaa miestä ja hymähti. Viime yö oli hävinnyt jonnekkin alkoholi annoksen johdosta.

--

Mikio hölkkäsi pitkin katua olessaan perinteisellä aamu lenkillään ja pojan korvissa kiiltelivät kuulottimet joissa soi iloinen poppi.

--

Marin mumisi jotain sangen epämääräistä ja suukotti Naotoa takaisin. Hän raotti sitten toista silmäänsä ja lopulta nousi ylös.

--

Nobu asteli kohti työpaikkaansa ja lähetti Yuralle tekstiviestiä josko mies häntä ehtisi tulevana iltana nähdä. Hän astui lehden toimitukseen sisälle ja moikkasi vastaanotto tiskillä olevaa miestä.

--

Dion ilmestyi pian itsekkin keittiöön ja katseli hetken Chionia.
-Oisit vaan herättänyt mut niin oisin tullu tekemään aamupalaa, hän sanoi miehelle.

--

Nori avasi kauppansa ovet ja asteli sitten takaisin tiskin ääreen. Hänen elämänsä ei ollut muuttunut mihikään viimeisen puolentoista vuoden aikana.

--

Miyu makasi sängyssään kerällä ja oli yhä unessa vaikka miehen olisikin jo reilu tunti sitten pitänyt olla töissä.

--

Chika oli aamulenkillään ja juoksi pitkin puistoa reipasta vauhtia.

Wakaki loikoili pehemällä sängyllään, katsellen kattoa. Mies vilkaisi kelloa ja huokaisi syvään. Hänellä oli iltavuoro, joten oli jo korkea aika nousta. Hitaasti tummatukkainen mies nousi, sekoitteli hieman hiuksiaan ja asteli vaatekaapile valikoimaan päivän asustetta.

---

John haukoitteli jo ainakin kymmenettä kertaa sinä aamuna. Maisemat vilisivät hänen silmissä. Hitaasti hän kääntyi ja jäi tuijottamaan, kuinka sirot kädet ohjasivat autoa. John hymähti. Hän oli edelleenkin kiitollinen työtoverilleen, Kathylle, siitä että tuo oli lähtenyt hänen mukaansa, John kun itse ei vieläkään omistanut ajokorttia. Ja toki ylimääräiset auttavat kädet olivat tarpeen muuttopuuhissa.

---

Sam hyppelehti pirteänä portaita alas. Hän pysähtyi erään oven eteen ja soitti ovikelloa. Poika odotti ainakin viisi minuuttia, kunnes kohautti olkiaan ja lähti jälleen laskeutumaan portaita alas.
Pian Sam olikin aivan kellarikerroksessa. Hän vetäisi raskaan oven auki ja kurkkasi sisälle. Hymy levisi pojan huulille hänen nähdessään Nigelin soittamassa kitaraansa.
"Hei", Sam tervehti, astuessaan peremmälle. "Et ollut asunnollasi, joten ajattelin, että olet täällä. Ja oikeassahan minä olin", poika selitti samalla, kun hakeutui jo tutuksi käyneen sohvan luokse. "Tulin vain toivottamaan hyvää syntymäpäivää", hän sanoi leveä hymy huulillaan ja istahti alas, sohvan naristen uhkaavasti.

---

Akio pyörähteli lapsenomaisesti työpöydän ääressä olevalla tuolillaan ja aina tullessaan valtavan ikkunan kohdalle, hidasti vauhtiaan seuratakseen keskustan tapahtumia. Aamu oli ollut työpaikalla erittäin hiljainen. Oikein mitään ei ollut tapahtunut, lukuun ottamatta pientä sanaharkkaa lähettipojan kanssa, joka oli jälleen tuonut liian vahvaa kahvia. Olihan se kyllä ihan mukavaa vaihtelua viime aikojan häslingille ja työpäiville, jotka olivat usein venyneet aina myöhään yöhön saakka.

---

Ryu istui tylsistyneenä marketin kassalla, pää haudattuna syvälle pojan kämmeniin. Useimmat asiakkaat - joista suurin osa oli keski-iän ylittäneitä mammoja, niin kuin aina - ohittivat Ryun kassan kuuluvasti tuhahtaen. Jokaiselle Ryu tuhahti itsekseen takaisin.

---

Keiichi istui puistonpenkillä, korvillaan valtavat korvalappustereot, joiden äänentaso oli aivan liian isolla. Pojan silmät olivat suljettuina, hän nautti musiikista ja auringon paisteesta, joka lämmitti hänen naamaa.

---

Takai pyyhkäisi otsaansa. Hän oli joutunut istumaan koko aamu hiostavassa luokkahuoneessa, tarkistamassa kokeita. Mies kumminkin lohdutti itseään sillä, että kohta alkaisi kesäloma, ja hän pääsisi jälleen touhuamaan kaikki päivät puutarhassaan.

Daiki käänsi päätänsä ja hymyili pienesti Harulle.
"Huomenta", hän toivotti miehelle ja tuon koiranpennulle. Hän kääntyi jatkamaan aamiaisensa valmisteluja.
"Laitanko sullekin?"

-

Zen lampsi suoraan takahuoneeseen päästyään työpaikalleen ja istahti jakkaralle, joka nökötti pesulavuaarin vieressä. Hän nojautui tiskiä vasten ja ummisti silmänsä syvään hengitellen.

-

Vihdoi Sachi oli päässyt pienen koirapuiston luo, jossa ei vielä ollut ketään. Hän päästi Zeldan hihnasta juoksentelemaan puistoon ja jäi itse Soran kanssa aidan toiselle puolelle. Hän nojautui aitaa vasten ja seurasi koiraansa katseellaan suojaten kädellään silmiään auringolta.

-

Naoto astui ulos pukuhuoneesta ja lähti astelemaan kuvauspaikalle. Hän pysähtyi hetkeksi kun joku hänen työkaverinsa tuli pistämään puuteria sun muuta hänen kasvoihinsa ja suki vähän hänen hiuksiaan.

-

Nigel nosti katseensa saman tien kun kellarin ovi avautui. Hänen oli pakko myöntää itselleen, että oli hieman pettynyt, kun hänen bändikavereidensa sijaan sieltä tulikin Sam.

"Huomenta sullekin", hän hymähti pojalle ja rämpäytti hieman kitaraa laskien sen sitten sylistään telineeseen.
"Sä sitten muistitkin", Nigel totesi hymyillen istahtaessaan vahvistimen päälle.
"Kiitos."

-

Yura heräsi kännykän tekstiviestiääneen ja raotti unisena silmiään. Mies raahautui pystyyn ja kurotteli kännykän käteensä haukotellen. Avattuaan viestin hän hymyili pienesti ja vastasi saman tien Nobulle, että mielellään hän toisen näkisi.

-

"Ajattelin, että halusit nukkua", Chion vastasi nostamatta katsettaan kirjastaan. Kääntäessään sivua hän nosti katseensa Dioniin hetkeksi ja toivotti tuolle hyvät huomenet.

Chika hidasti vauhtiaan päästessään tutun marketin luokse ja astui sisään. Hän kävi hakemassa muutaman energia juoman ja asteli sitten kassalle jossa Ryu oli.
-Huomenta kultaa, hän sanoi irnistäen ja laski pullon hihnalle jääden kaivelemaan rahojaan.

--

-Ei tarvi...mä taidan ottaa ihan pelkästään teetä, Haru totesi hymyillen hivenen ja asteli keittämään teetä. Mies oli kyllä laihtunut ihan reilusti Chojiron onnettomuuden jälkeen ja kuihtui melkein silmissä.
-Ajattelin mennä sairaalalle...ennen töitä, hän sanoi.

--

Nobu asteli hyvä tuulisena kuvaus paikalle ja toivotti huomenet kaikille. Hän vastasi sitten Yuralle että hän soittelisi töiden jälkeen. Mies asteli sitten tumman sininen kaunis mekko päällään Naoton luokse.
-Huomenta. Jännittääkö?, hän uteli.

--

Hideaki kaivoi kännykkänsä esiin ängyn vieressä lojuvista housuista ja lähetti Nigelille onnittelut syntymäpäivän johdosta ja ehdotti josko he illalla juhlistaisivat asiaa kenties makuuhuoneen puolella.

--

Dion nyökkäsi ja kaatoi itselleen kupillisen kahvia.
-Onko sulla pyykkiä?, hän uteli toiselta.
-Ajattelin pistää pyykkit pesukoneseen ennen kuin lähden töihin.

John kääntyi jälleen katselemaan maisemia. Radiosta kantautui jotain nuorison hittimusiikkia ja Kathy lauleli hiljaa mukana, vaikkei edes tiennyt sanoja. Johnin huulille levisi hymy hänen huomatessa jo tuttuja maisemia. Oli Amerikassa ollut mukavaa asua, mutta täällä hän vihdoinkin pystyi sanoa olevansa kotona.
Koirapuiston reunalla seisoi tutulta näyttävä blondi. John tuijotti miestä pitkään, kunnes havahtui todellisuuteen.
"Pysäytä!" Mies huudahti Kathylle. "Mitämitämitä?" Nainen tähyili huolestuneena ympärilleen lyötyään jarrut pohjaan. John ei nähnyt tarpeellisena selittää, vaan hyppäsi ulos autosta ja lähti hiippailemaan tuota tuttua miestä kohti. John tuli aivan tuon taakse ja odotti hetken, kunnes peitti yllättäen miehen silmät käsillään.
"Arvaa kuka."

---

Ryu hätkähti kuullessaan tutun äänen. Hän nosti päätään ja hymyili pirteästi Chikalle.
"Huomenta", hän tervehti ja vetäisi energiajuoman luokseen, ruveten etsimään siitä viivakoodia.

---

"Totta kai muistin", Sam sanoi ja ruopesi vilkuilemaan ympärilleen.
"Eikö täällä oo ketään muita?"

---

Keiichi avasi hitaasti silmänsä ja kaiveli taskustaan kännykän, katsoakseen siitä kellon. Hän hymähti hiljaa. Kai sitä voisi lähteä kellariin, jos sielä olisi jo muitakin. Poika nousi vaivalloisesti ylös ja lähti laahustamaan katuja pitkin asuntolaa kohti.

Daiki nyökkäsi.
"Mä käyn sitten vähän myöhemmin päivällä."
Hän oli tajunnut, että Harusta voisi olla mukavempi mennä yksin Chojiron luo, vaikka ei tuo nyt varmaan edes tajunnut että joku siinä vieressä oli.

Daiki nosti lautasensa ja mukillisen kahvia ruokapöydälle alkaen syömään. Saisi se velipoika virkoa vähitellen, jos ei minkään muun niin Harun takia. Mies kuolisi vielä jos jatkaisi tuota ruokahalutonta linjaansa.

-

Sachi oli katsellut Zeldan innokasta haistelua ympäri puistoa kun yhtäkkiä joku peitti hänen silmänsä. Hän tuijotti hetken silmiensä edessä olevia käsiä ja kun ei heti ääntä tunnistanut, käännähti ympäri.

Sachin leuka tippui ja hänen silmänsä laajenivat.
"John? Mitä ihmettä sä täällä teet? Milloin sä tulit? Olisit soittanut", kysymystulva pakeni miehen suusta ja hän halasi vanhaa kaveriaan nopeasti tervehdykseksi.

-

Naoto katsahti Nobuun ja hymyili hivenen.
"No ei oikeastaan", hän vastasi ja sipaisi vielä itsekin hiuksiaan.
"Hieno mekko sulla tänään."

-

"Ei. Mä ajattelin vaan tappaa aikaani täällä soittelemassa", Nigel vastasi ja kaivoi tärisevän kännykkänsä mustien farkkujensa taskusta. Lukiessaan viestiä hänen kulmansa kohosivat lievästi ja pieni hymynhäivähdys kävi suupielillä. Hän näppäili saman tien Hideakille vastauksen, että mikäs siinä.

-

"Joo, siinä nojatuolilla makuuhuoneessa taitaa olla kasa", Chion vastasi uppoutuneena taas kirjaansa.

Chika kurkottui kassan yli suukottamaan Ryua hellästi ja hymyili hivenen.
-Kuinka kauan sul on viel töitä?, hän kysyi ja ojensi jo oikeaa summaa toiselle.

--

-Okei, Haru sanoi nyökäten ja lähti käymään koiranpennun kanssa pienellä takapihalla nopeasti aamupissalla. Hän palasi sitten sisälle ja asteli makuuhuoneeseen pukemaan. Mies haukotteli ja istahti hetkeksi alas sängylle vilkaisten yöpöydällä olevaa kehystettyä kuvaa Chojirosta. Haru sulki silmänsä ja huokaisi ennen kuin nousi ylös. Kaikkein eniten häntä pelotti se että jos mies ei muistaisi häntä herättyään.

--

-Kiitos, Nobu sanoi hymyillen ja vilkaisi ympärilleen.
-Kuvaaja tuli, hän sanoi vilkaisten oville päin ja hyppelehti sitten tervehtimään kuvaajaa kun tuo alkoi pistelemään omia tavaroitaan valmiiksi.
-Okei alotetaan, Nobu sanoi noin yleisesti kaikille ja viittoi Naotoa tulemaan hänen luokseen.

--

Hideaki hymyili hivenen Naoton viestille ja nousi sitten sängystä. Hän hävisi etsimään suihkun ja suihkutettuaan nopeasti hän hiipi asunnosta vähin äänin pois ja veti vaatteet päälleen vasta eteisessä. Hän livahti ulos kerrostalosta pian ja vilkaisi vielä ikkunoita kohti ennen kuin lähti astelemaan kohti työpaikkaansa. Muutaman tunnin vuoro tännän vain. Hän oli saanut puoli vuotta sitten työn eräästä isosta vaatekaupasta ja oli osatnut Nigelille lahjankin kaupasta käyttäen hyväkseen työ alennustaan.

--

-Okei, Dion sanoi ja asteli Chinonin makuuhuoneeseen. Hän jäi hetkeksi siistimään miehen huonetta ja petaamaan toisen sängyn ennen kuin kantoi pyykit pesukoneen luo.

Naoto seurasi Nobua kuvaajan luo ja odotteli että tulisi valmista, ja neuvoja, miten pitäisi olla kuvatessa.

-

Chion lueskeli kirjaansa vielä hetken, ennen kuin laski sen aukinaisena väärinpäin pöydälle. Hän nousi sohvalta ja asteli kylpyhuoneen ovelle.
"Monelta sä pääset tänään?" Hän kysäisi Dionilta nojatessaan ovenkarmiin.

John nauroi ja vastasi Sachin pikaiseen halaukseen.
"Mä tulin vasta äsken", Mies sanoi, nyökäten pienesti kauempana olevaa autoa kohti, jonka takana Kathy mulkoili Johnia, kun tuo oli keskeyttänyt matkan niin 'mitättömästä syystä'.
"Mä hankin asunnon täältä muutama viikko sitten. Lähempänä keskustaa, kuin se rivitalo", John selitti.
"Mutta mitäs sulle kuuluu?"

---

Sam seurasi sivusta Nigelin ilmeitä, tuon lukiessa juuri saamaansa tekstiviestiä.
"Keneltä se oli?" Poika uteli, toisen lähetettyä vastauksensa.

---

Ryun huulille levisi suloinen hymy toisen suukottaessa häntä. Poika otti rahat vastaan ja laittopi ne kassaan.
"Loppuu kahdelta", hän viimein vastasi toisen kysymykseen.

Keiichi lampsi kovaäänisesti portaat alas ja astui kellariin, tervehtien molempia huoneessa olijoita.

Haru veti vaatteet päällee ja hyvästeli pennun ennen kuin keräsi tavaransa.
-Mä lähen. Moikka, hän huhuili ovelta vielä ennen kuin asteli ulos ja lähti kohti sairaalaa. Matka taittui melko nopeasti ja pian Haru astelikin jo tuttuun sairaalahuoneeseen. Hän vaihtoi edellispäivän kukat uusiin tuomiinsa kukkiin ja istahti sitten hiljaisena Chojiron viereen katsellen miehen kasvoja hetken. Hän puri huultaan ja tarttui toisen käteen varovasti puristaen sitä hellästi. Haru alkoi sitten kertoa Chojirolle viime päivän tapahtumia niin kuin joka päivä.

--

Nobu veti Naoton mukanaan kameran eteen.
-Okei eli sun pitäis näyttää mahdollisimman murtuneelta ikään kuin...nää kuvat tulee siihen artikkeliin jossa puhutaan siitä että mitä ihminen käy läpi jos sukupuolenvaihdos leikkaus ei mee ihan kohdalleen, hän sanoi ja asteli kameran taakse.
-Voit koittaa myös näyttää siltä että suhun sattuu, hän vielä lisäsi ja jäi katselemaan monitoreista kuvia.

--

-Kahden maissa?Kuinka niin?, Dion uteli ja kääntyi katsomaan Chionia hetkeksi ennen kuin jatkoi pesukoneen täyttämistä.

--

-Okei. Mä tuun suo sitten vastaan, Chika lupasi hymyillen ja sanoi vielä Ryulle ettäö koittaisi tuo pärjäillä vuoron loppuun asti.

"Okei", Naoto sanoi nyökäten ja haki hyvän asennon kameran edestä, vetäen kasvoilleen hyvin murtuneen ja surullisen ilmeen. Poseeraten kameralle hän pysyi siinä paikallaan, ja kokeili toista asentoa ja ilmettä seuraavaan kuvaan.

-

Sachi kuunteli korvat höröllä Johnin puhetta ja vilkaisi autoa kohti, heilauttaen kättään siellä istuvalle naiselle.

"Täällä on kaikki pysynyt samana, ainakin mun osalta. Tosin sain koiran viime keväänä työtehtäväksi. Siitä tulee poliisikoira jos saan sen kunnolla koulutettua", Sachi kertoi hymyillen ja kutsui Zeldaa sitten tervehtimään Johnia.
"Miten Amerikassa meni?"

-

"Kaverilta vaan", Nigel vastasi Samille vilkaisten tuota. "Toivotti hyvät syntymäpäivät."

Nigel nosti katseensa ovelle Keiichin tullessa ja tunki kännykkänsä taskuunsa.
"Terve mieheen", hän tervehti kaveriaan hymyillen.

-

Chion seuraili toisen pesukoneen täyttöä katseellaan.
"Ajattelin käydä kiertelemässä kauppoja. Jos haluat mukaan, niin tervetuloa."

Nobu katseli näytölle ilmestyviä kuvia ja kommentoi aina välillä mitä toisen pitäisi tehdä paremmin. Hän nyökkäili ja vilkaisi ihan oikeaa Naotoa. Muutaman minuutin kuluttua hän sanoi että eiköhän se ollut siinä.

--

-Okei, Dion sanoi hymyillen ja nyökkäsi.
-Voisin mä tulla. Mihin aikaan sä oot menossa?

--

Haru siveli Chojiron kämmentä ja puri huultaan. Hän nousi sitten ylös ja suukotti toista hellästi.
-Heräisit nyt rakas jo..., hän mumisi ja muutama kyynel vierähti Harun poskelle.

Naoto hymähti hieman kun kuvaukset saatiin valmiiksi. Vaikka hän olikin tällaisessa pienessä sivuosassa mallialalla, kuten paikallisen homokulttuuri lehden artikkelin otsikkokuvassa, oli työtä silti kiva tehdä. Poseeraus kameralle oli todella kivaa ja kohtuu hyvä palkkakin oli.

-

"Siinä neljän aikoihin", Chion vastasi.
"Sun ei tarvi tehdä päivällistä sitten tänään jos käydään siinä samalla syömässä jossain."

-

Chojiro makasi vain siinä paikallaan sängyllään pienesti piippaileva kone vieressään, ollen täysin tietämätön Harusta siinä vierellään.

Nobu hymyili hivenen ja kiitti Naotoa hyvästä työstä nousten sitten ylös.
-Voit käydä vaikka tässä välissä kahvilla niin saadaan pistettyä toisen kuvauksen lavasteet paikoilleen. Kuvataan tässä samalla nyt ne muutamat vaatekuvat joissa mäkin olen, hän sanoi.

--

-Selvä, Dion sanoi hymyillen suloisesti ja kääntyi Chionin puoleen. Hän vilkaisi vielä kerran pesukonetta.
-Lähdetäänkö me täältä. Mä voisin näet töiden jälkeen tulla käymään suihkussa, hän sanoi.

--

Haru katseli Chojiro hetken ennen kuin huultaan purren nousi ylös.
-Mä lähden nyt töihin. Heippa, hän sanoi ja suukotti vielä Chojiron kättä ennen kuin lähti huoneesta pois.

John kyykistyi rapsuttelemaan ylienergistä koiraa, joka viuhtoi hänen ympärillään, malttamatta jäädä hetkeksikkään aloilleen.
"Oikein mainiosti", hän vastasi Sachille. "Sai mukavasti tyhjennettyä pään viime aikaisista tapahtumista ja tutustuin uusiin ihmisiin", John selitti.

---

"Ahaa", Sam sanoi hiljaa, ennen kuin tervehti juuri saapunutta Keiichiä. Poika asettui mukavammin sohvalle ja jäi vain katselemaan hiljaa muiden touhuja.

---

Keiichi suuntasi suoraan bassonsa luokse ja rupesi virittelemään sitä, muistamatta edes onnitella Nigeliä, vaikka olikin muistutellut itseään siitä koko aamun.

---

"Joo", Ryu naurahti ja seurasi Chikaa niin, kauan kuin pystyi. Kun poika katosi näkyvistä, Ryu huokaisi ja lyhistyi jälleen lähes tulkoon samaan asentoon, missä hän oli ollut ennen Chikan tuloa.

---

Wakaki oli vaihtanut nopeasti työvaatteensa ja asteli vaaleansävyistä käytävää pitkin, kohti huonetta, jossa lepäsi Chojiro Ashida, potilas joka oli ollut Wakakin vastuulla jo puoli vuotta. Matkallaan hän näki lyhyen pojan, joka oli katsomassa Chojiroa hyvin usein. Nimeä Wakaki ei ollut vieläkään oppinut muistamaan.

Sachi vilkaisi Johnia ja huomatessaan, ettei miehen kasvot paljastaneet mitään surullisuuden merkkejä, hän hymyili pirteästi.
"No se on hyvä se."

-

Nigel vilkaisi Keiichiä ja nosti itsekin kitaransa takaisin syliinsä, napsauttaen vahvistimen päälle.
"Hei haluutteko kuulla mitä kehittelin ennen kuin tulitte?" Hän kysäisi sivellen kitaran kieliä.

-

Naoto nyökkäsi ja oli jo ottanut pari askelta, ennen kuin käännähti vielä, jatkaen matkaansa takaperin lyhyin askelin.
"Tuonko kahvin sullekin?"

-

Chion nyökähti pienesti päällään ja astui sivuun ovelta.
"Käyn tarkastamassa yhden asunnon tänään. Tulen sitten kolmen aikoihin takaisin."

-Joo tuo vaan, Nobu sanoi hymyillen hivenen ja asteli vaihtamaan vaatteitaan.

--

-Okei, Dion sanoi hymyillen ja asteli pois kylpyhuoneesta. Hän vilkaisi sitten kelloa nopeasti.
-Mun pitäis ruveta lähtemään, hän totesi.

"Niinpä", John sani hymyillen, rapsutellessaan koiraa korvan takaa.
"Minun pitää varmaan kyllä nyt lähteä", vilkaistuaan uudelleen Kathya, joka mulkoili vielä pahemmin, kuin äsken.
"Muuttoautokin on varmaan jo perillä. Mutta joo, soitellaan", Mies lähti astelemaan takaisin autolle, heilauttaen kättään ystävälleen.

---

"Haluan", Sam innostui, heitti kengät jaloistaan ja nosti jalkansa sohvalle, mennen risti-istuntaan.

---

"Antaa kuulua", Keiichi sanoi hymyillen, istahtaen vahvistimen päälle, jättäen basson lepäämänä syliinsä.

---

"Mitenkäs täällä elämä rullaa?" Kuului Wakakin ylipirteä tervehdys koomassa makaavalle miehelle, tuon kurkistaessa sisälle huoneeseen, varmistaakseen ettei siellä ollut enempää vieraita. Wakaki asteli sängyn päätyyn ja loi yleissilmäyksen tilanteesta.
"Piuhat paikoillaan, lääkkeet hoidettu... aivan liian paksu peitto, raukkahan läkähtyy tässä helteessä", mies mutisi itsekseen ja vetäisi peiton varovasti potilaan päältä lähtien tutkiskelemaan huoneen kaappeja, josko niistä löytyisi ohuempi peitto.

Naoto käännähti ja lähti astelemaan kahvilan suuntaan hakeakseen kaksi kahvia. Hetken päästä hän palasi takaisin hampaissaan suklaakeksi ja molemmissa käsissään kahvikupit.

-

Chion nyökkäsi ja palasi itse olohuoneeseen lukemaan kirjaansa.

-

Sachi hymähti pienesti.
"Selvä. Soitellaan. Ja mennään kahville tai baariin tai jotain pian! Haluan kuulla mitä kaikkea Amerikasta löytyi", Sachi yllytti ja heilautti kättään Johnille.

-

Nigel otti hyvän asennon vahvistimen päällä ja sulki silmänsä hetkeksi. Raotettuaan silmiään hän aloitti hiljaisella soinnulla, joka eteni pian eteenpäin kunnon rockiballadimaiseen kitarasooloon ja sitten loppusointuihin.
Pari virhettä tuli, mutta eihän Nigel ollut edes kirjoittanut ideaansa ylös eikä miehen muisti parhaasta päästä ollut, joten ei ihmekään.

Nobu oli parhaillaan meikattavana ja jutteli meikkaajan kanssa siinä samalla. Hänen yllään oli pitkä silkkinen kaunis iltapuku ja monet lavasta porukastakin vilkuilivta miehen suuntaan.

--

Dion hyppelehti hakemaan tavransa ja asteli sitten Chionin luo.
-Heippa, tuo sanoi ja suukotti toista poskelle ennen kuin hävisi ulos.

"Joo", John sanoi Sachille, ennen kuin astui sisälle autoon.
"No jo oli aikakin", Kathy tuhahti ja lähti ajamaan, ehkä turhankin nopeasti, laittaen radion jälleen päälle.
Se ei kuitenkaan pyyhkinyt hymyä Johnin huulilta.

---

"Se oli hieno", Sam ihasteli, Keiichin nyökytellessä.
"Tuosta voisi kyllä kehitellä jotain", Keiichi pohti ääneen.

Sachi katseli auton perään hetken hymyillen ja kääntyi sitten koiransa puoleen pistäen sen takaisin hihnaan. Sora lähti laiskasti seuraamaan omistajaansa ja Zeldaa kun nuo jatkoivat matkaa.

-

Nigel katsahti molempia hymyillen leveästi.
"Hyvä että kelpaa", hän sanoi ja laski kitaransa telineeseen ennen kuin hypähti seisaalteen vahvistimelta. Hän haki pienestä jääkaapista sohvan vierestä tölkin olutta itselleen.
"Otatteko te?"

-

Naoto asteli Nobun luo ja ojensi miehen kahvin tuolle.
"Siinä, toivottavasti on oikeanlaista", hän sanoi napattuaan keksin hampaidensa välistä, jotta puhuminen oli mahdollista.
"Mä käyn myös vaihtamassa vaatteita", Naoto sitten sanoi ja lähti astelemaan pukuhuoneelle.

-

Chion mumahti vain jotain kirjaansa keskittyneenä, muttei osannut odottaa suukkoa, joten nosti katseensa äkisti Dionin loittonevaan selkään. Hän rypisti hieman kulmiaan ja laski katseensa takaisin kirjaansa, mutisten itsekseen että nyt oli kadottanut kohdan, missä oli ollut.

Nobu kiitti ja hörppi kahviaan vilkaisten Naoton perään. Hän nousi sitten ylös ja asteli jo juttelemaan kuvaajalle ja puhumaan vaatteiden suunittelijan kanssa minkälaisen kuva tämä haluaisi vaatteistaan otettavan.

--

Dion kipitteli pois asunnosta ja hyppelehti ulos lähtien kohti autokorjaamoa hyräillen.

--

Hideaki huokaisi ja nojautui kassaa vasten kaivaen puhelimensa esiin. Hän lähetti Nigelille hivenen vihjailevan viestin ja loppuun pisti että hänellä oli kova ikävä. Hän naputteli pöytää ja vilkaisi ympärilleen. Koko kaupassa ei ollut liki yhtään ihmisiä.

--

Mikio hiljensi vauhtiaan puiston kohdalla hivenen ja pysähtyi kun seinään huomatessaan tutun henkilön puistossa.
-Sachi?, hän mumisi itsekseen ja jatkoi kävelyään.

Pian Kathy kaarsi suuren kerrostalon parkkipaikalle. Muuttoauto tosiaankin odotteli jo sielä ja miehet olivat jääneet röökille talon edustalle.
"Noniin, vipinää kinttuihin, ei teille tyhjästä makseta", Kathy hoputteli muuttomiehiä, joista pari savukkeensa jo polttanutta rupesivat availemaan kuorma-auton tavaratilaa.
John tuli perässä, sylissään yksi pahvilaatikko sekä harmaa kantokoppa, jossa loikoili vasta herännyt ja nyrpeä kissa.

---

"Voisin ottaa", Sam sanoi ja otti oluen vastaan, kiittäen.
"Heitä tänne", Keiichi sanoi Nigelille ja ojensi käsiään hieman ilmaan.