Osa#7

Wakaki katseli hetken Zeniä pahoittelevasti, kunnes nousi pystyyn ja asteli keittiöön keittämään kahvia. Hän tarvitsi vuoden kofeiiniannokset, selvitäksene tästä päivästä.

Zen pyörähti ympäri sohvalla ja kellahtikin uudelleen lattialle. Suureen ääneen kiroten hän nousi ylös hieman hoipahtaen ja kulkien hitain ja epävakain askelin Wakakin perään keittiöön.
"Missä sulla on kipulääkettä?"

Wakaki pysähtyi hetkeksi miettimään. "Lääkekaapissa, kylpyhuoneessa", mies hetken päästä vastasi ja jatkoi kahvin valmistusta.

Zen raahautui kylpyhuoneen puolelle raskaasti valitellen ja palasikin pian takaisin pilleri kourassaan. Hän otti vettä lasiin nielaisten tapletin sen mukana.

Hetken päästä Wakakilla oli iso kupillinen kahvia, jota hän hörppi tarpeeksi nopeasti, jotta ehtisi suht pian lähtemään, muttei kumminkaan polttaisi kieltään.

Zen vaappui takaisin sohvalle rojahtaen siihen pitkäkseen. Hän kahmaisi viltin, joka oli tippunut lattialle, päälleen ja käänsi jälleen selkänsä muulle maailmalle.

China hymyili ja heitteli yli määräiset vaatteet pois kömpien Ryun viereen sitten. Hän nappasi pienemmän kainaloonsa ennen kuin sulki silmänsä.

--

Nobu voihkaisi ja miehen ote tiukkeni toisesta. Hän suuteli Yuraa hymyillen ja katseli miestä raotetuin silmin.

--

Hideaki painautui toisen viereen ennen kuin sulki silmänsä ja valmistautui nukahtamaan.

Nigel makoili selällään sängyllään peittonsa alla pää painettuna tyynyn kulmaan, että osa siitä olisi Hideakin käytettävissä. Häneltä ei kestänyt kauaa nukahtamiseen, jolloin hiljainen tuhina pakkautui huoneen nurkkiin.

-

Naoto heräsi aamulla väsyneenä. Hän katsoi vain kattoa hitaasti silmiään räpsytellen sulkien ne sitten lopulta. Hän kääntyi vain ympäri ja hautasi kasvonsa syvälle pehmeään tyynyyn.

Hideaki haukotteli ja kuunteli hetken aikaa toisen haukottelua ennen kuin nukahti itsekkin.

--

Marin nukkui yhä Naoton vieressä ja Miki oli kömpinyt isänsä toiselle puolelle herättyään keskellä yötä. Kaksikko tuhisi samanaikasesti rauhallisesti kertoen siitä että molemmat olivat yhä unten mailla.

Naoto kuunteli unisena kahden muun tuhinoita.
Hän makoili siinä jokusen aikaa kunnes syvään huokaisten nousi ylös. Kai hänen täytyi myöntää, ettei enää voinut nukahtaa, kun kerran oli jo herännyt.
Naoto raahautui ulos makuuhuoneesta kylpyhuoneeseen, jossa veti vaatteensa pois laitettuaan lämpimän veden valumaan kylpyammeeseen. Veden yhä laskiessa hän tutkaili hyllyköitä ja löysi sieltä vaahtouttuvaa ainetta, jota pisti hiukan veden sekaan.
Hiljaa huokaisten hän pääsi vihdoin asettautumaan mukavasti kevyesti höyryvään ja vaahtoutuneeseen veteen.

-

Aamulla Nigel heräsi huomaten halivansa Hideakia. Hän katsoi hetken toisen kasvoja silmät puoliraollaan kunnes haukotteli suupielet lähes reveten ja laski päänsä takaisin tyynylle. Hän ei tahtonut nousta jälleen töihin.

Marin heräsi jonkin ajan kuluttua ja vilkaisi Mikiä hymyillen. Hän kokeili pojan otsaa ja huomasi että tämän kuume oli laskenut. Mies nousi sitten ylös ja lapsi kylpyhuoneeseen huomaten Naoton ammeessa. Hän hymyili hivenen ja kyykistyi ammmeen viereen sipaisten toisen hiuksia nopeasti.
-Millanen olo sulla on?

--

Hideaki tuhisi yhä unissaan ja pojan kädet pitelivät Nigelistä kiini.

Naoto käänsi katseensa Mariniin keräillen vaahtoja veden pinnalta yhteen kasaan.
"Ihan hyvä, kai", hän sanoi ja hymyili hiukan. Ei hän ollut edes huomioinut mahdollista kuumetta puoliunessa.

-

Nigel kurkkasi Hideakin pään ylitse herätyskelloa. Hiljaa tuhahtaen hän laski päänsä jälleen tyynylle. Hän oli jo myöhässä, loistavaa.
Nuorukainen oli vaihtanut iltavuoronsa aamuvuoroon, jotta saisi harjoiteltua illemmalla kunnolla bändinsä kanssa, muttei ollut ajatellut sitä pointtia, ettei välttämättä jaksaisi nousta ennen seitsemää ylös. Nyt kello olikin jo puoli yhdeksän. Hän oli siis jo tunnin myöhässä...
Nigel napautti sormellaan kevyesti Hideakin nenänpäätä hymyillen ja kaivautui sitten ylös sängyn uumenista.

Marin hymyili ja nosui seisomaan. Hän heitteli vaatteensa pois ennen kuin istahti toiselle puolelle ammetta suoristaen jalkansa niin että hänen kantapäänsä sipaisi toisen ulkoreittä.

--

Hideaki ynähti ja raotti silmiään jääden katsomaan Nigeli unisena.

Naoton mielentila heräsi lähes samantien kun Marin riisui tuon ensimmäisen vaatteensa. Hän seuraili kiinnostuneena vierestä pää hieman kallellaan.
Miehen istahtaessa ammeen toiselle puolelle, hän laski kätensä lepäämään tuon jalkojen päälle.

-

Nigel vilkaisi Hideakia ja kumartui vielä taaksepäin sipaisten tuon poskea peukalollaan.
"Nuku vain, älä anna mun häiritä", hän sanoi ja nousi sitten seisomaan. Hän katosi vaatekaapin ovien taa ja hetken kuluttua pyjamahousut lennähtivätkin sängyn reunalle hänen vaihtaessa päälleen kunnollisemmat vaatteet.

Marin hymyili ja haukotteli. Hän jäi tuijottelemaan kattoa hetkeksi ennen kuin käänsi katseensa takaisin Naotoon. Hän laski sitten kätensä tämän jalkaloille ja arkoi hieromaan niitä veden alla hellästi.

--

Hideaki haukoteli ja venytteli ennen kuin nousi istumaan.
-No mä heräsin jo..., poika totesi ja hieroi rintakehäänsä hetken.
-Lähetkö sä töihin?

"Mmh..." Naoto mumisi hiljaa ja sulki silmänsä nauttien hierovista käsistä jaloillaan.

-

"Joo, itseasiassa mä olen jo myöhässä", Nigel sanoi kurkatessaan kaapin oven takaa ja kiskoi tummanpunaisen t-paidan päälleen. Hän kaiveli kireät harmaat farkut kaapista ryhtyen kiskomaan niitä jalkoihinsa.

Marin hymyili ja katseli Naotoa hieroessaan tämän jalkoja. Toinen näytti vain niin hyvältä siinä altaan toisessa päässä.
-Sulla on tosi pehmeät jalat, hän kehui.

--

Hideaki katseli hetken Nigeliä.
-Saisinko mä tuoda matkalaukullisen tavaroita tänne siksi aikaa kunnes löydän asunnon?, hän kysyi.

Naoto naurahti hiljaa ja vilkaisi Marinia silmien raosta.
"Hoidan niitä hyvin."

-

Nigel oli hetken hiljaa napittaessaan housujaan kiinni.
"Kyllä se mulle käy", hän sanoi ja kaappasi sukat ja valkean kauluspaidan kaapista mennen sitten istumaan sängyn reunalle pukemaan niitä. "Kannattaa silti kysyä muilta myös."

-Mä kysyn.., Hideaki lupasi ja kietoi kätensä Nigelin ympärille suikaten suukon tämän poskelle.
-Kiitos kaikesta...

--

Marin hymyili ja liu'utti kätensä Naoton jalkaa pitkin polevlle asti ja sitten takaisin.
-Oot ihan uskomattoman näköinen

Nigel katsahti Hideakia hymyillen.
"Mitäs pienestä", hän sanoi pörröttäen toisen hiuksia ja veti sitten kauluspaitansa päälleen jättäen napit napittamatta.

-

Naoto kallisti hieman päätään ja hymyili vain. Omasta mielestään hän näytti vain perus lukiolaiselta, mutta Marinilta kuullessa kehuja hänen ulkonäöstään ei hän muuta osannut kun olla ylpeä siitä.

Hideaki hymyili ja nyökkäsi. Hän jäi sitten katselemaan toista.
-Kai munki pitäis sitä työtä lähteä metsästämään, poika totesi.

--

Marin hymyili ja jatkoi sitten toisen jalkojen hieromista.
-Varsinkin juuri siinä....märkänä ja alastomana, mies vielä lisäsi.

Naoton hymy levisi hieman ja sai mukaansa pientä virnemäisyyttä ja häivähdyksen hennonpunaa poskilla.
"Mukava kuulla..."

-

Nigel nousi sängyn reunalta ja nyökkäsi.
"Käytä tylsä aika hyödykseks", hän sanoi ja kävi hakemassa illalla pöydälle viskaamista tavaroistaan avaimet, kännykän, lompakon ja suklaalevyn. Toisen suklaan hän heitti Hideakille.

Hideaki nappasi sen käsiinsä ja hymyili hivenen nyökäten sitten.

--

-Voisin lojua täällä sun kanssa koko päivän, Marin sanoi ja keskittyi sitten taas hieromaan paremmin Naoton jalkoja.
-Tules tähän jalkojen väliin niin hieron sun selänkin, hän sanoi.

"Mä lähden nyt heti. Nähdään taas iltapäivällä", Nigel sanoi hymyillen ja huiskautti kättään ennen kuin kiirehti eteiseen pukemaan ulkovaatteitaan mutustaen yhtä palaa suklaata. Se sai nyt kelvata aamupalasta.

-

Naoto siirtyi mielihyvin Marinin lähelle kääntyen istumaan selkä toista kohden. Hän koukisti jalkansa eteensä nojaten itseään niitä vasten.

Marin hymyili ja suukotti Naoton niskaa mutta herrasmiehenä kuitenkin piti kätensä säädylisissä paikoissa hieroessaan toisen selkää vahvoin mutta ei liian kovin ottein.
-Ois kiva joskus tavata jotain sun kavereita, Marin sanoi.
-Haluaisin tietää susta enemmän. Millasten ihmisten kanssa liikut? Onko sun kaveripiirissäs joku jota mun pitäis pitää kilpailijana?, hän jatkoi.