Osa#7

-Mä pitäisin susta ihan yhtä paljon vaikket mitään muuta tekiskään kuin kiukuttelisit, Marin sanoi hymyillen ja suukotti Naoton poskea.
-Koitas nyt rakas piristyä.

Naoto pyyhkäisi hiuksiaan sivuun ja vilkaisi Marinia hymyillen pienesti.
"Sä aijot ostaa mulle tämän korun joskus?" Hän kysyi hieman hyväntuulisemmin.
"Mun pitäisi kai kertoa, etten niinkään pidä koruista, joten toi jäisi useimmiten kotiin odottamaan kun olen muualla."

-Aijon. Eikä haittaa vaikkeit sitä pitäiskään sen kummemmin, Marin sanoi ja nyökkäsi.
-Mutta jos sä et koruista pidä niin mistäs sitten?

Naoto vilkaisi timanttikorua ja rapsutti hieman korvanjuurtaan.
"Herkuista, ainakin", hän sanoi hymyillen leveämmin. "Kaikesta makeasta..."
Naoto oli hetken vaiti, korottautui sitten varpailleen painaen lyhyen suudelman Marinin huulille. "Ja susta.."

Marin naurahti ja nyökkäsi hymyillen.
-Mitäs jos mentäis takasin sinne vaatekauppaan, Haluaisin nähdä ne shortsit sun päällän, mies sanoi ja silitteli Naoton lantiota sormillaan.

Naoto kohotti hieman kulmiaan ja katseli Marinia.
"Mh.. mennään vain", hän sanoi hymy suupielillään.

Marin hymyili ja nyökkäsi. Hän kietaisi kätensä toisen ympärille ja lähti sitteb kävelemään rauhalliseen tahtiin kohti vaatekauppaa.

Sam otti paremman asennon sohvalla ja tarkkaili kiinnostuneena, kuinka pojat menivät kukin säätelemään omia soittimiaan. Hän hörppi limutölkin pohjia ja pian asettikin sen tyhjänä Nigelin tölkin viereen.

---

Ryu oli säätänyt rumpunsa nopeasti kuntoon ja heitteli tylsistyneenä kapuloita ilmaan, odotellessaan että muut olisivat valmiita.

Naoto loi vielä pikaisen katseen koruun vitriinissä ja lähti sitten kulkemaan Marinin vierellä kohti vaatekauppaa.
Heidän astuessa liikkeen ovesta sisään Naoto suuntasi saman tien sinne, mistä oli shortsit löytänyt ja näytti niitä Marinille.
"Näitäkö meinasit?" Hän kysäisi hymyillen leikkisästi. Taas keskenään sovussa oleva parivaljakko sai hämmentyneitä katseita kassaneidiltä, joka oli aivan sekaisin kahden miehen tekemisistä, vaikkei asia hänelle kuulunutkaan.

-

Nigel sääti vahvistimen äänenvoimakkuutta ja soiti lyhyitä säveliä. Hän viritti hieman kieliä ja vilkaisi sitten muita, kertoen siten, että oli valmis.
"Mistä alotetaan?"

(perkele ku millää muista salasanaa. mitä mun pääs liikku sillon ku rekisteröidyin tänne)

Ren heräili vasta kun päivä oli jo pitkällä ja pakotti itsensä puolen tunnin sängyssä kieriskelyn jälkeen nousemaan.
Hänen olisi pakko saada nyt jotain ruokaa.. tuntui oikeasti siltä kuin olisi syönyt viikkoihin.

-Mistä vaa, Chika totetsi ja köhi kurkkuaan napaten mikin käteensä.

--

Marin hymyili ja nyökkäsi. Hän sipaisi nopeasti farkkujen kangasta ennen kuin suukotti Naotoa.
-Just niitä, mies mutisi.

Naoto asteli pukukopeille ja meni niistä toiseen, vilkaisten Marinia pikaisesti. Hän riisui farkkunsa ja veti shortsit jalkoihinsa katsellen sitten niitä peilin kautta. Ne istuivat hyvin hänen päällään ja kirvoittivat hymyn suupielelle.

Marin seurasi toista ja jäi nojailemaan kopin ulkopuolelle odotellessaan Naotoa.
-Noh? Sopiikos ne?

"Tjaa.. enpä tiedä", Naoto vastasi kopista itsekseen hymyillen. Hetken päästä hän kuitenkin avasi kopin ovea nostaen katseensa Mariniin.
"Päätä sä", hän jatkoi ja astui esille.

Marin hymyili hivenen ja katseli toista.
-Näytän upealta..., hän mutisi anataen katseensa valua toisen sileän näköisiä jalkoja pitkin.

Ryu katseli vain hiljaa Keiichia ja rummutteli kevyesti toisella kapulalla polveansa. Pian Keiichikin sai säädettyä bassonsa kuntoon ja nosti katseensa muihin.

Naoto hiveli farkkukangasta ja pureskeli kevyesti kieltään.
"Se vain on huono puoli, että jos tekee näin.." hän sanoi ja kumartui alas eteenpäin vaivattomasti. "..näkyy vähän muutakin."
Hän sanoi katsellen kopin ovessa olevan peilin kautta housuja ja nousi suoraan vetäen lyhyitä lahkeita vähän alemmas, joka ei kyllä vaikuttanut lähes laisinkaan.

-Ei se ole olleenkaan huono puoli, Marin mutisi lähinnä itselleen ja laski kätensä Naoton takapuolelle taputtaen sitä kevyesti.

Naoto naurahti pienesti ja katseli olkansa ylitse ovessa olevaan peiliin. Hän käänsi päätään ja nosti toisen kätensä Marinin leuan kaarelle antaen suukon miehen suupielelle.

-Ehkä sä voisit kyllä pitää niitä vaan kun ollaan kahden....en haluais että näissä painaisit pitkin kaupunkia...kaikenlaisia pervoja kuitenkin tiet täynnä, Marin sanoi ja suuteli toista hellästi.

Naoto tuhahti hymyillen suudelmaan vastaten siihen kuitenkin.
"Sä ajattelit sitten ostaa nämä mulle vai?" Hän kysyi vilkaisten vielä peiliin takanaan ja virnuili pienesti. Marinistakin näytti löytyvän hieman erillaisia puolia.

-Mmm...kyllä, Marin sanoi nyökäten ja silitteli Naoton lantiota.

--

-No alotetaan nyt jo, Chika sanoi ärtyneenä kaikesta odottelusta. Hän ilmoitti laulun ja jäi sitten odottamaan että muu porukka aloittaisi soittamisen.

Naoto mietiskeli hetken silitellen sormillaan Marinin käsivartta.
"Saanko mä pitää näitä sitten sielä yökerhossa? Mun kaverit tuskin edes huomaa."

Marin katseli hetken aikaa Naotoa peilin kautta ja nyökkäsi lopulta.
-Senkun. Mä olen kuitenkin siellä pitämässä sua silmällä, mies totesi.

Naoto hymyili ja veti Marinin suudelmaan, jonka jälkeen riistäytyi toisen käsistä sulkeutuen pukukoppiin vaihtamaan vaatteitaan.