Osa#7

Hideaki käänähti kyljelleen ja katseli Marcia.
-Anna kun arvaa...sulla on poikäystävä joka ei saa koskaan tietää tästä, poika sanoi.

"Täsmälleen", Marc totesi, mutta suuteli sitten Hideakia.
"Mutta se ei saa koskaan tietää", mies lisäsi. Ei kannattanut antaa sen häiritä hyvää hetkeä.

-Selvä, Hideaki sanoi ja nyökkäsi. Toisin kuin olisi voinut olettaa, poika oli aika sujut asian kanssa.

Marc hymyili ja silitti varovasti Hideakin poskea ja veti peiton kunnolla heidän päälleen, sammutti valon.
"Ja nyt nukutaan niin jaksetaan huomenna. Hyvää yötä", Marc totesi, suuteli vielä poikaa.

Hideaki toivotti hyvät yöt ja käänähti sängylle hivenen parempaan asentoon ennen kuin sulki silmänsä. Hän vaipui uneen melkein heti j atuhisi rauhallisesti tyynyä vasten.

Marc kietoi kätensä Hideakin ympärille, painautui lähelle poikaa ja nukahti myös nopeasti tuhisten toisen korvaan.

Hideaki nukkui koko yön rauhallisesti ja raotti aamu tuimaan silmiään haukotellen.

Naoto katseli ympärillään kiinnostuneena ja puikkelehtikin hyllyjen lomista samantien huomatessaan itseään kiinnostavia vaatteita. Hän pysähtyi tarkkailemaan mallinuken päällä olevia kirehköitä farkkuja ja kallistui sitten kurkkaamaan muovisen ihmisjäljitelmän takapuolta tuumaillen.

Marin seuraili vain uskollisesti Naotoa ja hymyili hivenen kietoen kätensä toisen ympärille.
-Mitäs kattelet?

Naoto vilkaisi pikaisesti Marinia olkansa ylitse.
"Näitä housuja... pohdin vaan, että onkohan ne liian kireät, jos kerran perse jää tolla tavalla pompottamaan."

Marin naurahti ja suukotti Naoton niskaa.
-No kokeile niitä...eika siitä haittaakaan ole, mies ehdotti.

Naoto mumahti pienesti mutrullaan olevien huultensa takaa ja kallisteli hieman päätään katse tarkkaavaisina housuissa. Lopulta hän nappasi mallinuken vierellä olevasta telineestä hänen kokoaan olevat housut, laskien ne käsivarrelleen odottamaan.
"Jos löydät jotain sun mielestä hyvää mun päälle - toki ittelleskin - niin tuo. Mä tykkään sovitella vaatteita", Naoto sanoi hymyillen kiepsahdettuaan Marinia kohti ja painoi tuon posken laidalle suukon.

Marin nyökkäsi hymyillen ja katseli Naotoa hetken ennen kuin katseli ympärilleen nopeasti.
-Ja pidä sä mielessä että ostan sulle mitä ikinä vaan haluat, hän sanoi hymyillen. Eipä mies kummemin itse kaupoissa viihtynyt.

Naoto hymähti ja silmäili muutaman sekunnin Marinin kasvoja. Toisen ei kannattaisi hokea tuota, koska pian hän nappaisi mukaansa vaatteita, eikä vaan vähän. Kotona kaappi pursusi muutenkin jo vaatteista ja Marinin aijemmin ostamat vaatteet odottivat vielä sängynpäädyssä, että nuorukainen jaksaisi tunkea ne jonnekin muualle.
Naoto sipaisi Marinin rintakehää ennen kuin kääntyi ja jatkoi tutkailujaan vaatteiden seassa.

Marin asteli Naoton perässä ja nappasi mukaansa muutaman paidan jotka hän ajatteli sopivan Naotolle.

Naoto lyllersi hyllyjen välissä ja oli saanut käsivarrelleen vielä housut, pari paitaa ja lyhyt lahkeiset ja kireät shortsit, joita hän halusi vain huvikseen kokeilla.

Marin seurasi Naotoa pukukopeille ja ojensi nappaamansa paidat toiselle. Mies jäi katselemaan toisen kädessä olevia shortseja ja virnisti hivenen joka näytti kovin kummalta yleensä lempeillä kasvoilla.

Naoto otti vain Marinin ojentamat paidat ja katosi pukukopin oven taakse sen kummemmin Marinin kasvoja ja ilmettä katsomatta. Hän laski sivussa olevalle jakkaralle vaatepinkan ja alkoi innoissaan hymyillen riisua vaatteitaan, että saisi testikappaleita ylleen.

Marin istahti pehmeälle sohvalle ja katseli ympärilleen. Paikassa oli vain kaksisovitus koppia ja kauppa oli muutenkin sisustettu elegantisti. Hän nappasi lehden käteensä telineestä ja alkoi selailemaan sitä odotellessaan että Naoto ilmestyisi näytille.

Naoto veti ensimmäiseksi löytämänsä kireät farkut jalkoihinsa ja jäi tarkkailemaan huuliaan mutristellen peilistä istuivatko ne kuinka hyvin. Lopulta hän puki paljaan yläruumiinsa peitoksi Marinin ottaman vaalean paidan ja sen päälle mustan liivin, jonka oli itse löytänyt.
Naoto virnisti pienesti peilikuvalleen ja suki hiuksiaan ennen kuin raotti pukuhuoneen ovea ja kohdisti katseensa Mariniin. Hän asteli kopista ulos kuin mikäkin kokenut malli ja poseerasi toiselle.
"No, mitä oot mieltä?"

-Hyvältä näytät. Tosi hyvältä, Marin sanoi hymyillen ja tarkkaili toista katseellaan päästä varpaisiin.
-Susta tulis erittäin hyvä malli, mies vielä lisäsi.

Naoto vain naurahti, olihan Marin siitä aijemminkin huomauttanut. Hän vilkaisi vaatehyllyjen suuntaan ja katosi niiden taakse hetkeksi, palaten sitten takaisin kiristäen mustaa suikaleen muotoista kravaattia kaulaansa. Hän katseli itseään koppien vieressä olevasta peilistä ja löysäsi kravaattia enemmän, niin että se vain roikkui pojan kaulassa.
"Tällänen kun olis, niin pääsisit ehkä kunnon inspiraatioiden valtaan", Naoto totesi virnistäen. Hänelle ainakin tuli tuhansia ideoita mitä hän voisi tehdä puolustuskyvyttömälle pojalle, jolla oli pelkkä kravaatti yllä...

Marin naurahti ja laski lehden kädestään kävellen Naoton luokse. Hän kietaisi kätensä toisen ympärille ja katseli tätä peilin kautta.
-Näytät kyllä varmaan kaikkein kauneimmalta ilman mitään vaatteita, mies kuiskasi toisen korvaan ja hönki siihen lämmintä ilmaa.

Naoto värähti pienesti lämpimän ilman puhaltuessa hänen korvalleen. Hän hymyili ja kietaisi toisen kätensä Marinin niskan taakse tuon olan yli, ja suukotti miehen leukaterää.
"Sen saat tietää vasta illalla", hän mumisi.

-MMmm totta. Vaikka en kyllä voi olla myöntämättä että kyllä mä tiirailin vähän siellä kylvyssä sua, Marin sanoi ja suuteli Naotoa hellästi.

Pitkä tummahiuksinen kuvan kaunis nainen ilmestyi pukukoppien luo. Hänen muodikkaat vaatteensa ja miltein täydellinen vartalo saivat paljon katseita muilta ihmisiltä.
~Bonjour Marin, nainen sanoi hymyillen.