Osa#7

-Joo, Hideaki sanoi hymyillen ja katseli miestä edessään.
-Hauska tutustua ja kiitos kun suostuit ottamaan haastatteluun, hän sanoi.

Marc hymyili myös ja ojensi kätensä Hideakille.
"Tottakai mä annan kaikille halukkaille mahdollisuuden."

Hideaki kätteli Marcia kohteliaasti hymyillen ja vilkaisi miehen ohi taloon.

Marc astui sisälle ja asteli työhuoneeseensa olettaen, että Hideaki tulisi perässä.
"Istu tuohon", mies osoitti tuolia.

Hideaki istahti alas ja laski laukkunsa lattialle ristien sitten jalkansa ja jääden katselemaan Marcia hivenen odottavasti.

Marc hymyili, asettui rennosti tuoliin ja totesi:
"Saat pitää täysin vapaamuotoisen esittelyn ja miksi minun täytyisi ottaa töihin juuri sinut. Aloitappa."

-Umm..no mä itseasiaas olen ollut ulkomailla viimeset vuodet ja sitä ennen olin eräässä kahvilassa töissä. Olen 17 vuotias joten aika nuori vielä mutta se vaan tarkottaa että mulla on kyllä energiaa tehä pidempiäkin päiviä. Tällä hetkellä mä en ole opiskelemassa missään joten voitais sopia koska olen täällä ihan sun aikataulun mukaan. Ja mitäs muuta. No mä tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa hyvin ja olen valmis tekemään ihan kunnolla töitä. Joskus aivan nuorena olen ollut siivoilemassa erään vanhan naisen kotia pienestä maksusta joten mulla on siivoomisestakin jonkin verran kokemusta ja osaan kyllä laittaa ruokaa ja pedata sängyt ja kaikkea muuta tarpeellista..., Hideaki puhui ja katseli Marcia puhuessaan. Ei poika suoraa katse kontaktia pelännyt laisinkaan.

Marcin kasvojen hymy muuttui puolittaiseksi virnistykseksi tuon kuunnellessa Hideakia.
"Hyvä on... Mä luulen että haluan sut.. Minkälaista palkkaa tahdot? Saat itse päättää", Marc totesi. Hänhän pystyi antamaan palkkaa lähes missä muodossa tahansa ja miten paljon tahansa.

-Umm..., Hideaki sanoi miettivästi ja räpytteli silmiään tuijotellessaan kattoon. Hän laskeskeli päässään selvästikkin tämä ei ollut pojan vahvimpia puolia. Hän lopulta kertoi palkkatoiveensa ja lisäsi siihen yhden askin tupakkaa viikossa.

Marc nousi seisomaan ja asteli työpöytänsä ympäri Hideakin luokse. Mies otti varovasti pojan leuasta kiinni ja nosti sitä hieman, siveli pojan kasvoja varovasti.
"Hyvä. Onko sulla erityistoivomuksia sen askin suhteen?" Marc kysyi. Ainahan hän oli valmis välittämään huumeita, tupakkaa sekä alkoholia alaikäisille.
"Sun työkuvaasi kuuluu siivoaminen, musta huolehtiminen ja kaikki mitä sanon. Ja ehkä joitain extra-tehtäviä. Työaikas on aamu kymmenestä iltaan niin pitkälle kun tahdot ja saat avaimet niin pääset tulemaan ja menemään miten tahdot."

-Ei oikeastaan..mikä vaan käy, Hideaki sanoi ja laski toisen kätensä Marcin haarovälin päälle.
-Ja mä hoidan mielelläni kaikki maholliset tehtävät, hän sanoi hymyillen.

Marc hymähti, etsi työpöytänsä laatikosta yhden tupakka-askin ja heitti sen Hideakille.
"Sun työsi alkaa koska tahdot ja viikossa saat pitää kaksi vapaata. Plus lomat miten tahdot ja.. no jos tulee epäselvyyksiä, niin kysy", Marc totesi ja kääntyi sitten taas katsomaan poikaan.
"Toivottavasti osaat hommas."

-Mä voisin kyllä alottaa vaikka nyt, Hideaki sanoi ja katseli askia hetken.
-Tai ehkä yhden tupakan jälkeen, poika lisäsi vielä.

"Mee vaan. Ja jos sen jälkeen alotat ruuasta. Voit tehdä mitä vain mitä saat kaappien anneista koottua. Sen jälkeen katsotaan sulle sitten muuta työtä", Marc totesi ja lähti itse edeltä takaisin olohuoneeseen.

Hideaki painui ensin pihalle yhdelle savukkellee ja palasi sitten taloon. Hän löysi omin neuvoin keittiöön ja alkoi katselemaan eri kaappeihin. Lopulta hän päätti vain tehdä kanakastikkeen ja riisiä toiselle. Reilun puolen tunnin kuluttua keittiöstä tulvi asuntoon herkullinen tuoksu.

Marc oli katsellut televisiota ja tehnyt töitään samalla, poltellut pari savukettakin siinä välissä. Mies itse poltti aina sisällä, koska kukaan ei ollut siitä valittamassa. Marc nousi sohvalta ja käveli keittiöön nuuhkien ruoan tuoksua.

Hideaki oli pistänyt löytämänsä radion keittiössä päälle ja hyräili kappaleen mukana nostellessaan ruokaa lautaselle. Poika ei huomannut että Marc oli ilmestynyt keittiöön joten jatkoi vain puuhiaan.

Marc jäi nojailemaan ovenkarmiin ja kuunteli Hideakin laulamista ja katseli tuon hyörimistä ympäriinsä. Poika tosiaan osasi asiansa ja olipa vielä hyvännäköinenkin.

Hideaki nosti vielä juotavaa tarjottimelle jonka oli pistänyt Marcia varten ja nosti sen käsiinsä säpsähtäen hivenen.
-Ai sä olitkin jo siinä, hän sanoi hymyillen ja katseli toista.
-Missä haluat syödä?

"Mulla on ihan tapana syödä täällä keittiössä", Marc hymyili ja istuutui pöytään omalle paikalleen.

-Okei, Hideaki sanoi ja laski tarjottimen Marcin eteen katsellen miestä hetken.
-Mitäs sitten?

"Etkö sä itse syö?" Marc kysyi ja alkoi napostelemaan ruokaa.
"Tämä on muuten hyvää", mies totesi.

-Mä olen jo syönyt tänään...lähdin aamusta liikkeelle ja ollut pelkkää haastattelua koko päivä, Hideaki sanoi hymyillen hivenen.
-Ja kiitos...

Marc hymyili, söi annoksen loppuun ja vei sitten astiat tiskikoneeseen.
"Mä ajattelin mennä nukkumaan ja kello on jo paljon. Voit jäädä tänne täksi yöksi", Marc hymyili ja otti kiinni Hideakin kädestä, veti tuon perässään mukanaan makuuhuoneeseensa.

Hideaki seurasi Marcia ja katseli miestä hymyillen kevyesti.
-Toi ei tainut olla kysymys, poika sanoi leikkisästi hymyillen.