Osa#7

Chika naurahti ja pörrötti toisen hiuksia. Hän nosti sitten pojan reppu selkäänsä ja vei tämän pojan omaan makuuhuoneeseen.

Nigel pysähtyi huohottaen nojaten polviinsa. Hänen huuliaan valloitti itseensä tyytyväinen hymy hänen pyyhkäistessä kämmensyrjällään otsaansa. Joskus fyysinen rasitus teki tosiaan hyvää.

-

Yura vastasi katseeseen tummanvihreillä, lähes ruskeilla, silmillään. Miehen toinen käsistä liukui kuin huomaamattomasti Nobun lanteilta lyhythelmaisen mekon varjoamalle pakaralle.

Nobu hymyli vain eikä häätänyt miehen kättä pois. Hän painautui vain paremmin vasten toista.

Ryu naurahti Chikan nostaessa hänet reppuselkään. Poika nojautui toista vasten, luottaen että tuo pitäisi kiinni.

---

Akio huokaisi ja nosti katseensa taivaalle. Pilvet peittivät sitä suuremmilta osin, mutta jostain pilkotti muutamia tähtiä ja kuu loisti kirkkaasti pilvien takaa.

Chika laski varovasti Ryun tämän sängylle ja kömpi sitten pojan viereen.
-Saanko mä nukkua sun kanssa ensi yön kun Nigelin sängyssä on varmaan se kääpiö, poika kysyi. Hän oli nukkutunut Ruyn ja Nigelin vieressä melkei joka yö. Ei poika vain osaanut enää mennä omaan sänkyyn nukkumaan ja tiei että lämitti isolla kehollaan pienempiä.

Yuran suupielille kohosi kevyt hymy ja hän veti toisen niin lähelle itseään kuin vain sai, laskien leukansa tuon olkapäälle.
"Mä haluan sut", hän kuiskasi toisen korvanjuureen ja vakuutukseksi lipaisi kielellään toisen korvanlehteä.

-

Nigel käveli hengitystään tasaten kioskiin, joka oli yötä päivää auki. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen hakien sitten hyllystä levyn maitosuklaata ja lehtitelineestä päivän sanomalehden. Maksettuaan ostokset hän poistui kioskista lähtien hölkkäämään aukion ympäri asuntolalle päin.

-Mmmmm....sä saat mut vaikka heti, Nobu sanoi hymyillen ja sulki silmänsä. Hän räväytti sitten silmänsä auki.
-Kai....sä oot jo tajunnut etten ole naine..., mies kysyi.

Yura nauroi hiljaa toisen korvaa vasten.
"Älä huoli, kyllä mä sen huomasin... Viimeistään nyt tanssiessa", hän sanoi ja katseli Nobun kasvoja virne kasvoillaan. "Eikä mua haittaa se yhtään."

Nobu hymyili hivenen huojentuneena ja nyökkäsi.
-Hyvä..., hän sanoi ja suuteli Yuraa tutkivasti painautuen vielä tiukemmin tätä vastaan.

Yura äännähti matalasti ja siirsi toisen kätensä Nobun pään taakse, ettei toinen saattaisi enää perääntyä. Hän vastasi nauttien suudelmaan katsellen toista yhä silmät raollaan.

Nobu hymyili suudelmaan ja vetäytyi vasta irti toisesta kun henki loppui. Hän näykkäisi miehen suupieltä ja nosti toisen jalkansa koukkuun miehen lantiota vasten.

Parin kymmenen minuutin päästä Nigel pomppi jo rappuja ylös asunnon ovelle. Hän kaivoi avaimet taskustaan avaten niillä oven ja asteli eteiseen.
Kun mistään ei kuulunut ääntä hän päätteli muiden häipyneen nukkumaan ja potki kengät jaloistaan ja heitti pipon ja hanskat hyllyn nurkkaan. Hän jätti kännykkänsä ja lompakkonsa, sekä ostoksensa, eteisen pöydällä olevien avaimien viereen ja asteli kylpyhuoneeseen suoraan viileään suihkuun.

-

Yuran käsi liikkui kuin automaattisesti Nobun pakaralta reiden alapuolelle hivelemään pehmeään ihoa. Jos tarkasti katsoi, näki kuinka miehen silmät välkähtivät omistavasti ennen kuin ne katosivat Nobun näkökentältä hänen kumartuessa pitämään huolta toisen kaulasta suunsa avulla, juuri kun alkoi jälleen menevämpi kappale.

Hideaki ei ollut vielä nukahtanut vaan makoili vain mukavan lämpimässä sängyssä hiljaisena. Hän kuunteli suihkun ääntä ja haukotteli. Poika mietti nousevansa ja hakevansa Nigelin tuoman lehden mutta ei jaksanut vielä ainankaan.

--

Nobu hymyili vain ja voihkaisi hiljaa Yuran korvaa vasten.
-Ehkä meidän pitäis siirtyä jonnekkin vähän yksityisempään tilaan, hän ehdotti kuiskaten toisen korvaan.

Yuran kulmat kurtistuivat hieman ja vilkaisi muita ihmisiä ympärillä.
"Taidat olla oikeassa", hän sanoi pohtivasti ja silmäili ympärilleen, jonka jälkeen Nobua, lähtien yllättäen johdattamaan toista vessoille.

-

Nigelillä ei kauaa kestänyt suihkussa. Hän kuivasi hiuksensa pikaisesti pörröiseksi kasaksi ja kietaisi sitten pyyhkeen lanteilleen. Hän poistui kylpyhuoneesta napaten tavaransa samalla eteisen pöydältä, suunnaten sitten omaan huoneeseensa. Hän vilkaisi sängyllä loikoilevaa Hideakia viskatessaan tavaransa pöydälleen ja kulki vaatekaapilleen pukien bokserit ja pyjamahousut jalkaansa. Pyyhkeen hän jätti kuivumaan kaapin ovelle.

Nobu seurasi vain kiltisti Yuraa. Ei se ihan ensimmäinen kerta olisi kun hän puuhailisi tällaisia vessassa. Hän odotti että he pääsivät vapaaseen koppiin ennen kuin painautui toista vasten.

--

Hideaki hymyili Nigelile ja seurasi tätä katseellaan. Hän nappasi sitten toisen tuoman lehden ja alkoi selailemaan sen työpaikka ilmoituksia.

Yura painoi Nobun vasten kopin seinää ja painoi huulensa aivan tuon leuan alle näykkäisten ihoa.
"Anteeks, että nyt ei ole parempia paikkavaihtoehtoja", hän mumisi toisen kaulaa vasten avaten toisen mekon selkäpuolella olevaa vetoketjua.

-

Nigel kapusi sängylle Hideakin viereen katsellen toisen olkapään tasolta lehdessä olevia työpaikkailmoituksia.
"Mitäs sieltä löytyy..."

-Ei se mitään, Nobu sanoi hymyillen hivenen ja antoi Yuran vetää häneltä sen verran kuin tarvitsi. Hän itse availi samalla Yuran housuja ja suuteli miestä ennen kuin veti tämän itseään vasten. Hän nosti jalkansa koukkuun miehen molemmin puolin ja nojasi kopin seinää vasten.

--

-Siivooja, siivooja, siivooja.....keittäjä....ja muutama myyjän paikka ja sitten kauhee määrä jotain mihin tarvis olla kymmenen vuoden koulutus, Hideaki sanoi silmäillessään työpaikka ilmoituksia.

Nigel naurahti ja painoi päänsä tyynynsä reunalle.
"Sama oli kun mä etin paikkaa. Nappasin vain hyväpalkkaisimman", hän sanoi ja haukotteli leveästi pörrötellen kosteita hiuksiaan.

-

Yura liikutteli käsiään taitavasti Nobun pehmeällä iholla näykkien hampaillaan tuon kaulaa. Nobun availun ansiosta hänen housunsa olivat valahtaneet alas, mikä vain helpotti etenemistä.

Hideaki nyökkäsi hymyillen hivenen. Hän ympyröi muutaman työilmoituksen jotka näyttivät mielenkiintoisilta. Poika laittoi sitten lehden takaisin pöydälle ja kävi makaamaan.

--

Nobu hymyili hivenen ja suuteli Yuraa hellästi. Hän veti sitten miestä lähemmäs itseään.

"Toki saat", Ryu vastasi ja ryömi suoraan peiton alle, välittämättä vielä yllään olevista vaatteista. Hän hankkiutuisi niistä eroon, sitten kun oli saanut yllättäen kohemttuneet varpaansa lämmiteltyä.

---

Wakaki heräsi yllättävän aikaisin. Hän ei edes ehtinyt silmiään kunnolla aukaista, kun pöydällä odottava kännykkä pärähti soimaan. Kovaääninen pirinä säikäytti miehen niin, että tuo potkaisi vahingossa polvellaan Zenin leukaa.

Nigel haukotteli vielä toistamiseen ja nousi sitten sängystä sammuttamaan huoneesta valot. Hän pujahti takaisin sängylle vetäen peiton paljaan yläruumiinsa lämmöksi.

-

Yura vastasi suudelmaan pidellen toisella kädellään Nobun lanteista kiinni. Hän veti miehen alushousuja alemmas ujuttaen kätensä, joka oli vaellellut ympäri toisen kehoa, toisen intiimialueelle hyväilemään toista.

-

Zen älähti kovaan ääneen ja säikähdyksen voimasta lensi sohvalta kolauttaen päänsä kipeästi lattiaan jalkojen jäädessä sohvan istuinosalle. Hän raotti silmiään ja ähkäisi sulkien ne samantien. Päätä särki, nyt kaksin verroin kun hän oli tippunut lattialle, ja leukaan sattui Wakakin potkun takia.
"Mistä mä ton ansaitsin?" Hän vaikeroi lattian rajasta tukahtuneella äänellä.

"Sori, sori..." Wakaki hoki, mutta kiirehti samantien vastaamaan puhelimeen, yrittäen samalla silmäillä huolestuneena Zeniä.

"Wakaki? Kaikilla on hirveä flunssa ja täällä on tosi vajaata", puhelimesta kuului hiukan hätääntynyt ja hermostunut ääni, jonka Wakaki tunnisti erääksi työtoverikseen.
"Että jos mitenkään pääsisit..."
Mies kurtisti kulmiaan ja päästi mietiskelevän äännähdyksen.
"No hyvä on, mä tuun niin pian, kuin pääsen", mies lopulta lupautui.

Zen hieroskeli hiljaa valitellen otsaansa jaksamatta kavuta ylös. Lopulta hän otti itseään niskasta ja kaivautui ylös makoilemaan sohvalle. Joka paikka oli kipeänä, koska hän oli nukkunyt yön yli sohvalla, huonossa asennossa ja vielä tyynynään Wakakin kova polvi.

Wakaki vielä hyvästeli työtoverinsa ja laski sitten kännykkänsä pöydälle, huokaisten raskaasti.
"Mun pitää lähtee töihin... mahdollisimman pian", mies selitti Zenille, tuijottaen kännykkänäsä, kuin se olisi ollut syyllinen kaikkeen.

Zen huokaisi ärtyneesti ja raotti silmiään tiiraillen Wakakia kohti. Hän käänsi tuolle selkänsä painaen otsaansa mahdollisimman tiiviisti sohvan pintaa vasten, siinä toivossa, että se lievittäisi päänsärkyä.