Osa#7

Marin katseli Naoton perään hetken ennen kuin istahti autoon ja lähti ajelemaan kohti kotia rauhalliseen tahtiin.

--

Haru hymyili ja painoi poskensa Chojiron olkaa vasten sulkien silmänsä. Hän painautui hivenen paremmin toista vasten ja haukotteli. Mies olisi voinut nukkua koko päivän putkeen.

--

Hideaki hymyili vain ja kömpi Nigelin kainaloon vetäen sohvalla olevan viltin heidän päälleen. Hän jäi sitten tuijottelemaan television ruutua hiljaisena ja painoi päänsä toisen olkaa vasten.

Naoto taituroi paperikasseineen ohitse talonisännän, joka seurasi nuorta miehen alkua katseellaan hieman oudoksuen.
Hän seisahti hissiin ja jäi katselemaan itseään hissin peilistä sillä välin kun se nousi ylös. Pieni hymynkaare nousi hänen huulilleen ja pian hissi kolahtikin oikeaan kerrokseen ja nuorukainen työntyi ulos rappukäytävään kasseineen kaikkineen.

-

Chojiron huulilta karkasi vaihvikkainen haukotus ja mies räpytteli silmiään hätistellen väsymyksen rippeitä pois.

-

Nigel lepuutti kättään Hideakin ympärillä ja kurottautui vielä poimimaan pöydältä lehden, jossa kerrottiin tv-ohjelmista. Hän silmäili hetken sivua, kunnes paikansi elokuvan alkamisajan, johon oli vielä jokunen minuutti.
Nigel tuijotteli telkkarin ruudussa pyörivää saippuasarjan uusintaa ja tuhahti hieman tyhmille repliikeille ja ennalta-arvattaville henkilöille.

Haru tuhisi rauhallisesti Chojiroa vasten ja miehestä olisi voinut luulla että tämä nukkui jo. Hän oli kuitenkin yhä hereillä ja piti silmiään auki vaikka luomet painoivatkin jo paljon ja tuntuivat haluavan valua kiini.

--

Hideaki torkku siinä Nigelin kainalossa ja hengitteli rauhallisesti toista vasten lepuuttaen kättään toisen jalalla. Hän hievahti hivenen mukavempaan asentoon ja painautui paremmin Nigeliä vasten kapealla sohvalla.

Ren kääntyi vilkaisemaan taakseen vielä kuitenkin, mutta huomatessaan toisen kääntyneen häntä katsomaan nuorukainen käänsi katseensa pian pois

Jun asteli sisälle kerrostaloon ja harppoi portaat ylös asunnolleen avaten sen. Mies sujautti kengät jalastaan ja vei ostoksensa keittiöön

--

Nobu värähti hivenen astellessaan kohti sovittua kahvilaa. Hänellä oli yllään valkoinen puoleen reiteen asti ylettyvä tunikkamekko ja musta takki. Hän ol kietonut kaulaliina tiukasti kaulalleen ja vetänyt päähänsä vaaleanpunaisen pipon jonka alta punaiset kiharat hiukset näkyivät. Miehen jaloissa olivat sirot korkeakorkoiset nahkasaappaat ja hän selaili lehteä kävellessään sisälle kahvilaan. Nobu ei viitsinyt tilata mitään kun he olivat kuitenkin syömään menossa joten istahti vain alas ja jäi selailemaan lehteään.

Ren veti takkiaan paremmin kiinni. Hän olisi ihan märkä ennen kuin pääsisi kotiin ja olisi hän kai voinut olla hiukan ystävällisempi sille äijälle

Jun heitteli tavarat kaappeihin ja lähti sitten taas ulos. Hän tajusi vasta ulkona että ei tällä kertaa ottanut sateenvarjoaan mukaan mutta ei jaksanut sitä lähteä enää hakemaan. Mies kaivoi jälleen tupakan ja sytytti sen astellessaan pitkin katua kohti keskustaa.

Nigel tuijotteli telkkarin ruutua jo kyllästyneenä, kun elokuva ei vieläkään alkanut, vaikka olikin myöhässä. Hän tuhahti hiljaa kun tv:ssä pahoiteltiin muiden ohjelmien jäljessä oloa yllätyksellisien uutisten takia. Lopulta elokuva pääsi alkuun ja Nigel katseli sitä pää tyhjänä ajatuksista.

-

Yura vilkaisi peilin kautta asiakastaan, joka naputteli suojaliinan alla sormillaan rannettaan hermostuneen oloisesti. Hän kiinnitti katseensa jälleen toisen tummanruskeisiin hiuksiin ja napsi hiuksia lyhyemmäksi saksilla.
Vihdoin hän sai asiakkaan toivoman leikkauksen kuntoon ja kuivasi vielä föönillä kostuttamansa hiukset. Mies vilkaisi vaihvikkaa kelloa ottaessaan suojaliinan toisen yltä. Pureskellen huultaan hän asteli kassan taakse ja hoiti maksun asiakkaansa kanssa.

Hideaki tuijotteli televisiota poski yhä Nigelin olkaa vasten ja haukotteli. Hän venytteli ja antoi lopulta silmiensä valua kiinni. Hän ei kuitenkaan nukahtanut vaan kuunteli näytteliöiden ääniä.

--

Nobu vilkaisi kelloa ja suti mekkoa paremmin pyytäen itselleen teen. Hän selaili lehtien sivuja ja maksoi teensä kun tarjoilija toi sen. Mies vilkaisi vaivihkaa ulos ja seuraili hetken aikaa ohi kulkevia ihmisiä. Yura taisi olla hivenen myöhässä.

Nigel katseli elokuvaa ja alitajuisesti silitteli Hideakin käsivartta, naurahtaen kun joku elokuvassa teki jotakin aivan päätöntä.

-

Yura henkäisi syvään parturi-kampaamon oven sulkeutuessa asiakkaan perässä. Hän haki harjan ja lapion putsaten hiukset lattialta tuolin ympäriltä.
Hän tiesi, ettei saisi jättää paikkaa yksin, mutta ei hän halunnut pistää Nobua odottamaankaan, joten hän kirjoitti viestin työkaverilleen, joka oli myöhässä työajastaan. Mies jätti lapun kassan viereen ja veti ulkovaatteet päällen astellen ulos räntäiseen keliin.

Hideaki hymisi tyytyväisenä Nigelin kyljessä ja torkkui toista vasten. Hänen huulillaan oli pieni kevyt hymy joka kertoi hänen hyvästä olostaan.

--

Nobu vilkaisi kelloa jälleen ja vilkaisi sitten kupissaan olevaa teetä joka alkoi jo pian loppumaan. Hän huokaisi ja jatkoi lehden selailua rauhalliseen tahtiin.

Noin parin tunnin kuluttua elokuva loppui. Nigel hieraisi toista silmäänsä pieni hymy suullaan ja vilkaisi sitten kelloa ja Hideakia.
"Hideaki, pitäisikö sun käydä sitä työtä etsimässä?" Nigel kysyi silitellen sormillaan toisen kaulan kaarta herätelläkseen.

-

Yura suuntasi suoraan läheiseen kuppilaan, jossa oli sopinut Nobun kanssa tapaavansa. Vihdoin hän avasi kahvilan oven ja astahti sisälle pienesti niiskaisten. Hieman vilpoinen keli sai miehen nenän vuotamaan helposti.
Yuran katse haravoi ihmisiä kahvilassa ja pian hän huomasi Nobun lähtien astelemaan tuon luo.
"Hei", hän lopulta huokaisi istahtaessaan toista vastapäätä.
"Työt hieman venyi... Etkai sä odottanut kauaa?"

-Mmmmmmm.....ei..., Hideaki mutisi unisena ja painoi vain päänsä Nigelin kaulaa vasten.

--

-En..., Nobu sanoi ja suukotti hellästi Yuraa. Hän sipaisi hiuksiaan hivenen paremmin ja hymyili. Se hyvä puoli hänen ulkomuodossaan oli että Nobu pystyi rauhassa kuhertelemaan poikaystäviensä kanssa julkisillakin paikoilla kun miltein kaikki luulivat häntä naiseksi.
-Mä toin sulle jostain, hän sanoi ja kaivoi laukustaan lehden ojentaen sen Yuralle.
-Ajattelin että sua kiinostais missä olen töissä...

"Noh.." Nigel naurahti ja laski oman päänsä Hideakin pörröistä hiuskuontaloa vasten.

-

"No hyvä", Yura huokaisi toisen mainitessa, ettei ollut odottanut kauaa. Hän kohotti hieman kulmiaan ja otti Nobun tarjoaman lehden vastaan. Hetken hän tuijotteli lehden kantta ja päätyi sitten selailemaan sitä.
"Jos sä olet mallina täällä niin ostan mieluusti joka numeron~"

Hideaki haukotteli ja avasi silmänsä.
-Kai mun sitten pitäis nousta ylös...., poika mumisi.

--

Nobu naurahti ja katseli Yuraa.
-No mä itseasiassa kirjotan sinne kolumnia mutta toimin myös mallina, hän sanoi hymyillen. Hän kurottautui hivenen eteenpäin ja selasi oikean sivun. Siinä oli yhden sivun kokoinen kuva Nobusta. Kuva oli mustavalkoinen ja mies katseli siinä linssin ohi muualle. Hänen hiuksiensa laskeutuivat kauniisti hennoille olkapäille ja Nobun vartaloa peitti vain ohut vaatekerros.

Nigel hymähti ja ponnahti sohvalta seisaalleen.
"Käyn tekemässä kahvia. Saat säkin vähän lisää energiaa siitä sitten", hän sanoi pyyhältäen sitten keittiöön pistämään kahvinkeittimen kuntoon ja päälle.

-

Yura päästi suustaan pienen "uu":n ja katseli kuvaa.
"Sä et näemmä ole pelkästään kaunis ja mukava vaan myös kuvauksellinen", hän sanoi ja piirsi sormenpäällään kuvassa olevan Nobun käden kaarteen. Mies katsahti Nobua tulkitsematon ilme kasvoilla ja hymyili tuolle.

Hideaki mumisi joo joo:t ja haukotteli noustessaan ylös ja lähtien makuuhuoneeseen etsimään sopivia vaatteita.

--

Nobu hymyili hivenen ja katseli kuvaa hetken aikaa.
-Niin kai..., hän totesi ja nosti katseensa Yuraan.
-Mutta pitäiskö meidän lähteä sinne syömään pikku hiljaa....mulla alkaa olemaan nälkä, Nobu kysyi ja katseli toista.

Ren nakkasi ostamansa maidon kaappiin ja tyrkkäsi sitten ostamansa ruoan lämpenemään.

"Joten... mitä kaikkea me tarvitsemme?" Ryu käännähti Chikaa kohti ja nappasi nopeasti ohimennessään ison karkkipussin kouraansa.

---

"Tapahtuiko jotain senkin lisäksi, että runnoit selkäsi?" Wakaki kysäisi tuttavallisesti Sachilta, käännähtäessään pöydän puoleen, tehdäkseen muutamia merkintöjä papereihin.

Nigel etsi aikansa tapoksi keittiön kaapeista mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa, kuten keksejä, sipsejä, karkkia...
Hän joutui silti pettymään kun ei löytänyt edes vaivaista suolatikkua. Hän nakkasi suuhunsa hieman tyrmistyneenä sokeripalan hakien sitten kahvikupit.

-

Yura nyökkäsi ja sulki lehden käsissään.
"Joo, mennään vain. Onko sulla mitään paikkaa missä tykkäät käydä?"

-

"Otin loparit ainutkertaisesta työstä, jossa viihdyin ja palkkakin oli moninkertainen poliisin työhön nähden", Sachi sanoi huokaisten. Särkylääke alkoi vähitellen vaikuttaa, eikä kipu alaselässä enää haitannut niin.

Hideaki kaiveli matkalaukkujaan mietteliäänä ja levitti lopulta muutaman vaatekerran esille mietien minkä niistä pistäisi päälleen.

--

-kai jotai ruokaa täks ja huomiseks....ja sipsei...ja mä voisin ottaa muutman pullon olutta, Chika luetteli katsellesaan ympärilleen.

--

-Ei oikeastaan...sä voit valita paikan mihin mennään, Nobu sanoi hymyillen ja nousi.

Wakaki kurtisti kulmiaan ja pysäytti hetkeksi merkintöjen tekemisen. "Miksi sinä niin teit?" Mies kysäisi, nostaen katseensa Sachiin.

---

Ryu kuunteli Chikan listaa, nyökytellen pienesti. Sitten hän hyppelehti hakemaan kassojen läheltä korin jonka pohjalle ensin heitti karkkipussinsa ja rupesi sitten kasaamaan kaivattuja ruokia sinne.

Chika lompsi vain hiljaisena Ryun perässä ja heitteli korispalloa itsekseen.
-Mihis aikaa meil on ne harkat tänää?, hän kysyi.

Ren istahti pöydän ääreen ruokansa kanssa ja tökki haarukallaan samalla kun tuijotteli ulos. Mitä hän tekisi koko viikon kun olisi mitään töitäkään.

Jun asteli pitkin katuja ja katseli näyteikkunoita mietteliäänä. Kaipa hänen tänä jouluna pitäisi vanhempiaan käydä katsomassa.