Osa#7

Nigel katsahti Hideakia ja pudisti pienesti päätään suu täynnä ruokaa.
"Ei sun tarvitse. Mä saan ensi viikolla palkankin taas. Keräät nyt vain kaikki mahdolliset rahat mitä irtoaa, ittelles", hän sanoi saatuaan ruuan nieltyä alas.

Chika huokaisi ja valitti nälkäänsä katsellessaan Ryun annoksen loppuja.

Hideaki hymyili hivenen ja jatkoi syömistään. Hän sipaisi hiuskiehkuran pois naamaltaan korvantaakse ja haukotteli.
-Missä mä voin nukkua muuten.., hän sitten kyseli Nigeliltä.

Nigel tunki lisää ruokaa suuhunsa ja sitä mutustellen hän kallistui hiljalleen taaksepäin pöydällä kurkaten olohuoneen puolelle, missä Chika kerjäsi Ryulta ruokaa.
"Kelpaako sohva?" Hän kysyi sitten hetken pohdittuaan ja mietiskeltyään palaten normaaliin istuvaan asentoon.

Ryu ei ottanut Chikan valituskia kuulevvin korviinsa, vaan katseli herkeämättä TV-ruutua ja hotki ruokaansa. Lopulta annoksesta oli jäljellä vielä yllättävän paljon, kun poika heitti rasian pöydälle ja käpristyi sohvan nurkkaan.
"En jaksa enään", hän valitteli, vatsaansa pidellen.

Chika katseli hetken Ryuta ja nappasi sitten rasian pöydältä ja alkoi mutustamaan pojan ruokaa loppuun.

Hideaki nyökkäsi vain nopeasti.
-Kyllä se käy, hän sanoi ja kaiveli taskustaan särkylääke purkin. Eivät pojan ruhjeet törmäyksestä vielä olleet parantuneet. Hän nappasi muutaman tabletin ja nieli ne vaivatta ilman juotavaa.

Nigel tarkkaili Hideakin pilleripurkkia katseellaan popsiskellessaan ruokaansa loppuun.
"Onko sulla kipuja?" Hän yhtäkkiä kysyi havaittuaan purkin kyljessä sanan 'särkylääke'. Hänen äänensävynsä oli samaa aikaa utelias ja hämmästynyt.

-Auton kanssa törmäsi....jokin aika sitten, Hideaki sanoi vain ja jatkoi syömistään.

"Oho..." oli ainut mitä Nigel osasi sanoa. Hideaki oli yksin, ilman rahaa, asuntoa ja oli joutunut vielä onnettomuuteen. Tuolla taisi olla melko rankkaa.

-

Ennen kuin itse ehti huomatakaan, Zen oli jo sammunut otsa vasten Wakakin polvea.

Hideaki hymähti vain ja kohautti olkiaan. Hän sai pian kaikki syötyä ja jäi sitten katselemaan taas Nigeliä.
-Mä voisin tietty nukkuu sun vieressä, poika vihjaisi hymyillen.

Nigel kohotti kulmiaan kulauttaessaan loput mehut kurkustaan alas.
"Sekin kyllä kelpaa", hän vastasi ja hymyili virnistävään tyyliin.

Hideaki hymyili tyytyväisenä ja nyökkäsi.
-Pitäis kai huomenna kattoo jos löytäis töitä....tai sitte tuun sinne siivoilemaa sun kanssa...

--

-Noni...mennään nyt tanssimaan, Nobu sanoi kun hyvä kappale lähti pyörimään ja hän sai juomansa juotua.

Nigel nauroi ja kaappasi tyhjän laatikon Hideakilta, vieden kummatkin tyhjät ruokapurkit roskiin.
"Etsi nyt ensin jostain muualta. Mun työpaikalla aikataulu on niin leveä, ettei ehdi enää muuta tekemään sen jälkeen."

-

Yura nousi seisomaan tuolilta, jolle oli istunut, ja nyökkäsi kuunnellen musiikkia vinosti hymyillen.

-Joo...ajattelin kyllä ensin vähän katsella muualta työpaikkoja, Hideaki sanoi hymyillen ja nyökkäsi.

--

Nobu nappasi Yuran kädestä kiinni ja lähti tämän kanssa kohti tanssilattiaa.

Nigel hymähti vain ja vilkaisi keittiön ikkunasta ulos. Siellä oli pimeää, mutta jo noussut kuu, sekä katulamput, valaisivat katuja, ettei pimeys saisi niitä valtaansa.
"Mä taidan käydä lenkillä. Voin tuoda sulle matkalla lehden kioskilta, että saat etittyä niitä työpaikkoja", hän sanoi astuen olohuoneen puolelle.

-Okei..., Hideaki sanoi vaikka Nigel olikin jo hävinnyt olohuoneen puolelle. Hän seurasi kuitenkin pian toista ja jäi hetkeksi katselemaan Chikaa joka ahmi Ryun ruokaa.

Nigel naurahti vain huomatessaan Chikan lopulta saaneen Ryun ruoantähteet.
Hän kulki olohuoneen poikki omaan huoneeseensa, jossa hän kaivoi kaapistaan harmaat veryttelyhousut sekä normaalin t-paidan, jotka vaihtoi sen hetkisten vaatteidensa sijalle. Hän suloi lompakon, kännykän ja avaimet taskuihinsa ja nappasi mukaansa vielä paksun, tummanpunaisen hupparin mennen eteiseen. Saatuaan hupparin päälleen hän suloi lenkkarinsa jalkoihin, vaikka ulkona olikin loskainen keli ja kengät kastuisivat nopeasti läpimäriksi.
"Lähden lenkille", Nigel huudahti muille vetäessään eteisen peilin edessä piponsa päähän ja valkeat lapaset käsiin.

Hideaki katseli pojan perään ja vilkaistuaan kaksikkoa sohvalla hän hävisi Nigelin huoneeseen tämän sänkyyn köllimään.

Nigel katseli itseään peilistä ja nuolaisi huuliaan ennen kuin hyppelehti ulos ovesta. Hän asteli ripein askelin rapun portaat alas ja lähti hölkkäämään pieni, tyytyväinen hymy huulillaan pitkin vasemmanpuoleista katua.

-

Yura katseli muuta tanssivaa porukkaa tanssilattialla, hymyillen itsekseen. Heidän päästyään hieman aukinaisempaan tilaan hän pyöräytti Nobun ympäri, kiskaisten hellästi tuon kädestä. Sulavin liikkein mies alkoi liikehtimään musiikin tahdissa katse lähes pistävänä toisessa.

Hideaki veti peiton päälleen ja haukotteli. Hän hieraisi silmiään ja sulki ne.

--

Nobu pyörähti varsin taitavasti ympäri korkeilla koroillaan ja yhtyi Yuran tanssiin leikkitelevästi hymyillen ja kietoen kätensä miehen kaulan ympärille.

Yura laski toisen kätensä itsevarmasti Nobun lanteille tanssien melko lähellä toista. Osalta se johtui väkijoukosta ympärillä, mutta mies myös liikkui itsetietoisesti toista lähemmäs aivan vaihvikkaa tanssin aikana.

Nobu hymyili ja pyöriteli sormiaan Yuran niskassa antaen tämän rauhassa pikkuhiljaa tulla lähemmäs häntä. Hän painautui lopulta vasten toista kun kappale vaihtui hitaaseen.

Akio ei ollut vieläkään lähtenyt kotiinsa. Hän kierteli Tokion syrjäisempiä katuja, yrittäen rentouttaa itsensä kiireisen päivän jäljiltä.

Yura laski nyt toisenkin kätensä Nobun lantiolle keinuen hitaasti musiikin tahdissa.

Nobu roikutti nyt vain rentoutuneena käsiään Yuran olilla ja katseli miestä hymyillen silmiin.

--

Chika laski pian tyhjön rasian pöydälle ja tökki Ryuta.
-Ootko viel hengis?

"Vielä olen, joten kuten", Ryu mumisi, mutta nosti pian katseensa Chikaan ja virnisti leveästi.
"Seuraavalla kerralla en syö itseäni ähkyyn", poika lupasi.